7870/UL/21

Vapauttava

Vastaava päätoimittaja kommentoi kirjoituksessaan lehtensä toimittajiin kohdistuvia syytteitä ja puolusti niiden perusteena ollutta lehden journalistista työtä. Journalististen päätösten perusteleminen ja puolustaminen julkisesti kuuluu päätoimittajalta odotettuihin tehtäviin, eikä se ole journalistin aseman väärinkäyttöä. Kirjoittajan kytkös käsiteltävään aiheeseen perustui hänen ammattiasemaansa lehden vastaavana päätoimittajana. Syytteen yhteiskunnallisten vaikutusten kriittinen arvioiminen ei ollut Journalistin ohjeiden vastainen asiaton pyrkimys vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisuihin. 

Kantelu 30.10.2021

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 29.10.2021 julkaisemaan vastaavan päätoimittajan kirjoitukseen Uhka vankeudesta kolmelle Helsingin Sanomien toimittajalle vaarantaa vapaan tiedonvälityksen Suomessa.

Kantelun mukaan lehti rikkoi jutun julkaisemisella Journalistin ohjeiden kohtaa 4, jonka mukaan journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin eikä hänen pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Lisäksi kantelun mukaan juttu rikkoo kohtaa 35, jonka mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
 

Päätoimittajan vastaus 10.12.2021

Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi toteaa, että Vastaavalta päätoimittajalta -vinjetillä varustettu kommenttikirjoitus liittyi samana päivänä julki tulleeseen uutiseen siitä, että kolme Helsingin Sanomien toimittajaa saa syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Kahden aiemmin rikoksesta epäillyn osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä oli tehnyt päätökset syyttämättä jättämisestä. Toinen kahdesta syyttämättä jätetyistä oli vastaava päätoimittaja Niemi.

Rikosepäilyt liittyvät HS:n vuonna 2017 ilmestyneeseen artikkeliin, joka käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta sekä laajemmin sotilastiedustelua ja maanpuolustusta. Puolustusvoimat teki poliisille tutkintapyynnön kirjoituksen julkaisemisen jälkeen. Vastaavan päätoimittajan mukaan HS on perustellut Viestikoekeskusta käsittelevän jutun julkaisemista kansalaisten oikeudella ymmärtää jutun käsittelemiä asioita tilanteessa, jossa oltiin säätämässä kansalaisten perusoikeuksia kaventavia tiedustelulakeja. Tämä edellytti perustuslain muutosta, joka yleensä vaatii kahden eduskunnan hyväksynnän, mutta tässä tapauksessa edettiin nopeutetussa järjestyksessä.

Vastaavan päätoimittajan mukaan tieto toimittajien asettamisesta syytteeseen, joka voi johtaa vankeustuomioon, on Suomen oloissa ja kansainvälisestikin harvinainen uutinen. Erityisen poikkeuksellista tapauksessa on hänen mukaansa se, että syyttäjän antamien tietojen mukaan syyte liittyisi myös julkaisemattomien artikkeliluonnosten valmisteluun. Näin siis julkaisupäätöksiä edeltävä journalististen muistiinpanojen tekeminen tulisi mahdollisesti määritellyksi rikolliseksi toiminnaksi. Vastaavan päätoimittajan mukaan länsimaisessa demokratiassa tämä on täysin poikkeuksellinen näkökulma viranomaiselta.

Julki tullessaan syytteet saivat osakseen suuren yhteiskunnallisen huomion. Vastaavan päätoimittajan mukaan sittemmin keskeiset suomalaiset tiedotusvälineet, monet kansainväliset mediat sekä sananvapaus- ja toimittajajärjestöt ovat esittäneet vahvan huolensa HS:n toimittajien saamista syytteistä ja tilanteen seurauksista. ”Päätös [nostaa syytteet] uhkaa vakavasti suomalaisten toimittajien mahdollisuuksia työskennellä vapaasti. On järjetöntä ja mahdotonta hyväksyä, että Suomen kaltaisessa eurooppalaisessa demokratiassa työskenteleviä toimittajia uhkaa vankeus siitä, että he tekevät työtään ja kirjoittavat yleistä etua kiinnostavasta aiheesta”, Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n pääjohtaja Barbara Trionfi kommentoi tapausta järjestön antamassa tiedotteessa.

Vastaavan päätoimittajan mukaan toimittajille langetetut syytteet olivat kiistatta merkittävä uutinen, niin oikeudellisesti, yhteiskunnallisesti kuin sananvapauden toteutumisenkin kannalta. Riippumatta siitä, minkä välineen toimittajista on kyse, Helsingin Sanomilla on vastaavan päätoimittajan mukaan asemansa puolesta oikeus ja velvollisuuskin käsitellä aihepiiriä laajasti, myös ratkaisun merkitystä arvioiden ja kommentoiden. Lehtenä Helsingin Sanomat on vahvasti ja julkisesti sitoutunut sananvapauden edistämiseen. Viestikoekeskus-uutisoinnista liikkeelle lähtenyt tapahtumasarja ja sen viimeisimmät käänteet ovat tämän teeman ytimessä.

Vastaavan päätoimittajan mukaan Viestikoekeskus-tapausta oli liki neljän vuoden ajan käsitelty miltei yksinomaan viitekehyksessä, jonka ovat pääosin määrittäneet rikostutkijoiden ja puolustusvoimien arviot väitetyn rikoksen vahingollisuudesta. Suuren yleisön on ollut vastaavan päätoimittajan mukaan jokseenkin mahdotonta saada kokonaisvaltaista, objektiivista käsitystä tapauksesta muun muassa siksi, että esitutkinta on läpi linjan salaiseksi julistettu. Koska yksi epäillyistä oli HS:n vastaava päätoimittaja, lehti katsoi voivansa tämän ajanjakson kuluessa vain hyvin pidättyvästi osallistua asiasta käytävään julkiseen keskusteluun. Viranomaisnäkemyksistä poikkeavalle argumentoinnille oli kuitenkin vastaavan päätoimittajan mukaan vahva tarve. Samalla kyse oli merkittävästä kansainvälisestä uutisesta.

Vastaavan päätoimittajan mukaan asetelma muuttui, kun syytteet tulivat julkisiksi, ja hän sai omassa roolissaan syyttämättäjättämispäätöksen. Tässä tilanteessa oli vastaavan päätoimittajan mukaan hyvin perusteltua ja suuren yleisön näkökulmasta ehdottoman tarpeellista, että lehti pystyi vastaavan päätoimittajan nimissä tähdentämään lukijoilleen sitä, kuinka merkittävästä asiasta syytteissä oli kyse nimenomaan sananvapauden näkökulmasta. Tekstissä muistutettiin asiaan liittyvistä keskeisistä faktoista, kuten siitä että HS on esitutkinnan kuluessa kyennyt osoittamaan, että kaikki kirjoituksen tiedot olivat saatavissa julkisistakin lähteistä. Täysin riidatonta on poliisinkin arvion mukaan se, että HS ei ole rikkonut millään tavoin lakia tietoja hankkiessaan.

Vastaavan päätoimittajan mukaan kirjoituksen pääteema kytkeytyi siihen, että jo syytteet itsessään ovat omiaan aiheuttamaan pelkoa ja itsesensuuria toimitukselliseen työhön läpi mediakentän. Tässäkään mielessä toimittajien vankeusuhka ei ole vastaavan päätoimittajan mukaan vain HS:n asia, vaan laajemmin suomalaiseen lehdistönvapauteen ja viime kädessä länsimaisen demokratian toteutumiseen liittyvä kysymys. Päähuomio on vastaavan päätoimittajan mukaan siten jo vallitsevassa, syytteiden julkitulon jälkeisessä tilanteessa eli toimittajien vankeusuhkassa ja sen vaikutuksissa sananvapauteen, eikä tässä mielessä kyse ole tulevasta oikeudenkäynnistä tai pyrkimyksessä vaikuttaa siihen.

Vastaavan päätoimittajan mukaan kirjoitus ei millään tavoin pyrkinyt asiattomasti vaikuttamaan tulevan oikeusprosessin lopputulokseen tai ottanut oikeuslaitoksen puolesta kantaa yksittäisten henkilöiden syyllisyyskysymyksiin. Kirjoituksessa otettiin hänen mukaansa sen sijaan kantaa yleisellä tasolla niihin yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin, että syytteitä ei nostettu päätoimittajaa vaan tutkivia toimittajia vastaan, ja että rikosoikeudellinen vastuu ulottuisi nyt jo ennen artikkelien julkaisua liittyvään prosessiin. Julkaisupäätöstä edeltäneeseen prosessiin liittyvät syytteet ovat edellä kuvatusti kansainvälistä huomiotakin saanut merkittävä asia sananvapauden kannalta.

Vastaava päätoimittaja katsoo, että oikeuslaitoksen toiminnan kriittinen arviointi on sananvapauden käyttämisen ydinaluetta ja yksi journalismin keskeisistä tehtävistä. Tiedotusvälineillä on oikeus arvostella lakeja, oikeuden päätöksiä ja rangaistusvaatimuksia. Tiedotusvälineiden tehtävä on raportoida myös keskeneräisistä oikeustapauksista, kuten Julkisen sanan neuvosto on todennut ratkaisussaan 7085/SJL/19. Tässä tapauksessa tarkastelun kohteena oli ajankohtainen, yhteiskunnallisesti merkittävä oikeustapaus, josta yleisöllä oli oikeus vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä. Viestinten ja journalistien toimintavapauden kannalta kyse oli äärimmäisen tärkeistä ja kauaskantoisista teemoista. Kirjoitus oli vastaavan päätoimittajan mukaan kaikilta osin hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden mukainen.

Vastaava päätoimittaja laati tekstin lehden edustajana. Syyttäjä oli juuri päättänyt hänen kohdallaan syyttämättä jättämisestä. Kirjoitukseen ei liity vastaavan päätoimittajan mukaan myöskään muulla tavoin henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuutta. Näin merkittävässä yhteiskunnallisessa kysymyksessä lehden on kyettävä arvioimaan viranomaispäätöstä sen yhteiskunnallisessa kontekstissa myös siinä tapauksessa, että asialla on yhteys omaan toimitukseen. Kirjoituksen yhteys HS:n toimitukseen oli lähtökohtaisesti julkinen asia, eikä sitä pyritty kirjoituksessa millään tavoin ohittamaan tai hämärtämään, vaan päinvastoin kirjoituksessa kerrottiin syytettyjen olevan nimenomaan Helsingin Sanomien toimittajia. Vastaava päätoimittaja toteaa, että kirjoituksen taustalla ei ollut lukijoilta piilotettuja tai ulkojournalistisia motiiveja. Vastaavan päätoimittaja katsoo, ettei hän käyttänyt Viestikoekeskus-asiaa käsitellessään asemaansa väärin, ja ettei asiaan liittynyt hänen kohdallaan henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuutta. Hän katsoo, että merkittävässä yhteiskunnallisessa kysymyksessä lehdellä ja sen vastaavalla päätoimittajalla oli oikeus ja velvollisuus käsitellä asiaa yhteiskunnallisessa kontekstissa, vaikka asialla oli yhteys omaan toimitukseen.

Ratkaisu

JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

JO 35: Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.

Helsingin Sanomat julkaisi vastaavan päätoimittajansa kirjoituksen, jossa hän tuoreeltaan kommentoi julki tullutta tietoa siitä, että kolme Helsingin Sanomien toimittajaa asetetaan syytteeseen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Myös vastaava päätoimittaja itse oli ollut asiassa epäiltynä, mutta hänen osaltaan oli tehty syyttämättäjättämispäätös. Kirjoituksessa vastaava päätoimittaja muun muassa perusteli syytteiden perusteena olleen jutun julkaisemista ja totesi, että uhka vankeudesta normaalia työtään tekevälle tutkivalle toimittajalle on täysin poikkeuksellista länsimaisessa vapaassa demokratiassa ja omiaan luomaan pelkoa ja itsesensuuria toimitukselliseen työhön läpi koko suomalaisen mediakentän.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että oikeuslaitoksen toiminnan kriittinen arviointi on sananvapauden käyttämisen ydinaluetta ja yksi journalismin keskeisistä tehtävistä. Tiedotusvälineillä on oikeus arvostella lakeja, oikeuden päätöksiä ja rangaistusvaatimuksia. Siten syytteiden yhteiskunnallisten vaikutusten kriittinen arvioiminen ei ollut Journalistin ohjeiden vastainen asiaton pyrkimys vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisuihin. Kirjoituksessa ei myöskään otettu ennakolta kantaa syyllisyyteen, vaan siinä esitettiin lehden ja vastaavan päätoimittajan näkökulmia, joiden julki tulemiselle oli perusteet laajasti uutisoitujen syytteiden yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. 

Neuvosto toteaa, että toimituksen journalististen ratkaisujen perusteleminen ja puolustaminen julkisesti on totuttu käsittämään osaksi vastaavan päätoimittajan tehtäviä. Neuvosto ei katso, että päätoimittajan alaisuudessa työskentelevien toimittajien saamien syytteiden yhteiskunnallisen merkityksen arvioiminen ja niiden perusteena olevan journalistisen työn puolustaminen olisivat journalistin aseman väärinkäyttöä etenkin, kun kirjoittajan kytkös asiaan kävi jutusta selvästi ilmi. Päätoimittajan kytkös käsiteltävään aiheeseen perustui hänen ammattiasemaansa lehden vastaavana päätoimittajana. Hänellä ei ollut aiheen suhteen sellaista henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuutta, joka olisi edellyttänyt aiheen kommentoimisesta pidättäytymistä.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
 

Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Hanna Parhaniemi, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Jani Tanskanen ja Tuomo Törmänen.