8018/UL/22

Vapauttava

Lehti julkaisi valokuvia Ukrainan sodassa kuolleiden ihmisten ruumiista. Julkaisemisella oli painavat journalistiset perusteet ja yhteiskunnallinen merkitys. Se ei rikkonut Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta.
    

Kantelu 5.4.2022

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien digiversiossaan 4.4.2022 julkaisemiin kuviin Ukrainan Butšasta. Kantelun kohteena ovat:

– 4.4.2022 julkaistu juttu Butšalainen pappi kertoo, että venäläiset kielsivät ruumiiden hautaamisen: ”He välittivät vain ryöstelystä ja ihmisten tappamisesta” https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008729080.html 

– 4.4.2022 julkaistu juttu Butšan tuho nousi sodan keskipisteeseen – Tämä kaupungin tapahtumista tiedetään https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008727468.html

– 5.4.2022 mobiilisovelluksen Päivän lehdet- osion kansi Butšan hautojen äärellä

–  5.4.2022 julkaistu pääkirjoitus Venäjä on pantava maksamaan sodasta hinta, joka saa maan polvilleen https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008728024.html 

Kantelijan mukaan Helsingin Sanomat mässäilee ruumiskuvilla läpi lehden. Kantelija toteaa, että ”aamulla lehteä aukaistessa silmiin lävähtää ilman varoitusta kuvia ruumiista yksi toisensa jälkeen, hyvin läheltä kuvattuna”.  Kantelija kertoo yrittäneensä turhaan piilotella kuvia 8-vuotiaalta lapselta. Kantelijan mukaan hän joutui jälleen kerran heti aamusta puhumaan sodasta ja kuolemasta, vaikka ei mielellään aloittaisi omaa tai lapsensa aamua näin, sillä lasta pelottaa ja ahdistaa. 

Kantelija kertoo yrittäneensä antaa esimerkkiä uutisten seuraamisen ja itsensä sivistämisen merkityksestä lapselleen ja kertoo toivoneensa, että lapsi seuraisi hänen esimerkkiään kasvaessaan. 
Kantelija toteaa, että ei voi kohta enää tehdä tätä, koska valtakunnan päälehti mässäilee ruumiilla eikä kunnioita sotarikosten uhreja. 

Kantelija toteaa, että sodassa kuolee ihmisiä, ja että sen pystyy ymmärtämään myös otsikoista ja itse artikkelin sisällöstä lukemallakin. Kantelija kysyy, tarvitseeko jokaiseen liittää kuva jonkun isästä, veljestä, pojasta, äidistä, sisaresta tai tyttärestä, joka makaa kuolleena kadulla? 

Kantelija toteaa ymmärtävänsä lehdistön oikeuden, vapauden ja velvollisuuden raportoida tapahtumista, ja odottavansakin sitä, mutta pyytää kiinnittämään huomiota kuvavalintoihin. 

Päätoimittajan vastaus 2.5.2022

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi toteaa, että Helsingin Sanomat käsitteli laajasti Ukrainan Butšassa paljastuneita venäläissotilaiden tekemiä raakuuksia, muun muassa kaupungista löytynyttä joukkohautaa. Kyse oli sotarikoksista. Tapaus oli Ukrainan sodan käännekohta, johon kansainvälinen yhteisö reagoi voimakkaasti. Aihe oli laajasti käsittelyssä kaikissa kansainvälisissä medioissa.

Kantelijan mielestä Helsingin Sanomat syyllistyi tapausta uutisoidessaan ruumiskuvilla mässäilyyn, eikä kunnioita kuvissa esiintyneitä uhreja.

Päätoimittajan mukaan kantelijan näkemys on henkilökohtaisena inhimillisenä reaktiona ymmärrettävä, mutta perustaltaan virheellinen. Helsingin Sanomat toteutti Butšan kauheuksista uutisoidessaan tilanteessa äärimmäisen tärkeää tiedonvälitystehtävää.  Aihepiiriin liittyvä kuvitus on käynyt läpi perusteellisen harkinnan ennen julkaisua.  Kuvavalinnoilla ei ole mitään yhteyttä esimerkiksi lehden myynninedistämispyrkimyksiin ja mihinkään muuhun sensaatiohakuisuuteen.

Päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomat suhtautuu lähtökohtaisen pidättyvästi väkivallan ja sen uhrien esittämiseen uutiskuvissa. Kuvavalinnoissa noudatetaan tarkasti Journalistin ohjeiden kohdan 28 linjauksia. Veriteoilla, väkivallalla ja uhrien kärsimyksillä mässäily ei kuulu Helsingin Sanomien journalistiseen linjaan. Eritoten poikkeuksellisissa uutistilanteissa kuvavalintojen kohdalla joudutaan kuitenkin harjoittamaan pohdintaa, jossa myös kuvan informaatioarvolla on olennainen merkitys. Journalistin ohjeiden kohdan 1 kirjauksella siitä, että journalisti on vastuussa ensi sijassa lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen, on näissä oloissa poikkeuksellisen suuri painoarvo. Sota on itsessään kauheaa, ja Venäjän barbaariset sodankäyntitavat tekevät siitä erityisen hirveän. 
 
Päätoimittaja toteaa, että Butšassa tapahtuneet sotarikokset ovat 2020-luvun maailmassa järkyttävä uutinen, ja uutiskuvilla on tämän dokumentoinnissa tavattoman tärkeä rooli. Uutiskuvien ja aiheesta kertovien reportaasien kautta luodaan  päivittäin historiankirjoituksen ensimmäisiä versioita.

Suomalaisella lukijalla on oikeus tietää, miten raakalaismaisesti lähinaapurimme toimii – ja tuosta pitää pystyä kertomaan. Tiedotusvälineiden tehtävä on välittää myös sodasta totuudenmukainen kuva.

Päätoimittajan mukaan erityisen tärkeää on Venäjän sotarikosten dokumentointi tuoreeltaan, autenttisin kuvin ja haastatteluin, kun teoista vahvoin perustein epäilty hallinto itse kieltää osuutensa veritekoihin. Maailma ei voi jäädä tässä tilanteessa valheiden vangiksi. Myös Suomessa tiedetään olevan väestöä, joka ei suostu uskomaan Venäjän hirmutekoja edes todeksi.

Päätoimittaja myöntää, että uutiskuvat Butšasta saattavat järkyttää yksittäistä lukijaa, mutta se ei ole peruste jättää niitä julkaisematta. Kuvien valinnassa on toteutettu perusteellista harkintaa, ja oikeilla valinnoilla on pyritty välttämään kaikkein raaimman materiaalin julkaisua sellaisenaan. Lukijan järkyttäminen ei tässäkään tilanteessa ole tavoite eikä itsetarkoituksellista. Kuvat ovat valittu siten, että vältetään tarpeettoman yksityiskohtaisten ruumiinvammojen esittely. Kuvat eivät lähtökohtaisesti esitä tunnistettavia ihmisiä, ja heidän ihmisarvoaan kunnioitetaan. 

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on Ukrainan tapahtumien yhteydessä myös käyttänyt juttujen yhteydessä harkiten varoitustekstiä, jossa lukijalle kerrotaan heti jutun alussa, että sisältö saattaa järkyttää. Tällöin kyse on ollut eritoten kuvan ja tekstin yhteisvaikutuksen arvioinnista.

Uutiskuviin liittyvässä harkinnassa on syytä pitää mielessä myös se, että Butšan kauheuksista kertominen on mitä suurimmassa määrin työtä uhrien omaisten puolesta ja myös tulevien uhrien välttämiseksi. Venäjän rikosten paljastaminen vahvistaa osaltaan kansainvälisen yhteisön tahtoa järjettömän väkivallan kierteen lopettamiseksi.

Helsingin Sanomat katsoo, että sillä oli painavat journalistiset perusteet Butšan sotarikoksista kertovien uutiskuvien julkaisuun,  ja se on noudattanut JSN:n ratkaisukäytännöstäkin (esim. 7663/UL/21, 6440/SL/16) ilmeneviä periaatteita arvioidessaan kuvien julkaisua.  Paino julkaisupäätökseen liittyvässä kokonaisharkinnassa on ollut tapauksen poikkeuksellisuudella ja JO 1:n mukaisella yleisön oikeudella tietää Venäjän sotilasjoukkojen äärimmäisen julmasta toiminnasta, luotettavien suomalaistoimittajien todistamana. Kuvien julkaisu oli mitä suurimmassa määrin myös kannanotto Venäjän hyökkäystä vastaan, viattomien uhrien puolesta. Helsingin Sanomat on toiminut asiassa vastuullisesti, tiedonvälitystehtävänsä merkityksen tunnistaen ja hyvää journalistista tapaa noudattaen.

Ratkaisu

JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.

Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan jutuissa ja pääkirjoituksen yhteydessä kuvia Ukrainan Butšassa Venäjän hyökkäyksen jäljiltä paljastuneista raakuuksista, muun muassa kaupungista löytyneestä joukkohaudasta ja kaduilla makaavista siviilien ja sotilaiden ruumiista. 

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kuvissa ei lähtökohtaisesti esitellä tunnistettavia henkilöitä, vaikkakin yhden menehtyneen kasvojen profiili on näkyvissä. Kuvat on valittu myös siten, että on vältetty tarpeettoman yksityiskohtainen ruumiinvammojen esittely. Kuvien julkaiseminen ei rikkonut Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta.

Neuvosto toteaa, että Helsingin Sanomilla oli painavat journalistiset ja  yhteiskunnalliset perusteet julkaista poikkeuksellista kuvamateriaalia sodan uhreista. Kyse oli tapahtumista, joista yleisöllä oli oikeus tietää. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Aija Pirinen, Henrik Rydenfelt, Jani Tanskanen ja Tuomo Törmänen.