7999/UL/22

Vapauttava

Lehti puolusti pääkirjoituksessaan iltapäivälehtien sotauutisointia. Pääkirjoituksessa ei ollut välttämätöntä mainita, että siinä esimerkkinä mainittu iltapäivälehti kuuluu pääkirjoituksen julkaisseen lehden kanssa samaan konserniin. Lehti käsitteli aihetta yksittäistä mediaa yleisemmällä tasolla sanan- ja lehdistönvapauden ja yleisön tiedonsaantioikeuden näkökulmasta.

Kantelu 5.3.2022

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 4.3.2022 julkaisemaan pääkirjoitukseen Sodasta kertominen on iltapäivälehtienkin velvollisuus.

Kantelun mukaan pääkirjoitus käsittelee pääasiassa Helsingin Sanomien kanssa samaan konserniin kuuluvaa Ilta-Sanomia. Ilta-Sanomat mainitaan pääkirjoituksessa kolmesti vastuullisena iltapäivälehtenä ja muita lehtiä ei mainita. Silti kirjoituksessa ei mainita, että Ilta-Sanomat kuuluu samaan konserniin Helsingin Sanomien kanssa. Kantelija pitää rikettä raskauttavana, koska se tehdään pääkirjoitussivulla siten, että Ilta-Sanomat esitellään ainoana vastuullisesti toimivana iltapäivälehtenä.
 

Päätoimittajan vastaus 6.4.2022

Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi toteaa, että pääkirjoituksessa käsiteltiin Ukrainan sotaa koskevaa uutisointia. Kirjoituksen ydinviesti oli se, että tiedotusvälineillä on velvollisuus käsitellä myös sotaa, vaikka uutiset voivatkin joitakuita lukijoita järkyttää. Lehden kannanoton taustalla oli etenkin sosiaalisessa mediassa levinnyt kampanja, jonka pyrkimyksenä oli suojella lapsia sotaa käsitteleviltä jutuilta ja kuvilta. Kampanjan myötä yksittäiset kauppiaat olivat jo poistaneet iltapäivälehtien lööppejä näkyvistä tai kääntäneet myyntitelineissä olevat lehdet nurinpäin. Tavoitteena on ollut suojella lapsia ja herkimpiä aikuisia sotauutisilta.

Pääkirjoituksessa korostettiin sananvapauden merkitystä – sitä ettei ole yksittäisten kauppiaiden asia päättää, millaiset uutiset heidän asiakkailleen sopivat. Samalla muistutettiin siitä, ettei vastuullisen Ukraina-uutisoinnin pyrkimyksenä ole turhaan järkyttää lukijoita. Asia on päinvastoin: kuvat hädänalaisista ja sotaa pakenevista ihmisistä ovat myötävaikuttaneet kansalaisten laajaan auttamishaluun.

Kirjoituksessa mainittiin nimeltä toinen Suomen iltapäivälehdistä, Ilta-Sanomat. Päätoimittajan mukaan tälle oli journalistiset perusteet, sillä samalla viikolla oli vietetty Ilta-Sanomien 90-vuotissyntymäpäivää jutussa kuvatusti vakavassa maailmantilanteessa. Lehden merkkipäivä kytkeytyi siten ajankohtaiseen journalistiseen haasteeseen. Päätoimittaja toteaa, että Ilta-Sanomat oli myöskin lehdistä se, joka reagoi aktiivisesti lööppien vastaiseen kampanjaan muistuttaen takakansissaan vapaan lehdistön merkityksestä.

Päätoimittajan mukaan kirjoitus puolusti ylipäänsä sanan- ja erityisesti lehdistönvapautta asettuen eritoten iltapäivälehtien asemaan. Vaikka esimerkkinä mainittiin Ilta-Sanomat, kirjoitus asettui päätoimittajan mukaan yhtä lailla puolustamaan kilpailijan eli Iltalehden vastuullista Ukraina-uutisointia. Kirjoitus ei päätoimittajan mukaan pyrkinyt vaikuttamaan oman yhtiön tuotteen kilpailuasemaan suhteessa Iltalehteen. Päätoimittajan mukaan, kuten kirjoituksessa todettiin, yksittäisten kauppiaiden tempauksella ei ole kummallekaan iltapäivälehdelle mainittavaa taloudellista merkitystä. Huomion arvoista on päätoimittajan mukaan myös se, että Helsingin Sanomat oli jo aiemmin uutissivuillaan kertonut sotalööppejä ja -kansia koskevasta kampanjasta ja kauppiaiden tekemistä ratkaisuista. Näissä yhteyksissä ei kummankaan iltapäivälehden kannanottoja ollut kysytty tai julkaistu. Helsingin Sanomien on päätoimittajan mukaan siten vaikea katsoa asettuneen toiminnallaan ajamaan nimenomaisesti Ilta-Sanomien asiaa. Kantelun kohteena oleva pääkirjoitus on osa tätä journalistista jatkumoa, jota on päätoimittajan mukaan tarpeen tarkastella kokonaisuutena.

Päätoimittaja toteaa, että kantelun kohteena olevassa tapauksessa oli kyse sananvapauden kannalta periaatteellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. Tällaisenaan ei kuitenkaan kyse ollut Journalistin ohjeiden tarkoittamasta ”omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittävästä asiasta”.  Päätoimittaja katsoo, että konserniyhteyden kertominen ei ollut tässä tapauksessa välttämätöntä, etenkin kun Ilta-Sanomien maininnalle oli riittävät journalistiset perusteet.  Päätoimittajan mukaan yleisen elämänkokemuksen valossa on perusteet myös arvioida, että Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien yhteinen historia ja omistustausta ovat suurelle osalle lukijoista tuttuja, eikä konserniyhteyden maininta tässä yhteydessä olisi tarjonnut erityistä lukuohjetta – etenkään kun konserniyhteys ei ollut käsiteltävän sananvapausteeman kannalta relevantti. 

Päätoimittaja katsoo, että vaade konserniyhteyden mainitsemisesta tämänkaltaisessa tapauksessa laajentaisi oleellisesti tiedotusvälineiden vakiintunutta käytäntöä ja Journalistin ohjeiden kohdan 6 tulkintaa. Sananvapauteen liittyvien periaatteiden käsittely ja painokaskin kannanotto on Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan tiedotusvälineiden universaali tehtävä, joka asettuu selvästi lyhytnäköisten, mahdollisesti omaa konsernia koskevien etunäkökohtien yläpuolelle. Pääkirjoitusten ja kolumnien tekstityypeissä tarpeettoman tiukka linjaus olisi päätoimittajan mukaan myös omiaan johtamaan toimituksellisen harkintavallan kaventumiseen ja yhteiskunnallisesti arvokkaiden periaatteiden typistämiseen taloudelliseksi eduntavoittelupyrkimykseksi.

Ratkaisu

JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otettiin kantaa suomalaisten iltapäivälehtien sotauutisointiin. Lehti kommentoi kampanjaa, jossa lehtien lööppejä ja kansia käännettiin asiakkaiden näkyvistä joissakin kaupoissa. Lehti puolusti iltapäivälehtiä toteamalla muun muassa, että ne eivät ole mässäilleet väkivallalla, ja että sodasta kertominen on niiden journalistinen velvollisuus. Lehti mainitsi esimerkkinä nimeltä ainoastaan Ilta-Sanomat viitaten sen 90-vuotisjuhlavuoteen ja sen tekemään ajankohtaiseen kannanottoon vapaan median puolesta. Jutussa ei mainittu, että Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kuuluvat samaan konserniin.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien konserniyhteys olisi ollut suotavaa tuoda pääkirjoituksessa esiin läpinäkyvyyden vuoksi. Pääkirjoitus kuitenkin käsitteli iltapäivälehtien sotauutisointia yksittäistä mediaa yleisemmällä tasolla sanan- ja lehdistönvapauden ja yleisön tiedonsaantioikeuden näkökulmasta. Lehti ei kannanotollaan puolustanut ainoastaan Ilta-Sanomia vaan laajemmin lehdistön toimintaa. Yleisluontoisessa kannanotossa ei ollut kyse Sanoma-konsernin kannalta niin merkittävästä asiasta, että konserniyhteys olisi ollut välttämätöntä mainita kirjoituksessa. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Henrik Rydenfelt, Jani Tanskanen ja Tuomo Törmänen.