PÄÄTÖKSET

Vapauttava 8018/UL/22
Helsingin Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu

Lehti julkaisi valokuvia Ukrainan sodassa kuolleiden ihmisten ruumiista. Julkaisemisella oli painavat journalistiset perusteet ja yhteiskunnallinen merkitys. Se ei rikkonut Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta.
    

Vapauttava 8016/PL/22
Meän Tornionlaakso

Tietojen tarkistaminen, erittäin kielteinen julkisuus, samanaikainen kuuleminen, jälkikäteen kuuleminen, oma kannanotto

Lehti esitti kunnanjohtajan toiminnasta kiistanalaisia tulkintoja. Asemansa takia kunnanjohtajan täytyy sietää työnsä kärkevääkin julkista arviointia. Jutussa referoitiin myös kantelijan näkemyksiä, eikä julkisuus ollut niin kielteistä, että häntä olisi tullut kuulla samassa yhteydessä laajemmin.

Vapauttava 7999/UL/22
Helsingin Sanomat

Konserniyhteys

Lehti puolusti pääkirjoituksessaan iltapäivälehtien sotauutisointia. Pääkirjoituksessa ei ollut välttämätöntä mainita, että siinä esimerkkinä mainittu iltapäivälehti kuuluu pääkirjoituksen julkaisseen lehden kanssa samaan konserniin. Lehti käsitteli aihetta yksittäistä mediaa yleisemmällä tasolla sanan- ja lehdistönvapauden ja yleisön tiedonsaantioikeuden näkökulmasta.

Vapauttava 7991 & 7992/UL/22
Ilta-Sanomat

Ihmisarvo

Pakinassa viitattiin ryssä-sanalla Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin asiayhteydessä, joka ei loukannut venäläisten ihmisarvoa. 

Vapauttava 7988/UL/22
Iltalehti

Yleisön tuottama aineisto

Lehti julkaisi verkkojuttunsa keskusteluosiossa kommentin, jossa nimimerkillä esiintynyt keskustelija halvensi toista nimimerkillä esiintynyttä keskustelijaa alatyylisesti. Kommentti oli ymmärrettävissä ylilyönniksi, eikä se loukannut ihmisarvoa tai yksityisyyttä.

Vapauttava 7984/EJ/22
Aamun Koitto

Lähdekritiikki, tietojen tarkistaminen, olennainen asiavirhe

Lehden julkaisemassa sitaatissa ei ollut olennaista asiavirhettä, mutta lehden käyttämillä, sitaattia levittäneillä lähteillä saattoi olla vahingoittamistarkoitus. Ne olivat tehneet sitaatista vääristyneen tulkinnan, joka välittyi myös lehteen. Lehden lähdekritiikki oli moitittavan heikkoa. Lehti kuitenkin pyrki korjaamaan tilanteen kertomalla lähteistään lukijoille selvästi ja niin nopeasti kuin oli mahdollista.

Langettava 7983/UL/22
Kainuun Sanomat

Olennainen asiavirhe, virheen korjaus

Lehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessa oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei korjannut korjauspyynnöstä huolimatta. Lehti korjasi virheen vasta saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta.

Vapauttava 7979/MTV/22
MTV

Uutistapahtuman seuraaminen, lähdekritiikki, mielipiteet ja tosiasiat, tietojen tarkistaminen, totuudenmukainen tiedonvälitys, olennainen asiavirhe

MTV:llä ei ollut velvollisuutta seurata oma-aloitteisesti uutistapahtumaa uutisoimalla siitä, että käräjäoikeus peruutti uhkasakon, johon oli viitattu aiemmin kanavan haastattelussa. Kyse oli varsinaisen uutistapahtuman sivujuonteesta.

Vapauttava 7946/YLE/22
Yle

Olennainen asiavirhe, samanaikainen kuuleminen, jälkikäteinen kuuleminen

Jutuissa oli kantelijan irtisanoutumisen ajankohtaan liittyvä virhe, jonka Yle korjasi. Jutuissa ei otettu kantaa siihen, mikä oli kantelijan irtisanoutumisen syy, joten jutuissa ei ollut tältä osin korjausta vaativaa olennaista asiavirhettä. Kantelijaa ei myöskään ollut välttämätöntä kuulla jutuissa, sillä hän ei joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen.

Vapauttava 7939/UL/22
Helsingin Sanomat

Tietojen tarkistaminen, virheen korjaaminen

Lehti julkaisi virheellisesti lähteytetyn sitaatin. Tieto virheestä ei saanut toimituksen huomiota, sillä se sisältyi viestiin, joka oli otsikoitu mielipidekirjoitukseksi. Lehti korjasi virheen näkyvästi kokonaan uutena juttuna saatuaan siitä tiedon Julkisen sanan neuvostolta. Korjauksen huomioarvo oli riittävä suhteessa virheen vakavuuteen.

Vapauttava 7918/UL/21
Itä-Savo

Journalistinen päätösvalta

Verkkomoderoinnin teettäminen toimituksen ulkopuolella ei ollut journalistisen päätösvallan luovuttamista. Lehti oli hyväksynyt moderointilinjan itse ja sillä oli lopullinen päätösvalta myös yksittäisiin moderointipäätöksiin.

Vapauttava 7906/UL/21
Iltalehti

Ihmisarvo, samanaikainen kuuleminen, jälkikäteinen kuuleminen

Toimittajan kommenttikirjoitus ei ollut ihmisarvoa loukkaava eikä siinä tuotu kansanedustajan adhd:tä esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Mainitsemalla kansanedustajan adhd kirjoituksessa viitattiin siihen, miten kansanedustaja itse on selittänyt sillä käytöstään julkisuudessa. Kyseessä oli kansanedustajan julkisen toiminnan arviointi, joka ei synnyttänyt hänelle oikeutta kannanottoon.

Langettava 7901/MTV/21
MTV

Piilomainonta, konserniyhteys

Juttu perustui valmisruokasarjan markkinointimateriaaliin, eikä lähdettä kerrottu lukijalle muiden kuin kuvien osalta. Lukijalla ei ollut mahdollisuutta esimerkiksi päätellä, etteivät sitaatit olleet haastattelusitaatteja vaan tuotetta markkinoivaa tiedotemateriaalia.

Vapauttava 7885/UL/21
Helsingin Sanomat

Olennainen asiavirhe

Toimittajan kommenttikirjoituksessa ei ollut olennaista asiavirhettä, vaan kyseessä oli tulkinta, johon oli perusteet.

Langettava 7871/UL/21
Iltalehti

Olennainen asiavirhe, virheen korjaaminen

Lehti väitti rokottamattomien koronapotilaiden vieneen kaikki yliopistosairaalan tehohoitopaikat. Väitteessä ei ollut perää. Lehti korjasi juttuaan vasta saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta.

Vapauttava 7870/UL/21
Helsingin Sanomat

Toimittajan asema, oikeudenkäyntiin vaikuttaminen

Vastaava päätoimittaja kommentoi kirjoituksessaan lehtensä toimittajiin kohdistuvia syytteitä ja puolusti niiden perusteena ollutta lehden journalistista työtä. Journalististen päätösten perusteleminen ja puolustaminen julkisesti kuuluu päätoimittajalta odotettuihin tehtäviin, eikä se ole journalistin aseman väärinkäyttöä. Kirjoittajan kytkös käsiteltävään aiheeseen perustui hänen ammattiasemaansa lehden vastaavana päätoimittajana. Syytteen yhteiskunnallisten vaikutusten kriittinen arvioiminen ei ollut Journalistin ohjeiden vastainen asiaton pyrkimys vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisuihin. 

Vapauttava 7863/UL/21
Suomenmaa

Mielipiteet ja tosiasiat, lähdekritiikki, ihmisarvo

Lehti julkaisi mielipidekirjoituksen, jonka osana psykiatri käsitteli pääministerin mielenterveyttä ja ulkomuotoa. Arvion pääministerin pakko-oireesta saattoi psykiatrin esittämänä käsittää tosiasiaksi, joten lehti osoitti huonoa harkintaa julkaistessaan sen. Kirjoituksesta kuitenkin ilmeni, että arviossa oli kyse mielipiteestä, joka perustui julkisuudessa esillä olleisiin tietoihin. Lehti poisti jälkeenpäin osan kirjoituksesta. Äänestyspäätös 10–3. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 7860/UL/21
Ilkka-Pohjalainen

Lähdekritiikki

Lehti julkaisi jutun, jossa tutkija esitti arvioitaan perussuomalaisesta puolueesta. Jutussa ei ollut välttämätöntä mainita, että tutkija itse toimii toisessa puolueessa. Lehdellä oli perusteet suhtautua haastateltavaan tutkijana, jolla on akateemisten ansioidensa ja tutkimusaiheidensa vuoksi asiantuntemusta arvioida perussuomalaisia tutkijan ominaisuudessa.

Langettava 7848/UL/21
Ilta-Sanomat

Otsikko

Lehti kertoi liikennemerkkiuudistuksen kustannusarvioista. Lehden otsikolle "Sukupuolettomien liikennemerkkien vaihtotöistä jo miljoonalasku" ei löytynyt katetta jutusta.

Vapauttava 7847/UL/21
Iltalehti

Totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen, virheen korjaus, uutistapahtuman seuraaminen, otsikko, samanaikainen kuuleminen

Lehti julkaisi analyysikirjoituksen, jossa kritisoitiin ministeriön antamaa vastausta lehden tekemään tietopyyntöön. Tietopyyntö oli koskenut kansliapäällikön ja ministerin sähköpostikirjeenvaihtoa toistensa sekä ministeriön ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Kantelija mainittiin jutussa yhtenä tietopyynnössä nimetyistä henkilöistä. Tämä ei asettanut häntä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa oli epätarkkaa ilmaisua, mutta lehti tarkensi muotoiluja nopeasti.

<< 1 2 3 4 5 6 7 8  ... >> 

Vapauttava 7829 & 7855/A/21

Vastaaja: Suomen Kuvalehti

Asia: Totuudenmukainen tiedonvälitys, mielipiteet ja tosiasiat, olennainen asiavirhe

Ratkaistu: 8.12.2021

Lehti julkaisi kriittisen jutun Kiinan valtion roolista ”perinteisen kiinalaisen lääkinnän” markkinoinnissa. Jutun olennaiset asiavirheet korjattiin kahdessa vaiheessa ja korjauksista kerrottiin lukijoille asianmukaisesti. Korjauksissa oli viivettä, mutta tässä tapauksessa pikainen korjaus ei ollut välttämätöntä.

Kantelut kohdistuvat Suomen Kuvalehdessä 29.7.2021 julkaistuun juttuun ”Kiinalaista lääkintää maailmalle”.


Kantelu 7829/A/21, 30.9.2021

Kantelijan mukaan Suomen Kuvalehti on välittänyt harhaanjohtavaa ja väärää tietoa kiinalaisesta lääketieteestä eikä selvästikään ole tarkastanut tietojensa todenperäisyyttä tai jos on, niin pyrkii tarkoituksenmukaisesti johtamaan harhaan. Lehti ei ole korjannut kaikkia olennaisia asiavirheitä. 

Kantelija on sähköpostikeskustelussa selvittänyt samat asiat useampaan kertaan. Kantelun mukaan toimitus on viivytellyt vastauksissaan eli Suomen Kuvalehti ei ole toiminut viipymättä. Koska teksti kokonaisuudessaan on kantelun mukaan hyvinkin harhaanjohtava ja siinä on paljon olennaisia asiavirheitä ilman lähdeviittauksia, oikaisun olisi kantelun mukaan saavutettava sama yleisö, kuin alkuperäisenkin tekstin. Lisäksi kirjoitus voi aiheuttaa välillistä haittaa perinteisen kiinalaisen lääketieteen ammatinharjoittajille, jos lukijat ja asiakkaat uskovat nämä harhaanjohtavat ja väärät tiedot. Julkaistu oikaisu ei ole riittävä sisällöltään tai huomioarvoltaan.

Lehden ja kantelijan kirjeenvaihdosta käy selville, että kantelija on yksilöinyt mahdollisiksi virheiksi kaksi kohtaa. Kantelijan mukaan:
”WHO:n tautiluokitusjärjestelmään pääsemisellä on ollut syynsä. Kiinalaista lääketiedettä on tutkittu laajasti ja sen hyödyistä ja turvallisuudesta on saatavilla nykyään paljon laadukasta tutkimusnäyttöä. Lisää tietoa ja lähteitä eri tietokantoihin esimerkiksi Finnacun - Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistyksen sivuilta.”

“Akupunktion käytöstä on maininta jo ainakin 3000 vuoden takaa. Kiinassa on käytetty myös kuppausta ja suoneniskentää, mutta nämä hoitomuodot ovat olleet erillisiä akupunktiosta ja alkuperältään paljon kauempana menneisyydessä.”  


Kantelu 7855/A/21, 19.10.2021

Kantelun mukaan Suomen Kuvalehden jutussa on kolme virheellistä väitettä:
1) ”Puolueeton tutkimus ei ole kyennyt todistamaan perinteisen kiinalaisen lääkinnän keskeisiä periaatteita. Esimerkiksi akupunktion tehosta on jonkin verran näyttöä, mutta sen vaikutusmekanismeja ei tunneta.” Kantelun mukaan akupunktiosta on tehty paljon myös niin sanottua mekanistista tutkimusta ja sille on löydetty useita fysiologisia vaikutuksia. 

2) ”Muinaisena markkinoitu kiinalainen lääkintä syntyi nimestään huolimatta samoihin aikoihin kuin Kiinan kansantasavalta, 1950-luvun taitteessa.” Kantelija muistuttaa, että kiinalaisella lääketieteellä on yli 2000 vuotta vanha kirjallinen ja empiirinen historia. On totta, että tällöin (1950-luvulla) kiinalaisesta lääketieteestä luotiin yksi standardisoitu ja vahvasti poliittisesti värittynyt versio, joka on ollut vaikutusvaltainen sekä Kiinassa että sen ulkopuolella. Tätä versiota on kuitenkin kritisoitu paljon myös kiinalaisen lääketieteen kentän sisältä käsin ja nykypäivän konteksti akupunktion ja kiinalaisen lääketieteen harjoittamisen suhteen on tavallisesti huomattavasti laajempi.

3) ”Syntyneeseen ’perinteiseen kiinalaiseen lääkintään’ tuotiin muun muassa akupunktio, jossa tiettyihin kehon kohtiin asetetaan ohuita neuloja… Varhaiset kuvaukset akupunktiosta muistuttavat suoneniskentää tai kuppausta, joita käytettiin myös keskiajan Euroopassa.” Kantelun mukaan on totta, että ensimmäisissä kiinalaisen lääketieteen teksteissä kuvattiin tekniikoita, jotka muistuttavat suoneniskentää, mutta se ei tarkoita, että kyseessä olisi “kuvaus akupunktiosta”, vaan kyseessä on kuvaus suoneniskennästä. Ensimmäiset instrumentit, jotka voidaan paksuutensa ja muotonsa puolesta tulkita akupunktioneuloiksi, ovat peräisin ajalta n. 200 eaa. 

Kantelijoiden mielestä kirjoittaja on selkeästi yrittänyt luoda mielikuvaa akupunktiosta keskiaikaiseen suoneniskentään verrattavissa olevana hoitomuotona, vaikka tälle ei ole annettu muita perusteluja tai lähteitä kuin ilmeisesti artikkelin kirjoittajan oma mielipide – historiallinen tieto ei ainakaan tue väitettä. 

Kantelun mukaan ensimmäisen vastineen pohjalta lehti teki artikkeliin useita korjauksia ja lisäsi
siihen esittämiensä väitteiden tueksi myös lähteitä, joita ei alkuperäisessä artikkelissa ollut lainkaan. Korjaukset olivat kuitenkin kantelijan mielestä huomattavan puutteellisia, sillä artikkeliin jäi jäljelle useita harhaanjohtavia väitteitä ja myös selkeitä asiavirheitä. Kantelija lähetti tämän vuoksi toimitukseen myös toisen vastineen, jossa perattiin artikkelin väitteitä vielä tarkemmin ja perustellen jokaisen asiavirheen. Perusteluiden tueksi kantelija tarjosi myös lukuisia lähteitä. Kantelun mukaan vastaus toiseen vastineeseen tuli hitaasti ja lopputuloksena ainoa muutos artikkeliin oli lähinnä kosmeettinen.


Päätoimittajan vastaus 15.11.2021

Päätoimittaja Matti Kalliokoski vastaa, että jutussa käsitellään Kiinan valtion pyrkimyksiä levittää perinteisenä kiinalaisena lääkintänä tunnettu erilaisten hoitojen kokonaisuus laajempaan käyttöön eri puolilla maailmaa. Kokonaisuuteen kuuluu muun muassa akupunktio sekä rohdokset.

Kanteluissa käsitellään erityisesti akupunktiota ja toinen kantelijoista on Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys FinnAcu. Yhdistyksen tarkoituksena on akupunktion ja kiinalaisen lääketieteen tunnetuksi tekeminen ja niiden käytön edistäminen Suomessa. Ennen kantelijoiden väitteisiin vastaamista on hyödyllistä käydä läpi, mikä on länsimaisen koululääketieteen nykykäsitys akupunktiosta. Tämä käsitys on ilmaistu tiivistetyssä muodossa Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ylläpitämän Terveyskirjaston artikkelissa Akupunktio (akupunktuuri). Artikkelin mukaan ”akupunktuuri on vanha kiinalainen hoitomenetelmä, jossa potilasta käsitellään neuloilla (alun perin terävillä kivillä) tarkoin määritellyistä ihon pisteistä. Kiinalaisen perinteen mukaan akupunktuuripisteet määräytyvät kehon elimiä kuvaavien meridiaanien mukaan. Sairauksien hoidossa pistelyllä ajatellaan vaikutettavan näitä meridiaaneja pitkin tapahtuviin virtauksiin, ja päämääränä on, kuten muussakin kiinalaisessa lääketieteessä, elimistön tasapaino.”

Kalliokoski korostaa, että akupunktioon keskeisenä osana kuuluvilla meridiaaneilla ei Terveyskirjaston artikkelin mukaan ”ole mitään vastinetta länsimaisen tutkimuksen mukaisessa lääketieteessä” eikä niitä voida ”kuvata millään nykyaikaisella elimistön rakennetta tai hermoston toimintaa koskevalla tiedolla.” Tästä huolimatta Terveyskirjaston mukaan akupunktiosta voi olla hyötyä monien vaivojen hoidossa ”joskin neulahoitojen teho on osoittautunut melko vähäiseksi nykylääketieteen menetelmin tehdyissä ja tieteelliset vaatimukset täyttävissä tutkimuksissa.”

Tieteellisissä tutkimuksissa ei yleensä myöskään ole havaittu merkittävää eroa sillä, onko akupunktiossa käsitelty perinteisiä akupunktuuripisteitä vai aivan muita kehon kohtia. Länsimaisen lääketieteen vallitseva käsitys akupunktiosta on Kalliokosken mukaan olennaisen tärkeä, koska akupunktiosta on olemassa valtava määrä osin ristiriitaista ja osin erittäin heikkolaatuista tutkimusta. On helppo nostaa esiin yksittäisiä tutkimustuloksia ja väittää niihin vedoten, että jutussa on asiavirheitä ja jättää mainitsematta, että samasta aiheesta saattaa olla useita muita tutkimuksia, joiden tulokset ovat täysin erilaisia.

Molempien kanteluiden mukaan Suomen Kuvalehti on viivytellyt oikaisu- tai vastinepyyntöihin vastaamisessa. Kalliokoski käy läpi molempien kantelijoiden yhteydenotot ja niihin vastaamisen.

Kantelu 7829
29.7. Artikkeli julkaistiin Suomen Kuvalehdessä.
14.8. Kaksi viikkoa artikkelin julkaisemisen jälkeen kantelija lähetti oikaisupyynnön toimitukseen.
16.8. Kantelijalle vastattiin, että oikaisupyynnön selvittäminen kestää vielä jonkin aikaa.
25.8. Artikkelin verkkoversioon tehtiin oikaisu, joka julkaistiin seuraavan viikon painetussa lehdessä.
26.8. Kantelijalta tuli uusi oikaisupyyntö koskien samaa artikkelia.
27.8. Kantelijaa pyydettiin yksilöimään jutussa oikaisun jälkeen olleet asiavirheet, koska oikaisupyynnössä niin ei ollut tehty sillä tarkkuudella, että asiaväitteiden oikeellisuus olisi voitu varmistaa.
1.9. Kantelija ilmoitti, ettei hän ymmärrä, mitä asiavirheiden yksilöinti tarkoittaa.
16.9. Toimitus poimi oikaisupyynnöstä kolme kohtaa ja pyysi tarkentamaan, missä kyseisissä kohdissa on oikaistava asiavirhe.
Pisin yhteydenottojen väli oli toimituspäällikön vuosiloman takia 11 työpäivää, joka ei ole kohtuuttoman pitkä aika. Ensimmäiseen oikaisupyyntöön vastattiin kaksi päivää ja toiseen yksi päivä pyynnön vastaanottamisen jälkeen. 

Kantelu 7855
29.7. Artikkeli julkaistiin Suomen Kuvalehdessä.
13.8. Kaksi viikkoa artikkelin julkaisemisen jälkeen kantelija lähetti vastineen toimitukseen.
16.8. Kantelijalle vastattiin, että asian selvittäminen kestää vielä jonkin aikaa.
25.8. Artikkelin verkkoversioon tehtiin oikaisu, joka julkaistiin seuraavan viikon painetussa lehdessä.
31.8. Kantelijalta tuli uusi oikaisupyyntö koskien artikkelia.
31.8. Kantelijaa pyydettiin yksilöimään jutussa oikaisun jälkeen olleet asiavirheet. Kantelijalle tarjottiin myös mahdollisuutta tuoda näkökantojaan esiin lehden lukijakirjepalstalla.
12.9. Kantelija toimitti uuden oikaisupyynnön, jossa oli yksilöity viisi asiavirhettä.
28.9. Kantelijalle ilmoitettiin, että asiavirheiden selvittely jatkuu vielä.
4.10. Kantelijalle ilmoitettiin, että yksi yksilöidyistä asiavirheistä oikaistaan.
4.10. Artikkelin verkkoversioon tehtiin oikaisu, joka julkaistiin seuraavan viikon painetussa lehdessä.
Pisin yhteydenottojen väli oli toimituspäällikön vuosiloman takia 12 päivää, joka ei ole kohtuuttoman pitkä aika. Ensimmäiseen oikaisupyyntöön vastattiin kaksi päivää pyynnön vastaanottamisen jälkeen ja toiseen oikaisupyyntöön samana päivänä, kun se oli saapunut toimitukseen. 

Päätoimittaja Kalliokosken mukaan kantelija 7829 pyysi 14.8. että jutusta oikaistaan kaksi asiaa:
1. "Oman lääkintäopin levittäminen on kirjattu Kiinan strategiaan. Vaikka hoitojen tehoa ei ole osoitettu tieteellisesti, ne ovat saaneet jopa osion WHO:n tulevaan tautiluokitusjärjestelmään."
"Puolueeton tutkimus ei ole kyennyt todistamaan perinteisen kiinalaisen lääkinnän keskeisiä periaatteita. Akupunktion ja rohdosten kaltaisten hoitomuotojen tehokkuus on yleisesti verrattavissa lumelääkkeisiin."

Kantelija ei päätoimittajan mukaan oikaisupyynnössään tarkasti yksilöinyt, mikä tässä kohdassa on korjattava asiavirhe. Lainatussa artikkelin kohdassa on yhteensä viisi faktaväitettä. Ilmeisesti kyse oli siitä, kuinka tehokkaana kiinalaista lääketiedettä pidetään, koska kantelija kertoo, että kiinalaisen lääketieteen hyödyistä on saatavissa paljon laadukasta tutkimusta. Lisätietojen lähteeksi hän antaa Finnacu ry:n, eli Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistyksen verkkosivut. Akupunktion tehoa koskevaa kohtaa jutussa tarkennettiin toisen, Finnacu ry:n tekemän oikaisupyynnön perusteella.

2. Syntyneeseen ”perinteiseen kiinalaiseen lääkintään” luotiin uutena muun muassa akupunktio, jossa tiettyihin kehon kohtiin asetetaan ohuita neuloja. Historialliset kuvaukset akupunktiosta muistuttavat suoneniskentää tai kuppausta, joita käytettiin myös keskiajan Euroopassa. Valtio saneli, mitkä uskomukset olivat perinteitä."
Tässä kohdassa on Kalliokosken mukaan virheellinen väite siitä, että akupunktio luotiin 1950-luvulla Oikea muotoilu on, että nykyinen perinteisen kiinalaisen lääketieteen järjestelmä luotiin 1950-luvulla ja siihen tuotiin vanhoja, jo kauan olemassa olleita hoitomuotoja, kuten akupunktio. Virhe oikaistiin sekä verkossa että SK:n printtiversion Oikaisuja-palstalla.

Oikaisun julkaisemisen jälkeen kantelijalta tuli uusi yhteydenotto, jonka mukaan ”oikaisu ei ollut riittävä” eikä se saanut riittävästi näkyvyyttä. Viestissään kantelija muun muassa kertoi, mitä asioita jutussa pitäisi tulla esiin (kiinalaisen lääketieteen ja Kiinan politiikan ero). Kantelijan toisesta oikaisupyynnöstä ei selviä, mitä virheitä kirjoituksessa oli oikaisun julkaisun jälkeen. Toimitus pyysi kantelijaa yksilöimään, mitä jutun asiavirheet ovat.

Päätoimittajan mukaan kantelija vastasi, ettei ymmärrä, mitä asiavirheiden yksilöimisellä tarkoitetaan ja pyysi erittelemään, mitkä kohdat jälkimmäisessä oikaisupyynnössä kaipaavat tarkempaa erittelyä. Kantelija myös ehdotti, että jutussa voisi mainita, ettei Suomessa harjoitettava kiinalainen lääketiede ota vaikutteita Kiinan politiikasta. Toimitus poimi kantelijan oikaisupyynnöstä kolme kohtaa ja pyysi kantelijaa tarkentamaan, missä kyseisissä kohdissa on oikaistava asiavirhe. Kantelija ei tähän tarkennuspyyntöön enää vastannut, seuraava yhteydenotto asiassa tuli Julkisen sanan neuvostolta.
 
Kantelussaan 7855 Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys Finnacu ry lähetti runsas kaksi viikkoa artikkelin julkaisemisen jälkeen vastineen, jonka mukaan SK:n jutussa oli useita asiavirheitä. Päätoimittajan mukaan kantelijalle kerrottiin, että yhdistykselle ei varsinaisesti synny asiassa vastineoikeutta mutta väitteet asiavirheistä selvitetään ja asiavirheet oikaistaan, jos sellaisia artikkelissa on.

Kantelijan vastineessa listattiin Kalliokosken mukaan artikkelista kolme kohtaa, joissa on asiavirheitä:
1. “Puolueeton tutkimus ei ole kyennyt todistamaan perinteisen kiinalaisen lääkinnän keskeisiä periaatteita. Akupunktion ja rohdosten kaltaisten hoitomuotojen tehokkuus on yleisesti verrattavissa lumelääkkeisiin.”
Akupunktio perustuu ihmiskehon meridiaanien perusteella määriteltävin akupisteiden käsittelyyn neuloilla. Kuten vastauksen alussa todetaan, länsimainen lääketiede ei ole löytänyt mitään vastinetta meridiaaneille eikä niitä myöskään pystytä kuvaamaan millään nykyaikaisella elimistön rakennetta tai hermoston toimintaa koskevalla tiedolla.

Akupunktion keskeistä toimintaperiaatetta ei siis Kalliokosken mukaan ole kyetty todistamaan tutkimustiedon avulla. Akupunktion tehosta koululääketieteen nykykäsitys on, että akupunktiosta voi olla hyötyä monien vaivojen hoidossa. Myös lumelääkkeet ovat tutkimustiedon mukaan tehokkaita monien vaivojen hoidossa. Akupunktion vertaaminen lumelääkkeisiin ei siis ole virheellistä. Kohta on kuitenkin mahdollista ymmärtää väärin niin, että jutussa väitetään, että akupunktio on täysin tehoton hoitomuoto.

Lisäksi jutun verkkoversion ingressissä esitettiin päätoimittajan mukaan suoraan virheellinen väite akupunktion tehottomuudesta. Vaikka kantelija ei tähän vastineessaan viitannutkaan, päätettiin juttua täydentää seuraavalla lauseella: Esimerkiksi akupunktion tehosta on jonkin verran näyttöä, mutta sen vaikutusmekanismeja ei tunneta. Lisäys tehtiin jutun verkkoversioon ja julkaistiin myös Suomen Kuvalehden seuraavan viikon painetussa lehdessä.

2. "Muinaisena markkinoitu kiinalainen lääkintä syntyi nimestään huolimatta samoihin aikoihin kuin Kiinan kansantasavalta, 1950-luvun taitteessa."
Kantelijan lähettämässä, omassa vastineessa todetaan, että perinteiseksi kiinalaiseksi hoitojärjestelmäksi kutsuttu kokonaisuus sai alkunsa 1950-luvun kulttuurivallankumouksen aikana ja oli silloin monella tapaa poliittinen luomus. Mitään oikaistavaa tässä kohdassa ei siis ole.

3. “Syntyneeseen ”perinteiseen kiinalaiseen lääkintään” luotiin uutena muun muassa akupunktio, jossa tiettyihin kehon kohtiin asetetaan ohuita neuloja. Historialliset kuvaukset akupunktiosta muistuttavat suoneniskentää tai kuppausta.” 
Tässä kohdassa on päätoimittajan mukaan asiavirhe, joka oikaistiin sekä verkossa että SK:n printtiversion Oikaisuja-palstalla.

Kantelija lähetti 31.8. viestin, jonka mukaan artikkeliin tehty oikaisu ei ole asianmukainen tai riittävä.
Viestissä lainattiin korjattua kohtaa jutusta, mutta ei perusteltu, miksi uusi muotoilu on virheellinen. Toimitus pyysi kantelijaa yksilöimään oikaisua kaipaavat asiavirheet, jotta ne voidaan arvioida ja tarvittaessa oikaista. Kantelijalta tuli 12.9. uusi vastine, jossa yksilöitiin viisi uutta asiavirhettä tai epätarkkuutta:

1.“Rohdokset ovat valtion hoitosuosituksissa koronaviruspotilaiden ensisijainen hoitomuoto.”
Tässä kohdassa on asiavirhe, Kiinan valtion hoitosuosituksissa rohdokset ovat koronaviruspotilaiden eräs hoitomuoto, ei ensisijainen hoitomuoto. Kalliokoski vastaa, että virhe oikaistiin sekä verkossa että SK:n printtiversion Oikaisuja-palstalla.

2. “Puolueeton tutkimus ei ole kyennyt todistamaan perinteisen kiinalaisen lääkinnän keskeisiä periaatteita. Esimerkiksi akupunktion tehosta on jonkin verran näyttöä, mutta sen vaikutusmekanismeja ei tunneta.”
Tämä vastaa päätoimittajan mukaan täysin esimerkiksi Duodecimin Terveyskirjastossa esitettyä länsimaisen koululääketieteen nykykäsitystä akupunktion tehosta ja sen vaikutusmekanismeista.

3. “Muinaisena markkinoitu kiinalainen lääkintä syntyi nimestään huolimatta samoihin aikoihin kuin Kiinan kansantasavalta, 1950-luvun taitteessa.”
Tämä kohta oli jo kantelijan ensimmäisessä oikaisupyynnössä. Kuten kantelijan omassa vastineessa todetaan, perinteiseksi kiinalaiseksi hoitojärjestelmäksi kutsuttu kokonaisuus sai alkunsa 1950-luvun kulttuurivallankumouksen aikana ja oli silloin monella tapaa poliittinen luomus. Mitään oikaistavaa tässä kohdassa ei siis edelleenkään ole.

4. “Syntyneeseen ”perinteiseen kiinalaiseen lääkintään” tuotiin muun muassa akupunktio, jossa tiettyihin kehon kohtiin asetetaan ohuita neuloja.”
Oikaisupyynnön mukaan tämän kohdan voi ymmärtää niin, että akupunktio luotiin 1950-luvulla. Toimitus muutti kohtaa juuri siksi, että varmasti on ymmärrettävää, että ”perinteisen kiinalaisen lääketieteen” kokonaisuus luotiin 1950-luvulla ja siihen tuotiin mm. akupunktio, joka on vanha kiinalainen hoitomuoto.

5. “Varhaiset kuvaukset akupunktiosta muistuttavat suoneniskentää tai kuppausta, joita käytettiin myös keskiajan Euroopassa. Valtio saneli, mitkä uskomukset olivat perinteitä.”
Väite siitä, että akupunktion muinainen versio muistutti suoneniskentää tai kuppausta, perustuu päätoimittajan mukaan Journal of Integrative Medicine -tieteellisessä julkaisussa julkaistuun Hanjo Lehmannin artikkeliin akupunktiosta muinaisessa Kiinassa (Acupuncture in ancient China: how important was it really?). Kyseisessä artikkelissa käydään läpi muinaisia kuvauksia akupunktion harjoittamisesta Kiinassa. Kantelija on lisäksi ymmärtänyt kohdan niin, että siinä väitettäisiin, että akupunktion muinainen muoto olisi sama asia kuin kuppaus tai suoneniskentä. Väite on, että varhaiset kuvaukset akupunktiosta muistuttavat kuppausta tai suoneniskentää, ei että kyseessä olisi sama asia.

Kantelun mukaan Suomen Kuvalehden artikkelissa sekoitetaan mielipiteitä ja tosiasioita (Journalistin ohjeet, kohta 11). Kantelussa ei kuitenkaan yksilöidä, missä kohdissa artikkelissa on ”pääasiassa kirjoittajan mielipiteitä kiinalaisesta lääketieteestä ja sen historiasta”, joten tähän kohtaan on päätoimittajan mukaan vaikea vastata yksityiskohtaisesti.

Artikkelin verkkoversiossa on yhteensä kymmenen linkkiä artikkelin ulkopuolisiin lähteisiin. Linkit olivat teknisistä syistä jääneet pois artikkelin ensimmäisessä verkkojulkaisussa mutta ne lisättiin samalla kun juttuun tehtiin ensimmäinen oikaisu. 

Kantelijan yhteydenotossa myös todettiin, että jutusta pitäisi käydä ilmi, että kirjoittaja ei ole toimittaja vaan farmakologian tohtoriopiskelija. Perusteita tälle ei esitetä ja ajatus on päätoimittajan mukaan vähintäänkin erikoinen. Farmakologian oppiala selvittää, miten lääkeaineet vaikuttavat ja mitä on otettava huomioon lääkkeitä käytettäessä sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Farmakologian tohtorikoulutettava on siis erittäin pätevä kirjoittamaan lehtiartikkelia Kiinan valtion strategiasta kiinalaisen lääketieteen levittämisestä nykyistä laajemmin käyttöön eri puolilla maailmaa.

Lisäksi kantelija kehotti korjaamaan termin uskomushoito artikkelissa ”vaihtoehtoiseksi hoidoksi” tai ”CAM-hoidoksi” ja käyttämään näitä termejä myös tulevaisuudessa. Suomen lääkäriyhdistys Duodecimin kokoaman Lääketieteen sanaston mukaan uskomushoitoon tai uskomuslääkintään luetaan hoitomuodot, jotka perustuvat tieteellisen tiedon kannalta toteen näyttämättömiin tai virheellisiin uskomuksiin Päätoimittajan mukaan ihmiskehon meridiaaneihin perustuva akupunktio on siis määritelmällisesti uskomushoito. Lisäksi esimerkiksi artikkelin kirjoittajan valinta, artikkelin näkökulma sekä artikkelissa käytettävien termien valinta ovat toimituksen omaan journalistiseen harkintaan kuuluvia asioita, kunhan esimerkiksi termit pitävät paikkaansa.


Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Suomen Kuvalehden jutussa käsiteltiin Kiinan valtion keskeistä roolia perinteisen kiinalaisen lääkinnän markkinoinnissa ja levittämisessä. Jutun näkökulma oli kriittinen. Kantelijat ottivat yhteyttä toimitukseen ja osoittivat jutun asiavirheitä, kritisoivat sen näkökulmaa sekä kirjoittajavalintaa. Suomen Kuvalehti julkaisi painetussa lehdessä kaksi eri oikaisua, muokkasi verkkojuttua, lisäsi siihen linkkejä, korjasi jutun virheitä ja liitti siihen oikaisun. Lehti korjasi virheitä 25.8., 27.8., 7.10. ja 8.10. eli 1–2 kuukauden viipeellä jutun julkaisusta. 

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimitus valitsee juttujen kirjoittajat ja niiden näkökulman journalistisen päätösvaltansa perusteella. Tosiasioiden ja mielipiteiden sekoittumista ei kanteluissa yksilöity, joten neuvosto ei ota siihen kantaa.

Jutuissa olleet olennaiset asiavirheet Suomen Kuvalehti on korjannut asianmukaisesti saatuaan niistä tiedon. Muiden virheväitteiden korjaukseen lehti ei suostunut. Neuvosto katsoo, että niissä kyse oli korkeintaan epätarkkuuksista ja tulkintaerimielisyyksistä.

Virheiden korjauksen viive on pitkä, mikä johtui osittain kantelijoiden ja toimituksen kirjeenvaihdosta sekä siitä, että virheväitteet ja virheiden korjaaminen vaativat selvittelyä. Korjausprosessi ei kaikin osin ollut tehokas. Virheet eivät kuitenkaan olleet sen kaltaisia, että pikainen korjaus olisi ollut välttämätöntä.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj.), Mona Haapsaari, Päivi Hietanen, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Alma Onali, Aija Pirinen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Margareta Salonen.
 

Tämä päätös on avattu 1459 kertaa