Kantelu 11.8.2021
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 21.6.2021 julkaistuun nettijuttuun ”Saksan asevoimissa aloittaa sotilasrabbi ensimmäistä kertaa Hitlerin hirmuvallan jälkeen, Zsolt Balla vihitään virkaan maanantaina.”
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008071841.html
Kantelun mukaan jutussa oli virhe, kun siinä väitettiin, että ”juutalaiset sotilaat taistelivat Saksan asevoimissa viimeksi ensimmäisessä maailmansodassa, jolloin heitä oli CNN:n mukaan noin 100 000”.
Kantelijan mukaan väite on virheellinen, koska juutalaisia taisteli Saksan joukoissa myös toisessa maailmansodassa arviolta 150 000, sotamiehistä kenraaleihin. Kantelija toteaa, että jutussa vedotaan lakeihin, jotka kielsivät juutalaisten toimimisen sotilasvirassa ja tämän varassa ilmeisesti järkeillään, ettei heitä toiminut sotilasvoimissa.
Kantelija lähetti lehdelle korjauspyynnön, jossa hän toi esille lähteenään historioitsija Bryan Mark Riggin tutkimuksen ”Hitler’s Jewish Soldiers: The Untold Story of Nazi Racial Laws and Men of Jewish Descent in the German Military”.
Kantelija toteaa, että toki historioitsijoiden keskuudessa vallitsee yhä edelleen erimielisyyttä siitä, kuinka paljon juutalaisia sotilaita natsi-Saksan asevoimissa tarkalleen ottaen taisteli. On kuitenkin täysin riidatonta, että heitä oli merkittävä määrä. Kantelija toteaa myös, että sillä ei myöskään ole mitään merkitystä, oliko HS:n väite peräisin CNN:ltä vai ei, koska tiedotusvälineiden tulee tarkistaa tietonsa paikkaansa pitävyys, vaikka asiasisältö olisi aiemmin julkaistu jossain toisessa sinänsä luotettavassa tiedotusvälineessä.
Päätoimittajan vastaus 7.10.2021
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi toteaa, että lehti käsitteli sotilasrabbin vihkimistä tehtäväänsä Saksan asevoimissa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Nimitys oli historiallinen, sillä rabbeja ei ole ollut Bundeswehrin palveluksessa sen jälkeen, kun Adolf Hitler 1930-luvulla kielsi heiltä asevoimissa palvelemisen ja työskentelemisen. Asiasta olivat uutisoineet useat kansainväliset tiedotusvälineet, die Zeit, Times of Israel ja uutiskanava CNN.
Päätoimittajan mukaan uutiseen kirjattiin virheellisesti tieto siitä, että juutalaisia sotilaita oli taistellut Saksan asevoimissa viimeksi ensimmäisessä maailmansodassa. Tieto perustui päätoimittajan mukaan uutiskanava CNN:n aiheesta kertovaa artikkeliin, jonka otsikkona oli ” This rabbi is joining the German army, 90 years after Hitler expelled Jewish soldiers”. CNN:n uutisen ydinviesti oli juuri rabbin nimityksen merkityksellistäminen sitä taustaa vasten, että Hitler oli aikanaan häätänyt juutalaiset armeijastaan. Tietoa siitä, että tästä huolimatta suuri joukko juutalaisia taisteli Saksan riveissä toisessa maailmansodassa, ei lukijalle tarjottu. Päinvastoin, tutkijan suulla korostettiin sitä, kuinka Saksan armeijassa palvelu on ollut juutalaisille mahdoton ajatus.
“After the crimes of the Wehrmacht, the Nazi-era military, no Jewish person could imagine serving in the German army, says Anthony Kauders, a professor who specializes in German-Jewish modern history at the UK’s Keele University. Those who continued to live in what he called Germany’s ”blood-soaked land” in the aftermath of World War II were even considered ”traitors” by some Jews elsewhere, he says.”
Päätoimittajan mukaan CNN antoi tästä historiallisesta kontekstista vähintäänkin epäselvän kuvan. Helsingin Sanomien uutiseen tämä väite puolestaan kulki selkeästi virheellisessä muodossa. Kyse on päätoimittajan mukaan ilman muuta Journalistin ohjeiden tarkoittamasta olennaisesta asiavirheestä.
Päätoimittaja toteaa, että kantelija oli lähettänyt asiasta oikaisupyynnön uutisen kirjoittaneelle toimittajalle 22. kesäkuuta 2021. Kyseinen toimittaja oli tuolta päivältä jo lopettanut työvuoronsa, eikä hän valitettavasti myöhemminkään huomannut kantelijan lähettämää viestiä sähköpostistaan. Jos oikaisupyyntö olisi havaittu ajoissa, olisi siihen päätoimittajan mukaan tietenkin reagoitu toimituksen päätöksentekoprosessin mukaisesti.
Päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomilla on myös verkkosivuillaan osoite, johon lehti toivoo ensisijaisesti saavansa sisältöönsä liittyvän palautteen ([email protected]), jotta palaute ei pääsisi hukkumaan. Kantelija ei kuitenkaan ole laittanut oikaisupyyntöään muille kuin jutun tehneelle toimittajalle.
Päätoimittaja toteaa, että virhe tuli tosiasiallisesti toimituksen tietoon vasta kantelijan käännyttyä asiassa Julkisen sanan neuvoston puoleen. Uutisessa ollut virhe on sittemmin oikaistu, 24.9.2021.
Päätoimittaja katsoo, että Helsingin Sanomat on pyrkinyt toimimaan asiassa hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Historiallisesta nimityksestä oli ennen HS:n uutisen julkaisua kerrottu useissa kansainvälisissä laatuviestimissä, eikä toimituksella ollut syitä epäillä tiedon luotettavuutta. Päätoimittajan mukaan tässä harkinnassa huomion arvoista on se, että kyse oli viestimistä joiden yleisössä on paljon lukijoita, joille juutalaisten historia on läheinen ja tarkasti seurattu aihepiiri. Helsingin Sanomat ei saanut uutisen takia muita kuin kantelijan toimittajalle lähettämän yhden oikaisupyynnön. Päätoimittajan mukaan virhettä ei liioin voi pitää luonteeltaan räikeänä, selkeästi yleistiedon tai lähihistorian tuntemuksen vastaisena väitteenä, johon toimituksen itsekin olisi pitänyt havahtua heti julkaisun yhteydessä.
Päätoimittajan mukaan inhimillisen virheen vuoksi oikaisupyyntö jäi ajoissa huomaamatta. Kyse ei ole ollut välinpitämättömyydestä tai siitä, että virheellisen tiedon tapahtunut julkaisu olisi pyritty millään muotoa kiistämään.
Helsingin Sanomat pyytääkin neuvostoa arvioimaan, onko tapahtunut Journalistin ohjeiden kohdan 20 velvoitteiden täyttämiseen liittyvä laiminlyönti ollut luonteeltaan sellainen, että se edellyttää langettavan päätöksen antamista. Kantelija on lähettänyt asiasta oikaisupyynnön vain uutisen kirjoittaneelle toimittajalle ja vain kertaalleen, tarjoamatta millään tavoin toista mahdollisuutta korjata asia – juuri siltä varalta, että alkuperäinen viesti olisi syystä tai toisesta jäänyt huomaamatta.
Ratkaisu
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
Helsingin Sanomat julkaisi nettijutun, jossa kerrottiin, että Saksan asevoimissa on viimeksi ensimmäisessä maailmansodassa taistellut juutalaisia sotilaita. Todellisuudessa juutalaisia tai juutalaistaustaisia sotilaita oli Saksan joukoissa myös toisessa maailmansodassa. Jutun kirjoittanut toimittaja ei huomannut kantelijan korjauspyyntöä. Lehti korjasi virheen vasta saatuaan siitä tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli olennainen asiavirhe. Neuvosto painottaa, että Journalistin ohjeet edellyttävät olennaisen asiavirheen korjaamista viipymättä. Tässä tapauksessa korjaukseen kului kolme kuukautta.
Neuvosto toteaa, että on tiedotusvälineiden vastuulla huolehtia palautekanaviensa saavutettavuudesta ja toimivuudesta sekä siitä, että toimitukselle tulleet viestit käsitellään huolellisesti. Tässä tapauksessa kantelijan sähköpostiviesti oli aiheeltaan selvä korjauspyyntö ja se oli sisällöltään selkeäsanainen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 20, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Marja Keskitalo, Sami Koski, Valtteri Kujansuu, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Heli Parikka, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt ja Tuomo Törmänen.