7751/YLE/21

Langettava

Radio-ohjelman toimittajat käsittelivät poleemiseen ja osin satiiriseen sävyyn feministejä, jotka kyseenalaistavat transsukupuolisten oikeuksia. Ohjelmassa mielipiteet ja tosiasiat sekoittuivat harhaanjohtavalla tavalla. Äänestyspäätös 10–2, eriävä mielipide.

Kantelu 27.6.2021

Kantelu kohdistuu Yle Puheen ohjelman Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanaisen 21.4.2021 lähetettyyn jaksoon ”Briteissä leviää syrjivä muuntofeminismi”. https://areena.yle.fi/audio/1-50800447 

Kantelun mukaan seuraavat väittämät eivät olleet totta, eikä Yle oikaissut niitä saatuaan niistä tiedon.

Vastaavan toimittajan vastaukset on liitetty välittömästi kyseisten kantelukohtien yhteyteen.

Kantelun kohta 1:

Kaartamo ja Tapanainen väittävät kohdassa 36:35–36:49 harhaanjohtavasti, että ”lääketieteellisesti nykykäsityksen mukaan transsukupuolisuus selittyy yksinkertaisesti siitä, että sikiön kehityksessä sukuelimet ja aivot kehittyvät eri aikaisesti ja toisiaan vastaamattomiksi” eli että transsukupuoliset olisivat ns. ”biologiselta aivosukupuoleltaan” sitä sukupuolta, johon he identifioituvat. Todellisuudessa tämä Kaartamon ja Tapanaisen esittämä selitysmalli on pelkkä teoria, jota ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan. Naisten ja miesten aivoista on löydetty vain keskimääräisiä eroja, ja neurotutkijat ovat tyrmänneet väitteen, että olisi olemassa selkeästi erotettavissa olevia ”naisten aivoja” ja ”miesten aivoja” tai että transsukupuolisuuden voisi selvittää aivotutkimuksella. Tieteellisen konsensuksen mukaan ihmisen biologista sukupuolta ei voi varmasti päätellä pelkistä aivoista. (esim. https://www.cambridgeindependent.co.uk/whats-on/the-neuroscientist-shattering-the-myth-of-the-gendered-brain-9086242/) 

Vastaavan toimittajan vastaus 9.9.2021

Ylen luovista sisällöistä vastaava toimittaja Ville Vilén vastaa virheväitteisiin kohta kohdalta.

Ylen vastauksen kohta 1:

Kyseessä on vahva teoria transsukupuolisuuden taustoista. Ilmaisuna ”nykykäsitys” ei ole absoluuttinen ja viittaa myös siihen, että asiaa tutkitaan myös tästä hetkestä eteenpäin akateemisen tutkimuksen keinoin. Ohjelmassa esitetyn väitteen (sukuelimet ja aivot voivat kehittyä toisiaan vastaamattomiksi) pohjaksi löytyy runsaasti akateemista tutkimusta. Eli tältä osin akateemisessa maailmassa ei ole kantelijan esittämän näkemyksen mukaista tieteellistä konsensusta. Lisäksi tutkimukset eivät ole lopullisia totuuksia ja niitä haastetaan, kuten tieteessä kuuluukin. Ne kuitenkin osoittavat, että ohjelmassa oli aivan perusteltua käyttää ilmausta ”nykykäsityksen mukaan”. Tieteellistä konsensusta löytyy tuskin miltään tieteen alalta. 

(Esim. https://health.clevelandclinic.org/research-on-the-transgender-brain-what-you-should-know/

ja

https://www.scientificamerican.com/article/is-there-something-unique-about-the-transgender-brain/ )

Kantelun kohta 2:

Kaartamo ja Tapanainen väittävät kohdassa 31:00–31:14 harhaanjohtavasti, että ”itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki – – kunnioittaa – – Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia kuten YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta”. Todellisuudessa kummassakaan sopimuksessa tai niiden sitovissa tulkinnoissa ei edellytetä, että juridisen sukupuolen tulisi olla subjektiivisen itsemäärittelyn kohteena. Pelkkään omaan ilmoitukseen perustuvaa juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeutta ei ole Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa määritelty ihmis- tai perusoikeudeksi. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vain todennut, että Suomen ns. translaissa esiintyvä lisääntymiskyvyttömyysvaatimus tulee poistaa. Kaartamolla ja Tapanaisella on toki oikeus ilmaista mielipiteensä, että asian x pitäisi olla ihmisoikeus, mutta he ovat faktuaalisesti väärässä väittäessään, että sellaisen lain vastustaminen, joka sallisi juridisen sukupuolen muuttamisen pelkällä omalla ilmoituksella, olisi transihmisten ihmis- ja perusoikeuksien vastustamista. Ohjelmassa rikotaan JSN:n 11. ohjetta, koska toimittajat esittävät asian sitten, ettei kuulija voi erottaa mielipidettä tosiasiasta.

Ylen vastauksen kohta 2:

”Itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.” 

Mikään kantelussa ei osoita, että olisi ”faktuaalisesti väärin” väittää, että itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki kunnioittaisi ko. sopimuksia. Kyse on jälleen luotettavasti muodostetun tiedon pohjalta tehtävistä tulkinnoista ja ohjelmassa on oikeus näin tehdä.

Sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksesta että YK:n Lasten oikeuksien sopimuksesta voidaan tehdä perusteltu johtopäätelmä, jonka mukaan juridinen sukupuoli voi olla subjektiivisen itsemäärittelyn kohteena. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 8:n tulkinta henkilön yksityis- ja perhe-elämän suojasta on hyvin laaja-alainen. Se kattaa yksilön identiteetin ja itsemääräämisoikeuden omaan elämäänsä eri ikäryhmissä aina ihmisen synnystä elämän päättymiseen.

Uusi translaki kunnioittaisi artiklan henkeä tästä näkökulmasta. Oikeus olla -aloitteella tavoitellaan itsemääräämisoikeuteen perustuvaa translakia, joka arvostaisi lasten oikeuksia ja Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia, kuten YK:n Lasten oikeuksien sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta. 

Suomen nykyisen lainsäädännön puutteisiin on viitannut esimerkiksi kansainvälisesti arvostettu Amnesty International -järjestö (s. 40–48).

Kantelun kohta 3:

Kaartamo ja Tapanainen väittävät kohdassa 34:34–35:08 virheellisesti, että gender-kriittiset feministit olisivat osa maailmanlaajuista anti-gender-liikettä. Todellisuudessa nämä ovat tunnetusti kaksi täysin erillistä liikettä, joiden poliittiset tavoitteet eroavat täysin toisistaan. Anti-gender-liike pyrkii vastustamaan naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia (kuten aborttioikeutta ja samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta), kun taas gender-kriittiset feministit kannattavat naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Ylen vastauksen kohta 3:

”Osa kansainvälistä antigender-liikettä.” Ohjelmassa ei väitetty, että ”terfit” ovat osa antigender-liikettä, vaan että koska monet ”terfit” nimittävät itseään sukupuolikriittisiksi niin [suora sitaatti ohjelmasta] ”tällä he oikeastaan sitten asemoituvat osaksi tätä koko maailmanlaajuista anti-gender-liikehdintää, josta mekin ollaan puhuttu alkuvuodesta, ja tässä antigender-liikehdinnässä vaikuttaa terfien lisäksi tällaista muuta mukavaa porukkaa, muun muassa evankelikaaleja, kristilliskonservatiiveja ja äärioikeistolaisia toimijoita.”

Kantelun kohta 4: 

Kaartamo ja Tapanainen antavat ymmärtää, että Briteissä suureen suosioon noussut gender-kriittinen feminismi olisi valkoisten keski- ja yläluokkaisten naisten liike, vaikka liikkeeseen kuuluu kattavasti naisia eri yhteiskuntaluokista ja sekä valkoisia että rodullistettuja naisia. Ohjelmassa myös väitetään, että brittimediassa juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeutta näkyvästi kritisoineet gender-kriittiset journalistit (ja muut yhteiskunnalliset keskustelijat) olisivat taustaltaan vain valkoisia, yläluokkaisia, eliittikouluissa opiskelleita naisia. Todellisuudessa juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeutta ovat kritisoineet erityisesti taustaltaan tunnetusti työväenluokkaiset journalistit, kuten Julie Bindel ja Suzanne Moore sekä tunnetut mustat lesbofeministit, kuten Linda Bellos, Allison Bailey ja Claire Heuchan. (48:53–50:36)

Ylen vastauksen kohta 4:

”Genderkriittiset journalistit ovat yläluokkaisia.” Ohjelmassa ei väitetä, että ns. ”gender-kriittisiä” näkemyksiä tukevat journalistit olisivat vain yläluokkaisia ja valkoisia, vaan että yleisesti ottaen brittitoimittajat ovat etuoikeutettuja, valkoisia ja taustaltaan yläluokkaisia, mikä myös voi näkyä sokeutena syrjiville rakenteille. Ohjelmassa ei väitetä, etteikö brittiläisessä feministisessä transvastaisessa liikehdinnässä olisi mukana muitakin kuin valkoisia ylä- tai keskiluokkaisia ihmisiä, vaan siinä puhutaan brittifeminismin erityispiirteistä verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa feminististä liikettä ovat haastaneet ja uudistaneet esimerkiksi mustat ja alkuperäiskansat.

Kantelun kohta 5:

Kaartamo ja Tapanainen keskustelevat kohdassa 37:44–38:31 suomalaisessa Radikaalifeminismi-blogissa julkaistusta kirjoituksesta ”Sukupuolen muuttaminen ilmoitusasiaksi vaarantaa naisten ja tyttöjen oikeudet”. Blogikirjoitus sisältää muun muassa linkkejä luotettavien uutissivustojen (mm. The Guardian) uutisiin, joissa kerrotaan väkivalta- ja seksuaalirikoksista tuomituista, naisiksi identifioituvista miehistä, jotka on sijoitettu naisten vankiloihin ja jotka ovat sen jälkeen olleet väkivaltaisia naisvankeja kohtaan. Kaartamo ja Tapanainen eivät kuitenkaan mainitse blogissa olevia lähteitä, vaan esittävät, että pelko vaarallisten miesten siirtämisestä naisten vankiloihin on täysin kuvitteellinen pelko.

Ylen vastauksen kohta 5:

”Transnaisten hyökkäykset.” Vastuullisen journalismin on oltava avointa ja siinä esitettäviä väitteitä on tarvittaessa myös lähteytettävä. Ohjelmassa ei kuitenkaan ole kyse akateemisesta tutkimuksesta, joten siinä esitettävien väitteiden täydellinen lähteyttäminen ei ole mahdollista. Tavallisen kuulijan on myös voitava käsittää se, millaisesta ohjelmasta on kyse, kun hän asettuu ohjelman kuulijaksi. Tässä tapauksessa ei ole epäselvyyttä, sillä jo ohjelman nimi ja asioiden käsittelytapa kertovat kuulijalle paljon.

Ohjelman tekijät eivät kiistä ohjelmassa, etteikö skenaario transnaisten väkivaltaisuudesta olisi mahdollinen, vaan kyseenalaistavat sen, mikä todennäköisyys on sille, että sukupuolen muuttaminen ilmoitusasiaksi olisi ”naisiksi identifioituvien biologisten miesten” yleisesti hyödyntämä keino tehdä väkivaltaa biologisille naisille.

On tietenkin selvä, että maailmassa on ihmisiä, jotka keksivät mielikuvituksellisia keinoja tehdä toisilleen pahaa, mutta tämä ei ole peruste käyttää yksittäisten ihmisten väkivallantekoja syynä kiistää kokonaisen ihmisryhmän ihmisoikeudet. [suora lainaus ohjelmasta] ”…Miksi mulle tulee mieleen että todennäköisyys tällaiselle, että joku…voihan niin käydä! Niin tästä kannetaan huolta näköjään. – –  Vakavasti ottaen tämmöisissä keloissa ei ole kysymys joistain yksittäisistä epätodennäköisyysuhkakuvista vaan siitä, että transnaiset leimataan kategorisesti joiksikin epäilyttäväksi saalistajiksi ja väkivallan tekijöiksi, jotka eivät olisi naisia. Transnaiset on naisia, eivätkä cis-heteromiehiä, jotka ovat vain muuttaneet sosiaaliturvatunnuksensa ja nimensä.”

Tässä vielä taustaa ohjelmassa esitetylle kritiikille Radikaalifeministi-blogin kirjoitusta kohtaan ohjelman tekijöiden näkökulmasta: ”Radikaalifeministi-blogissa väitetään, että kuka tahansa täysi-ikäinen mies voisi uuden translain myötä ilmoittaa maistraattiin, ettei koe olevansa mies vaan nainen, ja uuden juridisen sukupuolensa turvin mennä naisten pukuhuoneisiin tai vaatia siirtoa miesvankilasta naisvankilaan ja mahdollisesti ahdistella tai pahoinpidellä naisia siellä – tai siirtyä kilpailemaan urheilussa miesten sarjasta naisten sarjaan voittaakseen kilpailuja helpommin ja aiheuttaa samalla vaaratilanteita kanssaan kilpaileville biologisille naisille, jotka voivat vapaaotteluissa, nyrkkeilyssä ja muissa vastaavissa lajeissa altistua transnaisten fyysisen ylivoiman takia kohtalokkaille loukkaantumisille.

https://radikaalifeministi.wordpress.com/2020/01/15/sukupuolen-muuttaminen-ilmoitusasiaksi-vaarantaa-naisten-ja-tyttojen-oikeudet/?wref=tp

Radikaalifeministi-blogi ei esitä väitteilleen kuin pari tapausesimerkkiä. Sivuston pitäjät käyttävät yksittäisiä transnaisten (joita he siis pitävät cis-heteromiehinä tai naisiksi identifioituvina biologisina miehinä) hyökkäyksiä biologisia naisia kohtaan syyksi kiistää transihmisten oikeudet sukupuolensa määrittelyyn. Radikaalifeministi-blogin kirjoittajat eivät esitä myöskään todisteita sille, että cis-miehet käyttäisivät järjestelmällisesti sukupuolen juridista itsemäärittelyoikeutta hyväkseen voidakseen hyökkäillä naisia vastaan, ja sivuuttavat täysin sen, kuinka paljon transnaisiin kohdistuu hyökkäyksiä miesten vankiloissa. Ks. BBC https://www.bbc.com/news/uk-52748117.

Linkkejä transihmisten kohtaamaan väkivaltaan vankiloissa:

https://www.bbc.com/news/uk-52748117

https://www.nytimes.com/2015/04/06/us/ashley-diamond-transgender-inmate-cites-attacks-and-abuse-in-mens-prison.html

https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_people_in_prison

Kantelun kohta 6:

Kaartamo ja Tapanainen väittävät kohdassa 39:36–40:09, että radikaalifeministit olisivat aatteellisesti lähellä äärioikeistolaisia – vain sillä perusteella, että he suhtautuvat kielteisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyoikeuteen. Väite rikkoo jo todella räikeästi Journalistin ohjetta 8. Radikaalifeministit vastustavat mm. rasismia, totalitarismia, patriarkaalisia sukupuolirooleja ja ydinperhemallia sekä kapitalismia ja muita kilpailulle ja alistamiselle perustuvia talousmalleja. Tasapuolisen journalismin nimissä Kaartamo ja Tapanainen olisivat voineet tuoda näitä asioita esille.

Ylen vastauksen kohta 6:

Terfit ja äärioikeisto. Ohjelmassa ei väitetä, että ”terfit” olisivat äärioikeistoa tai muutoin aatteellisesti lähellä sitä vaan että he jakavat saman ”sukupuolikriittisen” ajatusmaailman. Erikseen painotetaan, että muuten liikkeillä ei ole yhteyttä.  [Suora sitaatti] ”… Ja voisi myös sanoa niiden tekemille viharikoksille, joiden kanssa terfit eli transeksklusiiviset feministit näiltä osin hengailee. Esimerkiksi juuri vaikka äärioikeiston tai antigender-liikkeen tohinoissa, että vaikka ollaan eri porukkaa, niin ajatukset transihmisistä on samanlaisia, ja tässä porukassa on juuri niitä, jotka on transnaisille vaarallisia.”

Kantelun kohta 7:

Kaartamo ja Tapanainen antavat ymmärtää, että J.K. Rowling, gender-kriittiset feministit ja radikaalifeministit väittäisivät transihmisten olevan cis-ihmisiä väkivaltaisempia, vaikka todellisuudessa feministit ovat vain tuoneet esiin, että tilastojen mukaan miehet ahdistelevat ja ovat väkivaltaisia naisia kohtaan paljon todennäköisemmin kuin toiset naiset. Heitä huolettaa se, että juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeus mahdollistaa käytännössä sen, että kaikki miehet sukupuoli-identiteetistään riippumatta voivat käyttää vapaasti naisille varattuja tiloja, koska sukupuolen itsemääräämisoikeus johtaa siihen, että toisen ihmisen sukupuolta ei voi

eikä saa enää missään tilanteissa olettaa henkilön ulkonäön perusteella. Kaartamo ja Tapanainen eivät siis kerro kuulijoilleen totuudenmukaisesti, mitä J.K. Rowling, gender-kriittiset feministit ja radikaalifeministit ovat julkisuudessa sanoneet.

Ylen vastauksen kohta 7:

”Transnaisten väkivaltaisuus ja vaarallisuus.” Ohjelman tekijät lähtevät siitä näkemyksestä, että transnainen on nainen, ei mies. Silloin tässä yhteydessä ei ole relevanttia nostaa esiin sitä kiistatonta tosiasiaa, että miehet ovat tilastollisesti väkivaltaisempia kuin naiset.

Ajatus cis-naisia kategorisesti väkivaltaisemmista transnaisista on perusteeton. Tällaista ei ole luultavasti edes tutkittu, koska se olisi jo tutkimusasetelmana kyseenalainen. Transnaisten kohdalla voi päinvastoin ajatella, että heillä olisi erityisen sensitiivinen suhde väkivaltaan, koska sen usein nähdään kuuluvan miehen rooliin. Ohjelmassa ei kuitenkaan väitetty, että transnaiset olisivat cis-naisia vähemmän väkivaltaisia.

Kantelun kohta 8:

Kaartamo ja Tapanainen väittävät useaan otteeseen ikään kuin faktana, että lakimuutoksella, joka mahdollistaisi juridisen sukupuolen muuttamisen omalla ilmoituksella, ei olisi vaikutuksia muiden kuin transihmisten elämään. Tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan löydy tutkittua tietoa, vaan kyseessä on journalistien oma uskomus. Esimerkiksi oikeustieteen professori Robert Wintemute on huomauttanut, että juridisen sukupuolen itsemäärittelyoikeutta vaadittaessa ei ole arvioitu sen mahdollisia vaikutuksia naisten oikeuksien toteutumiseen, ja oikeustieteen professori Rosa Freedman on huomauttanut, että Tanskassa ja Norjassa ”there are already cases of violence against women and rape by self-identifying ‘women’ who have accessed women’s spaces”. (https://thecritic.co.uk/issues/april-2021/the-trans-rights-that-trump-all/)

Ylen vastauksen kohta 8:

”Lakimuutos ei vaikuta muiden kuin transihmisten elämään.” Ohjelman tekijät noudattavat mielipiteissään Maailman lääkäriliiton linjaa, jossa todetaan, että jokaisella on oikeus määrittää oma sukupuolensa ja että tätä valintaa tulee muiden kunnioittaa. Se, että syrjityn ryhmän ihmisoikeustilannetta parannetaan, ei ole muilta pois.

Kantelun yleisperustelut:  

Haluamme huomauttaa, että on hyvin kyseenalaista käytöstä haukkua juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeutta vastustavia naisia ”pahoiksi” ja ”ilkeiksi” ”terfeiksi”, kun ottaa huomioon, että terf-haukkumasanaa käytetään tyypillisesti naisille suunnattujen tappo- ja raiskausuhkauksien yhteydessä. Kaartamo ja Tapanainen myös kutsuvat J.K. Rowlingia useaan otteeseen transfobiseksi, mutta eivät perustele, miksi Rowlingin näkemykset ovat heistä transfobisia.'

Journalisteilla on sanan- ja mielipiteenvapauden nimissä oikeus kritisoida radikaalifeminismiä, gender-kriittisiä feministejä ja muita sukupuolen itsemääräämisoikeutta vastustavia henkilöitä. Journalistien tulee kuitenkin esittää ”vastapuolen” argumentit totuudenmukaisesti ja kritiikki tulee kohdistaa siihen, mitä ”vastapuoli” on todellisuudessa esittänyt. Kaartamo ja Tapanainen eivät joko ole perehtyneet riittävästi radikaalifeminismiin ja gender-kriittiseen feminismiin niitä julkisesti kritisoidakseen ja kommentoidakseen tai vaihtoehtoisesti he välittävät valheellista tietoa tietoisesti. 

Ylen vastaus yleisperusteluihin:

J.K. Rowlingin tapaus, hänen kannanottonsa ja niiden aiheuttamat reaktiot taustoitetaan ohjelmassa varsin kattavasti. Ohjelman toimittajien mielipiteet niistä ovat heidän omiaan ja niihin heillä on oikeus. ”Terf” ja ”terfit” ovat feministisessä diskurssissa ja keskustelussa vakiintuneita lyhenteitä ja käsitteitä. Käsite esiintyy yleisesti myös kansainvälisessä mediassa, minkä voi todeta nettihaulla. Toki Kaartamo ja Tapanainen suhtautuvat kyseiseen käsitteeseen (terf) humoristisesti ja käyttävät sitä ilkikurisesti. Sekin on kuitenkin ohjelman lajityypin ja tyylin huomioon ottaen perusteltua.

Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen on kahden toimittajan keskusteluohjelma/talk-show. Ohjelman feministisen perusluonteen mukaisesti tekijät käsittelevät ja kommentoivat sukupuoleen ja ihmisoikeuksiin liittyviä teemoja. Heidän näkökulmansa on intersektionaalinen ja heidän ideologinen lähtökohtansa kaikenlainen syrjimättömyys. Ohjelman voi rinnastaa kantaaottavuudessaan esimerkiksi kolumniin. Tekijät siis osoittavat, kritisoivat ja kommentoivat yhteiskunnan ilmiöitä ja esittävät niistä myös omia mielipiteitään.

Transihmisten ihmisoikeuksien suhteen ohjelman tekijöiden kanta on samansuuntainen monien ihmisoikeuksia ja ihmisyyttä käsittelevien, kansainvälisesti tunnustettujen järjestöjen, kuten Amnestyn ja Maailman lääkäriliiton kanssa. Siksi he ovat kriittisiä ”terfien” (trans-exclusionary radical feminist) tavalle kiistää sukupuolen itsemäärittelyoikeus.

Yleisradiolla on siis oikeus lähettää myös tämän tyyppistä – välillä poleemistakin – ohjelmaa, kunhan sen toiminta kokonaisuudessa on sananvapaudellista ja tästäkin aiheesta keskustelua edistävää. Sivistyneeseen keskusteluun kuuluu myös erilaisten näkemysten esittäminen ja sietäminen, kunhan näiden näkemysten esittämisen pohjana on luotettavaksi katsottu tieto. Näin Yle toimii ja on toiminut myös tässä ohjelmasarjassa. Katsomme, että kantelu perustuu ohjelman tekijöiden ja kantelun tekijän näkemyksellisiin ja ideologisiin eroihin.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. (…)

JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Yle Puheen ohjelma Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen käsitteli muun muassa ”Englannissa mellastavia, itseään feministeiksi kutsuvia naisia, jotka vastustavat transihmisten oikeuksia”. Toimittajat keskustelivat keskenään aiheesta.

Ohjelmassa väitettiin muun muassa, että ”lääketieteellisesti nykykäsityksen mukaan transsukupuolisuus selittyy yksinkertaisesti siitä, että sikiön kehityksessä sukuelimet ja aivot kehittyvät eri aikaisesti ja toisiaan vastaamattomiksi”. Neuvoston käyttämän asiantuntijan mukaan tämä ei ole vallitseva lääketieteellinen nykykäsitys. Käsitys, että miesten ja naisten aivot poikkeaisivat toisistaan merkittävällä tavalla, joka voitaisiin tavalla tai toisella yksilöltä osoittaa, on liioiteltu. Asiasta esitetyt näkemykset, mielipiteet ja tosiasiat sekoittuivat ohjelmassa keskenään harhaanjohtavalla tavalla.

Neuvosto katsoo ohjelmatyypin huomioiden, että muiden kantelussa mainittujen väitteiden osalta kyse on kantelijoiden ja ohjelman toimittajien mielipide- ja näkökulmaeroista tai korkeintaan epätarkkuuksista – ei olennaisista asiavirheistä tai puutteellisesta lähdekritiikistä.

Usein halventavana pidetyn termin ”terf” (trans-exclusionary radical feminist) käyttö ei kohdistu henkilökohtaisesti kehenkään eikä selvästi yksilöitävään ryhmään, joten kyse ei ole ihmisarvon loukkaamisesta.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8 sekä 11, ja antaa sille huomautuksen.

Ratkaisu tehty:

3.11.2021

Langettavaa äänestivät: 

Riikka Mäntyneva, Henrik Rydenfelt, Tuomo Törmänen, Heli Parikka, Valpuri Mäkinen, Harto Pönkä, Tiina Ojutkangas, Marja Aarnipuro, Sami Koski ja Valtteri Kujansuu. 

Vapauttavaa äänestivät:

Eero Hyvönen ja Kari Pyrhönen.

Heidän eriävä mielipiteensä:

Ohjelmassa esitetty selitys transsukupuolisuudesta ei JSN:n saaman asiantuntijalausunnon mukaan ole sellainen ”lääketieteen nykykäsitys” kuin ohjelmassa väitettiin. Tosiasiat ja mielipiteet sekoittuivat, mutta ohjelman lajityyppi huomioon ottaen sekoittuminen ei ylittänyt langettavan kynnystä.