Kantelu 15.5.2021
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 20.4.2021 julkaistuun juttuun ”Kahden huvilan purkutuomio vielä harkintaan” ja sen verkkoversioon ”Entiset loisto¬huvilat saamassa purku¬tuomion presidenttien turvallisuuden vuoksi – Työväen satumaiset kesät vaihtuivat autioon hiljaisuuteen Meilahdessa”. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007929297.html.
Kantelija lähetti toimittajan pyynnön perusteella alueen rakennushistorialliset selvitykset. Lehti julkaisi jutun lopussa kantelijan nimen ja lainauksen, joka on epätarkka.
Helsingin Sanomat on kantelun mukaan rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 17, 18 ja 19 jättämällä kertomatta, onko kyseessä haastattelu vai tausta-aineiston pyyntö ja julkaissut annetut tiedot ikään kuin kyseessä olisi haastattelu. Kantelijalle ei kerrottu siitä eikä annettu mahdollisuutta tarkastaa lausumaa etukäteen. Kantelijalta ei missään vaiheessa pyydetty haastattelua, joten nimen julkaisu ei kantelun mukaan ole hyvien tapojen eikä JSN:n ohjeistuksen mukaista.
Helsingin Sanomien vastaus 3.6.2021
Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa, että HS:n toimittaja selvitteli artikkeliaan varten Meilahden huvila-alueen purku-uhkaa. Kohde on paikallisesti ja historiallisesti merkityksellinen, ja presidentin virka-asunnon läheisyyden vuoksi alueen kohtaloon kohdistuu erityistä mielenkiintoa. Jutun mukaan presidentin turvallisuuteen liittyvät kysymykset kytkeytyvät päätöksiin alueen kohtalosta, koska kaupungin on ollut vaikea löytää huviloille soveliasta käyttöä. Alueen asukkaat vastustavat purkuaikeita.
Päätoimittaja Niemen vastauksen mukaan Helsingin kaupungin puolella toimittajan yhteydenottoa siirrettiin useilta henkilöiltä eteenpäin. Lopuksi toimittaja ohjattiin kääntymään kantelijan puheille. Tämä työskentelee Helsingin kaupungin virkamiehenä, rakennusten ja yleisten alueiden palvelukokonaisuuden asiantuntijana. Toimittaja ilmaisi haluavansa tutustua alueen rakennushistorialliseen selvitykseen. Kantelija vastasi sähköpostitse toimittajan yhteydenottoon lyhyellä vastauksella. Liitetiedostona oli pyydetty selvitys.
Toimittajan kannalta kantelijan viestissä oli olennainen uusi tieto, jonka mukaan ”venevajan suhteen tilanne on poikkeusluvan hakemisen jälkeen muuttunut siten, että sen TpK haluaa säilyttää”. Tämä tarkoitti päätoimittaja Niemen vastauksen mukaan sitä, että kyseistä venevajaa ei purettaisi. Toimittaja piti tätä virkamieheltä saatua tietoa juttuun kirjaamisen arvoisena seikkana. Juttukokonaisuuden kannalta kyse oli enemmänkin yksityiskohdasta.
Päätoimittaja Niemen mukaan toimittajalle oli selvää, että kyse ei ollut varsinaisesta haastattelusta. Hän pyrki kuitenkin lähteyttämään saamansa uuden tiedon asianmukaisesti virkamieheltä saaduksi, ja siten luotettavaksi arvioiduksi tiedoksi. Tämä oli dokumentaation kannalta erityisen merkityksellistä, koska tapaukseen liittyi Tasavallan presidentin kanslia ja tiedon alkuperästä voi herätä lukijoille tai asianosaisille kysymyksiä.
Päätoimittaja Niemi painottaa, että kantelijalta saatu tieto oli julkiseksi tarkoitettua tietoa, jonka viranomainen oli omassa työtehtävässään toimittajalle antanut. Jutussa ei väitetä tai muuten ilmaista, että kantelija olisi antanut asiasta haastattelun, tai että kyse olisi hänen suullisesti tai kirjallisesti ilmaisemastaan lausunnosta, kannanotosta tai muuten häneen henkilöityvästä mielipiteestä, vaan hänen nimiinsä on laitettu lähteytystarkoituksessa faktatieto, joka on lukijalle relevantti ja jonka hän on kiistattomasti toimittajalle antanut. Sitaatin muodossa esitetty tieto vastaa asiasisällöltään sähköpostitse lähetettyä viestiä. Lausumalle tehty kielellinen stilisointi on tapahtunut tavanomaisen journalistisen käytännön mukaisesti, pyrkimyksenä varmistaa informaation välittyminen lukijalle erheettömästi.
Helsingin Sanomien tiedossa ei päätoimittaja Niemen mukaan myöskään ollut haastatellun myöhemmin esittämiä huolia sen suhteen, että hän joutuisi nimellään esiintyen esimerkiksi maalituksen tai ylipäänsä kielteisen huomion kohteeksi. Niemi katsoo toimittajan esittäneen viranomaistehtävässä toimivalle kaupungin virkamiehelle asiakirjapyynnön. Sähköpostitse annettu vastaus tähän asiakirjapyyntöön on kiistattomasti julkisuuslaissa tarkoitettu viranomaisen asiakirja, joka on julkinen. Mitään perusteita salassapidolle ei tässä tapauksessa ole.
Helsingin Sanomat on Niemen vastauksen mukaan esittänyt kantelijalle pahoittelunsa siitä, että hän kokee antamiensa tietojen tulleen hänen tietämättään hyödynnetyksi haastattelulausuntona. Koska keskustelu jäi niukkasanaisen materiaalipyynnön ja siihen vastaamisen tasolle, HS pyrkii jatkossa siihen, että tämänkaltaisilta väärintulkinnoilta pystyttäisiin välttymään.
Ratkaisu
JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
JO 18: Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
JO 19: Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.
Helsingin kaupungin viranhaltijat ohjasivat tietoja hankkineen toimittajan pyytämään kantelijalta, kaupungin työntekijältä, rakennushistoriallisen selvityksen Meilahden alueesta. Kantelija lähetti toimittajalle selvityksen ja kommentoi sitä sähköpostiviestissään seuraavasti:
”Venevajan suhteen tilanne on poikkeusluvan hakemisen jälkeen muuttunut siten, että sen TpK haluaa säilyttää.”
Toimittaja käytti kantelijan viestiä jutussaan seuraavasti:
”Helsingin kaupungin rakennusten ja yleisten alueiden palvelukokonaisuuden asiantuntija XX kertoo, että tilanne on muuttunut.
”Tasavallan presidentin kanslia haluaa säilyttää venevajan”, XX kertoo.”
Tämä rikkoi kantelijan mielestä haastateltavan oikeuksia.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että sitaattien käytön vuoksi näyttää kuin kantelijaa olisi haastateltu juttua varten. Todellisuudessa Helsingin Sanomat käytti kuitenkin tietoja kantelijan lähettämästä sähköpostiviestistä, joka oli vastaus toimittajan tietopyyntöön. Päätoimittajan vastauksessa ilmaistu peruste sitaattien käytölle on tiedon lähteyttäminen sen luotettavuuden osoittamiseksi. Lähteytys olisi kuitenkin neuvoston mielestä pitänyt tehdä ilman, että lukijalle syntyy virheellisesti mielikuva haastattelusta.
Neuvosto toteaa, että toimittajalla oli perusteet pitää kaupungin työntekijän sähköpostin tietoja julkisina ja julkaistavissa olevina – ei pelkästään anonyymeina taustatietoina. Kaupungin työntekijä myös tiesi toimivansa tietoja hankkivan toimittajan kanssa. Lehti lainasi viestissä ollutta tekstiä totuudenmukaisesti.
Tarkastamisoikeutta ei voitu lyödä laimin, koska kyse ei ollut haastattelusta, eikä tarkastamisoikeudesta ollut myöskään sovittu.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Vapauttavaa äänestivät:
Eero Hyvönen (pj), Kyösti Karvonen, Heidi Finnilä, Riikka Mäntyneva, Hanna Parhaniemi, Harto Pönkä ja Tuomas Rantanen.
Langettavaa äänestivät:
Henrik Rydenfelt ja Valpuri Mäkinen.
Heidän eriävä mielipiteensä:
Helsingin Sanomat julkaisi kaupungin työntekijän lyhyen haastattelun laajemman jutun lopuksi. Kaupungin työntekijältä saadut tiedot olivat julkisia ja julkaistavissa. Haastateltavalle ei kuitenkaan ollut kerrottu, että kyse on haastattelusta, eikä tiedonhankinnan luonne haastatteluna ollut tullut esille. Myös päätoimittajan mukaan tiedonhankinnassa ei ollut kyse haastattelusta.
Ratkaisua on muutettu muutoksenhakupyynnön perusteella neuvoston päätöksellä 3.11.2021 korjaamalla kantelijan palvelussuhde virkasuhteesta työsuhteeksi.
Muutoksen tekivät:
Kyösti Karvonen (1. vpj.), Marja Aarnipuro, Marja Keskitalo, Sami Koski, Valtteri Kujansuu, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Heli Parikka, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt ja Tuomo Törmänen.