PÄÄTÖKSET

Langettava 7469/SL/20
Savon Sanomat

Otsikko, olennainen asiavirhe, totuudenmukainen tiedonvälitys, samanaikainen kuuleminen, tietojen tarkistaminen, mielipiteet ja tosiasiat, lähdekritiikki

Jutun otsikossa väitettiin, että jalkapalloseuran toimihenkilö olisi altistanut koko helsinkiläisjoukkueen, vaikka lehden tiedossa oli, että tartuntatautilääkärin selvityksen mukaan joukkueessa ei ollut tapahtunut altistumisia. Lehti ei korjannut virhettä, vaikka se sai asiasta perustellun korjauspyynnön.

Vapauttava 7460/SL/20
Helsingin Sanomat

Nimi rikosuutisissa, kielteinen julkisuus, oma kannanotto

Lehti sai kertoa kantelijan ja hänen yrityksensä tunnistetiedot jutussa, jossa kerrottiin siivousalan työntekijöiden hyväksikäytöstä. Kantelija ja hänen yrityksensä joutuivat jutussa kielteiseen julkisuuteen, ja lehti yritti kuulla kantelijaa samassa yhteydessä, mutta kantelija ei vastannut lehden yhteydenottoihin. 

Vapauttava 7457/SL/20
Ilta-Sanomat

Totuudenmukainen tiedonvälitys, olennainen asiavirhe, lähdekritiikki, mielipiteet ja tosiasiat

Päihdehoitoa kriittisesti käsitelleessä jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä eivätkä tosiasiat sekoittuneet mielipiteisiin. Kyseessä oli kiistanalainen aihe, josta eri toimijat toivat esille omia mielipiteitään, mikä kävi selkeästi ilmi jutusta.

Langettava 7446/SL/20
Vasabladet

Yksityisyyden suoja, olennainen asiavirhe

Lehti julkaisi jutun, jossa haastateltava kertoi koronatartunnan vuoksi tehohoitoon joutuneesta ystävästään. Tämän sairauden kulkua käsiteltiin jutussa niin laajasti ja yksityiskohtaisesti, että tarinan kertominen olisi edellyttänyt asianomaisen suostumuksen.

Vapauttava 7445/SL/20
Hämeen Sanomat

Rikosepäillyn tunnistaminen, totuudenmukainen tiedonvälitys, olennainen asiavirhe

Lehti kertoi kaupunginvaltuutetun olevan epäiltynä muun muassa ympäristörikosepäilyn käsittävässä kokonaisuudessa. Yleisöllä on oikeus saada tietää asioista, joilla voi olla vaikutusta luottamushenkilön uskottavuuteen. Valtuutettu sai myös kertoa oman näkemyksensä asiasta jutussa.

Vapauttava 7440/SL/20
Kouvolan Sanomat

Yksityisyyden suoja

Lehti julkaisi uutisen, jossa kerrottiin, että paikallisessa lukiossa annetaan osa opetuksesta etäyhteydellä henkilökunnan jäsenten mahdollisen koronavirusaltistumisen vuoksi. Kyseiset henkilökunnan jäsenet oli mahdollista tunnistaa jutussa kerrottujen tietojen perusteella, mutta heidän mahdollisesta altistumisestaan kertominen ei loukannut heidän yksityisyyden suojaansa.

Vapauttava 7438/SL/20
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus, tietojen tarkistaminen

Nyt-liitteen menot-sivuilla julkaistuissa näyttelyn aukioloajoissa oli virhe kahtena perättäisenä viikkona. Lehti julkaisi korjauksen saatuaan tiedon virheestä.

Vapauttava 7420/SL/20
Ilkka-Pohjalainen

Olennainen asiavirhe, totuudenmukainen tiedonvälitys, lähdekritiikki

Marjanpoiminnasta kertoneesta jutusta saattoi saada harhaanjohtavan kuvan siitä, kuinka suuri osa Suomessa poimituista luonnonmarjoista on ulkomaisten poimijoiden keräämiä. Jutun kokonaisuudesta kävi kuitenkin riittävästi ilmi, että prosenttiosuudella viitattiin myyntiin kerättyihin marjoihin. Jutussa ei siten ollut olennaista asiavirhettä. Äänestyspäätös 11–2. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Langettava 7418/IL/20
Nyhetsbyrån SPT

Lainaaminen

Uutistoimisto lähetti asiakkailleen jutun, jossa lukiot asetettiin paremmuusjärjestykseen ylioppilastutkintotulosten perusteella. Juttu perustui kokonaisuudessaan toisen tiedotusvälineen työhön, minkä olisi pitänyt käydä jutusta yksiselitteisesti ilmi. Lähde olisi pitänyt mainita jo otsikossa tai selvästi heti jutun alussa.

Vapauttava 7400/SL/20
Iltalehti

Yleisön tuottama aineisto

Nettijutun kommentti ei loukannut ihmisarvoa, joten lehden ei ollut välttämätöntä poistaa sitä lukijan ilmiannon perusteella.

Langettava 7398/SL/20
Ilkka-Pohjalainen

Olennainen asiavirhe, totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen

Liikenteen vaaranpaikkoja käsitelleestä lehtijutusta sai harhaanjohtavan käsityksen pyöräilijää koskevista väistämissäännöistä. Tämä oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata. Tiedotusvälineiden tulisi olla erityisen huolellisia käsitellessään turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Langettava 7397/SL/20
Iltalehti

Olennainen asiavirhe

Nettijutussa kerrottiin muutoksista koronapandemian vuoksi tehtyihin matkustusrajoituksiin. Jutusta sai virheellisen käsityksen siitä, että hallitus olisi rajoittanut kansalaisten liikkumisvapautta. Tämä oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei korjannut pyynnöstä huolimatta. Äänestyspäätös 10–2. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 7396/YLE/20
Yle

Olennainen asiavirhe, totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen, lähdekritiikki

Ansiosidonnaisen päivärahan rahoittamista käsittelevästä netti- ja televisiouutisesta saattoi saada osin epätarkan kuvan työttömyysturvan rahoitusvirroista. Jutuissa ei kuitenkaan ollut olennaista asiavirhettä.

Vapauttava 7391/YLE/20
Svenska Yle

Yksityisyyden suoja, totuudenmukainen tiedonvälitys, olennainen asiavirhe

Svenska Yle kertoi erään yrityksen henkilökunnan jäsenellä todetusta koronavirustartunnasta. Tartunnasta ja sen vuoksi tehdyistä toimenpiteistä kertomisella oli paikallisesti poikkeuksellista merkitystä. Tartunnan saanut henkilö oli jutusta tunnistettavissa korkeintaan niiden ihmisten piirissä, jotka tiesivät hänen sairauslomastaan.

Langettava 7389/SL/20
Helsingin Sanomat

Tosiasiat ja mielipiteet, olennainen asiavirhe

Lehti esitti tulkintansa sitaattina oikeudenkäyntiuutisessaan. Tulkinnasta sai harhaanjohtavan käsityksen tuomitun esittämästä väitteestä. Tämä oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei pyynnöstä huolimatta korjannut. Äänestyspäätös 8 – 1.

Vapauttava 7387/YLE/20
Yle

Virheen korjaus

Yle TV1:n kello 17:n ja kello 20.30:n uutislähetyksissä oli virhe jutussa, joka käsitteli miehen kuolemaan johtanutta välikohtausta poliisin kanssa Yhdysvalloissa. Yle korjasi virheen seuraavana päivänä kello 17:n uutislähetyksessä ja aihetta käsitelleessä nettiuutisessa. Virhe tuli riittävästi korjatuksi, vaikka sitä ei erikseen korjattu iltauutislähetyksessä.

Langettava 7382/SL/20
Turun Sanomat

Yksityisyydensuoja, arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyyden paljastuminen, alaikäisen uhrin suojeleminen

Lehti kertoi törkeistä seksuaalirikoksista tuomitun nimen. Tekojen kuvailuun yhdistettynä se mahdollisti erityisen arkaluonteisen rikoksen alaikäisen uhrin henkilöllisyyden paljastumisen.

Langettava 7374/R/20
Radio City

Ihmisarvon kunnioittaminen

Radio Cityn aamuohjelmassa käytettiin sosiaalisesta mediasta lainattua pakkovalintapeliä kolmen julkisuuden henkilöiden arvioimiseen. Humoristiseksi tarkoitettu puhe tappamisesta loukkasi ihmisarvoa.

Langettava 7354/YLE/20
Yle

Samanaikainen kuuleminen, tietojen tarkistaminen, olennainen asiavirhe, yksityisyyden suoja

Ylen nettiuutinen käsitteli koronapandemian aikaista rajavalvontaa. Kantelija joutui jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, että häntä olisi pitänyt kuulla samanaikaisesti tai hänen tunnistetietojensa julkaisemisesta olisi pitänyt pidättäytyä.

Vapauttava 7350/SL/20
Keskisuomalainen

Konserniyhteys, piilomainonta

Lehti julkaisi pääkirjoituksen, jossa se esitteli samaan konserniin kuuluvaa uutta radiokanavaa. Konserniyhteys kävi kirjoituksesta riittävästi ilmi.

<< 1 2 3 4 5 6 7 8  ... >> 

Vapauttava 7460/SL/20

Vastaaja: Helsingin Sanomat

Asia: Nimi rikosuutisissa, kielteinen julkisuus, oma kannanotto

Ratkaistu: 27.1.2021

Lehti sai kertoa kantelijan ja hänen yrityksensä tunnistetiedot jutussa, jossa kerrottiin siivousalan työntekijöiden hyväksikäytöstä. Kantelija ja hänen yrityksensä joutuivat jutussa kielteiseen julkisuuteen, ja lehti yritti kuulla kantelijaa samassa yhteydessä, mutta kantelija ei vastannut lehden yhteydenottoihin. 

Kantelu 3.10.2020
        
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 5.7.2020 julkaisemaan englanninkieliseen nettijuttuun A dirty business ja sen samana päivänä julkaistuihin suomenkielisiin versioihin, nettijuttuun Siivoton ala ja printtijuttuun Siivousalan likainen puoli.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006562417.html    

Kyseessä on asianomaiskantelu, jonka on tehnyt asianajaja.

Kantelussa viitataan seuraavaan kohtaan jutussa:

”Osa siivousyrityksistä toimii Virosta, mikä vaikeuttaa suomalaisten viranomaisten mahdollisuuksia puuttua yritysten toimintaan.

Kiinteistösiivousyhtiö ( nimi poistettu) vuokraa siivoojia virolaisyhtiöltä. Algerialainen siivooja kertoo, että kun hän haki töitä kiinteistösiivousyhtiöstä, häntä kehotettiin olemaan yhteydessä virolaiseen yhtiöön. Hän oli siis virolaisyhtiön (nimi poistettu),  Suomen-sivuliikkeen työntekijä, mutta siivouskohteissa hän kulki kiinteistösiivousyhtiön paidassa. Virolaisyhtiön toimintaa johti XX.XX. (nimi poistettu), kiinteistösiivousyhtiötä  XX.XX. (nimi poistettu).

Algerialaismies kertoo, että kiinteistösiivousyhtiön siivoojat tekivät 10–12-tuntisia päiviä autopesulassa ja kiinteistöissä, mutta heille maksettiin vain 5–6 tunnista. Kun mies valitti liian pienestä palkasta, hän sai potkut.

Aluehallintovirasto teki tapauksesta esitutkintailmoituksen poliisille vuoden 2017 joulukuussa. Poliisi ei tutkinut tapausta ajoissa. Syyteoikeus vanhentui vuosi sitten huhtikuussa HS ei lukuisista yrityksistä huolimatta tavoittanut virolaisyrityksen eikä kiinteistösiivousyhtiön edustajia.”

Kantelun mukaan jutussa rikottiin Journalistin ohjetta 32, kun siinä kerrottiin kantelijan ja hänen yrityksensä tunnistetiedot, vaikka kyseessä oli vasta epäily. Kantelussa mainitaan myös kielteinen julkisuus, joten neuvosto on tulkinnut kantelun kohdistuvan myös Journalistin ohjeiden 21, 22, 23 ja 25 rikkomiseen. 

Kantelun mukaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on tehnyt poliisille rikosilmoituksen 1.12.2017, jossa kantelijan päämiestä on epäilty työsopimuslakirikkomuksesta. 

Kantelun mukaan kyseessä on ollut entisen työntekijän työvälineiden palauttamatta jättämistä sekä työvälineiden arvon kuittaamista työntekijälle maksetussa loppupalkassa, jossa riidan arvo on ollut noin 400 euroa. Kanteluun on liitetty kopio aluehallintoviraston tekemästä ilmoituksesta.        
Kantelun mukaan Helsingin Sanomien julkaisemalla jutulla on ollut merkittävä vaikutus  kantelijan omistaman yrityksen asiakassuhteisiin, kun asiakkaat ovat jutun julkaisemisen jälkeen irtisanoneet voimassaolleita kiinteistöhuoltosopimuksiaan.

Kantelun mukaan jutun kirjoittaneen Helsingin Sanomien toimittajan on täytynyt olla tietoinen negatiivisen julkisuuden mukanaan tuomista vahingoista kantelijalle ja hänen omistamalleen yritykselle, joiden molempien tunnistetiedot on ilmaistu jutussa.

Kantelija on lähettänyt Helsingin Sanomille 26.8.2020 päivätyn, vastineeksi nimetyn kirjeen, jossa hän toteaa joutuneensa jutussa perusteettomasti kytketyksi siivousalan ihmiskauppaan ja kertoo, että ei ole tietoinen mistään itseään vastaan nostetusta rikosprosessista. ”Vastineen” on laatinut asianajaja. Kantelijan mukaan vastine oli vapaasti julkaistavissa ja siitä kävi ilmi, että lehden jutussa oli virhe.
Vastineen mukaan kantelija aikoi jättää asiasta haastehakemuksen vahingonkorvausta varten. Kantelijan edustaja on kuitenkin ilmoittanut neuvostolle, asiasta kysyttäessä, että kantelija ei tule tekemään asiasta haastehakemusta. 

 

Päätoimittajan vastaus 18.12.2020 

Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan Helsingin Sanomat ryhtyi vuonna 2019 tutkimaan siivousalaan liittyviä väärinkäyttöepäilyksiä. Kyseessä on yhteiskunnassa näkymättömiin jäävä ilmiö, jonka uhreja ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa olevat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, kuten turvapaikanhakijat ja oleskelulupaa hakevat ulkomaalaiset. 

Päätoimittajan mukaan työntekijöitään hyväksikäyttävät yritykset ovat tehneet pitkiä sopimuksia sekä kuntien että yritysten kanssa ja jatkaneet toimintaansa pitkäaikaisesti ilman seuraamuksia. 

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat tutki asiaa kuukausien ajan ja haastatteli kolmeakymmentä siivoojaa. Lähteinä käytettiin myös muun muassa poliisin, aluehallintoviraston, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ja muiden viranomaisten asiakirjoja. 

Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan kantelijan yritys mainittiin jutussa kohdassa, jossa kerrottiin siitä, miten osa yrityksistä toimii Virosta käsin ja miten tämä vaikeuttaa suomalaisten viranomaisten kykyä puuttua epäkohtiin. Jutussa kantelijan yrityksen kerrotaan vuokraavan työntekijöitä virolaiselta yhtiöltä. Jutussa kerrottiin, että kantelijan yrityksen virolaiselta yritykseltä vuokraamille työntekijöille olisi maksettu vain noin puolesta työtunteja. 

Päätoimittajan mukaan jutussa kerrottiin, että palkkaepäkohdasta valittaneen algerialaisen siivoojan työsuhde päätettiin. Aluehallintovirasto teki tapauksesta esitutkintailmoituksen poliisille vuoden 2017 joulukuussa. Päätoimittajan mukaan  kantelun liitteenä olevan ilmoituksesta käy ilmi, että syynä oli  kantelijan yrityksellä vuokratyöntekijänä olleen henkilön irtisanomisen jälkeinen palkasta lainvastaisesti pidätetty kulu, joka aiheutui kantelijan yrityksen kärsimästä vahingosta ja kantelijalle itselleen maksamatta olleesta käteisvelasta. Päätoimittajan mukaan jutussa myös taustoitettiin selvästi, että työntekijä oli nimenomaan virolaisyrityksen työntekijä. Poliisi ei tutkinut tapausta ajoissa ja syyteoikeus vanhentui vuosi sitten huhtikuussa.
Päätoimittajan mukaan jutussa ei väitetty, että rikosilmoitus olisi tehty kantelijaa tai hänen yritystään vastaan. 

Päätoimittajan mukaan kantelija esitti HS:lle ”vastineeksi” nimetyssä kirjeessään, ettei kantelija ollut tietoinen itseään tai omistamaansa yhtiötä vastaan nostetusta rikosprosessista, eikä lehti voi vedota julkisiin asiakirjoihin, koska kantelijaa vastaan ei ole käräjäoikeudessa haastehakemusta eikä syyttämättäjättämispäätöstä. Kantelijan mukaan jutussa esitetyt tiedot perustuvat täysin haastateltavan kertomiin tietoihin .

Päätoimittajan mukaan kantelijan yrityksen toimintaan liittyi esitutkintailmoituksen lisäksi useista muista lähteistä ilmenneitä epäkohtia työntekijöiden kohtelemisessa ja palkanmaksussa.  Juttu koski lisäksi yleisesti laajaa väärinkäyttöä siivouspalvelualalla. 

Päätoimittaja kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen ja julkaiseminen ei edellytä julkisten asiakirjojen olemassaoloa, vaan lähdemateriaali voi koostua yksinomaankin muuhun aineistoon, ja kertomuksia voidaan pyrkiä varmistamaan myös muuten kuin julkisten asiakirjojen nojalla. 

Päätoimittajan mukaan kantelijan väite siitä, ettei tietoja ole voitu perustaa julkisiin lähteisiin on myös itsessään virheellinen, koska aluehallintoviraston asiakirjat ja poliisin tiedot kyseisestä tapauksesta ovat julkisia. Kantelijan yritystä ja virolaista työvoimaa vuokraavaa yritystä koskien jutun lähdemateriaalina käytettiin useita asiakirjoja, muun muassa: aluehallintaviraston tarkastuskertomuksia, aluehallintovirastolle tehtyä työsuhdeasian valvontapyyntöä ja aluehallintoviraston tekemää esitutkintailmoitusta poliisille. Lisäksi lähdemateriaalina käytettiin muun muassa haastatteluja, viestikeskustelua haastatellun siivoojan ja virolaisen yrityksen sekä kantelijan yrityksen edustajien välillä, sekä tapausselostetta ja todellisia työtunteja koskevaa selvitystä.
  
Päätoimittajan mukaan lehden asiakirjalähteet  vahvistivat irtisanotun työntekijän kertomusta siitä, ettei hänelle maksettu palkkaa kaikista tehdyistä työtunneista. 

Päätoimittajan mukaan tapaukseen liittyvä lähdeaineisto kertoi molempien yhtiöiden toimintatavoista. Yhdessä aluehallintoviraston tarkastustietojen kanssa aineisto osoitti, että yhtiöiden toimintaan liittyvät epäkohdat ovat yksittäisen työntekijän tilannetta laajamittaisempia ja systemaattisempia. 
Päätoimittajan mukaan kantelija esittää, että jutun tarkoitus on ollut vaikuttaa hänen johtamansa yrityksen asiakassuhteisiin. Kantelija tuo myös esille, että toimittajan on täytynyt olla tietoinen kielteisen julkisuuden mukanaan tuomista vahingoista hänelle ja hänen omistamalleen yritykselle. 

Päätoimittajan mukaan kantelijaa tavoiteltiin kommentoimaan juttua useamman kerran jutun kirjoittamisen aikana, mutta kummankaan yrityksen edustaja ei vastannut yhteydenottoihin. Jutun julkaisun jälkeen kantelija on lähettänyt HS:lle 6.8.2020 päivätyn kirjeen. 

Päätoimittajan mukaan kantelijan Helsingin Sanomille lähettämä vastineeksi otsikoitu kirje muistutti kuitenkin enemmän tyypillistä oikeudenkäyntiä edeltävää vaatimus- tai syytekirjettä, kuin varsinaista vastinetta, joka olisi tarkoitettu julkaistavaksi sanomalehdessä, eikä se ollut sellaisenaan lehdessä julkaistavaa vastinetekstiä. Kantelija ei päätoimittajan mukaan myöskään vaatinut oman kannanottonsa julkaisemista tai pyytänyt jutun korjaamista. Sen sijaan kirjeessä kerrottiin, mitä Journalistin ohjeita Helsingin Sanomat oli kantelijan käsityksen mukaan rikkonut ja uhataan vahingonkorvauskanteella. Helsingin Sanomat päätti, ettei se julkaise kantelijan kirjettä, koska sen väitteet jutun sisällöstä eivät pitäneet paikkaansa, eikä niiden oikaisulle siten ollut syytä. 

Päätoimittajan mukaan kantelijan yritystä ei ole liitetty ihmiskauppaan ja jutussa kerrotaan selkeästi, että siivousalan epäkohdat vaihtelevat laajasti: yhdessä päässä on ihmiskauppaan rinnastuva toiminta ja lievemmässä päässä erilainen lievempi työvoiman hyväksikäyttö. Kantelijan yrityksen kohdalla tuodaan esiin etenkin palkkaukseen liittyvät epäkohdat. Nämä asiat perustuivat Helsingin Sanomien tutkivaan journalistiseen työhön ja edellä kuvatusti useisiin lähteisiin.

Päätoimittajan mukaan kantelija toi kirjeessään esille syyttömyysolettaman, jonka mukaan rikosprosessin aloittaminen ei osoita henkilön syyllistyneen rikokseen. Vastineessa tuotiin esille myös, ettei kantelijalla ollut tiedossaan rikosprosessia, joka olisi nostettu häntä tai hänen yhtiötään vastaan. Päätoimittajan mukaan jutussa ei kuitenkaan ole oikaistavaa asiavirhettä, koska juttu ei väitetty, että kantelija olisi syyllistynyt rikokseen. 
Päätoimittaja toteaa, että kirjeessä tarjotun tekstin sisältö ei Helsingin Sanomien arvion mukaan tarjonnut edellytyksiä neuvottelulle kannanoton muotoilusta julkaistavaan muotoon.  Harkintaan vaikutti myös se, että kantelijalle oli juttuprosessin aikana tarjottu lukuisia tilaisuuksia esittää oma näkemyksensä jutussa mainituista kysymyksistä.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomien juttu perustui useisiin eri lähteisiin ja selvityksiin, kuten edellä on kuvattu. Helsingin Sanomat kiinnittää huomiota siihen, että osaa väitteistä, joita kantelija on esittänyt JSN:lle, ei ole esitetty Helsingin Sanomille oikaisuvaatimuksena. Helsingin Sanomat viittaa kuitenkin tässä vastineessa esitettyyn ja toteaa, että jutussa kerrotut asiat on tarkistettu huolellisesti ja myöskään kantelijan uudet väitteet eivät anna aihetta jutun oikaisulle.

Päätoimittaja toteaa lopuksi, että Helsingin Sanomat on toiminut käsiteltävässä asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti, ja katsoo, että kantelu on kokonaisuudessaan hylättävä. Helsingin Sanomat korostaa myös, että vaikka vastinetta ei julkaistu, se on sitoutunut Journalistin ohjeiden mukaisesti seuraamaan asian ja sen mahdolliset juridiset ulottuvuudet loppuun saakka myös niine mahdollisine käänteineen, jossa kantelijan tilanne näyttäytyisi esitettyä edullisemmalla tavalla.

 

Ratkaisu


JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden
kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
 
JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.


Helsingin Sanomat julkaisi laajan jutun siivousalan työntekijöiden kohteluun liittyvistä epäkohdista. Kantelijan ja hänen yrityksensä nimi mainittiin jutussa. 

Juttu käsitteli yhteiskunnallisesti merkittävää aihetta. Jutussa mainittiin nimeltä myös useita muita alan yrityksiä ja niiden vastuuhenkilöitä, joiden toiminnassa kerrottiin olevan eriasteisia epäkohtia lähes ihmiskaupan kaltaisista olosuhteista epäselvyyksiin työsuhteissa ja palkanmaksussa.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehdellä oli perusteet julkaista kantelijan ja hänen yrityksensä nimi. Jutussa ei kuitenkaan väitetty kantelijan tai hänen yrityksensä olleen rikosepäilyn kohteena. Tunnistetietojen julkaiseminen ehkäisi myös sen, että epäilyksenalaisiksi olisivat joutuneet muut yrittäjät, kuin ne, joista oli kyse.
Neuvosto toteaa, että kantelija joutui jutussa kielteiseen julkisuuteen, kun siinä kerrottiin, että aluehallintovirasto on tehnyt poliisille ilmoituksen jutussa esiintyneeseen algerialaismieheen liittyvästä tapauksesta. Lehti kuitenkin tarjosi kantelijalle tilaisuutta tulla kuulluksi jo samassa yhteydessä, mutta kantelija ei vastannut lehden haastattelupyyntöihin. Kantelija lähetti lehdelle seitsemän viikon viiveellä vastineeksi nimeämänsä kirjeen, jossa hän ei kuitenkaan tuonut esiin mitään, minkä vuoksi kannanotto olisi pitänyt julkaista.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Sami Koski, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Heli Parikka, Aija Pirinen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt ja Tuomo Törmänen.
 

Tämä päätös on avattu 672 kertaa