Kantelu 24.8.2020
Kantelu kohdistuu Ilkka-Pohjalaisen painetussa lehdessään 10.6.2020 julkaisemaan juttuun ”Jos pelkäät metsää, hanki marjakaveri”.
Kantelun mukaan jutussa olleessa yhteenvedossa (Fakta: Poimintatulo 17,3 miljoonaa euroa) faktana esitetyt asiat eivät perustu todellisuuteen, vaan jutussa jätettiin ilmoittamatta sen todelliset lähteet, tutkimus ja asiayhteydet. Kantelun mukaan lähteeksi ilmoitettu Arktiset Aromit ry ei ole tutkinut marjanpoiminta- ja marjanmyyntiasioita.
Kantelija arvioi, että jutussa poimintalukuna esitetty 17,3 miljoonaa kiloa perustuu Marsi 2019 -tilastoon, joka koski Suomessa kyseisenä vuonna vain 55 marjanostajayritystä. Nämä yritykset kuuluvat kantelun mukaan pääsääntöisesti ryhmään, joka tuo maahan marjanpoimijoita, eikä tilastossa huomioida kotitalouksien poimimia ja heidän muille ostajille myymiään marjoja.
Kantelun mukaan sekään ei pidä paikkaansa, että kaupallinen poimintamäärä olisi 10–17 kiloa vuodessa. Esimerkiksi vuosina 2009–2019 se oli Marsi-tilaston mukaan viitenä vuotena alle 10 miljoonaa kiloa ja kuutena vuotena yli 10 miljoonaa kiloa.
Kantelun mukaan ei pidä paikkaansa, että sadosta saataisiin parhaimmillaankin talteen alle 10 prosenttia, eikä tieto perustu kattavaan tutkimukseen.
Kantelija kysyy myös, mihin viitataan sillä, että ”talteenotto on ollut yli 90 prosenttisesti ulkomaisten poimijoiden varassa”. Onko kyse koko Suomen kaupallisesta talteenotosta vai Suomen luonnonmarjojen talteenotosta, josta ei ole olemassa kattavaa tutkimusta, jota voitaisiin esitellä faktana?
Kantelun mukaan sitäkään ei pitäisi esittää faktana, että luonnonmarjoja kasvaa vuosittain noin 500 miljoonaa kiloa, koska asiasta ei ole kattavaa tutkimusta. Luonnonvarakeskuksella on kyllä pitkään ollut koealoja, joista marjojen kilomääriä hehtaarilla on arvioitu, mutta luonnonmarjojen vuosittaisista kilomääristä koko luonnossa tai siitä, paljonko niistä on todellisuudessa poimittu, ei ole tilastoja.
Suomessa on myös kantelun mukaan tehty ainakin pari yliopistotason tutkimusta, joissa kotitarvepoiminta ja niistä myyntiin menneet marjamäärät ovat ristiriidassa samoilta poimintavuosilta ”totuuksina” esitettyihin Marsi-tilastoihin.
Kantelija kertoo pyrkivänsä kantelullaan siihen, että harhaanjohtava ja väärän tiedon levitys marjanpoiminnasta loppuisi mediassa. Media korostaa kantelun mukaan pääsääntöisesti ja harhauttavasti asiaa niin, että thaipoimijat ja muut ”maahantuodut” luonnonmarjapoimijat poimivat melkein kaikki marjat Suomessa.
Päätoimittajan vastaus 16.11.2020
Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila toteaa vastauksessaan, että jutun faktalaatikossa olevat tiedot olivat peräisin Arktiset Aromit ry:ltä. Ilkka-Pohjalaisella ei päätoimittajan mukaan ollut syytä epäillä yhdistyksen luotettavuutta lähteenä, vaan se vertautuu hänen mukaansa mihin tahansa asiantuntija- tai etujärjestöön, jota media käyttää lähteenään päivittäin.
Päätoimittajan mukaan myös se oli Arktisten Aromien tieto, että ulkomaalaiset poimivat marjat 90-prosenttisesti. Lähteitä ei siteerattu päätoimittajan mukaan virheellisesti, eikä jutussa siten ollut hänen mielestään Journalistin ohjeen 20 tarkoittamaa asiavirhettä. Arktiset Aromit ei esittänyt lehdelle oikaisupyyntöä tietoihin, joissa yhdistys oli ollut lähteenä.
Päätoimittaja toteaa myös, että kantelija olisi voinut halutessaan kirjoittaa lehden mielipidesivuille näkemyksensä ja esittää omat lähteensä ja vastaväitteensä Arktisten Aromien tiedoille, koska ”hän vaikuttaa olevan asiaan vihkiytynyt”. Päätoimittajan mukaan tällaista pyyntöä ei kuitenkaan esitetty, eikä hän löydä kantelijan korjauspyyntöä sähköpostistaan.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Ilkka-Pohjalainen käsitteli jutussaan marjanpoimintaa. Jutun yhteydessä ollut faktalaatikko perustui valtakunnallisen toimialajärjestön tiedotteeseen, jota lehti lainasi lähes sanatarkasti.
Julkisen sanan neuvosto huomauttaa, että Journalistin ohjeet koskevat myös lainauksia eivätkä tiedotusvälineet voi siirtää vastuuta tietojen oikeellisuudesta lähteilleen. Vaikka lehdellä oli lähtökohtaisesti perusteet luottaa lähteeseensä, sen olisi pitänyt pyrkiä tarkistamaan jutussa esitetyt tiedot saatuaan asiasta korjauspyynnön. Mahdolliset olennaiset asiavirheet on myös korjattava selvästi eikä niitä voi paikata esimerkiksi mielipidekirjoituksella.
Neuvosto kuitenkin toteaa, että tässä tapauksessa jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä, jotka lehden olisi pitänyt korjata. Vaikka juttua saattoi lukea myös siten, että yli 90 prosenttia kaikista Suomessa poimituista luonnonmarjoista olisi ulkomaisten poimijoiden keräämiä, neuvoston tulkinnan mukaan tekstiyhteydestä kävi riittävästi ilmi, että talteenotolla viitattiin tässä rajatummin kaupalliseen keruuseen. Myös poimintatulojen vuosivaihtelua koskeva väittämä oli epätarkka muttei kuitenkaan ylittänyt olennaisen asiavirheen kynnystä. Neuvosto huomauttaa, että tiedotusvälineiden tulisi olla lukutietoja esittäessään täsmällisiä sen suhteen, mitä ne kattavat.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilkka-Pohjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Vapauttavaa äänestivät:
Eero Hyvönen (pj.), Ilkka Ahtiainen, Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia ja Tuomo Törmänen.
Langettavaa äänestivät:
Henrik Rydenfelt ja Sinikka Tuomi.
Heidän eriävä mielipiteensä:
Faktalaatikon väite, että marjojen talteenotto on ollut 90-prosenttisesti ulkomaalaisten poimijoiden varassa, on virheellinen. Luonnonvarakeskuksen arvio vuodelta 2015 on, että ulkomaalaisten osuus on 20 prosenttia. Kyseessä on olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata.