PÄÄTÖKSET

Langettava 7619/UL/21
Helsingin Uutiset

Olennainen asiavirhe, virheen korjaus

Lehti korjasi nettijuttuaan vasta kolme kuukautta sen julkaisemisen jälkeen saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta. Neuvosto toteaa, että on tiedotusvälineiden vastuulla huolehtia palautekanavien toimivuudesta ja siitä, että niiden viestit tarkistetaan riittävän huolellisesti.

Vapauttava 7605/YLE/21
Yle

Nimi rikosuutisissa, kielteinen julkisuus

Yle kertoi professuurihankkeen rahoitukseen liittyvästä esitutkinnasta. Kantelija mainittiin nimeltä uutisessa, joka oli osa pitkään kestänyttä saman asiakokonaisuuden seurantaa. Kantelijan nimen mainitseminen oli perusteltua hänen ammatillisen ja paikallisen asemansa sekä tapauksen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi.

Langettava 7601/UL/21
Mikkelin Kaupunkilehti

Journalistinen päätösvalta, toimittajan asema, konserniyhteys

Päätoimittaja käsitteli kirjoituksissaan asiaa, jonka yhteen osapuoleen hänellä oli sidonnaisuus. Lehti ei kertonut sidonnaisuudesta juttujen yhteydessä.
    

Vapauttava 7600/UL/21
Turun Sanomat

Olennainen asiavirhe, samanaikainen ja jälkikäteinen kuuleminen

Lehti julkaisi juttuja uimahallissa tapahtuneesta välikohtauksesta ja sen vuoksi tehdystä korvausvaatimuksesta ja muista toimenpiteistä. Ensimmäisessä jutussa taustalla olleista uimahallin tapahtumista oli kerrottu virheellisesti, mutta lehti korjasi virheen pikaisesti. Myöhemmissä seurantajutuissa tapahtumat oli kerrottu osin epätarkasti, mutta jutuista kävi ilmi, että kyseessä ei ollut tyhjentävä kuvaus tapahtumista, eikä jutuissa ollut olennaista asiavirhettä.

Langettava 7590/PL/21
Tejuka

Virheen korjaus, tietojen tarkistaminen, lähdekritiikki, mielipiteet ja tosiasiat

Mielipidekirjoituksessa oli olennainen asiavirhe, kun siinä väitettiin, että koronavirusta ei olisi eristetty eikä siten todennettu. Lehti ei korjannut tätä olennaista asiavirhettä pyynnöstä huolimatta. Myös lehden harjoittama lähdekritiikki oli moitittavan vähäistä.
    

Vapauttava 7582/YLE/21
Yle

Olennainen asiavirhe

Ylen ulkomaanuutisessa oli kerrottu kiistanalaisesta asiasta rajatusta näkökulmasta, mutta kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe vaan epätarkkuus.

Langettava 7577/EJ/21
Kirkko ja kaupunki

Journalistinen päätösvalta, sananvapaus

Päätoimittajan päätös poistaa laajaa yhteiskunnallista keskustelua aikaansaanut kolumni hankaloitti yleisön mahdollisuutta käyttää sananvapauteen kuuluvaa tiedonsaantioikeuttaan. Poistamiseen ei ollut riittäviä journalistisia perusteita.

Langettava 7576/UL/21
Ilta-Sanomat

Lainaaminen

Lehti julkaisi netti- ja printtiversioissaan jutun, joka perustui sen omasta tiedonhankinnasta huolimatta selvästi toisen tiedotusvälineen skuuppiin. Lehti mainitsi lähteen puutteellisesti ja vain jutun leipätekstissä. Lähde olisi pitänyt mainita myös nettijutun otsikossa ja printtilehden kansinostossa.

Vapauttava 7560/YLE/21
Yle

Olennainen asiavirhe, totuudenmukainen tiedonvälitys, mielipiteet ja tosiasiat

Ylen esittämässä suomalaisia ikimetsiä käsittelevässä dokumentissa ei ollut olennaisia asiavirheitä eivätkä mielipiteet ja tosiasiat sekoittuneet siinä toisiinsa. Tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa, tulkintansa ja ilmaisunsa.

Vapauttava 7543/A/20
Suomen Kuvalehti

Olennainen asiavirhe, samanaikainen ja jälkikäteinen kuuleminen, lähdekritiikki, tietojen tarkistaminen, tosiasiat ja mielipiteet

Erittäin kielteiseen julkisuuteen joutunutta paikallispoliitikkoa kuultiin jutussa niukasti, mutta riittävästi. Lehdellä ei ollut velvollisuutta siteerata kantelijan tutkintavankeudesta lähettämää viestiä laajemmin. Jutusta kävi ilmi, että se perustui suurelta osin kantelijan kanssa tekemisissä olleiden ihmisten kokemuksiin ja tulkintoihin. Jutussa oli myös perusteltu nimeämättömien lähteiden käyttö uskottavasti, eikä siinä ollut olennaisia asiavirheitä.

Vapauttava 7542 & 7604/PL/21
Ruovesi-lehti

Yksityisyydensuoja

Lehti julkaisi koronavirukselle altistumisen vuoksi karanteenissa olleiden kunnan johtoryhmän jäsenten nimet. Se ei loukannut heidän yksityisyyttään.

Vapauttava 7525/A/20
Seiska

Yksityisyydensuoja

Julkisuuden henkilön puolison verotietojen julkaiseminen ei loukannut hänen yksityisyyttään. Puolison yksityisyydensuoja oli mediahuomion myötä kaventunut ja tulotietojen julkaisulle oli journalistiset perusteet.

Vapauttava 7521/YLE/20
Yle

Olennainen asiavirhe, otsikko, totuudenmukainen tiedonvälitys

Yle teki nettijuttunsa otsikossa journalistisen tulkinnan tieteellisen tutkimuksen tuloksesta. Vaikka otsikko oli kärjistetty, kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe. Jutussa tarkentui, mihin otsikon tulkinta perustui.

Vapauttava 7511/UL/20
Turun Sanomat

Totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkastaminen, olennainen asiavirhe, kielteinen julkisuus

Lehti arvosteli jutussaan seurakunnan asettaman toimikunnan roolia. Toimikunnan jäsenet eivät olleet jutusta laajemmin tunnistettavissa. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä.

Langettava 7510/R/20
Radio Suomipop

Lainaaminen

Radion aamuohjelma käsitteli lehdistökatsauksessaan päivän uutisaiheita. Muiden tiedotusvälineiden uutisilla oli ohjelmassa niin keskeinen rooli, että lähteet olisi pitänyt mainita.

Langettava 7498/AL/20
Seiska

Yksityisyydensuoja

Lehti kertoi, että julkisuuden henkilö oli raskaana. Kantelija ei ollut kaventanut omalla toiminnallaan yksityisyydensuojaansa siinä määrin, että hänen raskautensa alkuvaiheesta olisi voinut kertoa ilman hänen suostumustaan.  

Vapauttava 7495/PL/20
Ylöjärven Uutiset

Kielteinen julkisuus, jälkikäteen kuuleminen, mielipiteet ja tosiasiat, lähdekritiikki, olennainen asiavirhe

Kantelija joutui jutussa kielteiseen julkisuuteen. Julkisuus ei kuitenkaan ollut kantelijan aseman huomioon ottaen niin kielteistä, etteikö sitä olisi voinut korjata jälkeenpäin kuulemisella. Kantelija kutenkin kieltäytyi jälkikäteisestä kuulemisesta.

Langettava 7477/YLE/20
Yle

Yksityisyydensuoja, kuvan harhaanjohtava käyttö, olennainen asiavirhe

Päihtynyt kantelija oli tunnistettavissa koronapandemiaan liittyvän Ylen tv-uutisjutun kuvituksena olleesta videosta. Se loukkasi hänen yksityisyyttään.
 

Langettava 7469/SL/20
Savon Sanomat

Otsikko, olennainen asiavirhe, totuudenmukainen tiedonvälitys, samanaikainen kuuleminen, tietojen tarkistaminen, mielipiteet ja tosiasiat, lähdekritiikki

Jutun otsikossa väitettiin, että jalkapalloseuran toimihenkilö olisi altistanut koko helsinkiläisjoukkueen, vaikka lehden tiedossa oli, että tartuntatautilääkärin selvityksen mukaan joukkueessa ei ollut tapahtunut altistumisia. Lehti ei korjannut virhettä, vaikka se sai asiasta perustellun korjauspyynnön.

Vapauttava 7460/SL/20
Helsingin Sanomat

Nimi rikosuutisissa, kielteinen julkisuus, oma kannanotto

Lehti sai kertoa kantelijan ja hänen yrityksensä tunnistetiedot jutussa, jossa kerrottiin siivousalan työntekijöiden hyväksikäytöstä. Kantelija ja hänen yrityksensä joutuivat jutussa kielteiseen julkisuuteen, ja lehti yritti kuulla kantelijaa samassa yhteydessä, mutta kantelija ei vastannut lehden yhteydenottoihin. 

<< 1 2 3 4 5 6 7 8  ... >> 

Vapauttava 7364/SL/20

Vastaaja: Helsingin Sanomat

Asia: Nimi rikosuutisissa, olennainen asiavirhe, mielipiteet ja tosiasiat, ihmisarvon kunnioittaminen

Ratkaistu: 3.3.2021

Lehti kertoi seurantajutussaan työntekijöiden laajamittaisesta hyväksikäytöstä nepalilaisissa ravintoloissa. Lehdellä oli perusteet kertoa yrittäjäpariskuntaan kohdistuvasta ihmiskauppaepäilystä nimet mainiten. Etnistä alkuperää ei tuotu jutussa esiin halventavasti. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä, eivätkä mielipiteet ja tosiasiat sekoittuneet siinä toisiinsa. 

Kantelu 8.6.2020

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 8.3.2020 julkaisemaan nettijuttuun Loukussa, ja sen samana päivänä samalla otsikolla ilmestyneeseen printtiversioon.

https://www.hs.fi/paivanlehti/08032020/art-2000006431472.html

Kantelijalla on jutussa mainitun ravintoloitsijan suostumus kantelulleen.

Kantelun mukaan lehti rikkoi Journalistin ohjeita 31 ja 32 sekä nimenkäyttöä rikosuutisissa käsittelevää peruslausumaa julkaisemalla rikoksesta epäiltyjen nimet ilman hyväksyttäviä perusteita. Kantelun mukaan nimen julkaisu oli tarpeetonta ja kohtuutonta, ja se aiheutti kohteelleen paljon kärsimystä ja negatiivista julkisuutta, vaikka kyse oli vasta epäilystä. Kantelun mukaan epäillyt ovat tavallisia kansalaisia, eikä heidän asemansa puoltanut nimien julkaisua. Jutussa myös jätettiin kantelijan mielestä harhaanjohtavasti mainitsematta, että epäily koski kotiapulaisen työoloja. Kantelijan tulkinnan mukaan kyse oli luonteeltaan yksityisestä asiasta, väitetyn rikoksen uhrina oli yksi henkilö, eikä väitetty teko ollut kantelijan mielestä sellainen, jolla olisi suurta yhteiskunnallista merkitystä tai seurauksia.

Kantelun mukaan lehti rikkoi myös Journalistin ohjeita 8, 10, 12 ja 20 julkaisemalla vääriä tietoja sekä laiminlyömällä tietojen tarkastamisen ja kriittisen suhtautumisen lähteisiinsä.

Kantelun mukaan jutussa väitettiin virheellisesti, että jutussa mainittua yrittäjäpariskuntaa epäiltäisiin törkeästä ihmiskaupasta. Kantelija arvioi, että tieto saattoi olla peräisin esitutkinnan alkuvaiheesta, eikä toimittaja ollut pyrkinyt selvittämään, pitikö tämä edelleen paikkaansa. Kantelun mukaan toimittaja oli ollut ennen jutun julkaisua yhteydessä jutussa mainitun ravintoloitsijan lakimieheen, joka oli kertonut, ettei hänellä ole yhtään törkeästä ihmiskaupasta epäiltyä asiakasta. Haastateltu lähetti jutun julkaisupäivänä toimittajalle tekstiviestin ja sähköpostin, joissa pyysi korjaamaan välittömästi virheen. Lisäksi hän muistutti asiasta neljä päivää myöhemmin, mutta lehti ei korjannut juttuaan.

Kantelun mukaan jutusta syntyi käsitys, että siihen haastateltu ravintoloitsija olisi kiistänyt kysyttäessä tuoneensa uusia kokkeja Suomeen, vaikka ennen jutun julkaisua häneltä oli kysytty, pyrkiikö hän tuomaan uusia kokkeja maahan. Tähän haastateltava oli vastannut: ”Emme ole hakemassa kokkia ulkomailta, vaan etsimme soveltuvaa kokkia Suomesta.” Kantelun mukaan haastateltavalle esitetty kysymys koski nykyhetkeä, ja hän myös vastasi siihen preesensmuodossa. Jutusta kuitenkin syntyi lukijalle käsitys, että haastateltava olisi valehdellut, koska kommentti oli liitetty eri asiaan. Kantelija pyysi korjaamaan myös tämän virheenä pitämänsä kohdan jutusta.

Myöskään jutussa esitetty väite ravintoloitsijan hallinnassa olevista ravintoloista ei pitänyt kantelun mukaan paikkaansa kolmen ravintolan osalta, sillä yrittäjä omistaa näiden ravintoloiden osakkeista alle 50 prosenttia eivätkä kyseiset ravintolat ole hänen hallinnassaan eikä hän johda niitä esimerkiksi toimitusjohtajana.

Lisäksi tosiasiat ja mielipiteet sekoittuivat kantelun mukaan jutussa toisiinsa Journalistin ohjeen 11 vastaisesti. Näin tapahtui kantelijan mielestä muun muassa jutun kohdassa, jossa HS:n todettiin kertoneen edellisenä vuonna, että poliisi pidätti ihmiskaupasta epäillyn ravintoloitsijan vaatimuksesta hänen entisen kotiapulaisensa puolison Kathmandussa ja että ravintoloitsija olisi yrittänyt tällä tavoin saada rikosilmoituksen tehneen kotiapulaisen palaamaan Nepaliin. Jos kyse oli tietolähteen mielipiteestä, toimittaja suhtautui tähän kantelun mukaan kritiikittömästi eikä huomioinut, että lähteellä oli asiassa ilmeinen hyötymis- ja vahingoittamistarkoitus.

Lehti esitti kantelun mukaan mielipiteen tosiasiana myös antamalla ymmärtää, että jokaisessa nepalilaisessa ravintolassa harjoitetaan työntekijöiden hyväksikäyttöä. Jutussa todettiin, että ”selvityksen perusteella nepalilaisten ravintoloiden liiketoimintamalli esiintyy lähes samanlaisena ravintolasta toiseen”. Kantelun mukaan juttu antoi ymmärtää, että kuvattu menettely koskisi jokaista nepalilaista ravintolaa Suomessa.

Vaikka juttuun oli haastateltu kahtakymmentä kokkia, kantelun mukaan tämä ei oikeuttanut tekemään jutussa esitettyä yleistystä, sillä Suomessa työskentelee kantelijan tietojen mukaan satoja kokkeja arviolta yli 60 nepalilaisessa ravintolassa. Toimittajan olisi myös kantelun mukaan täytynyt ymmärtää, ettei hänen haastattelemansa joukko välttämättä edusta kaikkia nepalilaisia kokkeja. Kantelija arvioi, että ne, joilla on hyvät työolot, eivät kenties ole nähneet tarvetta osallistua haastatteluun, tai heitä ei ole ehdotettu haastateltaviksi. Kantelija huomauttaa, että vaikka mahdollisen hyväksikäytön esiin tuominen on tärkeää, ei sitä tulisi tehdä mustamaalaamalla myös niitä ravintoloita, jotka toimivat asiallisesti eivätkä harjoita kuvatun kaltaista toimintaa.

Lisäksi kantelija katsoo tosiasioiden ja mielipiteiden sekoittuneen jutun kohdassa, jonka mukaan ”työnantajat kyllä tietävät tämän kaiken. He tietävät, millaisia epävarmuuksia lainsäädäntö aiheuttaa kokeille ja millainen pelote oleskeluluvan menettäminen on. He ovat uhkailleet hyväksikäytöstään valittaneita kokkeja potkuilla ja lähettämisellä takaisin Nepaliin.”

Kantelun mukaan juttu myös loukkasi ihmisarvoa ja samalla Journalistin ohjetta 26 luomalla sellaisen kuvan, että kaikki nepalilaisen ravintolan pitäjät harjoittaisivat työntekijöiden riistoa ja olisivat rikollisia. Myös rehellisesti toimivat yrittäjät mustamaalattiin kantelun mukaan rikollisiksi kansalaisuuden tai etnisyyden perusteella.

Kantelun mukaan oli myös virheellistä väittää, että pieni ja tiiviisti verkottunut joukko, josta monet ovat sukua keskenään, omistaisi lähes kaikki nepalilaiset ravintolat Suomessa. Kantelijan tietojen mukaan suurin osa nepalilaisista ravintoloista Suomessa on useamman itsenäisen omistajan yhdessä omistamia ja vain pienessä osassa ravintoloita on sellainen omistaja, joka omistaisi osuuden myös toisesta ravintolasta. Näin ollen nepalilaisen ravintolan omistajia on kantelun mukaan todennäköisesti selvästi enemmän kuin ravintoloita yhteensä, ja lähes kaikki omistajat ovat itsekin entisiä nepalilaisen ravintolan työntekijöitä. Suuren omistajajoukon vuoksi on kantelun mukaan myös totuudenvastaista antaa ymmärtää, että ravintolat tai niiden omistajat toimisivat yhtenäisellä tavalla. Kantelussa kysytään, miten lehti on varmistanut julkaisemiensa tietojen todenperäisyyden.

Kantelija on liittänyt kanteluunsa lehden kanssa käydyn kirjeenvaihdon.


Päätoimittajan vastaus 4.2.2021

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kertoo vastauksessaan, että lehti ryhtyi vuonna 2018 tutkimaan tietoja nepalilaisiin ravintoloihin liittyvistä väärinkäytösepäilyistä. Kuukausia jatkuneessa selvitystyössä kävi ilmi, että ravintoloiden toimintaan liittyi ihmiskaupalta vaikuttavia piirteitä, kuten kiristystä, koronkiskontaa, uhkailua ja pakottamista pitkiin työvuoroihin mitättömällä korvauksella tai ilman korvausta.

Lehti julkaisi 30.3.2019 laajan artikkelin nimeltä Pitkä vuoro, jossa lukijoille kerrottiin Suomessa toimivien nepalilaisravintoloiden synkästä puolesta. Tiedot perustuivat muun muassa parinkymmenen nepalilaisen haastatteluihin sekä laajaan asiakirja-aineistoon. Jutun julkaisemisen jälkeen viranomaiset kiinnittivät ravintoloihin enemmän huomiota, ja moni omistaja vakuutti siistivänsä tapojaan.

Kantelun kohteena olevan seurantajutun pyrkimyksenä oli kertoa, mitä vuodessa oli tapahtunut. Myös jatkojuttua varten haastateltiin paria kymmentä työntekijää ja käytössä oli runsaasti asiakirja-aineistoa. Yhteensä artikkeleiden tietoja saatiin noin kolmeltakymmeneltä Suomessa työskentelevältä nepalilaiselta kokilta. Helsingin Sanomat pitää tietoja luotettavina.

Päätoimittajan mukaan HS on kirjoituksillaan paljastanut vakavia yhteiskunnallisia epäkohtia, ja niiden julkaisua on seurannut vilkas yhteiskunnallinen keskustelu, jossa on vaadittu tiukennuksia sekä viranomaisten toimintaan että lainsäädäntöön. Ensimmäinen juttu vaikutti hallitusohjelman kirjauksiin työsuojeluviranomaisen resursseista ja poliisin ihmiskaupparyhmän perustamiseen. Heti jatkojutun jälkeen työ- ja elinkeinoministeriöön perustettiin päätoimittajan mukaan työryhmä, joka on esittänyt lakimuutosta ihmiskaupan ja muun työperäisen hyväksikäytön uhrien tilanteen parantamiseksi.

HS pitää selvityksensä perusteella jutussa mainittua yrittäjäpariskuntaa erittäin vaikutusvaltaisena nepalilaisten ravintoloiden omistajana. He ovat HS:n tietojen mukaan keskeisiä taloudellisia vallankäyttäjiä yhteisössään sekä nepalilaisten ravintoloiden omistajien tiiviissä verkostossa. Pariskunnan toinen osapuoli on itse korostanut keskeistä rooliaan alalla ja esiintynyt julkisuudessa nepalilaisten ravintoloiden pioneerina.

HS:n tietojen mukaan jutussa mainittu ihmiskauppaepäily koskee pariskunnan kodissa ja ravintolassa työskennelleen henkilön olosuhteita. Työntekopaikka ei tee lehden tulkinnan mukaan asiasta yksityiselämän piiriin kuuluvaa kantelijan tarkoittamalla tavalla. Päätoimittajan mukaan on ilmeistä, että työntekijää koskeva ihmiskauppaepäily vaikuttaa epäiltyjen toiminnan arviointiin ravintoloiden omistajina ja työnantajina. Rikosepäilyllä on HS:n mukaan selkeä side pariskunnan liiketoimintaan.

Jutussa mainittu rikosepäily koskee yhtä uhria, mutta HS:n mukaan kyseessä ei ole ainoa yrittäjäpariskuntaan liittyvä hyväksikäyttöväite. Päätoimittajan mukaan useat HS:n haastattelemat nepalilaiset työntekijät ovat kertoneet, että pariskunnan ravintoloissa on työskennelty laittomissa työoloissa ja osa on kertonut omakohtaisesti hyväksikäytöstä.

Kantelijan väite, että kyse ei olisi laajasta ja yhteiskunnallisesti merkittävästä ilmiöstä, on päätoimittajan mielestä virheellinen. Ihmiskauppa ja sen kaltainen hyväksikäyttö on Suomessa laaja ongelma, jonka torjuminen on yksi Suomen hallituksen prioriteetteja. Ihmiskaupan uhreiksi joutuvat todennäköisimmin yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat henkilöt.

Ottaen huomioon epäillyn rikoksen poikkeuksellisen vakavuuden, pitkään jatkuneen rikostutkinnan, muut pariskunnan ravintoloissa tapahtunutta hyväksikäyttöä koskevat tiedot sekä heidän keskeisen asemansa ja roolinsa taloudellisina vallankäyttäjinä HS katsoo, että rikoksesta epäiltyjen nimien kertominen oli tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi ja journalistisesti perusteltua. Lisäksi päätoimittajan mukaan on huomioitava pariskunnan merkitys nepalilaiselle ravintolakulttuurille Suomessa sekä heidän tekojensa uhrien heikko asema ja kyky hakea apua. Näistä asioiden vuoksi teot olivat päätoimittajan mukaan omiaan aiheuttamaan vakavia yhteiskunnallisia seurauksia.

Lisäksi HS perustelee nimien julkaisua sillä, että konkreettiset tiedot hyväksikäytöstä ovat lukijalle aiheen arvioinnin kannalta merkityksellisiä. Yhteiskunnalliseen merkitykseensä nähden aiheen käsittely ei olisi ollut päätoimittajan mukaan riittävän konkreettista, ellei konkreettisia tapahtumia ja niihin liittyviä tahoja olisi tuotu jutussa esiin.

Päätoimittajan mukaan HS on jutun julkaisun aikaan varmistanut luotettavilta, asian tuntevilta viranomaislähteiltä, että rikosnimike oli kuvattu jutussa oikein. Toisin kuin kantelija esittää, kyse ei ollut päätoimittajan mukaan vanhentuneesta tiedosta. Päätoimittaja huomauttaa, että mitä tulee vuonna 2019 julkaistua juttua koskevaan kantelijan väitteeseen, ihmiskaupparikos on yleisnimike, joka kattaa sekä törkeän että perusmuotoisen teon.

Jutussa todettiin, että HS:n tietojen mukaan ihmiskaupasta epäillyn ravintoloitsijan kontrolloimaan ravintolaan olisi tuotu ainakin yksi uusi kokki ulkomailta. Siinä todettiin myös, että ravintoloitsija kiistää tämän. HS:n useasta luotettavaksi arvioidusta lähteestä varmistamien tietojen mukaan väite ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. HS jäi päätoimittajan mukaan ravintoloitsijan vastauksesta käsitykseen, että tämä olisi keskittynyt etsimään uutta kokkia Suomesta, ei ollut tuomassa uutta kokkia ulkomailta eikä myöskään ollut tuonut uutta kokkia ulkomailta 31.3.2019 julkaistun jutun jälkeen.

Ravintoloitsija lähetti jutun julkaisun jälkeen HS:lle sähköpostia, jossa vaati oikaisua. Lähettämässään viestissä hän itse kuitenkin päätoimittajan mukaan vahvisti, että jutussa oli kuvattu uusien kokkien tuomista koskeva kohta oikein. Sähköpostissaan ravintoloitsija totesi, että ”meidän ravintolaamme, tai meidän osaomistamiin ravintoloihin, ei ole saapunut kokkia ulkomailta yli vuoteen, mikä on fakta”. Myös kantelussa todetaan faktana, ettei haastatellun yhteenkään ravintolaan ole tullut yli vuoteen yhtään uutta kokkia, vaan viimeisin kokki on tullut vuoden 2019 maaliskuussa, ennen HS:n edellistä nepalilaisiin ravintoloihin liittyvää artikkelia. 

Jutussa siis kuvattiin päätoimittajan tulkinnan mukaan kiiston sisältö täysin oikein ja vastausta käytettiin oikeassa asiayhteydessä. Päätoimittajan mukaan onkin epäselvää, mikä asiavirhe kantelijan mielestä asiassa edes voitaisiin oikaista.

Myöskään jutun kohdassa, jossa kerrottiin yrittäjän hallinnassa olleista ravintoloista, ei ollut päätoimittajan mukaan virhettä. Hänen mukaansa jutussa käytettiin tarkoituksella yleisluontoista termiä ’hallinta’ teknisten, omistusosuutta tai muodollista päätösvaltaa kuvaavien termien sijaan. Päätoimittaja huomauttaa, että omistusosuus tai hallituspaikka eivät ole ainoita mahdollisia indikaattoreita siitä, mikä on jonkin henkilön tosiasiallinen rooli yrityksessä, vaan määräysvaltaa voi käyttää muillakin tavoin, kuten välillisesti muiden henkilöiden tai yhtiöiden kautta. Viranomaisten ja ihmiskauppaan perehtyneiden asiantuntijoiden mukaan hyväksikäyttörikollisuudessa onkin tyypillistä, että ravintola tai muu yritys on esimerkiksi sukulaisten nimissä, mutta tosiasiallinen edunsaaja on muualla.

HS:n tiedot tosiasiallisesta hallinnasta perustuivat päätoimittajan mukaan useisiin eri lähteisiin. Toisaalta hän toteaa, että kantelunkin mukaan asianomainen yrittäjä on yksi siinä mainittujen ravintoloiden omistajista, joten hänellä on valtaa ravintoloihin jo sitäkin kautta.

Jutussa ollut kuvaus ihmiskaupasta epäillyn pariskunnan entisen kotiapulaisen puolison pidättämisestä perustui päätoimittajan mukaan useiden tapahtumaketjua uskottavasti kuvanneiden lähteiden lisäksi kertomuksia tukevaan luotettavaan viranomaistietoon sekä muuhun asiaa koskevaan viranomaistietoon. Lisäksi kuvausta tukee se, että poliisin uhka-arvion mukaan pariskunnan entiseen kotiapulaiseen voi kohdistua Nepalissa suurta uhkaa, ja häntä on siksi varoitettu palaamasta Nepaliin. Lisäksi poliisi kehotti tapauksen todistajaa palaamaan välittömästi Nepalista Suomeen todistajaan kohdistuvan suuren turvauhan takia.

Päätoimittajan vastauksen mukaan HS arvioi aina haastateltavien kertomaa kriittisesti ja ottaa huomioon mahdollisen hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksen. Tässä asiassa HS ei pidä todennäköisenä, että tietolähteellä olisi ollut hyötymis- ja vahingoittamistarkoitus. HS katsoo myös, että kantelijan epäilemä mahdollinen yksittäisen tietolähteen hyötymis- ja vahingoittamistarkoitus ei olisi päässyt johtamaan asian vääristymiseen jutussa, sillä sitä tukevat myös useat muut HS:n tiedot. HS tarjosin ennen jutun julkaisua asianomaiselle mahdollisuuden kommentoida asiaa, mutta hän kieltäytyi.

Sanamuoto ”ravintolasta toiseen” ei päätoimittajan mukaan tarkoita, että sama liiketoimintamalli esiintyisi kategorisesti jokaisessa ravintolassa, vaan että kyse on yleisestä ilmiöstä. HS:n selvityksen perusteella työntekijöiden hyväksikäyttö nepalilaisissa ravintoloissa on laaja ja systemaattinen ilmiö, ja hyväksikäytön mekanismit muistuttavat toisiaan eri ravintoloissa. Selvityksen tiedot perustuvat yhteensä yli kolmenkymmenen kokin haastatteluun, viranomaistietoon, asiakirja-aineistoon ja muuhun lähdemateriaaliin. 

Ottaen huomioon, miten vaikeasta ja pinnan alle menevästä, vakavasta piilorikollisuuden ilmiöstä on kyse, HS:n haastatteluaineisto on päätoimittajan mukaan poikkeuksellisen laaja. Kokkeja on haastateltu eri ravintoloista ja eri puolelta Suomea. Asian arkaluonteisuuden takia haastateltavat ovat pääasiassa olleet toisistaan tietämättömiä. Haastatteluista piirtyi pitkälti yhdenmukainen käsitys nepalilaisravintoloiden toiminnasta, ja päätoimittajan mukaan on perusteltua uskoa, että syntynyt käsitys vastaa todellisuutta. HS:lle ei ole tuotu esille sellaisia näkökohtia, jotka tukisivat käsitystä siitä, että haastatteluihin olisi osunut selvästi yleisestä toimintamallista erottuvia kielteisiä esimerkkejä. Lisäksi hyväksikäyttöilmiön laajuuden nepalilaisissa ravintoloissa vahvistaa muun muassa poliisi.

HS:n mukaan hyväksikäyttöilmiön esiintuomiselle oli painava yhteiskunnallinen intressi ja se toteutti journalismin ydintehtävää. Jutussa ei tuotu päätoimittajan mukaan etnistä alkuperää tai muita asiaan kuuluvien henkilöiden tietoja esiin Journalistin ohjeessa 26 tarkoitetulla tavalla asiaankuulumattomasti tai halventavasti. HS on tuonut aihepiiriä koskevassa uutisoinnissaan esiin toistuvasti, että työvoiman hyväksikäyttöön on tärkeää puuttua myös siksi, että se ajaa rehellisesti toimivia yrittäjiä markkinoilta.

Kantelija esittää, että HS:n uutisointi on aiheuttanut halveksuntaa vähemmistökansallisuutta ja etnistä alkuperää kohtaan. Yksikään HS:n haastattelemista, hyväksikäytön kohteeksi joutuneista henkilöistä ei kuitenkaan päätoimittajan mukaan tuonut tällaista huolta tai kokemusta esiin, vaan he olivat suurista riskeistä huolimatta halukkaita kertomaan tilanteestaan, koska toivoivat, että se edesauttaisi riiston loppumista. Nepalilaiset työntekijät ovat olleet päätoimittajan mukaan kiitollisia siitä, että HS on kirjoittanut aiheesta.

Toisin kuin kantelija esittää, kiinnittämällä yhteiskunnan huomiota hyväksikäytettyjen nepalilaisten työntekijöiden työoloihin ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, HS on päätoimittajan mielestä tosiasiallisesti pyrkinyt vahvistamaan ihmisten yhdenvertaista kohtelua Suomessa, kansallisuudesta tai etnisestä alkuperästä riippumatta. HS on myös useassa yhteydessä tuonut esiin, että hyväksikäyttöilmiö on laaja eikä koske vain nepalilaisia ravintoloita.

HS:n kuvaus siitä, että nepalilaisten ravintoloiden taustalla on pieni ja tiiviisti verkottunut joukko omistajia, joista monet ovat sukua keskenään ja jotka omistavat lähes kaikki nepalilaiset ravintolat Suomessa, oli päätoimittajan mukaan oikea ja totuudenmukainen. Päätoimittaja toteaa myös poliisin tilannekuvan olevan se, että ravintoloiden omistajilla on tiivis kytkös keskenään. HS on pyrkinyt hänen mukaansa asiassa totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ja tarkistamaan hankkimansa tiedot mahdollisimman hyvin.


Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

JO 31: Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.

JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.

Helsingin Sanomat käsitteli seurantajutussaan epäilystä siitä, että Suomessa toimivissa nepalilaisissa ravintoloissa hyväksikäytetään laajasti työntekijöitä. Jutussa kuvattiin, kuinka kokkien työolot olivat ensin parantuneet sen jälkeen, kun lehti oli julkaissut aiheesta vuotta aiemmin ensimmäisen juttunsa, mutta sittemmin palanneet ennalleen. Jutussa mainittiin nimeltä yrittäjäpariskunta, jota poliisi on epäillyt ihmiskaupasta. 

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että rikoksesta epäiltyjen henkilöllisyyden kertominen oli perusteltua asian yhteiskunnallisen merkityksen, epäillyn rikoksen vakavuuden ja epäiltyjen yhteisöllisen aseman vuoksi. Jutussa tuotiin selvästi esiin, että tutkinta oli yhä kesken ja että ravintoloitsija kiisti syyllistyneensä rikokseen.

Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä, jotka lehden olisi pitänyt korjata. Neuvosto ei pysty käytettävissään olevan aineiston perusteella ottamaan kantaa siihen, oliko virhe väittää, että poliisi epäili yrittäjäpariskuntaa törkeästä ihmiskaupasta eikä perusmuotoisesta rikoksesta. Rikosnimikkeet voivat vaihdella esitutkinnan aikana, eikä poliisi voi vahvistaa asiaa tutkinnan ollessa kesken.

Jutun kohta, jossa ravintoloitsija kiisti tuoneensa Suomeen uusia kokkeja, oli vähintäänkin epätarkka, sillä ennen jutun julkaisua haastateltava oli vastannut nykyhetkessä kysymykseen siitä, pyrkikö hän tuomaan uusia kokkeja Suomeen. Lehdelle lähettämässään korjauspyynnössä ravintoloitsija kuitenkin sanoi, ettei pariskunnan omistamiin ravintoloihin ollut saapunut yli vuoteen kokkia ulkomailta. Siten jutussa ei ollut korjausta vaatinutta virhettä. Muista mahdollisista asiavirheistä lehti ei saanut korjauspyyntöä.

Neuvosto katsoo, että myöskään tosiasiat ja mielipiteet eivät sekoittuneet jutussa, vaan kyse oli lehden tekemistä tulkinnoista, joille sillä oli riittävät perusteet. Jutussa ei väitetty, että kaikissa nepalilaisissa ravintoloissa harjoitettaisiin hyväksikäyttöä. Siitä kävi myös riittävästi ilmi, että epäiltyjen entisen kotiapulaisen puolison pidättämistä koskeva tulkinta oli kiistanalainen ja asian tutkinta yhä kesken.

Jutussa ei myöskään ole viitteitä siitä, että lehti olisi laiminlyönyt lähdekritiikin. Helsingin Sanomat on vakuuttanut tarkistaneensa esittämiensä väitteiden todenperäisyyden useista lähteistä, ja laajan haastatteluaineiston lisäksi lehdellä on ollut käytössään viranomaisdokumentteja.

Neuvosto toteaa, että jutussa ei tuotu esiin etnistä alkuperää asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Yleisöllä oli oikeus tietää ravintolabisneksessä ilmenneistä epäkohdista.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Kyösti Karvonen (varapj.), Mona Haapsaari, Marja Keskitalo, Valpuri Mäkinen, Niko Nurminen, Heli Parikka, Aija Pirinen, Harto Pönkä, Tuomas Rantanen ja Henrik Rydenfelt.
 

Tämä päätös on avattu 1371 kertaa