7100/SL/19

Vapauttava

Lehti julkaisi verkkosivuillaan ja printtiversiossaan jutun, joka käsitteli kouluväkivaltatapausta. Jutussa esiintynyt terveydenhoitaja saattoi olla paikkakunnallaan tunnistettavissa. Häneen kohdistunut julkisuus ei kuitenkaan ollut niin kielteistä, ettei jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt.

Kantelu 3.5.2019

Kantelu kohdistuu Aamulehden 16.4.2019 verkkosivuillaan julkaisemaan juttuun Kuudesluokkalainen kuristi toisen oppilaan tajuttomaksi sekä saman jutun 18.4.2019 julkaistuun printtiversioon Oppilas kuristi toisen tajuttomaksi.

https://www.aamulehti.fi/a/da9118c4-29c8-404c-968f-0bdcda494c22

Kantelija on koulun terveydenhoitaja. Hän pyytää Julkisen sanan neuvostoa ratkaisemaan, noudatettiinko jutun julkaisussa hyvää journalistista tapaa tietojen tarkistamisen ja yksityisyyden suojan osalta.

Kantelija katsoo olevansa jutusta selvästi tunnistettavissa, koska hänen käsityksensä mukaan jutun ensimmäisessä versiossa kerrottiin tapahtumien paikkakunta. Kantelija kertoo soittaneensa toimitukseen, koska jutussa kerrottiin virheellisiä tietoja ja syytöksiä. Kantelun mukaan toimittaja ei kuitenkaan nähnyt aihetta muuttaa juttuaan, koska jutussa esiintyviä henkilöitä ei mainittu nimeltä.

Seuraavana päivänä toimitus oli uudelleen yhteydessä kantelijaan, ja juttua päivitettiin hänen kommenteillaan. Näistä muutoksista kerrottiin jutun lopussa. Kantelijan käsityksen mukaan myös jutussa esiintyvän äidin esittämiä lausuntoja olisi ”siivottu”, mutta näistä muutoksista ei olisi kerrottu. 

Kantelijan mukaan toimitus ei ollut häneen tai hänen esimieheensä yhteydessä ennen jutun ensimmäisen verkkoversion julkaisemista, vaikka jutussa esiintynyt äiti esitti hänen työhönsä kohdistuvaa kovasanaista kritiikkiä. Kantelun mukaan juttu kyseenalaisti kantelijan ammattitaidon ja antoi sellaisen käsityksen, että hän olisi laiminlyönyt työtehtäviään. Siksi kantelija katsoo, että hänelle olisi pitänyt varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä asiasta jo samassa yhteydessä.

Kantelun mukaan jutussa lainattiin kritiikittä yhtä haastateltavaa, joka sai esittää näkemyksensä tapahtumien kulusta, vaikka ei ollut niiden osalta ensikäden lähde. Kantelijan mukaan toimituksen olisi pitänyt suhtautua tietolähteisiinsä erityisen kriittisesti etenkin siksi, että nimettömänä jutussa esiintynyt äiti ei kantanut vastuuta sanoistaan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Lehden olisi kantelun mukaan pitänyt punnita tavanomaistakin huolellisemmin tietojen paikkansapitävyyttä, koska viranomaiset eivät voi salassapitovelvollisuutensa vuoksi oikaista virheellisiä tietoja edes jälkikäteen.

Päätoimittajan vastaus 17.6.2019

Aamulehden päätoimittajan Jussi Tuulensuun mukaan juttu käsitteli yhteiskunnallisesti merkittävää ja ajankohtaista aihetta pirkanmaalaiskoulun poikkeuksellisten tapahtumien kautta.

Päätoimittajan mukaan missään juttuversiossa ei mainittu nimeltä siinä esiintyviä henkilöitä, koulua tai paikkakuntaa, eikä kantelija siten ollut jutusta tunnistettavissa. Jutussa tapahtumia yksilöitiin tarkkuudella, joka voisi viitata yhteentoista pirkanmaalaiseen kaupunkiin. Lisäksi päätoimittaja toteaa, että toisin kuin kantelija arvioi, juttuun haastatellun äidin lausumia ei ollut muokattu. Neuvostolle on toimitettu päätoimittajan vastauksen liitteenä kaikki jutun versiot.

Terveydenhoitaja ei ollut päätoimittajan mukaan jutun varsinaisena aiheena, eikä hänen toimintaansa arvosteltu missään juttuversiossa. Juttuun haastateltu äiti ainoastaan kertoi, että perhe päätti toimia terveydenhoitajan antaman ohjeen vastaisesti. Päätoimittajan mukaan juttu kuvaili tapahtumien kulun ottamatta niihin kantaa. Päätoimittajan mukaan juttua voisi lukea niinkin, ettei jatkotutkimuksissa ilmennyt erityistä hoitoa vaativaa tilaa, jonka terveydenhoitaja olisi sivuuttanut. Jutun päivitetystä versiosta myös ilmeni, että terveydenhoitaja toimi tapauksessa voimassa olevan ohjeistuksensa mukaisesti.

Koska terveydenhoitaja ei ollut päätoimittajan mukaan jutusta tunnistettavissa, hänen ei katsottu joutuvan siinä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Siksi lehti ei myöskään pitänyt tarpeellisena kuulla kantelijaa ensi vaiheessa.

Päätoimittajan mukaan jutun tiedot tarkastettiin huolellisesti ja arvioiden sitä, että jutussa haastateltu äiti ei ole ensikäden lähde ja että hänen näkemyksensä tapauksesta voi olla värittynyt. Tapaus varmistettiin koulun rehtorilta ja poliisilta, mikä käy ilmi myös jutusta. Lisäksi lehti tutustui lääkärintarkastuksen asiakirjoihin.

Aamulehti käytti jutussaan nimettömiä lähteitä ja jätti koulun yksilöimättä suojatakseen alaikäisten lasten yksityisyyttä, vaikka lähde itse olisi ollut valmis esiintymään nimellään.

Kantelija oli puhelimitse yhteydessä toimitukseen verkkojutun julkaisemisen jälkeen. Juttua päivitettiin kantelijan kommenteilla, jotka tämä sai tarkastaa. Päätoimittajan mukaan kantelijan antamat lisätiedot tai lausumat eivät muuttaneet kuvausta tapahtumien kulusta.

Päätoimittajan mukaan kantelija olisi voinut salassapitovelvollisuudesta huolimatta osoittaa jutusta virheellisiksi katsomiaan tietoja tai kohtia, mutta hän ei pyynnöistä huolimatta osoittanut asiavirheitä eikä tällaisia ole tullut toimituksen tietoon muutakaan kautta.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

Aamulehti julkaisi verkkosivuillaan ja printtiversiossaan jutun, joka käsitteli koulussa tapahtunutta väkivaltatapausta ja koulujen kurinpitokeinoja.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että koulun terveydenhoitaja saattoi olla jutusta paikallisesti tunnistettavissa. Hän esiintyi jutussa ainoastaan työroolissaan, joten juttu ei loukannut hänen yksityisyyden suojaansa.

Neuvosto toteaa, että julkisuus oli kielteistä, koska jutusta saattoi saada sellaisen käsityksen, että terveydenhoitaja olisi antanut puutteellisia hoito-ohjeita. Jutussa kuitenkin kuvattiin terveydenhoitajan toimintaa neutraalisti eikä hänen väitetty toimineen virheellisesti. Neuvoston mukaan julkisuus oli kielteistä, mutta ei niin kielteistä, ettei jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt.

Lehti täydensi verkkojuttuaan terveydenhoitajan kommenteilla seuraavana päivänä. Neuvosto toteaa, että terveydenhoitaja tuli verkkojutun osalta riittävästi kuulluksi jälkikäteen. Myöhemmin julkaistussa painetun lehden jutussa kommentit olivat mukana, joten siinä häntä kuultiin samanaikaisesti.

Neuvosto toteaa, että vaikka juttu perustui pitkälti yhden lähteen kertomukseen, lehti oli varmistanut tietonsa riittävästi muista lähteistä. Jutussa ei myöskään ollut olennaista asiavirhettä, joka olisi yksilöity kantelussa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi.