6963/SL/18 ja 6966/SL/18

Vapauttava

Lehti julkaisi sukupuolen moninaisuuteen liittyvän jutun, jota lehti kuvaili pakinatyyliseksi. Juttu oli monitulkintainen, mutta se ei ollut ihmisarvoa loukkaava.

Kantelut kohdistuvat Helsingin Sanomien verkkosivuillaan 23.9.2018 julkaisemaan juttuun ”Sukupuoli voi nyt olla vaikka salmiakki”.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005836229.html 

Alla tiivistelmät molemmista kanteluista.

Kantelu 6963/SL/18, 30.9.2018

Kantelun mukaan jutussa tuodaan halventavalla tavalla esille muunsukupuoliset sukupuolensa takia. Kantelun mukaan jutussa esitetään asia ikään kuin heidän sukupuolensa tai sukupuolettomuutensa olisi vitsi. Kantelun mukaan toimittaja käyttää samaa retoriikkaa kuin äärioikeisto eikä ymmärrä, miksi asia on erittäin loukkaava ja tärkeä muunsukupuolisille.

Kantelun mukaan sukupuoli ei ole esimerkiksi salmiakki, kasvi tai mikään fyysinen esine. Kantelun mukaan tällainen puhetyyli on tarkoitettu tekemään sukupuolen monipuolisuus naurettavaksi ja helposti ohitettavaksi.

Kantelun mukaan jutun nettiversion lukijalla ei ole kuin yksi pieni ”Sunnuntai”-teksti vinkkaamassa, että juttu olisi huumoria. Lisäksi jutun alkuun on lisätty ilmoitus, että juttu on julkaistu lehden sunnuntaiosion takasivulla, jonne kootaan humoristisia ja pakinamaisia tekstejä. Kantelun mukaan tämä ei ole kuitenkaan asiavirheen korjaus. 

Lisäksi kantelija huomauttaa, että lehti on julkaissut sukupuolivähemmistöjen etujärjestö Trasek ry:n edustajan mielipidekirjoituksen aiheesta 25.9., mutta ei ole lisännyt kantelun kohteena olevaan juttuun linkkiä mielipidekirjoitukseen ja on lisäksi julkaissut sen aluksi vain maksumuurin takana.

Kantelija on lähettänyt lehdelle viestin, jossa hän on pyytänyt lehteä poistamaan jutun tai muuttamaan sen vähemmän loukkaavaksi sekä pyytämään lukijoilta anteeksi. Kantelun mukaan jutun virheellisyys on tuotu lehden tietoon myös Twitterissä.

Kantelu 6966/SL/18, 3.10.2018

Kantelun mukaan sukupuolen vertaaminen esineisiin, eläimiin, ruokiin ja luonnonilmiöihin, etenkin sukupuolen moninaisuudesta uutisoinnin yhteydessä, toistaa transfobisia stereotyyppejä ja osaltaan tukee ja edistää transvastaista ilmapiiriä. Jutun kuvituskuvassa esitetään, että toimittajan sukupuoli olisi raitiovaunu. Tämä on kantelun mukaan muunnelma transfobisesta, syrjivästä ”vitsistä”, jossa sukupuolena esitetään olevan taisteluhelikopteri. Kantelun mukaan raitiovaunukuva yhdistettynä jutun vitseihin, jotka väheksyvät ei-cissukupuolisten, etenkin ei-binaarisukupuolisten, henkilöiden sukupuolta loukkaa heidän ihmisarvoaan.

Juttu kuvailee tilannetta, jossa brittilehti The Guardian tarjoaa kyselyissään sukupuolen osalta neljä vastausvaihtoehtoa; mies, nainen, avoin vastaus sekä ”en halua vastata”. Kantelun mukaan juttu keskittyy avoimeen vastaukseen ja siihen, kuinka ”naurettavia” vastauksia siihen voisi kirjoittaa. Kantelun mukaan pilkka kohdistuu juuri niihin henkilöihin, jotka tahtovat käyttää tätä vaihtoehtoa kirjatakseen oman sukupuolensa.

Jutussa toimittaja kertoo kysyneensä lähipiiriltään, mitä he kirjoittaisivat sukupuolta koskevaan avovastaukseen. Kantelun mukaan jutussa pidetään huvittavana, että yksi toimittajan lähipiiristä ilmaisee, että hän kirjoittaisi ”mies” ja muut kirjoittaisivat muun muassa eläimiä, kukkia, luonnonilmiöitä, kulkuvälineitä ja makeisia. Kantelun mukaan toimittaja haluaa saada ”mies” vastanneen henkilön näyttämään naurettavalta, vaikka hän kohtelee sukupuolikysymystä kunnioittavasti. Kantelun mukaan asiassa on toissijaista se, mikä lehden tarkoitus on ollut julkaistessaan jutun tai mikä toimittajan asenne aiheeseen on ollut, sillä julkaistussa jutussa pääosassa on sukupuolivähemmistöjä halveksuvasti kuvaava vitsailu, joka normalisoi ja esittelee sukupuolivähemmistövastaista kuvastoa.

Jutussa lukee muun muassa: ”Kun The Guardianin kyselyssä selvitetään vastaajan taustatietoja, sukupuolen osalta muotoilu on hieno. Kysytään, mihin sukupuoleen vastaaja identifioituu eli mihin hän itse samaistuu.” Kantelun mukaan kohdan voi tulkita monella tavalla, myös sarkastisena.

Kantelun mukaan jutun alla julkaistuista lukijakommenteista löytyy yhä lehden tekemän moderoinnin jälkeenkin äärimmäisen transfobisia kommentteja. Kantelun mukaan Helsingin Sanomat on laiminlyönyt Journalistin ohjeiden liitteen kohdissa 1 ja 2 mainitut velvollisuudet, joiden mukaan toimitusten tulee pyrkiä estämään ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen verkkosivuillaan ja poistaa viipymättä sen tietoon tulleet tällaiset sisällöt.

Kantelija on lähettänyt lehdelle viestin, jossa hän on huomauttanut jutun lukijakommenteista sekä pyytänyt lehteä poistamaan jutun ja pahoittelemaan virhettään julkisesti.

Päätoimittajan vastaus 3.12.2018

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemen mukaan kirjoituksen tarkoitus oli iloita siitä, että sukupuolisella moninaisuudella on nykyisin enemmän tilaa kuin 1980-luvulla. Siksi tekstissä viitattiin 1980-luvun keskusteluun, jossa puhuttiin salmiakista. Jutun kirjoittaneen toimittajan mielestä biologinen sukupuoli ylipäätään kertoo ihmisestä hyvin vähän, ja paljon kiinnostavampaa on se, mihin muuhun ihminen identifioituu.

Pakinatyylillä kirjoitettuun juttuun kuuluu usein tietty tulkinnanvaraisuus. Siksi myös kirjoituksesta on tehty useita erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi sukupuolentutkimuksen professori kommentoi Twitterissä tulkinneensa kirjoituksen täysin toisin kuin kantelijat. Tulkinta, että teksti olisi ollut transfobinen, oli toimittajalle yllätys, vaikka hän päätoimittajan mukaan tuntee aihepiirin keskivertotoimittajaa paremmin. Kanteluissa mainittu taisteluhelikopteri–vertaus oli toimittajalle päätoimittajan mukaan entuudestaan tuntematon.

Päätoimittajan mukaan jutusta tehdyt tulkinnat riippuvat osittain ihmisen elämänkokemuksesta. Päätoimittajan mukaan on hyvin ymmärrettävää, että oikeuksiensa puolesta taistelevat ja erittäin vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat kokea asiat voimakkaammin kuin ne, joilla ei ole kokemusta syrjinnästä. He voivat perustellusti olla myös herkkiä asiaansa liittyvälle leikinlaskulle, oli se sitten suoraa tai epäsuoraa.

Päätoimittajan mukaan lehti ei millään tavoin halua vähätellä toisen tulkinnan tehneiden kokemusta. Kirjoituksesta virinneen keskustelun johdosta toimituksessa ymmärretään päätoimittajan mukaan entistä paremmin asiaan liittyviä näkökulmia ja herkkyyksiä. Helsingin Sanomat on myös reagoinut keskusteluun kirjoittamalla muunsukupuolisten ongelmista saada hoitoa. Silti päätoimittajan mukaan varsinkin pakinamaisissa teksteissä on jatkossakin sallittava tietty monitulkintaisuus. Vahvaan lehdistönvapauteen kuuluvat myös mahdollisuus sekä oikeus käyttää erilaisia tekstityyppejä osana tiedotusvälineen sisältöä. Niillä on myös historiallisesti suuri merkitys sananvapauden toteuttamisessa. Päätoimittajan mukaan ei ole myöskään kohtuullista olettaa, että toimittajalta voitaisiin aina edellyttää tekstin kaikkien luentamahdollisuuksien ja niihin mahdollisesti liittyvien yksilöllisten kokemusten ymmärtämistä.

Jutun julkaisupäivänä toimittaja keskusteli jutusta sosiaalisessa mediassa ja palautteen perusteella esitti Twitterissä anteeksipyynnön, joka linkitettiin jutun verkkoversion alkuun. Linkistä pääsi

seuraamaan myös aiheesta virinnyttä keskustelua. Kun kirjoituksen lähtökohta oli sukupuolivähemmistöjen asiaa kohtaan myönteinen ja kirjoituksesta voidaan perustellusti tehdä selkeästi myös tämä tulkinta, päätoimittaja katsoo, ettei Helsingin Sanomat ei ole tuonut sukupuolivähemmistöjen asiaa esille halventavasti tai asiaankuulumattomasti.

Päätoimittajan mukaan jutussa ei ole myöskään asiavirheitä tai lukijan harhaanjohtamista. Pakinatyylin jutussa leikitellään ajatuksella ihmisen identiteetistä ja mahdollisista avovastauksista, joita The Guardian-lehden kyselyyn voisi tulla. Päätoimittajan mukaan jutun otsikko viittaa niin ikään kyselyyn, jossa sukupuolekseen voi halutessaan kirjoittaa mitä haluaa, vaikka sanan salmiakki. Päätoimittaja katsoo, että otsikko on pakinamaisen kärjistävä, mutta kirjoituksen luettuaan lukija saa asiasta oikean kuvan ja ymmärtää otsikon viittauksen.

Päätoimittajan mukaan lukijat ovat voineet erottaa tosiasiat kirjoittajan ajatusleikin tuottamasta osuudesta, ja kirjoituksen leikittelevä tyylilaji käy hyvin selväksi lukijalle heti alusta pitäen. Jutun verkkoversioon myös lisättiin saateteksti, jossa kerrottiin yleisölle, että kirjoitus oli julkaistu lehden sunnuntaisivujen palstalla, jolla erilaisia ilmiöitä käsitellään humoristisesti, mielipiteellisesti ja pakinatyylillä. Päätoimittajan mukaan myös otsikon tyylilaji kertoo, ettei kyseessä ole tyypillinen uutisjuttu.

Päätoimittajan mukaan lehti on toiminut asiassa myös kommenttipalstan valvonnassa Journalistin ohjeiden liitteen ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Lehden verkkosivujen kommenttiosio on ennakkomoderoitu niin, että esimerkiksi yksityisyyden suojaa tai ihmisarvoa loukkaavat sisällöt eivät päädy julkaistavaksi. Lisäksi toimitus poistaa sääntöjen vastaiset, esimerkiksi inhimillisen virheen vuoksi keskustelupalstalle päätyneet, tekstit heti asiasta tiedon saatuaan tai omatoimisesti poikkeamia havaittuaan.

Päätoimittajan mukaan jutun perässä julkaistujen lukijoiden kommenttien joukossa on joitakuita tekstejä, jotka lähestyvät aihepiiriä värikkäin ja kärjekkäinkin sanankääntein ja osa niistä voi edustaa huonoa makua ja olla väitteiltään kiistanalaisia. Päätoimittajan mukaan monista kommenteista käy ilmi se, että osalle suomalaisista puhe useammasta kuin kahdesta sukupuolesta on edelleen vierasta ja jopa ei-luonnonmukaiseksi koettua. Päätoimittajan mukaan osana aiheeseen liittyvää demokraattista yhteiskunnallista keskustelua myös näiden näkemysten julkaisu on perusteltua, ilman että ne olisivat objektiivisesti arvioituna transvastaista vihaa, syrjintää tai niihin kannustavaa.

Päätoimittajan mukaan kommentit eivät objektiivisesti arvioiden loukkaa kenenkään ihmisarvoa, vaan käsittelevät aihetta yhteiskunnallisena ilmiönä ja poliittisena kysymyksenä muun muassa biologiaan pohjautuvien argumenttien pohjalta.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Journalistin ohjeiden liite: Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla, kohdat 1 ja 2

Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan sukupuolen moninaisuuteen liittyvän jutun, jota lehti kuvaili pakinatyyliseksi.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kantelijan asiavirheenä pitämä jutun otsikossa esiintyvä väite ei ollut olennainen asiavirhe vaan pakinatyylille ominainen kuvaannollinen ilmaus. Tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut. Neuvosto myös toteaa, että jutun tyylistä kävi riittävästi ilmi, että kyseessä oli mielipiteellinen teksti eikä uutisjuttu.

Neuvosto toteaa, että juttu oli monitulkintainen ja teksti oli mahdollista ymmärtää niin, että se pilkkasi sukupuolivähemmistöjä. Neuvosto kuitenkin tulkitsee tekstiä siten, että se ei loukannut ihmisarvoa. Sananvapauden näkökulmasta myös monitulkintainen ja jonkun mielestä mautonkin teksti pitää voida hyväksyä.

Neuvosto toteaa, että lehti poisti jutun yhteydessä verkkosivuilla julkaistuja, asiattomana pitämiään lukijakommentteja. Lehden toimenpiteiden jälkeen verkkosivuilla käydyn keskustelun sävy saattoi olla paikoin kärjekästä, mutta ei ihmisarvoa loukkaavaa. Lehti ei siten ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoa yleisön tuottamaa aineistoa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Leena Kevätkylä, Taina Tukia, Nina Stenros ja Johanna Vehkoo.