6753/AL/18

Langettava

Lehti myönsi erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneelle kantelijalle oikeuden vastineeseen eli omaan kannanottoon. Lehti ei kuitenkaan linkittänyt omaa kannanottoa kahteen verkkojuttuun, joihin se kohdistui.

Kantelu 25.1.2018

Kantelu kohdistuu vastineen eli oman kannanoton julkaisemistapaan Seiskan verkkosivuilla ja printtilehdessä. Kantelija on asianomistaja.

”Kantelun kohteena on vastineeni julkaisematta jättäminen Seiska-lehden verkkosivuilla 2.11.2017 sekä paperilehdessä 28.12.2017. Edellä mainittu vastineeni kohdistui Seiska-lehden artikkeliin, jonka lehti julkaisi paperilehdessään 45/2017 (26.10.2017) otsikolla ”Tomi ehdotteli saunaa ja tarjoili juomia!”

Lisäksi Seiska julkaisi kyseisen artikkelin useaan otteeseen verkkosivuillaan:

Ensimmäisen kerran 26.10.2017 klo 08.12. otsikolla: ”Tomi Metsäkedon ahdistelukohussa uusi tapaus: 15-vuotiaan Lauran traumaattinen kokemus Tomin loma-asunnolla – Tärisimme ystäväni kanssa järkytyksestä!” (https://www.seiska.fi/Uutiset/Tomi-Metsakedon-ahdistelukohussa-uusi-tapaus-15-vuotiaan-Lauran-traumaattinen-kokemus-Tomin)

Toisen kerran 30.10.2017 klo 08.08 otsikolla: ”Laura, 15, vietti traumaattisen illan Tomi Metsäkedon luona – laulaja kehui ulkonäköä ja oli aggressiivinen: Luulin, että julkkiksena hän ei voi tarkoittaa pahaa!” (https://www.seiska.fi/Uutiset/Laura-15-vietti-traumaattisen-illan-Tomi-Metsakedon-luona-laulaja-kehui-ulkonakoa-ja-oli)

Lisäksi Seiska julkaisi näyttävästi vielä alkuperäisen 26.10.2017 julkaistun paperilehden aukeaman uudelleen paperilehdessään 55/2017 (28.12.2017) osana ”Vuoden somekohut” -koostejuttuaan.”

”Seiska-lehti julkaisi minusta useita kielteisiä artikkeleita niin paperilehdessä kuin verkkosivuillaan loka-joulukuussa 2017. Numerossaan 45/2017 (26.10.2017) Seiska julkaisi minusta aukeaman mittaisen jutun otsikolla ”Tomi ehdotteli saunaa ja tarjoili juomia!”. Lehti väitti minun tarjoilleen alkoholia alaikäisille henkilöille ja yrittäneeni houkutella heitä saunaan kanssani. Lisäksi lehti julkaisi artikkelissaan lukuisia muita minut negatiiviseen valoon saattaneita yksityiskohtia.

Seiskan kyseisen artikkelin tiedot olivat lähes kauttaaltaan vääriä ja virheellisiä, joten pyysin saada lehteen oikaisua. Tähän lehti ei kuitenkaan suostunut, mutta sain lehdeltä lupauksen vastineen julkaisuun. Sivun mittainen vastineeni julkaistiin Seiskassa 2.11.2017. Seiska julkaisi paperilehden artikkelin myös verkkosivuillaan – jopa kahteen otteeseen: 26.10.2017 sekä 30.10.2017. Seiska on kuitenkin jättänyt julkaisematta vastineeni kyseisten verkkosivuilla julkaistujen artikkelien yhteydessä. Molemmat artikkelit ovat yhä verkossa helposti löydettävissä ja luettavissa, mutta kummankaan artikkelin yhteydessä ei ole mainintaa siitä, että olen kiistänyt kyseisten artikkelien tiedot ja vaatinut niihin vastinetta, joka siis paperilehdessä on julkaistu.

Seiska on julkaissut vastineeni verkkosivuillaan 2.11.2017 otsikolla: ”Tomi Metsäketo vastaa: En tarjonnut alaikäisille viiniä, enkä pyytänyt saunaan!” (https://www.seiska.fi/Uutiset/Tomi-Metsaketo-vastaa-En-tarjonnut-alaikaisille-viinia-enka-pyytanyt-saunaan/1125495). Samaan aikaan verkossa on kuitenkin yhä kaksi alkuperäistä artikkelia sellaisenaan, eikä kummankaan niiden yhteydessä mainita vastineestani mitään, esimerkiksi laittamalla juttujen loppuun linkki kyseiseen verkossa 2.11.2017 julkaistuun vastineartikkeliin.

Koska maininta vastineesta puuttuu noista kahdesta alkuperäisestä Seiskan verkkojutusta, eivät niiden lukijat voi tietää lainkaan sitä, että olen kiistänyt artikkelien tapahtumat. Seiska julkaisi lisäksi alkuperäisen 26.10.2017 julkaisemansa paperilehden aukeaman uudelleen paperilehdessään 28.12.2017 osana ”Vuoden somekohut” -koostejuttuaan. Lehti siis julkaisi uudelleen kyseisen 26.10.2017 lehden aukeaman, jossa näkyi näyttävästi minun jo aikoja sitten vastineella kiistämäni juttu otsikolla ”Tomi ehdotteli saunaa ja tarjoili juomia!”. Tämän minun jo kertaalleen vastineessa kiistämäni artikkelin tiedot lehti nyt siis julkaisi uudelleen mainitsematta sanallakaan sitä, että olen jo kiistänyt kyseisen artikkelin jutut ja että lehti on asiasta jopa julkaissut vastineenikin. Tällä tavoin lehti on saattanut minut äärimmäisen huonoon ja perusteettomaan negatiiviseen valoon jättämällä röyhkeästi ja tietoisesti kokonaan huomioimatta aiemmin julkaistun vastineeni sisällön.

Julkisen sanan neuvoston vuoden 1978 periaatelausuman mukaan vastineella tarkoitetaan arvostelun tai loukkauksen kohteeksi joutuneen oikeutta vastata julkistettuun tietoon. Lisäksi selvästi tunnistettavissa olevalle yksityiselle tai oikeushenkilölle, johon on kohdistettu asiatonta tai perusteetonta arvostelua, tulee myöntää oikeus vastineeseen. Samassa periaatelausumassa todetaan, että vastine on julkaistava viipymättä ja sellaisella tavalla, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita.

Nyt näin ei ole tapahtunut. Seiska ei ole julkaissut vastinettani ”sellaisella tavalla, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita”. Nythän nimenomaisesti alkuperäisen tiedon saaneet eivät tiedä vastineestani mitään, koska Seiska ei ole julkaissut mainintaa vastineestani alkuperäisten juttujen yhteyteen. Lisäksi molemmat alkuperäiset jutut ovat edelleen verkossa helposti kaikkien saatavilla ja luettavissa, jolloin niiden lukijat jäävät täysin tietämättömiksi siitä, että olen vahvasti kiistänyt kyseisten kahden minuun erityisen negatiivisesti kohdistuneen verkossa julkaistun artikkelin sisällöt.”

”Kaiken lisäksi Seiska on julkaissut kahden kuukauden kuluttua alkuperäisestä julkaisusta uudelleen artikkelin, johon minulle syntyi vastineoikeus – nyt kuitenkin uudelleenjulkaisun yhteydessä lehti ei ole maininnut vastineestani mitään. Mikäli tällainen vastineen ohittaminen katsotaan Journalistin ohjeiden mukaiseksi ja sen myötä kaikille medioille sallituksi, voi jatkossa jokainen media toimia myös tämän esimerkin mukaisesti piittaamatta lainkaan vastineen julkaisemisen vaatimuksesta. Media voi julkaista vaikka kuinka monta kertaa tahansa uudelleen vastineiseen oikeutettuja artikkeleita mainitsematta vastineen aiemmasta julkaisusta mitään.”

Kantelussa viitataan JSN:n vastineen julkaisemista käsittelevään periaatelausumaan vuodelta 1978 sekä Journalistin ohjeiden kohtaan 23. Käsittelyynottovaiheessa kanteluun on lisätty Journalistin ohjeiden kohdat 21 ja 22, koska kantelun on tulkittu tarkoittavan näitä kohtia. Sen sijaan kantelua ei ole tarpeen käsitellä Journalistin ohjeiden kohdan 23 näkökulmasta, koska oman kannanoton yhteyteen ei ole liitetty mitään lisäyksiä.

Päätoimittajan vastaus 14.3.2018

Seiskan vastaavan päätoimittajan Joni Soilan vastaus kanteluun on seuraava:

”Kantelussa todetaan, että Seiska olisi jättänyt julkaisematta kantelijan vastineen verkkosivuilla 2.11.2017 sekä printtilehdessä 28.12.2017. Toisaalta kantelussakin todetuin tavoin, Seiska on kuitenkin julkaissut vastineen sekä verkkosivuilla 2.11.2017 että printtilehdessä 2.11.2017. Kantelun kritiikki kohdistuukin tosiasiassa verkkosivujen osalta vain siihen, ettei verkkosivuilla julkaistua vastinetta ole linkitetty alkuperäisiin verkkoartikkeleihin. Printtilehden osalta kyse on jatkojutusta ja oman kannanoton/kuulemisen tarpeesta jatkojutun yhteydessä.

JSN on antanut periaatelausuman vastinetta ja omaa kannanottoa koskien. Periaatelausuman selkeä linjaus on se, että arvostelun kohteeksi joutuvalla on oikeus omaan kannanottoon / vastineeseen ja tämä vastine on julkaistava viipymättä sekä sellaisella tavalla, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita. 

Journalistin ohjeissa oikeutta omaan kannanottoon on tarkemmin käsitelty kohdissa JO 21, 22 ja 23. JO 21:n mukaisesti erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuvalle on lähtökohtaisesti annettava mahdollisuus omaan kannanottoon jo samassa yhteydessä, kun asia julkaistaan. JO 22:n mukaisesti kohdetta voidaan kuulla myös jälkikäteen, jos samanaikainen kuuleminen ei ole mahdollista. Jos häntä ei jälkikäteenkään toimituksen toimesta kuulla, kuuluu siinä tapauksessa hyvää tapaan julkaista hänen oma kannanottonsa.

Puheena olevassa tapauksessa kantelijalle oli tarjottu mahdollisuus omaan kannanottoon jo samassa yhteydessä ensijulkaisun kanssa JO 21:n mukaisesti. Kantelijalta kysyttiin kommentteja 26.10.2017 julkaistun printtilehden yhteydessä. Kantelija ei halunnut kommentoida asiaa muutoin, kuin toteamalla, että Seiskan haastattelemien lähteiden väitteet olisivat perättömiä, ja että hän on tehnyt niistä tutkintapyynnön. Tämä kantelijan näkemys julkaistiin alkuperäisessä printtiartikkelissa 26.10.2017 sekä myös verkkojulkaisussa 30.10.2017, joka muutoin sisälsi käytännössä samat tiedot sellaisenaan. Printtiartikkelissa julkaistiin lisäksi kantelijan omilla Facebook-sivuillaan julkaisema kannanotto asiaan.

Kantelija lähestyi toimitusta julkaisujen jälkeen samana päivänä eli torstaina 26.10.2017 oikaisupyynnöksi otsikoimallaan viestillä, jossa vaati oikaisua ko. artikkeliin. Kantelijan viestissä ei yksilöity eikä perusteltu objektiivisesti todennettavia, oikaisua edellyttäviä asiavirheitä, joten sananvapauslain tarkoittamasta oikaisusta ei ollut kyse eikä oikaisuun siksi luonnollisesti voitu suostua. Kyse oli sen sijaan tosiasiassa vastinepyynnöstä. Kuten edellä on mainittu, oman kannanoton mahdollisuutta kantelijalle tarjottiin JO 21:n mukaisesti jo alkuperäisen jutun julkaisun yhteydessä. Kantelijan kannanotto on asianmukaisesti julkaistu jo alkuperäisen jutun yhteydessä.

Toimitus suostui kuitenkin JO 21:n mukaisesta samanaikaisesta kuulemisesta huolimatta julkaisemaan vielä erillisen vastineen kantelijan pyynnön johdosta. Vastineteksti saatiin kantelijalta maanantaina 30.10.2017. Tämä vastine julkaistiin välittömästi seuraavassa printtilehdessä eli 2.11.2017 ilmestyneessä lehdessä ja samana päivänä myös verkkosivuilla. Kantelussa ei olekaan siten kyse vastineen julkaisematta jättämisestä, vaan ainoastaan vastineen julkaisutavasta. 

JO 23:n mukaisesti vastine on julkaistava viipymättä ilman aiheettomia lisäyksiä. Näin on menetelty riidattomasti eikä julkaisussa tältä osin ole mitään huomautettavaa kantelijan kantelunkaan mukaan.

Periaatelausuman mukaan vastine on julkaistava sellaisella tavalla, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita. Vastineen julkaisusta on säädetty varsin samansisältöisesti myös sananvapauslaissa, jonka mukaisesti vastine on julkaistava asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastinevaatimuksen perusteena oleva viesti. Lain esitöiden (HE 54:2002, s. 67) mukaisesti samankaltaisella tavalla tavoitellaan ”yleisöjen vastaavuutta ja julkaisutavan riittävää tehokkuutta”.

Kyseiset verkkoartikkelit on julkaistu Seiskan nettisivuilla. Kantelijan oma kannanotto/vastine julkaistiin niin ikään Seiskan nettisivuilla. Printtilehden artikkelin osalta vastine julkaistiin heti seuraavassa printtilehdessä. Vastine julkaistiin varsin näkyvästi ja yhtä suurella painoarvolla kuin alkuperäiset artikkelitkin. Ko. artikkelit ovat kantelun liitteenä ja niistä voidaan havaita, että vastine on printtilehdessä koko sivun kokoinen julkaisu kuvituksineen. Myös verkossa vastine on julkaistu yhtä suurella painoarvolla kuin alkuperäiset julkaisutkin. Vastine on jatkuvasti kaikkien Seiskan verkkouutisten lukijoiden nähtävillä. Vastineen julkaisu on toteutettu myös yleisöjen vastaavuutta edellyttävässä muodossa, sillä verkkojulkaisujen lukijat voivat nyt lukea myös kantelijan vastineen asiakokonaisuudessa.

Laki tai JSN:n ohjeistus ei edellytä vastineen linkittämistä alkuperäisiin artikkeleihin. Riittävää on, että vastine julkaistaan samalle, alkuperäisen tiedon saaneelle yleisölle asianmukaisessa laajuudessa, viipymättä ja samankaltaisella tavalla kuin alkuperäinenkin viesti. Kaikki nämä vaatimukset täyttyvät Seiskan vastinejulkaisussa. Kantelija vetoaa kantelussaan siihen, että alkuperäiset verkkoartikkelit ovat edelleen verkossa nähtävillä ilman vastineeseen vievää linkkiä. Tilanne rinnastuu printtilehtien kohdalla siihen, että alkuperäisen artikkelin sisältävä printtilehti on niin ikään lukijoiden saatavilla sellaisenaan, vaikka myöhemmässä printtijulkaisussa olisi vastine julkaistukin. Verkkojulkaisun kohdalla ei sinänsä ole tässä mielessä mitään eroa. Verkkojulkaisut löytyvät netistä esim. hakukoneilla. Google-haulla (Seiska+kantelijan nimi) kantelussa viitatut verkkoartikkelit 26.10.2017 ja 30.10.2017 sekä kantelijan vastine 2.11.2017 löytyvät ensimmäiseltä hakusivulta peräkkäisinä hakutuloksina tätä kirjoitettaessa. Kaikki asiasta kiinnostuneet ja siitä tietoa hakevat löytävät siten helposti kantelijan vastineen asiaan internetistä.

Verkossa julkaistun vastineen osalta kantelu ei em. perustein anna mitään aihetta langettavalla ratkaisulle. Verkkovastineen lisäksi kantelija on kantelussaan kiinnittänyt huomiota siihen, että printtilehdessä on julkaistu vastine em. tavoin Seiskassa 2.11.2017, mutta kantelijaa koskevaa aihetta on sivuttu printtilehden uudelleen julkaisussa 28.12.2017 ilman uutta vastinetta. Artikkelissa ei ollut kyse kantelijan asiasta itsessään, vaan kyse oli ”Vuoden somekohut” -koosteartikkelista, jossa käsiteltiin useita saman vuoden aikana esillä olleita kohutapahtumia. Kantelijaa koskeva artikkeli 26.10.2017 oli yksi osa tätä kokonaisuutta eikä siihen erikseen artikkelissa edes puututtu. Uudessa artikkelissa yhtenä repäisykuvituksena oli artikkeli 26.10.2017. Jutun tekstiosassa viitattiin kantelijaa koskeviin aikaisempiin artikkeleihin yleisesti sekä julkaistiin kantelijan omat kommentit, jotka hän oli kohun johdosta kertonut tv-haastattelussa. Lehdessä siteeratussa tv-haastattelussaan kantelija arvioi sitä, miten eri ihmiset kokevat ahdistelun ja kertoi, että on itsekin joutunut ”kourimisen” kohteeksi. Hän myös totesi ilmeisesti menneensä joissain tilanteissa ”liian pitkälle ja aiheuttaneensa mielipahaa”. Kantelijan näkemys ahdistelukohusta tulee siten esille myös tässä artikkelissa.

JO 21 ja JO 22 edellyttävät em. tavoin, että kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuvalle tarjotaan mahdollisuus esittää oman näkemyksensä jo samassa yhteydessä ensijulkaisun kanssa. Mikäli näin ei tehdä, on kohdetta syytä kuulla myöhemmin. Viime kädessä kohteen oma vastine tulee julkaista jälkikäteen tämän pyynnöstä. Myös Seiska-lehden printtiuutisoinnissa ovat kaikki em. kohdat täyttyneet: kantelijalle on annettu tilaisuus kommentoida asiaa heti, hänen kommenttinsa on julkaistu alkuperäisessä printtiartikkelissa ja hänen vastineensa on julkaistu vielä myöhemminkin, seuraavassa printtilehdessä. Vastineoikeus on toteutettu täysimääräisesti Journalistin ohjeiden mukaisesti.

JSN on ottanut kantaa uudelleen kuulemisen tarpeeseen myöhempien julkaisujen kohdalla esim. ratkaisussaan 6496/AL/17. Ratkaisussa todettiin, että samaa aihepiiriä käsittelevässä jatkojutussa ei ollut tarvetta enemmälti kuulla jutun kohdetta, kun hänelle oli jo aihetta ensi kertaa käsiteltäessä annettu mahdollisuus kommentteihin ja nämä kommentit oli myös julkaistu. Ratkaisu oli siten vapauttava.

Nyt puheena oleva asia rinnastuu mainittuun ratkaisuun: kantelijaa on ensijulkaisun yhteydessä kuultu ja hänen vastineensa on sittemmin myös julkaistu asianmukaisesti. Samaa aihepiiriä käsittelevän jatkojutun yhteydessä ei ole tarvetta kuulla häntä enää uudestaan. Todettakoon, että em. JSN:n ratkaisua koskevassa jatkojutussa tuotiin esille kohdetta koskevia uusiakin tietoja eikä hänen uudelleen kuulemisensa ollut silti tarpeen. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kantelijan viittaamassa uudelleen julkaisussa 28.12.2017 ei tuotu edes esiin mitään uusia seikkoja kantelijan menettelystä, vaan kyse oli vain koosteartikkelista, jossa muiden aikaisempien juttujen ohessa viitattiin mm. kantelijaa koskevaan aiempaan uutisointiin. Lisäksi kantelijan omat tv-haastattelussa antamansa kommentit syksyiseen kohu-uutisointiin oli artikkelissa kerrottu.

Seiskan näkemyksen mukaan mitään Journalistin ohjeiden rikkomusta ei käsillä olevassa tapauksessa ole yllä kerrotuin perustein tapahtunut. Kantelun tulisi näin ollen johtaa hylkäävään ratkaisuun.”

Ratkaisu

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

Julkisen sanan neuvoston periaatelausuma ”Vastine 1978”. http://www.jsn.fi/periaatelausumat/vastine-1978/ 

Seiska julkaisi jutun, jossa esitettiin erittäin kielteisiä väitteitä kantelijan toiminnasta. Juttu julkaistiin lähes samansisältöisenä kerran paperilehdessä ja kaksi kertaa lehden verkkosivuilla. Lisäksi jutusta julkaistiin myöhemmin paperilehdessä kuva osana vuoden uutistapahtumia käsittelevää kollaasia.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että julkaistessaan kuvan uutistapahtumia käsittelevässä kollaasissa lehden ei tarvinnut mainita oman kannanoton sisällöstä. Itse jutussa referoitiin kantelijan näkemyksiä. Aiempi juttu ei ollut kuvasta luettavissa, ja kuva esiintyi vain yhtenä esimerkkinä monista vuoden aikana lehdessä käsitellyistä aiheista. 

Seiska oli tarjonnut kantelijalle mahdollisuuden samanaikaiseen kuulemiseen. Kantelija oli kommentoinut asiaa ainoastaan lyhyellä tekstiviestillä. Kantelijan kommentti sisällytettiin paperilehden juttuun sekä yhteen verkkojuttuun. Toisessa verkkojutussa kommenttia ei julkaistu. Seiska myönsi kantelijalle oikeuden omaan kannanottoon, jossa hän kiisti jutussa esitettyjä väitteitä laajasti ja yksityiskohtaisesti. Lehti julkaisi kantelijan oman kannanoton sekä paperilehdessä että verkkosivuillaan, mutta ei lisännyt alkuperäisiin verkkojuttuihin linkkiä omaan kannanottoon.

Neuvosto toteaa, että vastine eli oma kannanotto on julkaistava viipymättä ja sellaisella tavalla, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita. Neuvosto toteaa, että oma kannanotto olisi pitänyt linkittää juttuihin, joihin se kohdistui. Tiedotusvälineiden tulisi toimia johdonmukaisesti, kun ne myöntävät oikeuden omaan kannanottoon. Myöntäessään kantelijalle oikeuden omaan kannanottoon lehti myönsi, että hän ei ollut tullut kuulluksi riittävästi alkuperäisessä jutussa. Toisessa verkkojutussa samanaikainen kuuleminen ei toteutunut lainkaan.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Seiska on rikkonut verkkosivuillaan julkaisemiensa juttujen osalta Journalistin ohjeiden kohtia 21 ja 22 ja antaa sille huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Taina Roth, Riikka Mäntyneva, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo.