5569/YLE/14

Langettava

Tv-ohjelma raportoi sitkeästä ja kauan jatkuneesta laiturikiistasta. Juttuun sisältyi asiavirheitä, eikä kantelijaa kuultu lainkaan. Toimitus korjasi asiavirheet puutteellisesti ja kohteli oikaisupyynnön tehnyttä kantelijaa yliolkaisesti. Toimittajan asiaa sivuava kolumni pahensi tilannetta. Langettava päätös äänin 11–1. Eriävät mielipiteet langettavasta päätöksestä ja lisäksi sen perusteista.

Kantelu 28.8.2014

Kantelu kohdistuu 5.8.2014 lähetettyyn Ajankohtaiseen kakkoseen, samana päivänä julkaistuun toimittajan verkkokolumniin ja 26.8.2014 julkaistuun oikaisuun. Kantelu perustuu samanaikaisen kuulemisen laiminlyöntiin, totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, virheen korjaamiseen, tosiasian ja mielipiteen sekoittamiseen, lähdekritiikkiin, tietojen tarkistamisen laiminlyöntiin ja toimittajan toimimiseen omassa asiassaan.

Jutussa on kantelun mukaan haluttu kuulla ensisijaisesti vain yksi mielipide ja vielä pönkittää kertomusta kyseenalaisilla välijuonnoilla, joita toimittaja esittää niin, että niistä on yleisön vaikea saada selvää, puhutaanko faktoista vai haastatellun pariskunnan mielipiteistä. Jutussa on jätetty huomiotta pariskunnan yli 150 000 euron korvausvaade, joka todistaa heillä olevan selvä hyötymistarkoitus asiassa.

Kantelijan mukaan on olemassa selvä ristiriita, jos alkujuonnossa puhutaan asioista yleisellä tasolla ja sitten juttu onkin Pappilanjoen kiistasta. Lisäksi ohjelman Facebook-sivuilla juttua mainostetaan toimittajan omaan kolumniin linkkaamalla, eikä varsinaiseen juttuun Pappilanjoesta. Samoin tv-jutun lopuksi juontaja mainostaa kolumnia, joka ei siis pitäisi liittyä tähän kiistaan millään muotoa.

Väitettyjä häiriköitä eli esimerkiksi kantelijaa ei haluttu kuulla, koska juttu muka koski ensisijaisesti laiturin lupa-asiaa. Laituri ja sen lupa-asia tuodaan kyllä jutussa esille, mutta laiturin ja sen läheisyydessä tapahtuvaan oletettuun häiritsevään toimintaan keskitytään hyvin vahvasti.

Tietojen tarkistaminen laiminlyötiin. Kantelun mukaan kaikki oikeuden ja oikeusasiamiehen päätökset ovat olleet saatavilla, mutta silti jutussa oli asiavirheitä. Yleisö ei voi erottaa haastatellun avioparin mielikuvia ja toimittajan sanomisia toisistaan. Jutussa pyritään antamaan kuva, jonka mukaan laiturilla olisi jatkuvaa häiriötä.

Yleisradio julkaisi oikaisun http://yle.fi/uutiset/oikaisu/7434350, mutta siinä ei kantelijan pyynnöstä huolimatta tuotu esille Ely-keskuksen virallista kantaa. Virkamiehen haastatteleminen yksityishenkilönä ja hänen mielipiteidensä käyttäminen jutun ainoana asiantuntijahaastateltavana on kantelijan mielestä kyseenalaista ja harhaanjohtavaa. Ajankohtainen kakkonen spiikkasi hänet yksityishenkilönä juttuun, mutta kuitenkin tekstissä hän oli Ely-keskuksen edustaja.

Jutussa ei kantelun mukaan pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Lähtökohtana koko juttuun oli toimittajan oma kokemus, joka on julkaistu Ylen verkkosivuilla.
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_seksia_viinaa_ja_villia_menoa_mokkinaapurissa/7393578
Samoin tätä kolumnia mainostettiin varsinaisen tv-jutun yhteydessä, vaikka hänen mökkirauhakiistassaan ja laiturikiistassa ei ole muuta yhtäläisyyttä kuin, että molemmissa asioissa on käyty oikeustoimia.

Yleisradion vastaus 22.9.2014

Päätoimittaja Atte Jääskeläinen vastaa, että kun juttua lähdettiin tekemään, toimitus rajasi sen koskemaan jutussa haastatellun pariskunnan ja Hämeenkyrön kunnan kiistaa Pappilanjoen laivalaturista. Perusteena oli se, että pariskunnan kokeman haitan ja häiriön alkuperäisenä syynä on ollut laiturin rakentaminen. Laiturin rakennuttaja ja haltija on Hämeenkyrön kunta, vaikka tärkeimmät käyttäjät ovatkin kantelijan edustama yritys ja sen lisäksi matkailualus.

Jutussa oli Jääskeläisen mukaan kyse ennen kaikkea siitä, onko laiturin rakentamisessa toimittu laillisesti ja aiheuttaako laiturin sijainti vastapäisellä rannalla asuvalle pariskunnalle kohtuutonta haittaa.  Viimeisimmässä oikeusprosessissa, joka sai päätöksensä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 17.10.2013, on ollut kyse nimenomaan Hämeenkyrön kunnalle esitetyistä vaatimuksista. Myös julkisen tiedonintressin kannalta oleellista on julkisen vallan eli kunnan ja yksittäisen kansalaisten yhteentörmäys, ei kiistely naapurissa toimivien yritysten kanssa.

Kunnan edustajana jutussa kuultiin kunnanhallituksen puheenjohtajaa. Hän totesi, että laituriasia on kunnossa ja loppuunkäsitelty sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus vapautti kunnan korvausvastuusta, joka sille oli hallinto-oikeudessa määrätty.

Päätoimittaja Jääskeläinen toteaa, että jutussa olleita asiavirheitä on käsitelty kantelijan kahdessa oikaisuvaatimuksessa ja Yle:n vastauksissa niihin. Ajankohtaisen kakkosen lähetyksessä 26.8.2014 ja verkkosivulla oikaistiin asiavirheet, jotka koskivat ilotulitusta ja musiikkia, oikeusasiamiehen päätöstä, kunnan lupausta laiturin siirrosta ja kiistan kestoa.

Ohjelmassa haastatellun virkamiehen rooliin ja vierasvenelaiturin lupaan liittyviä ja kantelijan asiavirheiksi väittämiä seikkoja ei oikaistu. Toimittaja halusi haastateltavaksi Ely-keskuksen ylitarkastajan, koska hän on vesilain vastuuvalvojana seurannut tapausta 14 vuoden ajan ja antanut tilanteesta vuosien varrella useita lausuntoja. Jääskeläisen mukaan virkamies kertoi toimittajalle puhelimessa, että hän ei enää hoida tapausta, vaan vastuu on siirretty toiselle henkilölle noin vuosi sitten. Toimittaja oli edelleen kiinnostunut haastattelusta ylitarkastajan pitkään kokemukseen vedoten. Tämä oli suostuvainen, mutta totesi, että hänen on saatava esimiehensä lupa. Toimittaja ei tavoittanut esimiestä, mutta virkamies itse ilmoitti, että esimies oli antanut hänelle luvan, mutta edellytti tämän esiintyvän yksityishenkilönä. Jääskeläisen mukaan tämä todettiin jutussa selkeästi.

Virkamiehen tehtävä ja työpaikka kerrottiin nimiplanssissa paikkansapitävästi väittämättä, että hän tässä haastattelussa ”edustaisi” Ely-keskusta. Juuri sen vuoksihan oli sanottu hänen esiintyvän yksityishenkilönä. Tiedotusvälineen tulee Jääskeläisen mukaan tehdä journalistiset päätöksensä riippumattomasti. Toimitus katsoi, että kyseinen virkamies oli kokemuksensa vuoksi asiassa kiistaton asiantuntija, joka pystyi antamaan olennaista informaatiota. Hän katsoi osuutensa jutusta etukäteen eikä esittänyt mitään muutoksia.

Kantelijan mukaan tietoja ei ole tarkistettu mahdollisimman hyvin eikä tietolähteisiin ole suhtauduttu kriittisesti. Jutun toimittaja on Jääskeläisen mukaan kuullut asiassa naapuriavioparin lisäksi kunnan edustajaa ja asiaa viime vuosiin asti hoitanutta vastuuvalvojaa. Hän ei ole uskonut asukkaita kritiikittömästi, vaan on pyytänyt nähdäkseen ja tutustunut kaikkiin olennaisiin asiakirjoihin – myös oikeuden päätöksiin. Siitä huolimatta, että juttuun on päässyt edellä lueteltuja asiavirheitä, Jääskeläinen katsoo, että toimittaja on vilpittömästi pyrkinyt noudattamaan Journalistin ohjeita.

Kantelija toteaa, että jutussa ei mainita oikeuden hylkäämää korvausvaadesummaa. Jutussa ei kuitenkaan millään tavoin peitellä sitä, että haastateltu aviopari on vaatinut korvauksia, vaan päinvastoin kerrotaan Vaasan hallinto-oikeuden korvausratkaisuista ja todetaan, että Korkeimman hallinto-oikeuden 2013 antaman päätöksen mukaan kaikki valitukset kumotaan ja vaatimukset hylätään. Vaaditun korvaussumman määrää voidaan pitää tässä yhteydessä Jääskeläisen mukaan epäolennaisena tietona.

Kantelija väittää, että jutussa sekoitetaan faktat ja mielipiteet. Oikaisuvaatimusten perusteella hän tarkoittaa jutun kohtaa, jossa toimittajan spiikissä sanotaan, että vilkkaimpina aikoina ”NN ja XX eivät voi saunoa, uida, nukkua tai työskennellä tiluksillaan”.

Toimittajan toteamusta edeltävät ja sitä seuraavat avioparin tunnekylläiset haastattelukommentit, joissa he kertovat kokemuksistaan. Jutusta välittyy vahvasti se tunnelma, että toimittajan toteamus perustuu nimenomaan heidän omaan kertomaansa. Jääskeläisen mukaan avioparin omaa, subjektiivista kokemusta laiturin aiheuttamista haitoista on ulkopuolisen vaikea ryhtyä kyseenalaistamaan.

Kantelun mukaan on selvä ristiriita, jos alkujuonnossa puhutaan asioista yleisellä tasolla ja sitten juttu onkin Pappilanjoen kiistasta. Makasiiniohjelman juontamisen tavoite on päätoimittaja Jääskeläisen mukaan johdatella katsoja edellisestä insertistä seuraavan jutun teemaan ja tunnelmaan, ei niinkään luetella asia-asioita. Yleisestä yksityiseen on usein käytetty metodi juonnon rakentamisessa, niin tässäkin tapauksessa. Juontojen tyylilajit ovat makuasioita, mutta puheena oleva juonto ei nähdäkseni antanut katteettomia lupauksia jutun sisällöstä.

Kantelija väittää, että lähtökohtana koko juttuun on ollut toimittajan omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva tarkoitushakuinen juttu, joka on Ajankohtaisen kakkosen Facebook-sivulla. Nettikolumni oli Jääskeläisen mukaan tv-jutun seuraus eikä suinkaan lähtökohta. TV-jutun alkupiste oli toisen osapuolen yhteydenotto toimittajaan. Selviteltyään asiaa ja saatuaan toimitussihteeriltä vihreää valoa, toimittaja kuvasi juttua Hämeenkyrössä 25.7. ja kunnanjohtajan haastattelun osalta 28.7.  Koska juttu oli tarkoitus alun perin ajaa ulos 29.7., toimittaja leikkasi jutun jo tuolloin. Juttu kuitenkin siirtyi viikolla eteenpäin 5.8. lähetykseen.

Jutun jo valmistuttua toimittaja ehdotti nettikolumnin tekoa omista rantarauhakokemuksistaan. Tämän päivän media ja myös Ylen ajankohtaistoiminta pyrkii olemaan aktiivisesti läsnä verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Nettikolumni ”Seksiä, viinaa ja villiä menoa mökkinaapurissa” julkaistiin Ylen uutisten verkkosivuilla 5.8.2014 ja jaettiin eteenpäin Ajankohtaisen kakkosen Facebook-sivulla. Jääskeläisen mukaan kolumni oli kuitenkin itsenäinen journalistinen hanke, jolla oli oma sisältönsä. Yhteys tv-juttuun oli siinä, että tv-juttu antoi toimittajalle sysäyksen omakohtaisen kolumnin kirjoittamiseen, kuten hän kolumnissaan toteaa. Kolumnin puffaaminen Ajankohtaisessa kakkosessa tai Facebook-sivulla on puolestaan nykymediaan kuuluvaa normaalia ristiinmarkkinointia, eikä sen perusteella voi vetää mitään johtopäätöksiä toimittajien motiiveista.

Juttuun päässeet asiavirheet ja epätarkkuudet oikaistiin päätoimittaja Jääskeläisen mukaan ohjelmassa ja nettisivulla kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon ja keskustelun perusteella. Ohjelman toimitussihteeri ehdotti hänelle myös uutta juttua, jonka yhteydessä virheet olisi oikaistu ja kuultu hänen näkemyksensä. Koska kantelija kuitenkin suhtautui jutun tekoon epäilevästi ja piti varsinaista oikaisua ensisijaisena, päädyttiin yhteisesti etenemään oikaisulinjalla.

Ratkaisu

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. ? ?

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

Ajankohtainen kakkonen kertoi yli kymmenen vuotta jatkuneesta laiturikiistasta. Ohjelmassa kuultiin laiturin rakentajaa eli kuntaa ja laiturin käytöstä kärsivää osapuolta. Laituria käyttävää yrittäjää (kantelija) ei kuultu. Kantelija vaati kahdesti asiavirheiden korjausta. Ensimmäisellä kerralla toimitus torjui vaatimuksen, mutta toisella kerralla se tarjosi mahdollisuutta jatkojuttuun. Kantelija valitsi virheiden korjauksen, mutta ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Insertin yhteydessä markkinoitiin myös ohjelman toimittajan verkkokolumnia, jossa käsiteltiin hänen oman rantarauhansa häirintää.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että kantelija joutui Ajankohtaisessa kakkosessa esitetyssä insertissä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tilannetta pahensi vielä se, että juonnoissa markkinoitiin jutun tehneen toimittajan verkkokolumnia ”Seksiä, viinaa ja villiä menoa mökkinaapurissa”. Kolumni ei liittynyt kantelijaan, mutta katsojat saattoivat mieltää asian toisin. Kantelijaa olisi neuvoston mielestä pitänyt kuulla samassa yhteydessä, jotta hän olisi saanut vastata esitettyihin väitteisiin, joihin vielä sisältyi joitakin virheitä.

Ensimmäisen yhteydenoton ja korjausvaatimuksen jälkeen vastaava päätoimittaja totesi, että ohjelmassa ei ole mitään korjattavaa. Toimitus suhtautui kantelijan korjauspyyntöihin vakavasti vasta toisen yhteydenoton jälkeen ja tarjosi hänelle mahdollisuutta uuteen juttuun. Jatkojutun sijaan kantelija valitsi oikaisumahdollisuuden. Yle oikaisikin useita virheitä asianmukaisesti, mutta jätti korjaamatta haastatellun virkamiehen rooliin liittyvän ristiriitaisuuden. Yksityishenkilönä haastateltu virkamies esiteltiin nimiplanssissa Ely-keskuksen viranhaltijana.

Mikään edellämainituista Yleisradion laiminlyönneistä ei neuvoston mielestä yksinään johtaisi langettavaan päätökseen varsinkin, kun Yle korjasi ohjelman olennaisia asiavirheitä. Ylen toiminta kokonaisuutena oli kuitenkin niin yliolkaista ja huolimatonta, ettei neuvosto voi sitä hyväksyä.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.

Ratkaisun tekijät:

Langettavan puolesta äänestivät Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Pasi Kivioja, Veera Ristikartano, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, ja Heikki Vento.

Vapauttavan puolesta äänesti Lauri Karppi, joka jätti päätökseen eriävän mielipiteensä.

Pasi Kivioja, Kalle Heiskanen ja Heikki Vento äänestivät langettavan päätöksen puolesta, mutta liittivät päätöksen perusteluista eriävän mielipiteen.

Lauri Karpin eriävä mielipide:
En ole langettavan päätöksen kannalla, sillä tässä yrittäjät eivät joutuneet erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Kritiikki kohdistui kunnan toimintaan.

Pasi Kiviojan, Kalle Heiskasen ja Heikki Vennon eriävä mielipide langettavan päätöksen perusteluista:
Yhdymme neuvoston enemmistön ratkaisuun. Ajankohtaisen kakkosen insertti ei kuitenkaan asettanut matkailuyrittäjiä erittäin kielteiseen julkisuuteen eikä näin ollen oikeuttanut heitä samanaikaiseen kuulemiseen. Ohjelman kritiikki kohdistui mielestämme ennen kaikkea kunnan toimintaan.