Kantelu 30.3.2012
Kantelijan mukaan Keskisuomalaisen nettijutussa ”Oriveden ampumisen syy alkaa hahmottua” 30.3.2012 on kuvituksena kuvakaappaus, jossa on lehden pari viikkoa aikaisemmin julkaisema uutinen 16-vuotiaan tytön katoamisesta. Kuvakaappauksessa on myös tunnistettava valokuva henkilöstä. Tekstistä selviää, että kuva esittää Oriveden kouluampumisen aiottua uhria.
Jutun viimeinen kappale puolestaan kuuluu: ”Keskisuomalaisen tietojen mukaan poliisi epäilee vuonna 1989 syntynyttä [ – –] murhan yrityksistä ja vaaran aiheuttamisesta. Viranomaiset eivät ole vahvistaneet epäillyn henkilöllisyyttä.”
Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvostoa selvittämään, onko jutussa rikottu Journalistin ohjeiden kohtia 30, 31, 32 ja 33: ”Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä. Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.”
Kantelija katsoo, että asialla on painava julkinen merkitys yleisen yksityisyyden suojan ja rikoksen uhrin suojan kannalta, eikä asianomistajan suostumuksella ole asiassa merkitystä.
Keskisuomalaisen vastaus 24.4.2012
Päätoimittaja Pekka Mervola vastaa, että Keskisuomalainen lähetti ampumisen jälkeen Orivedelle lähimpänä olleen aluetoimittajansa. Ampumistapauksen kulku selvisi toimittajalle nopeasti ja samalla kävi selväksi, että ampujalla ja ampumisen kohteeksi joutuneilla oli looginen yhteys toisiinsa. Ampumisen kohteista yksi oli tyttö, joka oli ollut pari viikkoa aikaisemmin kateissa ampujan kanssa. Samalla selvisi, että ennen koululla tapahtunutta ampumista saman tytön isä oli joutunut ampujan kohteeksi toisaalla Orivedellä.
Päätoimittaja Mervola kirjoittaa, että ampuja oli siis tytölle tuttu. Hänellä oli ollut tytön kanssa jonkinlainen suhde, johon katoaminen liittyi. Kateissa ollutta tyttöä etsittiin pari viikkoa ennen ampumista. Hänen kuvansa ja nimensä olivat olleet Keskisuomalaisen katoamisuutisessa. Toimitus arvioi, että ampumistapaus oli jatkoa aikaisemmalle katoamisuutiselle. Kun sen kautta nimi oli julkisuudessa ja ihmiset saattoivat myös hakukoneella milloin tahansa hakea katoamisuutiset ja nimet esille, Keskisuomalainen päätti kertoa verkkolehdessä uutisen poikkeuksellisesti nimillä. Tämän päätöksen Keskisuomalainen teki ampujan ja kohteiden yhteyden ensimmäiseksi tietoonsa saaneena tiedotusvälineenä.
Harkinnan perusteena oli Mervolan mukaan se, että katoamisen ja ampumisen yhteyden kertominen jo yksistään paljastaisi henkilöllisyydet. Moni muisti muutaman viikon takaiset uutiset tai saattoi hakea uutiset esiin hakukoneella välittömästi verkkolehden uutista lukiessaan. Käytännössä kouluampujan ja kohteeksi joutuneiden aikaisempaan katoamistapaukseen viittaaminen jo olisi ollut riittävä tunnistetieto tekijöiden ja uhrin tunnistamiseksi. Siksi oleellinen harkintakohta oli näiden aikaisempien tapahtumien tunnistetietojen julkaisupäätös.
Päätoimittaja Mervola painottaa vastauksessaan, että tapahtumayhteydellä oli tapahtumiin suuri merkitys. Ilman katoamistapausta ei olisi ollut ampumistapausta. Aikaisemman katoamisen uutisointi kertoo ihmisille, että kouluampuminen ei ollut satunnainen, täysin vailla historiaa oleva tapahtuma.
Avoimen tiedonvälityksen tehtävänä on Mervolan mukaan kertoa oikeaa ja peittelemätöntä tietoa. Tässä poikkeuksellisen dramaattisessa uutistapahtumassa asioiden asiallisella ja tarkalla kerronnalla on merkitystä huhujen ja pelon estämisessä. Keskisuomalaisen uutisoinnissa kuitenkin pitäydyttiin nimen käytössä hyvin niukkaan linjaan. Tytön nimi mainittiin jutussa vain yhdessä kohdassa ja katoamisuutisesta otetussa ns. revinnäisessä. Päätoimittaja Mervola katsoo, että Oriveden kouluampumiseen päättyneessä tapahtumaketjussa ampujaksi epäillyn ja kohteena olleen tytön nimen julkaisulla oli poikkeukselliset, mutta hyvät perusteet.
Ratkaisu
Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32). Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin (JO 33).
Julkisen sanan neuvosto käsittelee tämän kantelun poikkeuksellisesti ilman asianomistajien suostumusta, koska sille katsotaan olevan perussopimuksessa mainitut erityisen painavat syyt. Journalistisen etiikan kannalta on erityisen tärkeää linjata nimien julkaisua kouluampumisen kaltaisissa poikkeustapauksissa.
Keskisuomalainen kertoi verkkouutisessaan perjantaina 30.3.2012 samana päivänä Orivedellä tapahtuneesta kouluampumisesta ja sen taustoista. Uutisessa kerrottiin epäiltynä kiinni otetun nimi. Lehti kertoi myös 16-vuotiaan tytön nimen. Hän liittyi tapahtumiin siten, että epäilty oli ampunut hänen isäänsä ennen tuloaan koululle. Epäilty ja tyttö olivat kaksi viikkoa aiemmin olleet yhdessä kadoksissa, jolloin heitä etsittiin poliisin pyynnöstä lehdissä julkaistujen nimien ja tytön kuvan avulla. Tytön isä kertoi tiedotusvälineille avoimesti epäillyn ja tytön välisestä suhteesta.
Jokelan ja Kauhajoen jälkeen kouluampumisuhkiin on suhtauduttu erittäin vakavasti. Orivedellä epäilty ampui viisi laukausta oven läpi luokkaan, jossa oli oppilaita ja opettaja, jotka olivat vaarassa kuolla. Lehdellä oli sen vuoksi perusteet kertoa poliisin kiinni ottaman miehen nimi, joka oli toimituksen tiedossa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä tietoa epäillyn syyntakeettomuudesta.
Epäillyn entisen tyttöystävän nimen paljastaminen samassa yhteydessä on ongelmallisempaa, koska hän oli ampumisessa myös uhrin asemassa. Aiempi seurustelusuhde oli kuitenkin olennainen tieto selvitettäessä ampumisen taustoja. Siihen kuului kiinteästi myös tytön ja pojan kaksi viikkoa aiemmin tapahtunut karkumatka, jonka vuoksi heitä etsittiin nimin ja tytön kuvin. Tämä madalsi nimen julkaisukynnystä ampumistapausta ja sen syitä selvitettäessä. Myös tytön isä kertoi tiedotusvälineille suhteellisen avoimesti alaikäisen tytön ja pojan seurustelusuhteen loppumisesta. Neuvosto katsookin tytön aseman olleen poikkeuksellisen tapahtumasarjan ymmärtämisessä niin keskeinen ja olennainen, että hänen henkilöllisyytensä saattoi tuoda julki.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila, ja Jaakko Ujainen.