4610/SL/11

Vapauttava

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Uutisessa kerrottiin kultaa ostavan yrityksen maakuntakiertueesta ja esiteltiin yrityksen toimitusjohtajan näkemyksiä kullan tuotannon ekologisuudesta. Juttu sisälsi yleisön kannalta olennaista tietoa, eikä sen voida katsoa edistäneen vain uutisessa esitellyn yrityksen liiketoimintaa.

Kantelu 18.5.2011

Kantelijan mielestä toimittaja teki 18.5.2011 ilmestyneessä lehdestä mainoksesta uutisen ”pöyristyttävän härskillä” ja yrityksen markkinointia painottavalla tavalla. Kantelijan mukaan kullan rikastamiseen liittyvällä ”syanidihöpinällä” saatettiin myös luoda sellainen kuva, että kulta olisi myrkkyä, joka on ehdottomasti tuotava mainostavalle yritykselle. Kantelija huomauttaa, että ko. yrityksellä on kymmeniä kilpailijoita, mutta lehti ei anna yleisölle valinnan vapautta.

Karjalaisen vastaus 30.5.2011

Päätoimittaja Pasi Koivumaan mukaan uutinen ei ollut piilomainos ja sillä oli tärkeää informaatioarvoa: kaikkien aikojen ennätyshintaan kohonneen kullan kiertäviäkin ostajia on tullut Pohjois-Karjalaan. Uutisessa kerrottiin maakuntakiertueen aikataulusta, mutta siinä ei mainittu kellonaikoja eikä tarkempia paikkatietoja. Koivumaa kirjoittaa, että kyseinen yritys on vieraillut maakunnassa useasti, mutta vierailuja ei ole ”läheskään aina” uutisoitu lehdessä. Tällä kertaa uutisarvoa loivat kullan hinta ja vilkastunut kysyntä sekä haastateltavan lausunnot. Haastateltava kertoi ongelmallisesta syanidin käytöstä kullan erottelussa. Tämä oli päätoimittajan mielestä kiinnostavaa, koska maakunnassa äskettäin avatussa kultakaivoksessa ei käytetä lainkaan syanidia kullan rikastukseen. Koivumaa pitää kultaa hankkivan ja sitä hyödyntävän yrityksen toimitusjohtajaa alan asiantuntijana, jonka lausuntoihin uutisessa voidaan nojautua.

Koivumaa toteaa, että Karjalaisessa on ennen kantelun kohteena olevan jutun julkaisemista laadittu myös uutisia, joissa on kerrottu alan kilpailutilanteesta maakunnassa ja muun muassa vertailtu eri kullan ostajien hintoja. Kyseinen yritys ei ole menestynyt näissä vertailuissa.

Ratkaisu

Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16).

Karjalaisen uutisessa ”Kultaa ostetaan ympäri maakuntaa” kerrottiin aluksi, että kullan hinta oli noussut kaikkien aikojen ennätykseen. Sen jälkeen kirjoitettiin kultaa ostavan yrityksen Pohjois-Karjalan-maakuntakiertueesta. Jutussa mainittiin kiertuepaikkakunnat ja -päivämäärät. Yrityksen toimitusjohtaja puhui kullan kaivamiseen liittyvistä ympäristöongelmista ja kehotti yleisöä teettämään vanhoista koruista uusia tai myymään ne. Tämän jälkeen jutussa todettiin vielä, että ilomantsilainen kaivos ei käytä toimitusjohtajan mainitsemaa syanidia rikastusprosessissaan.

Yhden yrityksen kiertueen yksityiskohtien ja toimitusjohtajan selvästi omaa liiketoimintaansa edistämään tarkoitettujen puheiden julkaiseminen samassa yhteydessä herätti kysymyksiä jutun tarkoitusperistä. Toimitusjohtajan huoli ympäristöön joutuvista myrkyllisistä päästöistä ja kehotukset kierrättää vanhat korut vaikuttivat tällaisessa yhteydessä tarkoitushakuisilta. Otsikko tuki toimitusjohtajan viestiä. Lukijoille ei kerrottu tässä yhteydessä, että kyseistä liiketoimintaa on käsitelty lehdessä aikaisemmin ja yrityksen tarjoamat hinnat eivät ole olleet kilpailukykyisiä.

Toimitusjohtajan näkemykset sisälsivät kuitenkin paikkaansa pitävää tietoa, jolla on uutisarvoa yleisölle. Tieto hyödyttää myös kilpailijoita eli muita kultaa ostavia yrityksiä. Lisäksi toimittajan huomio paikallisen kaivoksen toimintatavoista kertoi, että kaikki uuden kullan tuotanto ei rasita ympäristöä toimitusjohtajan mainitsemalla tavalla. Puutteistaan huolimatta juttua ei voi pitää yhden yrityksen piilomainoksena.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Karjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ollijuhani Auvinen, Jani Halme, Ulla Ahlmén-Laiho, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Inkeri Pasanen ja Anssi Halmesvirta.