Kannanotto sananvapauden merkityksestä sekä Journalistin ohjeiden ja lainsäädännön suhteesta 2018

Hyväksytty 22.8.2018 / 6736/L/17

Sananvapaus on kaikille kuuluva perusoikeus ja demokraattisen oikeusvaltion perusta. Se on välttämätön edellytys yhteiskunnan totuuspohjaisuudelle ja päätöksenteon avoimuudelle, ja se lisää luottamusta yhteiskunnassa.

Sananvapauteen kuuluu ilmaisunvapauden lisäksi oleellisesti myös yleisön oikeus saada tietoa. Tämän vuoksi lehdistönvapaus ja julkaisemisen vapaus ovat tärkeä osa sananvapautta. Niihin liittyy keskeisesti julkisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisten hallussa oleva tieto ja asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia.

Lehdistönvapaus ei ole tarkoitettu ensisijaisesti toimittajien vaan kansalaisten oikeuksien turvaamiseen. Se varmistaa yleisön oikeuden saada luotettavaa ja totuudenmukaista tietoa. 

Kannanoton tarkoitus

Julkisen sanan neuvosto päätti laatia kannanoton Journalistin ohjeiden ja lainsäädännön suhteesta, koska julkisuudessa oli esiintynyt asiasta epäselvyyttä. Lisäksi erään neuvostolle tulleen kantelun yhteydessä neuvostoa pyydettiin ottamaan kantaa siihen, voiko journalisti rikkoa lakia sananvapauden nimissä ja voiko journalisti julkaista tietoja salaisiksi määritellyistä asiakirjoista. 

Neuvosto piti kannanoton laatimista ja sananvapauden merkityksen selventämistä tärkeänä myös siksi, että sanan- ja lehdistönvapaus ovat viime vuosina heikentyneet voimakkaasti monissa Euroopan maissa.

Lehdistönvapaudella ja vallankäytöllä kuuluu olla jännitteinen suhde

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että journalistien tulee työssään noudattaa Journalistin ohjeita, jotka ovat ammattikuntaa sitovat eettiset ohjeet. Journalistien tulee noudattaa myös lakeja. Yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen voi kuitenkin poikkeustapauksissa edellyttää journalistilta toimintaa, joka saattaa olla myöhemmin tulkittavissa lainvastaiseksi. Näin toimiessaan journalisti ottaa riskin siitä, että hänen toimintansa oikeutusta tulkitaan myöhemmin tuomioistuimessa.

Journalisteilla on erityinen eettinen vastuu siitä, miten he käyttävät sananvapauttaan. Journalistin velvollisuutena on huolehtia yleisön tiedonsaantioikeuden toteutumisesta sekä yhteiskunnallisen vallankäytön läpinäkyvyydestä. Tämän vuoksi lehdistönvapaus on perusolemukseltaan jännitteisessä suhteessa yhteiskunnallisen vallankäytön kanssa. Tällainen jännite on demokratiassa terve ja toivottu tila.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa lainsäädännön tulisi taata mahdollisimman laaja sananvapaus. Yhteiskunnissa on kuitenkin myös muita perusoikeuksia ja intressejä, joiden vuoksi sanan- ja julkaisemisen vapautta sekä asiakirjojen julkisuutta voidaan rajoittaa lainsäädännön keinoin.

Sensuurin vastustaminen mahdollisti Suomen synnyn

Sananvapauden ja lainsäädännön suhde sekä sallitun ja kielletyn rajat eivät ole muuttumattomia. Sananvapauden rajoja koetellaan silloin, kun jonkin asian ilmaiseminen koetaan esimerkiksi sopimattomaksi, epäsiveelliseksi tai vallitsevaa järjestystä horjuttavaksi. Sananvapautta ja demokratiaa on jatkuvasti puolustettava, ja joissain historiallisissa tilanteissa niitä ei ole voitu puolustaa rikkomatta vallitsevia lakeja.

Sensuurin vastustaminen ja sensuurilakien rikkominen on ollut keskeinen Suomen kansakunnan synnyn ja kehittymisen mahdollistanut tekijä. Esimerkiksi itsenäisyyden symboliksi muodostunut Jean Sibeliuksen Finlandia sai ensiesityksensä sortovuosina lehdistönvapautta puolustaneessa tilaisuudessa.

Vaikka Suomessa on 2000-luvulla vallinnut laaja sanan- ja lehdistönvapaus, historiassamme on paljon esimerkkejä tilanteista, joissa sananvapautta on käytetty vallitsevien lakien vastaisesti mutta niin, että sitä on jälkikäteen pidetty oikeutettuna.

Sananvapauden merkitystä on syytä korostaa, koska se on viime vuosina heikentynyt voimakkaasti myös Euroopassa. Suomen lähialueiltakin löytyy esimerkkejä siitä, että sanan- ja lehdistönvapaus voivat heikentyä nopeasti, jos niitä ei määrätietoisesti puolusteta.

Journalistin ohjeet ovat vaativammat kuin laki

Tämän päivän Suomi on toimiva kansanvaltainen oikeusvaltio, jossa sananvapaus on vahva perustuslaillinen oikeus. Sen vuoksi Journalistin ohjeet eivät lähtökohtaisesti ole ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

Journalistin ohjeet ovat yleisesti yksityiskohtaisemmat ja vaativammat kuin laki. Ne edellyttävät journalisteilta esimerkiksi laajempaa virheiden korjaamista ja kritiikin kohteeksi joutuvan henkilön tai yhteisön kuulemista kuin sananvapauslaki. Journalistin ohjeet ovat verrattavissa esimerkiksi lääkärinvalaan siinä, että niissä on vahva itsenäinen eettinen ulottuvuus.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että joissakin poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi. Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti kahdessa tilanteessa: joko lähdesuojan turvaamiseksi poikkeustilanteissa tai kun kyse on yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkaisemisesta.

On huomattava, että Suomen perusoikeusmyönteisessä oikeuskäytännössäkin sananvapauden käyttäminen voi tällaisissa tilanteissa oikeuttaa toiminnan, joka voisi muutoin olla tulkittavissa lainvastaiseksi. Mahdollinen lakien rikkominen tulkitaan vasta oikeudessa.

Lähdesuoja turvaa väärinkäytösten paljastamisen

Journalistin ohjeiden ensimmäisen kohdan mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Journalistin ohjeet edellyttävät, että toimittaja pitää hänelle luottamuksellista tietoa antaneen lähteen henkilöllisyyden salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tämä pätee myös tilanteissa, joissa viranomainen vaatii lähdesuojan murtamista.

Lähdesuoja on sananvapauden ja demokratian kannalta äärimmäisen tärkeä, koska se antaa mahdollisuuden julkaista sellaista yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa, joka muuten pysyisi salassa. Lähdesuoja on huomioitu myös sananvapauslaissa, mutta lain antama suoja toimittajalle ja lähteelle ei ole täydellinen.

Epäkohtien paljastaminen on journalismin tärkeä tehtävä

Julkaiseminen tai tiedonhankinta, jonka voi tulkita rikkovan lakia, voi olla Journalistin ohjeiden mukaan perusteltua poikkeustapauksissa, joissa on kyse merkittävän yhteiskunnallisen tiedon julkaisemisesta tai epäkohdan paljastamisesta. Tällainen paljastus voi kertoa esimerkiksi vallan väärinkäytöstä, korruptiosta, terveys- tai ympäristöhaitan aiheuttamisesta, epäinhimillisestä kohtelusta tai muusta toiminnasta, joka on yhteiskunnallisesti merkittävää.

Julkaiseminen voi uuden tiedon paljastamisen lisäksi olla journalistisesti perusteltua myös siksi, että sen avulla osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Myös suomalaiset tuomioistuimet ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) ovat ratkaisuissaan voineet huomioida merkittävän yleisen tiedonintressin tapauksissa, joissa julkaisemisen tai tiedonhankinnan olisi muutoin voitu tulkita rikkovan joitakin lakeja. 

Suomalaisessa keskustelussa vedotaan joskus siihen, että EIT lopulta puolustaa sananvapautta hankalissa rajatapauksissa. Julkisen sanan neuvosto huomauttaa, että suomalaisten tulisi itse huolehtia sananvapauden puolustamisesta sekä julkisuudessa että tuomioistuimissa, eikä ulkoistaa sitä kansainvälisille tuomioistuimille.

Journalistin tehtävä on julkaista tietoa

Tiedotusvälineet julkaisevat päivittäin tietoja, joiden julkaisemisen joku taho olisi halunnut estää. Tämä on journalismin perustehtäviä.
 
Journalistin ohjeiden mukaan yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.  Jos journalisti saa haltuunsa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa, hänellä on lähtökohtaisesti jopa velvollisuus julkaista tieto.

Tällöinkin journalistin on varmistettava, ettei julkaiseminen riko Journalistin ohjeita esimerkiksi yksityisyyden suojan osalta. Journalistin ohjeet edellyttävät toimittajalta suurta vastuullisuutta esimerkiksi yksityiselämään kuuluvien arkaluonteisten asioiden ja rikoksentekijän henkilöllisyyden julkaisemisessa. Ohjeissa korostetaan, että kaikki julkinenkaan ei ole julkaistavissa. 

Erilaiset asiakirjojen salassapitomerkinnät, kuten leimat, embargot ja luottamuksellisuuslauselmat, voivat olla viite siitä, että tiedon julkaisemisessa on noudatettava erityistä harkintaa. Journalistin ohjeiden näkökulmasta pelkät merkinnät eivät kuitenkaan sido toimittajia.

Myös juridisesta näkökulmasta esimerkiksi viranomaisten salassapitosäännökset koskevat ensisijaisesti tiedon lähdettä eivätkä journalistia. Joissain tapauksissa journalistikin voi joutua syytteeseen esimerkiksi yllytyksestä salassapitorikokseen, turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tai yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.

Julkisen sanan neuvosto toteaa omana kantanaan, että haitan tulee tällöinkin olla konkreettista ja todennettua ja että toiminnan lainvastaisuus tulee tulkita oikeudessa suhteuttamalla sitä julkaistun tiedon yhteiskunnalliseen merkitykseen. Mikäli näin ei tehdä, viranomaiset voisivat estää tiedonvälitystä ja esimerkiksi omaan toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä leimaamalla asiakirjoja salaisiksi tarpeettoman laajasti ja uhkaamalla toimittajia rangaistusseuraamuksilla.

Itsesensuuri voi estää tärkeän tiedon julkaisemisen

Journalistin ohjeet eivät nykymuodossaan käsittele lain noudattamista tai kansallisen turvallisuuden kaltaisen yleisen edun huomioonottamista, kuten vielä 1960–70-luvuilla. Nämä asiat on jätetty ohjeista pois harkitusti ja perustelluista syistä.

Lainsäädäntö ja Journalistin ohjeet ovat erilliset ohjeistot, eikä Julkisen sanan neuvoston ole mielekästä tulkita lakeja ratkaisukäytännössään, koska se on tuomioistuinten tehtävä.

Neuvosto kuitenkin toteaa, että Journalistin ohjeiden lisäksi journalistien tulee tuntea työnsä kannalta keskeiset lait ja muu sääntely. Tämä on tärkeää siksikin, että Journalistin ohjeiden noudattaminen ei suojaa toimittajaa oikeudellisilta seuraamuksilta.

Vaatimus kansallisen turvallisuuden tai muun vastaavan yleisen edun huomioimisesta journalistien toiminnassa taas johtaisi helposti lehdistönvapautta vakavasti kaventavaan itsesensuuriin, josta Suomen lähihistoriassa on kokemusta.

Julkisen sanan neuvosto painottaa, että viranomaisten tulisi aina omassa toiminnassaan ja sen julkisuutta arvioidessaan ottaa erityisesti huomioon toimintansa vaikutukset suomalaiselle lehdistönvapaudelle ja kansalaisten tiedonsaantioikeudelle. Sananvapauden käyttämiseen liittyvät rajoitukset ja sanktiot ovat omiaan aiheuttamaan itsesensuuria. Se voi estää suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeän tiedon julkaisemista.