Reikäinen journalismi ei ole kenenkään etu

Reikäinen journalismi ei ole kenenkään etu

Päivi Räsäsen oikeudenkäynnin yhteydessä syyttäjät vaativat Yleä poistamaan radio-ohjelmasta Räsäsen rikollisiksi epäiltyjä sanomisia. Syyttäjien toiminnasta käyty keskustelu osoittaa, miksi olisi vahingollista suostua heidän vaatimuksiinsa.

Syyttäjät vaativat poistoja sananvapauslain nojalla. Sananvapauslaissa on annettu mahdollisuus poistaa rikolliseksi todettu viesti verkosta, ja kyseinen Ruben Stillerin radio-ohjelma löytyy Ylen Areena-palvelusta. (Poistettavaksi vaadittu sisältö on kohdassa 39–43 min.)

Syytteen mukaan Räsäsen monet, homoseksuaalisuutta käsitelleet puheet radio-ohjelmassa täyttävät kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön. Stilleriä tai ketään muutakaan Ylellä ei ole epäilty rikoksesta.

Syyttäjät esittivät samankaltaisen poistovaatimuksen myös laittomiksi väittämistään, Räsäsen itse kirjoittamista teksteistä. Vaatimus on johdonmukainen. Viesti, joka syyttäjien mielestä toteuttaa kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön, on syytä vaatia poistettavaksi, jotta väitetty rikos ei jatku. Käräjäoikeus kuitenkin vapautti Räsäsen kaikista syytteistä. Räsäsen tekstit löytyvät yhä verkosta, jollei ylempi oikeusaste päädy päinvastaiseen ratkaisuun kuin käräjäoikeus.

Syyttäjien vaatimus radiohaastattelun osien poistamisesta – journalistisen kokonaisuuden rikkomisesta – on kuitenkin erilainen, erikoinen ja yhteiskunnalliselle keskustelulle vahingollinen, jos se menee myöhemmin lävitse.

Radiohaastattelu ei ole Räsäsen yksinpuhelu, vaan siinä toimittaja kyseenalaistaa Räsäsen näkemyksiä ja johdattaa hänet vastaamaan jatkokysymyksiin. Tuloksena on pohdintoja, joita hän ei muuten olisi välttämättä itse esittänyt julkisesti.

Vielä karummaksi tilanne muuttui, kun käräjäoikeus totesi päätöksessään, että syyttäjien esittämät väitteet Räsäsen puheista eivät pitäneet paikkaansa. Käräjäoikeuden tuomion tämä kohta herätti huomiota julkisuudessa ja johti kansalaispalautteeseen valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tähän valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vastasi, että syyttäjät olivat kirjanneet kaiken Räsäsen sanoman oikein. Sen lisäksi syyttäjät olivat vain tehneet ”objektiivisia tulkintoja” siitä, mitä Räsäsen radio-ohjelmassa sanomat virkkeet merkitsivät.

Tilanne on harvinainen, mutta ei yllättävä. Juridiikka on kielellistä tulkintaa, ja erityisen paljon kielellistä tulkintaa tarvitaan, kun epäilty rikos on tehty sanoilla. Mikä tahansa tulkinta ei kelpaa. Räsäsen tapauksessa tulkinnalle on rajat toisaalta lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä, toisaalta suomen kielen puhujien luomissa käytännöissä. Juristin osaamisen yksi mitta on se, kuinka uskottavasti hän pystyy noiden rajojen sisällä perustelemaan oman tulkintansa.

Jos poistovaatimus menee myöhemmin läpi ja Stillerin radio-ohjelmaan tulee reikiä, meidän on hankala tarkistaa, mitä Räsänen todella sanoi ja millaisessa yhteydessä. Olisi nykyistä vaikeampi selvittää, kumpi on uskottavampi, syyttäjien vai käräjäoikeuden näkemys, vai onko jompikumpi jopa luokattoman kaukana uskottavan tulkinnan rajoista. Tämä tarkoittaisi syyttäjien ja tuomarien virkatehtävien kansalaiskontrollin heikentymistä. Emme liioin pystyisi samalla tavalla kuin nyt arvioimaan Räsäsen mahdollisen tuomion oikeudenmukaisuutta. Se rampauttaisi kykyämme käydä tietopohjaista yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi tarpeista muuttaa lainsäädäntöä. Olisi vaarana, että pimittämistä käytettäisiin vähentämään luottamusta oikeuslaitokseen.

Journalistinen radio-ohjelma ei ole mikä tahansa verkkoviesti. Valtakunnansyyttäjän mukaan asiayhteys ratkaisee, milloin Raamatun siteeraaminen voi olla rikollista. Samaa asiayhteyden tajua toivoisi sovellettavan myös haastattelujen poistovaatimuksiin.

Julkaistu 4.4.22

Kirjoittaja