Kehno arkistointi iskee kipeästi hyvän journalistisen tavan ytimeen

Sakari Ilkka

Tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, jota ei pitäisi hävittää. Tiivistetysti näin Julkisen sanan neuvosto on todennut, kun siltä on kysytty, pitäisikö toimituksen suostua poistamaan verkosta esimerkiksi vanha rikosuutinen siksi että jutussa nimeltä mainittu yrittää tuomionsa lusittuaan paluuta kaidalle polulle. JSN:n mukaan poistopyyntöön suostuminen on perusteltua vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa, jos vanha journalistinen sisältö aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia yksityishenkilöille. Asiaa on käsitelty JSN:n lausumassa vuonna 2018.

Vanhoja verkkojuttuja on kuitenkin hävinnyt myös ilman, että sitä olisi kukaan erikseen toivonut. Journalisti-lehti kertoi lokakuun numerossaan suomalaisen median arkistoihin jäävistä aukoista. Radion ja tv:n ohjelmavirta tallentuu Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistoon. Painetut lehdet taas kerätään varmaotteisesti Kansalliskirjastoon, mutta verkkojournalismin arkistoimisen laatu ei tyydytä edes kerääjää itseään.

”Voi olla, että osa sisällöstä, esimerkiksi kuvat, jäävät tallentumatta. Jossain tapauksessa koko juttu”, Kansalliskirjaston palvelupäällikkö Aija Vahtola sanoi lehden haastattelussa. Lisäksi medioiden oma arkistointivarmuus vaihtelee.

Juttujen epävarma säilöminen tuottaa ongelmia JSN:n työhön.

Alan yhdessä sopima, JSN:n perussopimukseen kirjattu, sääntö on, että kantelun tekemiseen on aikaa kolme kuukautta jutun julkaisemisesta. Silti päivitettyjen verkkojuttujen aiemmat versiot voivat Journalisti-lehden mukaan kadota toimitusten järjestelmistä tätäkin nopeammin. Kanteluiden tasapuolisen käsittelyn vuoksi olisi tärkeää, että juttujen kaikki julkaistut versiot olisivat tarvittaessa saatavissa.

JSN:n valvoma hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä. Tämä oikeus on laajasti uhattuna, mikäli journalismin uudet julkaisumuodot eivät sujahda sujuvasti arkistoon. Esimerkiksi poliitikon puheiden ja toimien johdonmukaisuuden arvioimisen ei pitäisi olla kiinni siitä, ovatko vuosia sitten esitetyt näkemykset julkaistu painetussa lehdessä vai verkkojuttuun upotetulla videolla.

Journalistin ohjeiden mukaan yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Joskus se vain edellyttää, että tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtui.

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston valmistelija.

Julkaistu: 19.10.2021