JSN linjasi toimitusten vastuuta mielipidekirjoitusten julkaisemisessa

Eero Hyvönen

JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa. Samaan aikaan sen tehtävänä on sananvapauden puolustaminen. Puolustamme oikeutta ilmaista mielipiteitä ja tietoja, mutta emme valehtelua. Siihen on syynsä: sananvapauteen kuuluu ihmisten oikeus myös vastaanottaa mielipiteitä ja tietoja, ja valeet vaikeuttavat tiedon perillemenoa.
Periaate on selkeä, mutta käytäntö on hankalampi. Todellisuus on harvoin mustavalkoinen. Täyden totuuden ja täyden valeen väliin mahtuu monia sävyjä, eikä aina ole heti selvää, kummalla laidalla jokin väite kulkee. Vielä vaikeammaksi käy, kun lehden toimituksen pitää tehdä tuo erottelu julkaistavaksi lähetetyistä mielipidekirjoituksista, joiden jokaista väitettä ei ole mahdollista perata pohjaan asti. Jos toimitus jättää kirjoituksen aina julkaisematta epäselvässä tilanteessa, mielipiteiden moninaisuus kärsii. Liian löysä linja taas tarkoittaa Journalistin ohjeiden rikkomista. Journalistin ohjeet koskevat myös lehtien mielipidesivuilla julkaistuja yleisökirjoituksia.
JSN-media on sitoutunut pyrkimään totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (Journalistin ohjeiden kohta 8). Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin (JO 10) ja tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 12). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta (JO 11).
Käytännössä JSN ei ole edellyttänyt yleisön mielipidekirjoitusten faktantarkistukselta samantasoista journalistista prosessia kuin toimituksen itse tuottamalta sisällöltä vaaditaan. Moni lehti kuitenkin pyytää mielipidekirjoittajaa itse lähteyttämään kiistanalaiset väitteet ennen kuin edes harkitsee julkaisemista.
Jos mielipidekirjoituksesta löytyy julkaisun jälkeen olennainen asiavirhe, virhe on korjattava, kuten JO 20 edellyttää. JSN antoi äskettäin langettavan päätöksen mielipidekirjoituksesta, jossa ollutta olennaista asiavirhettä ei ollut korjattu pyynnöstä huolimatta. 
Kyseinen mielipidekirjoittaja vastusti koronarajoituksia ja maskien käyttöä, minkä ilmaisemiseen hänellä oli tietysti täysi oikeus. JSN korosti päätöksessään, että tällainen yhteiskunnallinen keskustelu on sananvapauden ydinaluetta. Mielipidekirjoituksessa oli kuitenkin olennainen asiavirhe, kun siinä väitettiin, ettei koronavirusta olisi eristetty eikä siten todennettu.
JSN moitti lehteä virheen korjaamattomuuden lisäksi myös liian vähäisestä lähdekritiikistä. Siitä oli osoituksena edellä mainitun, selvästi virheellisen väitteen julkaiseminen lehdessä sellaisenaan. 
Journalistin ohjeiden mukaan virhe on korjattava sitä näkyvämmin, mitä vakavampi virhe on. Samaa voisi soveltaa myös lähdekritiikin kynnykseen: mitä vakavampi mahdollinen virhe on, sitä kriittisemmin mielipidekirjoituksen väitteisiin pitää toimituksissa suhtautua jo ennen kirjoituksen julkaisua. Ensimmäiseen vakavuusluokkaan kuuluvat eittämättä väitteet, joilla voi olla kohtalokkaita vaikutuksia ihmisten terveydentilaan.
Rajoittiko JSN päätöksellään sananvapautta? Yhdeltä puolelta kyllä, mutta samalla vahvisti sitä parilta muulta puolelta. Ensinnäkin vahvistui se periaate, että ihmisillä on oikeus saada luotettavaa tietoa, sitä ehdottomammin, mitä vakavammasta asiasta on kyse. 
Toisekseen JSN:n päätöksessä ratkaistiin muitakin mielipidekirjoituksen kiisteltyjä väitteitä kuin väite koronan todentamattomuudesta. Niistä kantelun kohdista JSN totesi, että toimituksen toiminta täytti Journalistin ohjeiden minimivaatimukset. Siksi JSN:n päätös saattoi antaa joillekin uskallusta julkaista aikaisempaa useammin myös kiistanalaisia mielipidekirjoituksia. Niin kuvasi päätöksen vaikutusta eräs päätoimittaja, joka kertoi jättäneensä aiemmin varmuuden vuoksi julkaisematta mielipidekirjoituksia, joiden lähteitä ei ollut pystynyt riittävästi varmistamaan etukäteen. Mielipiteitä mahtuu edelleen lehtiin, ehkä jopa entistäkin useammanlaisia.

10.6.2021