JSN:n puheenjohtaja torjuu ehdottoman kiellon alaikäisen rikoksentekijän nimen julkistamiseen

Lapsiasiavaltuutettu ehdotti Journalistin ohjeisiin täyskieltoa alaikäisen rikoksentekijän nimen julkistamiseen. Kielto olisi aina voimassa henkilön koko eliniän ajan, lapsiasiavaltuutettu esitti. 
JSN:n puheenjohtajan Eero Hyvösen mielestä on tilanteita, joissa yleisön pitää saada tietää alaikäisenkin rikoksentekijän nimi. Hän otti samalla kantaa tuomioiden julkisuutta koskeviin rajoituksiin, joita lapsiasiavaltuutettu ehdotti oikeusministeriölle. Esimerkiksi politiikan huipputehtäviin pyrkivistä voi olla syytä tietää myös nuoruuden rikostausta, joten tuomioista pitäisi luovuttaa tiedot journalistisiin tarkoituksiin tai ainakin asettaa määräaika tuomion salaukselle, JSN:n puheenjohtaja totesi vastauksessaan.

Ohessa vastaus kokonaisuudessaan:

Vastaus aloitteeseen alaikäisten rikoksentekijöiden henkilöllisyyden salaamisesta tuomioistuimissa sekä Journalistin ohjeissa 

Kiitos aloitteesta, jonka tavoite on tärkeä. Lapsuudessa saadusta rikostuomiosta huolimatta ihmisellä pitää olla mahdollisuus kasvaa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. 

Ehdotat Journalistin ohjeisiin muutosta, jonka mukaan henkilöllisyyden paljastaminen olisi kiellettyä kaikissa tilanteissa, joissa alaikäinen henkilö on rikoksesta epäiltynä, alaikäinen henkilö on rikoksesta syytettynä tai joissa alaikäinen henkilö tuomitaan rikoksesta. Tämän salassapidon pitäisi jatkua henkilön koko eliniän ajan.

Perustelet aloitetta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvovan lapsen oikeuksien komitean suosituksella, jonka mukaan yleissääntönä pitää näissä tilanteissa olla elinikäinen yksityisyydensuoja kaikissa tiedotusvälineissä.

Valtaosa suomalaisista tiedotusvälineistä on sitoutunut Julkisen sanan neuvostoon (JSN)  ja sen tulkintoihin Journalistin ohjeista ja hyvästä journalistisesta tavasta. Journalistin ohjeiden (JO)  mukaan “erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita” (JO 30). 

Lisäksi JO 31:n mukaan “alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.”  Seuraavassa JO:n kohdassa muistutetaan varovaisuudesta tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.

Neuvoston käsittelyyn tulee erittäin harvoin kanteluja, joissa alaikäisen tunnistetiedot olisi kerrottu hänen ollessaan rikoksesta epäiltynä, syytettynä tai tuomittuna. Neljän viimeisen kalenterivuoden aikana JSN:lle tehtiin yhteensä noin 1 400 kantelua. Noilta vuosilta JSN:n toimisto on löytänyt vain yhden aihetta koskevan kantelun. Tapauksessa alaikäisen henkilöllisyys oli ollut ainakin lähipiirin pääteltävissä, minkä vuoksi siitä annettiin langettava päätös.

Nykyiset Journalistin ohjeet, JSN:n käytäntö ja toimitusten journalistinen linja siis toteuttavat jo lapsen oikeuksien komitean suositusta: selvänä ja kirkkaana yleissääntönä JSN-medialle on, että alaikäisen henkilöllisyyttä ei paljasteta. Siksi en tällä hetkellä näe tarvetta Journalistin ohjeiden muutokseen. JSN kuitenkin seuraa tilannetta, ja otamme mielellämme myös sinulta vastaan esimerkkejä konkreettisista tapauksista, joissa on näkemyksesi mukaan toimittu vastoin lapsen oikeuksien komitean suositusta. Tarvittaessa keskustelen Journalistin ohjeiden muutostarpeesta Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen Jusanekin hallituksessa. Journalistin ohjeet ja niihin tehtävät muutokset hyväksyy Jusanekin yleiskokous. Viimeksi ohjeita on muutettu vuonna 2014.

JSN voi antaa myös Journalistin ohjeita täydentäviä lausumia, joista esimerkkinä vuonna 2014 annettu periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa. Siinä sanotaan muun muassa: ”On tilanteita, joissa lapsen tunnistettavuudelle ei ole perusteita. Esimerkiksi voimakkaasti tunteita koskettavissa uutisissa koko nimen julkaisemisesta saattaa aiheutua lapselle haittaa. Ennen alaikäisen nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisemista tällaisissa yhteyksissä toimituksen on harkittava, onko sille kestävät perusteet.”

”Toimitusten on hyvä tuntea myös keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset.” 

Kaikki media ei kuitenkaan ole mukana alan itsesääntelyssä, eivätkä Journalistin ohjeet koske esimerkiksi sosiaalista mediaa kuin ainoastaan silloin, kun kyse on JSN-median journalistisesta tuotannosta sosiaalisessa mediassa. Tähän mediakentän pirstaloitumiseen ei pystytä vaikuttamaan Journalistin ohjeiden muutoksella. Ymmärrän, että jonkinlaiset rajoitukset esimerkiksi tuomioiden julkisuuden suhteen voivat olla perusteltuja. Niissä tilanteissa pitää kuitenkin muistaa myös sananvapaus ja siihen kuuluva yleisön oikeus saada luotettavia tietoja. Ehdottamasi muutokset vaikuttavat tässä suhteessa liian jyrkiltä. Jotkin rikokset herättävät niin suurta huomiota, että täysi vaikeneminen tekijästä jättää tilaa huhuille ja valeuutisille, jotka syövät yhteiskuntarauhaa ja yleistä turvallisuutta. Näissä tilanteissa myös alaikäisen yksilön etu saattaa joutua väistymään isomman edun vuoksi. Tälle harkinnalle täytyy olla mahdollisuus, eikä se saa jäädä viranomaisen päätöksestä riippuvaiseksi. Tiedon pitää olla saatavilla journalistisiin tarkoituksiin, vaikka yleistä tiedonsaantia olisi rajoitettu esimerkiksi sosiaalisen median vuoksi. 

Se, että tieto on saatavilla journalistisiin tarkoituksiin, ei vielä tarkoita, että henkilöllisyyttä paljastettaisiin, vaan kyse on mahdollisuudesta tuottaa luotettavia uutisia, jotka myös mielletään luotettaviksi. Tiedonsaantioikeus alaikäisten rikoksista voitaisiin rajata tietosuojalain 27 §:n antaman esimerkin mukaisesti journalistisiin ja tutkimuksellisiin tarkoituksiin. Tuomioistuin voisi pyytää tarvittaessa selvitystä, jonka avulla se pystyisi varmistamaan, että tietojen käyttö on asianmukaista.

Nuoruudenaikainen rikostausta saattaa joskus olla vastuulliseen tehtävään valitsijoille ja kansalaisyhteiskunnalle olennainen tieto, joten myöskään täydellistä tuomioiden salaamista eliniäksi on vaikea pitää täysin perusteltuna ehdotuksena. Niissäkin tapauksissa, joissa alaikäisenä tehdystä rikoksesta annettu tuomio salattaisiin, salaaminen tuskin on samalla tavalla tarpeen enää vaikkapa 20 vuoden salassapidon jälkeen, jolloin nuori on varttunut keski-ikään. Näin pystyttäisiin varmistamaan, että nuoruudenaikainen rikoshistoria ei pysy piilossa kaikissa niissä tapauksissa, joissa tiedolla on suurta yleistä merkitystä. Alaikäisenä saatu rikostuomio ja sen julkitulo ei välttämättä tarkoita estettä kyseisen ihmisen etenemiselle yhteiskunnan huipulle, kuten olemme esimerkiksi politiikassa nähneet. Mutta valitsijoiden, kuten kansalaisten, on pystyttävä itse punnitsemaan asia silloin, kun tuomiolla voi olla merkitystä.