Kantelu 29.1.2020
Kantelu kohdistuu Ylen 5.1.2020 julkaisemaan nettijuttuun ”Pieni hetki vaarin makuuhuoneessa muutti Marleenan, 20, elämän – nyt hän uskaltaa puhua hyväksikäytöstä ja kannustaa muitakin puhumaan”.
https://yle.fi/uutiset/3-11127247
Kantelun mukaan Yle on suojellut rikoksesta tuomittua uhrin vaaria olemalla julkaisematta hänen nimeään. Jutussa on kuitenkin toistettu monesti rikoksen uhrin sukunimi, ja siksi kantelun mukaan lukijat päättelevät syyllisen olevan ensisijaisesti saman sukunimen omaava henkilö, vaikka näin ei tässä tapauksessa ole. Kantelun mukaan uhrin kanssa saman sukunimen omaavat ihmiset, muun muassa kantelija, joutuvat jutun vajavaisuuden vuoksi syyttä kärsimään syyllisyyden taakkaa. Kantelijan mielestä tässä tapauksessa rikoksentekijästä olisi voinut julkaista tunnistetietoja eikä syyttömille pitäisi aiheuttaa pienintäkään leimautumisen mahdollisuutta.
Kantelija on ollut yhteydessä Yleen ja kiinnittänyt viesteissään huomiota muun muassa siihen, että kyseinen sukunimi on harvinainen ja jutun vuoksi syyttä epäilyksenalaiseksi joutuvien henkilöiden joukko siksi pieni, sekä siihen, että juttu pomppaa esiin, kun sukunimellä tekee internethakuja. Yle lisäsi juttuunsa tiedon siitä, että rikoksentekijällä on eri sukunimi kuin uhrilla. Kantelija pitää toimenpidettä riittämättömänä.
Päätoimittajan vastaus 3.4.2020
Päätoimittaja Riikka Räisäsen mukaan tavallinen lukija tai edes jotkut heistä eivät voi tietää, kuka on jutussa kuvatun rikoksen tekijä, sillä jutussa ei ole julkaistu rikoksen tehneen tunnistetietoja. Tavallinen lukija ei päätoimittajan mukaan myöskään tiedä uhrin sukunimen harvinaisuudesta tai sitä, millä perusteella uhri on sukunimensä perinyt, valinnut tai onko hän sitä esimerkiksi avioliiton myötä vaihtanut.
Lukijalla ei siis ole päätoimittajan mukaan syytä olettaa, että vaarilla on sama sukunimi kuin jutussa esiintyvällä naisella, eikä ole todennäköistä, että lukija alkaisi epäillä rikoksen tekijäksi kaikkia saman sukunimen omaavia vanhempia mieshenkilöitä. Päätoimittaja kirjoittaa, että jotta kukaan syytön ei vahingossakaan joutuisi epäilyksenalaiseksi, juttuun on vielä täydennetty sekä tekstin alkuun ennen varsinaisen rikoksen kuvausta että jutun loppuun tieto siitä, että uhrilla on eri sukunimi kuin hänen vaarillaan.
Kun uhrin nimi kerrotaan, ei voida päätoimittajan mukaan välttyä siltä, että joissakin tapauksissa joku uhrin aivan läheisistä saattaa saada tietoonsa rikoksentekijän. Tavalliselle lukijalle tai edes osalle heistä tämä ei päätoimittajan mukaan paljastu. Jos tekijän tunnistettavuuden kriteereiksi asetettaisiin lähipiirin mahdollisuus tunnistaa hänet tai lukijan mahdollisuus ottaa asiasta muuta kautta selvää, tämä voisi päätoimittajan mukaan johtaa lähes kaiken oikeudenkäyntejä koskevan uutisoinnin kieltoon. Tällä tulkinnalla poistettaisiin päätoimittajan mukaan journalismin yksi merkittävistä tehtävistä vallan vahtikoirana. Näillä perustein päätoimittaja katsoo, ettei jutussa ole rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 31.
Toimituksellisessa toiminnassa erityisen tärkeää on rikoksen uhrin suojelu. Tässä tapauksessa rikoksen selvästi täysi-ikäinen uhri on kuitenkin halunnut tulla asiassa esille nimellään, joten hänen henkilöllisyyttään ei ole tarvinnut asiassa suojella. Rikoksen uhri on pitänyt erityisen tärkeänä, että tällaisista asioista voidaan stigman vähentämiseksi puhua myös omalla nimellä ja kasvoilla. Asia on päätoimittajan mukaan yhteiskunnallisesti tärkeä, niin tärkeä, että on ollut perusteltua tehdä juttu paljastaen rikoksen uhrin henkilöllisyys. Näillä perustein päätoimittaja katsoo, ettei jutussa ole rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 28.
Toimitus tiedostaa, että rikoksen uhrin nimen julkaiseminen saattaa aiheuttaa hänelle tai hänen omaisilleen lisää kärsimystä ja haittaa. Tästä syystä juttua tehtäessä on päätoimittajan mukaan noudatettu erityistä hienotunteisuutta ja ennen jutun julkaisua on haastateltu myös uhrin läheisiä.
Ratkaisu
JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.
JO 31: Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.
Periaatelausuma Nimi rikosuutisissa 1981: ”Tekijän henkilöllisyyttä suojaamalla saattaa syytön joskus joutua epäilyksenalaiseksi.” ”Neuvosto tähdentää myös sitä, että rikoksen uhrin nimen julkaiseminen saattaa aiheuttaa hänelle tai hänen omaisilleen lisää kärsimystä ja haittaa.” http://www.jsn.fi/periaatelausumat/nimi-rikosuutisissa-1981/
Yle julkaisi nettijutun, jossa vaarinsa hyväksikäyttämäksi joutunut haastateltava kertoi nimellään ja kasvoillaan kokemuksistaan. Jutussa mainittiin uhrin ja rikoksentekijän sukulaisuussuhde, mutta ei kerrottu rikoksentekijästä tarkkoja tunnistetietoja. Kantelijan mukaan hänen sukunsa joutui jutun vuoksi syyttä kärsimään syyllisyyden taakkaa, koska jutussa mainittiin uhrin harvinainen sukunimi, joka myös kantelijalla on. Kantelijan yhteydenoton jälkeen Yle täydensi juttuunsa tiedon, että rikoksentekijällä on eri sukunimi kuin uhrilla.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Ylellä oli perusteet antaa haastateltavansa puhua kokemuksistaan omalla nimellään ja kasvoillaan, vaikka samalla harvinainen sukunimi tuli liitetyksi kielteiseen aiheeseen. Sukulaisuussuhteissa tehdyt seksuaalirikokset on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, jota on tärkeää voida käsitellä mediassa uhrin näkökulmasta, eikä rikokseen liittymättömien sukulaisten tuleminen yhdistetyksi aiheeseen sukunimensä perusteella saa muodostua esteeksi aiheen käsittelemiselle. Jutussa ei kantelunkaan perusteella ollut asiavirheitä siltä osin, kuin siinä kuvailtiin rikoksentekijää.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Niko Nurminen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia ja Tuomo Törmänen.