Kantelu 11.10.2017
Kantelu kohdistuu Yle Uutisten verkkosivuilla 10.10.2017 julkaistuun toimittajan kolumniin ”Vastaus Imagen blogissa esitettyihin väitteisiin”.
https://yle.fi/uutiset/3-9874725
Kantelija ei ole asianomistaja, mutta asianomistaja on antanut Julkisen sanan neuvostolle suostumuksensa kantelun käsittelemiselle.
Kantelun mukaan Ylen Pressiklubin juontaja on ottanut sekä puhelimitse että sähköpostin
kautta yhteyden yksittäisen Twitter-käyttäjän työnantajaan liittäen viestiin yksityishenkilön tekemiä twiittejä, eli julkisia Twitter-viestejä. Kantelun mukaan toimittaja on edellyttänyt viesteissään työnantajalle, että henkilön Twitter-kommentointiin ja toimintaan puututaan, ja näin on myös tapahtunut. Henkilö on joutunut ”puhutteluun” ja vaikkakaan hän ei ole saanut esimerkiksi varoitusta tai menettänyt työpaikkaansa, tällainen riski on ollut olemassa.
Kantelun mukaan on väärin ja erittäin vaarallista, jos Journalistin ohjeisiin sitoutuneen median toimittaja katsoo oikeudekseen alkaa käyttää valtaansa yksityiselämään epäasiallisesti ja rankaisumentaliteetilla puuttuvalla tavalla.
Kantelun mukaan kyseinen Twitter-käyttäjä on kertonut, ettei hän ole missään vaiheessa lähettänyt toimittajalle henkilökohtaisia viestejä ja ainoa kerta, kun toimittajakaan on ollut häneen yhteydessä, on ollut tiedustelu tämän työpaikan tarkistamisesta häneltä itseltään. Kantelun mukaan toimittaja on siis ilmeisesti pyrkinyt tällä tavalla ”varoittamaan” Twitter-käyttäjää siitä, että hän on jäljittänyt tämän työnantajan tiedot. Toimittaja ei ole hyödyntänyt hyökkääviksi kokemiensa kommenttien yhteydessä tilaisuutta keskusteluun tai vastineen antamiseen ohjelman sisällön osalta. Kyseessähän on kuitenkin mm. Twitter-käyttäjän puolelta hänen omien sanojensa mukaan toimittajan juontaman ohjelman kommentointi, eikä toimittaja itse.
Kantelun mukaan toimittaja perustelee omassa kirjoituksessaan Ylen verkkosivuilla varsin erikoisesti, epämääräisesti ja esittämättä minkäänlaista kestävää perustetta tai oikeutusta yksittäisen ja vieläpä hänen omien sanojensa mukaan ei edes uhkaavan henkilön työantajan kontaktointiin. Toimittaja esittää saaneensa neuvon tällaiseen ”kolmannen osapuolen” ottamiseen jopa poliisilta, mutta poliisi on ehdottomasti kiistänyt, että viranomainen neuvoisi Ylen toimittajia tai ketään ottamaan yhteyden häiriköksi koetun some-keskustelijan työnantajaan.
Kantelun mukaan erikoista on myös se, ettei toimittaja vastaa mitään suoraan kohteelle eli twiittaajalle vaan kohdistaa kommentit Image-lehdessä tapausta kommentoineelle Suvi Auviselle, vaatien tältä oikaisua. Auvinen taas näkee, että hänen blogitekstissään ei ole faktavirheitä eli ei mitään oikaistavaa. Lähde: http://blogit.image.fi/paivystavaanarkisti/kuka-on-tarinan-sinnikas-hairikko/
Kantelun mukaan toimittajan päällikön kirjoittamasta tiedotteesta käy ilmi, että toimittaja on ilmeisesti toiminut asiassa omin päin ja puhumatta tai neuvottelematta toimintatavoista toimituksessa etukäteen. Tiedotteesta voi havaita, että tällaista ei pidettäisi jatkossa suotavana, vaan että asiassa tulisi konsultoida esimiesten sekä Ylen turva-, lakiasiantuntijoiden kanssa. Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/10/yle-vastaa-tuemme-toimittajiamme-heihinkohdistuvissa-hairintatapauksissa
Kantelun mukaan jää kuitenkin epäselväksi, hyväksyykö Yle toimittajansa toiminnan. Kantelun mukaan on ehdottoman tärkeää, että JSN ottaa kantaa tapaukseen, joka sijoittuu some-maailman ja perinteisen median vallankäytön ja yksittäisen twiittajan yksityisyydensuojan maastoon. Kantelun mukaan toimittaja ryhtyi käyttämään tilanteessa tutkinta-, syyttämis- ja tuomitsemisvaltaa, vaikka ne kuuluvat viranomaisille, eivätkä toimittajalle. Toimittajalla näyttää olleen tavoitteenaan saada twiittajalle jonkinlainen vähintäänkin näpäytys tai jopa rangaistus hänen sinänsä täysin sananvapauslain mukaan täysin laillisesta ja ei-uhkaavasta (kuten toimittaja itsekin myönsi) kritiikistä.
Kantelun mukaan toimittaja siis yrittää tällaisella yksityisen henkilön ja ei valtaa omaavan henkilön ”ojentamisella” tukkia hänen suunsa, hiljentää hänet ja aikaansaada hänelle mahdollisesti vaikeuksia esim. työelämässä. Kantelijan mielestä toimittaja on ylittänyt sopivuuden ja journalistin ammattietiikan rajat ottaessaan yhteyden yksittäisen twiittaajan työnantajaan ja puuttuessaan siten epäasiallisesti hänen yksityiselämäänsä. Kantelun mukaan toimittaja on yrittänyt rajoittaa toisen yksityisen kansalaisen sananvapautta, mennyt selvästi ”yli rajan” yksittäisen kommentoijan yksityiselämää koskien ja rikkonut siten mm. Journalistin ohjeita ja ammattietiikkaa.
Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden kohtaan 4 ja sananvapauden rajoittamiseen.
Päätoimittajan vastaus 6.3.2018
Tapahtumien aikaan Ylen vastaavana päätoimittajana toimineen Marit af Björkestenin mukaan tapahtumasarja on tulkittavissa julkiseksi keskusteluksi kiistanalaisesta aihepiiristä.
Kantelija kutsuu viestejä lähettänyttä henkilöä yksityishenkilöksi. Tämän aihepiirin osalta Twitter-käyttäjää ei kuitenkaan voinut pitää yksityishenkilönä ennen tapahtumasarjan alkua, eikä sen jälkeen. Ottamalla kantaa johonkin aihepiiriin julkisesti esimerkiksi Twitterissä yksityishenkilö kaventaa väistämättä yksityisyyttä tältä osin. Hän on ollut Twitter-viestien lähettäjänä aktiivinen ja toimittajaan liittyviä kaikille julkisia tviittejä hän on kirjoittanut kymmeniä. Julkisen tviittaamisen lisäksi kyseisen Twitter-käyttäjän yksityisyyttä tässä aihepiirissä on kaventanut se, että hän on omaehtoisesti osallistunut aihepiirin Twitter-keskusteluun henkilöiden kanssa, joilla on hyvinkin laaja seuraajajoukko tässä sosiaalisen median väylässä.
Twitter on verkottunut väline, jossa jonkin keskustelun aloittaminen ja osallistuminen siihen saattaa levitä hetkessä tuhansille, jopa kymmenille tuhansille seuraajille. Asianomaisen esiintyminen Twitterissä tässä aihepiirissä olikin jo ennen tapahtumasarjaa verrattavissa julkisuusasteeltaan kymmenien tuhansien levikin omaavan lehden mielipidepalstalle kirjoittamiseen.
Päätoimittajan mukaan asianomaisen Twitter-käyttäjän tarkoitus oli tässä tapauksessa loukata ja ivata julkista työtä tekevää ihmistä. Tämän hän on myöntänyt julkisessa Twitter-keskustelussa jo ennen tapahtumasarjan alkua. Niiden viestien keskustelukumppanilla, joissa henkilö myöntää loukkaamistarkoituksen ja ivan, on esimerkiksi selvästi yli 10 000 seuraajaa (@AliJahangiriFI). Saman asian hän myönsi avoimesti suositun TV-ohjelman haastattelussa tapahtumasarjan jo tultua julkiseksi. Koko vyyhti myös alkoi tviitistä, jossa hän kertoi seuraajilleen asiasta. Sen jälkeen hän on pyrkinyt saamaan asialleen laajaa julkisuutta.
Käymällä julkista, loukkaavaksi tarkoitettua sekä ivallista keskustelua Twitterissä hän oli myös varauduttava julkiseen keskusteluun omasta toiminnastaan ja mahdolliseen kritiikkiin siitä. Toinen puoli tätä keskustelua on tietenkin keskustelun kohteena olleen Yleisradion toimittajan käyttäytymisen arviointi.
Ylen toimittaja otti itse kantaa asiaan blogi-kirjoituksessaan. Blogin aihetta on pidettävä yleisesti merkittävänä. Päätoimittajan mukaan kirjoituksen kärki kohdistui toisen median toimintaan asiassa sekä julkisessa ammatissa saatuun palautteeseen. Esimerkkinä kirjoituksessa käytettiin kantelussa esille tulevan henkilön käytöstä Twitterissä.
Päätoimittajan mukaan merkittävän aiheen käsittely yleisesti – tämän aihepiirin osalta julkiseksi tulkittavaa henkilöä esimerkkinä käyttäen – ei ole Journalistin ohjeiden 4 -kohdan vastaista henkilökohtaista hyötymistä vaan journalistista keskustelua aiheesta. Kirjoittaja toi avoimesti esille henkilökohtaisen tilanteensa ja näkemyksensä asiaan. Tavallinen lukija voi sen myös ymmärtää, koska kirjoitus oli tehty henkilökohtaiseen muotoon, eli blogina, sekä otsikoitu ”Toimittajan nimi:”. Päätoimittajan mukaan journalismin perustehtävä on tuoda esille kiistanalaisia asioita ja sitä voi tehdä myös näin.
Toimittaja toi myös blogissaan esille yhteydenottonsa Twitter-viestejä lähettäneen henkilön työnantajaan. Yhteydenotto oli seuraava:
”Hyvä XXX. Ihmettelen työntekijänne käytöstä sosiaalisessa mediassa. Hän esimerkiksi tällä hetkellä pitää Twitter-tilillään yllä kyselyä, jossa kysytään pitäisikö minulla olla päässäni Ku Klux Klanin hattu, koska puhuin kulttuurisesta omimisesta Pressiklubissa ja minulla oli siinä intiaanipäähine.
Hän hyökkäilee toistuvasti henkilöni kimppuun asiattomalla tavalla. Esim tässä: https://twitter.com/Tero_Hoo/status/912737122255118337
Toivoisin, että tällainen loppuisi. Ihmetystä herättää erityisesti se, että kyseessä on opettaja, jonka tehtäviin kuuluu vuorovaikutuksen lisääminen, ei nettikiusaaminen.”
Päätoimittajan mukaan asiaa oli perusteltua käsitellä blogissa osana kirjoituksen kokonaisuutta. Toimittaja toivoo siis – vain ja ainoastaan – henkilöönsä kohdistuvan asiattomana pitämänsä nettikiusaamisen loppumista. Toimittaja tarkoitti viestinsä sen sanamuodon mukaiseksi, muut tulkinnat viestistä ovat muiden kuin kirjoittajan tekemiä.
Päätoimittajan mukaan toimittajan yhteydenotto oli toiminnan hetkellä yksityinen. Hän ei ottanut yhteyttä toimittajana tai ollut tekemässä tuolloin juttua aiheesta. Toimittajan kirjoitus julkaistiin Ylen verkkosivuilla vasta sen jälkeen, kun asianomainen Twitter-käyttäjä oli itse tuonut asian julkisuuteen tviittaamalla toimittajan toiminnasta. Tämän julkitulon perusteella Suvi Auvinen kirjoitti asiasta Image-lehteen blogin, joka levisi laajalle. Twitter-käyttäjä mainittiin nimeltä kyseisessä kirjoituksessa, ja hän itsekin jakoi tuon blogikirjoituksen Twitterissä. Hän oli Imagen blogin julkaisun jälkeen myös radiohaastattelussa Radio Rockissa. Aihe tuli ennen toimittajan blogin julkaisua siis julkiseksi muiden kuin toimittajan tai Yleisradion toimesta.
Päätoimittajan mukaan asianomaisen Twitter-käyttäjän työnantaja oli luettavissa hänen Facebook-tililtään. Toimittajan tilannetta on yhteydenoton hetkellä perusteltua tulkita niin yksityiseksi, etteivät siihen sillä hetkellä soveltuneet Journalistin ohjeet. Blogin ja sen julkaisemisen jälkeiseen tilanteeseen ohjeet tietenkin soveltuvat.
Päätoimittajan mukaan toimittajan blogissaan esille tuoma oma kokemus Twitter-viestien lähettäjän toiminnan laadusta on henkilökohtainen, eikä sitä voi määritellä vääräksi hänen henkilökohtaisella tasollaan. Yleisestikin asianomaisen Twitter-viestit voi tulkita loukkaaviksi ja ivaaviksi ja hän on itsekin tunnustanut tämän.
Toimittajan henkilökohtaisesta kokemuksesta ja sen esittämisestä voi kukin olla omaa mieltään, mutta tässä tapauksessa omaan kokemukseen perustuva mielipiteiden esittäminen ei ole päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeiden vastaista toimintaa vaan yhteiskunnallista keskustelua asiasta. Tässä tapauksessa myös toimittajan henkilökohtaista käsitystä yhteydenoton tavasta koetuissa häirintätilanteissa ja sen ohjeistuksesta (mm. poliisin mahdollinen ohjeistus yhteydenotosta kolmanteen osapuoleen) ei voi pitää hänen henkilökohtaisella tasollaan vääränä.
Yleisesti Yleisradio ei pitänyt tällaista yhteydenottoa oikeana. Samalla kun yhtiön edustaja julkisessa kirjoituksessaan toi esille tukensa häirintätilanteissa, kirjoituksessa kerrottiin yhtiön näkemys vastaavissa tulevissa tapauksissa. Toimituksen edustajan kirjoituksessa myös korjattiin yhtiön näkemys toiminnan tavoista tällaisissa tilanteissa. Korjaus on merkitty asianmukaisesti tekstiin. Tuossa tekstissä tuotiin esille Twitter-viestien lähettäjä nimeltä, koska hän oli tämän aihepiirin osalta julkisuuden henkilö, joka on vastuussa julkisesta keskustelusta aiheessa.
Päätoimittajan mukaan tämän vuoksi Twitter-käyttäjälle annettiin myös mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen. Hän käytti tämän mahdollisuuden pian toimittajan blogi-kirjoituksen ilmestymisen jälkeen. Jutussa hän sai ilmaista oman näkemyksensä aihepiiristä, blogin tehneestä toimittajasta sekä muun muassa kiistää syyllistyneensä nettikiusaamiseen.
Aihepiiri on kiistanalainen ja jokainen keskusteluun osallistunut on voinut olla Yleisradion toimittajan tai Twitter-viestejä lähettäneen henkilön toiminnasta sitä mieltä kuin on. Keskustelu on ollut jokaisen siihen osallistuneen sananvapauden toteuttamista. Yksityiseksi tulkittavan yhteydenoton jälkeen julkiseksi tulleessa tapahtumasarjassa Ylen toimittaja on toiminut avoimesti eikä hänen voi tulkita käyttäytyneen asiassa henkilökohtaista hyötyä tavoitellen eikä Journalistin ohjeiden 4-kohdan vastaisesti.
Ratkaisu
JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
Yle julkaisi verkkosivuillaan toimittajansa kolumnin ”Vastaus Imagen blogissa esitettyihin väitteisiin”, jossa toimittaja väitti hänen esiintymistään kommentoineen yleisön edustajan häiriköineen häntä. Toimittaja oli saanut julkisuudessa kritiikkiä oltuaan yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan, ja hän toi kolumnissaan esiin häirintäkokemuksiaan perustellakseen omaa toimintaansa. Neuvosto on käsitellyt samaa tapausta myös ratkaisussaan 6742/YLE/18.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimittajiin kohdistuva uhkailu ja häirintä on vakava ongelma. Pelkän kärjekkään palautteen määritteleminen häiriköinniksi voi kuitenkin vaikeuttaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään.
Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja kehotti keskustelemaan asiasta työpaikalla.
Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa puhuteltaisiin hänen työpaikallaan. Tällainen toimintatapa on omiaan rajoittamaan sananvapautta, jota journalistien tulisi kaikin keinoin puolustaa.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimittajan epäasiallinen yhteydenotto ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla, eikä sitä ole sen vuoksi mahdollista tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta. Neuvosto kuitenkin toteaa, että Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.
Neuvoston mukaan tiedotusvälineiden on sallittua, jopa suotavaa, perustella yleisölleen journalistisia ratkaisujaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse siitä, vaan kiistasta, jossa toimittaja oli muulla tavalla asianomainen. Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Neuvosto muistuttaa, että henkilökohtainen hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä. Tässä tapauksessa toimittaja pyrki puhdistamaan mainettaan leimaamalla ylimitoitetulla tavalla yleisön edustajan, jota hän oli kohdellut epäasiallisesti jo aiemmin ottaessaan yhteyttä hänen työnantajaansa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4 ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Aija Pirinen ja Johanna Vehkoo.