Vapauttava 6513/SL/17
Helsingin Sanomat

Piilomainonta, konserniyhteys

Lehti käsitteli laajasti samaan konserniin kuuluvaa sarjakuvalehteä ja sen hahmoja. Jutut eivät olleet mainosmaisia. Konserniyhteydestä ei ollut erillisiä mainintoja, mutta lehtien yhteinen historia tuli selvästi esiin juttujen sisällössä. Lasten sivujen jutuissa konserniyhteyden mainitseminen olisi ollut suositeltavaa. Vapauttava äänin 11 – 1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 6435/SL/16
Helsingin Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu

Lehti julkaisi kulttuurihenkilön muistokirjoituksen. Lukijoilla oli oikeus saada tietää tunnetun henkilön kuolemasta, vaikka vainajaa ei ollut vielä virallisesti tunnistettu eikä omaiseen ollut oltu yhteydessä.

Vapauttava 6379/SL/16
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus, konserniyhteys

Lehti julkaisi kolumnin, jossa esitettiin kärjekkäitä tulkintoja venäläismediasta. Oikaisun jälkeen juttuun ei jäänyt asiavirheitä. Jutussa ei myöskään ollut välttämätöntä tuoda esiin lehden konserniyhteyttä jutussa mainittuun esitutkintaan.

Vapauttava 6354/SL/16
Helsingin Sanomat

Verkkoarkistot

Lehti kertoi taloyhtiön ja asukkaan kiistasta. Jutuista selvisi turvakiellossa olleen asukkaan osoite. Lehti poisti tietoja verkkolehdestä mutta ei näköislehdestä. 

Langettava 6295/SL/16
Helsingin Sanomat

Totuudellinen tiedonvälitys, virheen korjaus

Lehti kertoi, että tutkimuslaitos on aloittamassa uuden selvityksen tiedevilpistä. Jutussa käytettiin virheellisesti termiä ”läpimurtotapaus”, joka antoi väärän kuvan jutussa käsitellystä tutkimuksesta. Lehti ei pyydettäessä oikaissut tietoja.

Vapauttava 6287/SL/16
Helsingin Sanomat

Yksityisyyden suoja, lasten esiintyminen mediassa, otsikko

Lehti käsitteli tunnettua rokotusten vastustajaa, vaikka tämä ei suostunut haastatteluun. Juttu ei loukannut hänen tai hänen lapsensa yksityiselämän suojaa. Lapsesta julkaistiin mahdollisimman vähän tunnistamiseen johtavia tietoja. Tiedoilla oli suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Vapauttava 6278/SL/16
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus

Lehti kertoi televisiossa esitettävästä dokumentista. Jutussa oli epätarkkuus, jonka lehti oikaisi verkkosivuillaan mutta ei printtilehdessä. Kyse ei kuitenkaan ollut olennaisesta asiavirheestä.

Langettava 6277/SL/16
Helsingin Sanomat

Totuudellinen tiedonvälitys

Lehti kertoi tiedevilppiä selvittäneistä raporteista. Lehti antoi lukijoilleen virheellisen kuvan selvitysten sisällöstä, eikä oikaissut olennaista asiavirhettä.

Vapauttava 6157/SL/16
Helsingin Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu, valokuva, yksityisyyden suoja

Lehti julkaisi valokuvan Brysselin terrori-iskussa loukkaantuneista kahdesta ihmisestä. Julkaisemisella oli yhteiskunnallista merkitystä eikä se rikkonut Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta.

Vapauttava 6146/SL/16
Helsingin Sanomat

Totuudellinen tiedonvälitys, kuvan harhaanjohtava käyttö, virheen korjaus, oma kannanotto

Lehti kertoi tiedevilppiepäilystä ja sen selvittämisestä valtion tutkimuslaitoksessa. Jutuissa esitettiin yksipuolisia tulkintoja, ja vilppiepäilyt kohdistuivat yhteen tutkijaan. Pelkkien epäilyjenkin käsitteleminen oli yhteiskunnallisesti merkittävää ja perusteltua. Vapauttava äänin 10-2. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 6112/SL/16
Helsingin Sanomat

Kuvan harhaanjohtava käyttö, oma kannanotto

Lehti kertoi tiedevilppiepäilystä ja sen selvittämisestä valtion tutkimuslaitoksessa. Lehdelle ei muodostunut velvollisuutta julkaista omaa kannanottoa tutkijalta, joka oli osallistunut yhteen mainituista tutkimuksista mutta jonka nimeä jutussa ei mainittu.

Vapauttava 6016/SL/15, 6025/SL/15, 6028/SL/15
Helsingin Sanomat

Oikeat tiedot, virheen korjaus

Lehti julkaisi kolumnin, jossa kirjoittaja käsitteli ilmastonmuutosta. Tekstissä ei ollut olennaisia asiavirheitä, vaan kyse oli kiistanalaisista näkemyksistä.

Vapauttava 5937/SL/15
Helsingin Sanomat

Yksityisyyden suoja, rikoksen uhri

Helsingin Sanomat uutisoi laajassa jutussa kansalaisaktivistiin kohdistuneesta vainoamisesta ja häirinnästä sekä pelottelukäynneistä hänen kodissaan. Jutusta kävi ilmi kodin sijainti ja siinä oli mainintoja aktivistin puolisosta ja perheestä. Lehti ja kantelija neuvottelivat jutun verkkoversioiden poistamisesta.

Langettava 5835/SL/15, 5836/SL/15
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus

Lehti julkaisi kartan, jossa oli olennainen asiavirhe. Lehti korjasi virheen seuraavan päivän lehdessä lyhyellä oikaisutekstillä. Korjaus oli tulkinnanvarainen eikä sen huomioarvo vastannut virheen vakavuutta.

Vapauttava 5797A-M/SL/15
Helsingin Sanomat

Ihmisarvon kunnioittaminen

Lehti pyysi lukijoilta pilkkanimiä virolaisista ja järjesti saamiensa ehdotusten perusteella lukijoilleen äänestyksen parhaista nimityksistä. Lehti osoitti huonoa harkintaa, mutta pakinanomaisessa tekstissä voi sananvapauden nimissä julkaista myös ironisia luonnehdintoja. Lisäksi lehti poisti jutun verkosta ja päätoimittaja pyysi anteeksi lukijoilta. Äänestyspäätös 6–4. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Langettava 5794/SL/15
Helsingin Sanomat

Yksityiselämän suoja

Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivullaan kontaktipalveluhuijauksesta kertovan jutun kuvituksena tunnistettavan kuvan yksityishenkilöstä. Hänellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Lehti poisti kuvan jutun yhteydestä kantelijan pyynnöstä, mutta ei poistanut sitä postauksestaan Facebook-sivullaan. 

Vapauttava 5769/SL/15
Helsingin Sanomat

Totuudenmukainen tiedonvälitys, toimittajan tiedonhankinta, samanaikainen kuuleminen

Lehti kertoi koulukiusatun henkilökohtaisista kokemuksista. Juttu oli kuvitettu haastatellun vanhassa koulussa, joka mainittiin nimeltä. Koulun henkilökunta ei joutunut niin kielteiseen julkisuuteen, että siitä olisi syntynyt velvoite samanaikaiseen kuulemiseen tai oman kannanoton julkaisemiseen.

Vapauttava 5708/SL/15
Helsingin Sanomat

Totuudenmukainen tiedonvälitys

Lehti julkaisi tiedesivuillaan tekstin, jossa liikuttiin toden ja sepitteen rajamailla. Tekstin tyylistä oli kuitenkin pääteltävissä, että kyse ei ollut tieteelliseksi tarkoitetusta uutisesta.

Vapauttava 5694/SL/14
Helsingin Sanomat

Totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen, virheen korjaus

Lehti julkaisi henkilöhaastattelun, jossa haastateltava kertoi perintöveron määräytymisestä omassa perheessään. Lehdellä oli oikeus julkaista epätarkkuuksista huolimatta haastateltavan kertomus, joka liittyi yhteiskunnassa käytävään perintöverokeskusteluun. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä.

Langettava 5623/SL/14
Helsingin Sanomat

Piilomainonta, toimittajan asema

Lehden julkaisemassa blogipostauksessa kehuttiin mainosmaisesti luksushotellia matkakohteena. Kirjoituksen kritiikittömyys ja kirjoittajan ylistävät kommentit vaaransivat sekä hänen että julkaisijan riippumattomuuden ja ammattietiikan.

<< 1 2 3 4 5 6 7 8  ... >> 

Vapauttava 6354/SL/16

Vastaaja: Helsingin Sanomat

Asia: Verkkoarkistot

Ratkaistu: 27.4.2017

Lehti kertoi taloyhtiön ja asukkaan kiistasta. Jutuista selvisi turvakiellossa olleen asukkaan osoite. Lehti poisti tietoja verkkolehdestä mutta ei näköislehdestä. 

Kantelu 7.10.2016

Kantelu kohdistuu kahteen Helsingin Sanomissa vuonna 2015 julkaistuun juttuun, Helsingin Sanomien näköislehteen ja Helsingin Sanomien Facebook- ja Twitter-linkityksiin. Kantelu ei tullut kolmen kuukauden aikarajan sisällä, mutta puheenjohtaja päätti ottaa asian käsittelyyn sen suuren periaatteellisen merkityksen vuoksi.

Kantelijan mukaan on erityisiä syitä, joiden perusteella Julkisen sanan neuvoston on syytä käsitellä asiaa siitä huolimatta, että kantelu on tehty yli kolme kuukautta juttujen ilmestymisen jälkeen. Kantelija on asiamiehensä välityksellä vaatinut pian juttujen ilmestymisen jälkeen, että juttuihin tehdään muutoksia ja niistä poistetaan tieto hänen kotiosoitteestaan ja kuva hänen kotitalostaan. Tuolloin Helsingin Sanomat ei suostunut muutoksiin. Keväällä 2016 Helsingin Sanomat kuitenkin suostui tekemään muutoksia hs.fi-sivuston juttuihin. Vielä tämän jälkeen kantelija on neuvotellut kotiosoitteensa ja kotitalonsa kuvan poistamisesta. Kantelijan mukaan olisi kohtuutonta rangaista kantelun myöhästymisestä, kun hän on neuvottelemalla yrittänyt päästä kaikkia osapuolia tyydyttävään sovinnolliseen ratkaisuun ja osin siihen on päästykin.

Kantelijan mukaan hänen tapauksensa poikkeaa myös niin sanotusta perinteisestä kantelutilanteesta, koska tässä tapauksessa tieto hänen kotiosoitteestaan on ikuisesti saatavissa internetissä, toisin kuin jos juttu olisi julkaistu painetussa lehdessä. Kantelija viittaa siihen, että neuvosto on myös päätöksessä 4069/SL/09 ottanut käsittelyyn kantelun, vaikka se kohdistui alun perin yli kaksi vuotta aiemmin julkaistuun juttuun.

Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien jutut ovat olleet hyvän olleet hyvän journalistisen tavan vastaisia siltä osin, kun niissä on näkynyt kantelijan kotiosoite hänen turvakiellostaan huolimatta. Kantelijan mukaan jutut rikkovat Journalistin ohjeita 27 ja 30.

Helsingin Sanomat julkaisi peräkkäisinä päivinä kaksi juttua kantelijan ja hänen asuintalonsa asunto-osakeyhtiön välisistä erimielisyyksistä, jotka koskivat hissien asentamista. Juttuihin on tehty muutoksia hs.fi-sivustolle mutta ei näköislehteen. Alkuperäisissä jutuissa mainittiin useita kertoja kantelijan osoite talon numeron ja rapun tarkkuudella. Talosta on kuva sekä printtijutussa, näköislehdessä ja edelleen myös hs.fi-sivustolla. Jälkimmäisenä päivänä julkaistussa jutussa on kaikissa versioissa mainittu kantelijan läheisten omistuksia talosta, ja niissä on myös kuva, josta ilmenee kantelijan kotitalon osoite.

Helsingin Sanomat kieltäytyi ensin vuonna 2015 tekemästä kantelijan vaatimia muutoksia juttuun. Vuonna 2016 kantelija vaati uudelleen muutoksia, jolloin lehti suostui poistamaan hs.fi-sivustolta tarkat osoitetiedot. Lehti myös muun muassa poisti yhden kuvan talon ulko-ovesta.

Tämän jälkeen kantelijan vaati lehteä tekemään samat muutokset digitaaliseen näköislehtiversioon, mutta lehden päätoimittaja kieltäytyi. Kantelijan mielestä muutokset tulisi tehdä kaikkiin julkaisukanaviin ja nyt muutos on tehty sattumanvaraisesti vain yhteen julkaisumuotoon.

Lisäksi kantelija toteaa, että vaikka Helsingin Sanomat on poistanut jutuista kuva- ja osoitetietoja, lehden Facebook- ja Twitter-tileillä on edelleen hs.fi-sivuilta poistettu kuva. Kantelijan mukaan vastaavat tiedot ja kuva tulisi poistaa myös näköislehdestä.

Perustelut JO 27:n rikkomiselle

Kantelija toteaa, että hän ei ole koskaan tuonut kotiosoitettaan julkisuuteen. Jutussa mainitut hänen läheisensä taas eivät ole julkisuuden henkilöitä. Kantelijan mukaan hän on ollut työnsä vuoksi julkisuudessa, mutta ei sellaisessa asemassa, että hänen tarkkaa osoitettaan saisi julkaista. Kantelijan mukaan Helsingin Sanomat on myös ollut tietoinen siitä, miten kantelija asemastaan huolimatta on suhtautunut julkisuuteen ja yksityisyyden suojaansa.

Kantelijan mukaan jutuissa on kiistatta hänen yksityiselämäänsä koskevia tietoja. Hänen mukaansa se, että suurta yleisöä kiinnostaa, missä hän asuu, ei oikeuta loukkaamaan yksityisyyden suojaa. Jutuista ei löydy mitään sellaiseen yleiseen etuun liittyvää merkityksellistä seikkaa, jonka vuoksi sananvapaus olisi voitu asettaa yksityiselämän suojan edelle.

Kantelijan mukaan jutut ovat myös olleet omiaan aiheuttamaan hänelle haittaa, ja ne voivat aiheuttaa hänelle ja hänen läheisilleen turvallisuusuhan. Kantelijalla on ollut jo useiden vuosien ajan turvakielto, joka koskee muun muassa hänen kotikuntaansa, asuinpaikkaansa ja muita yhteystietoja. Kantelijan mukaan tämä osoittaa, että myös viranomaiset pitävät hänen turvallisuuttaan poikkeuksellisen uhattuna.

Kantelijan mukaan hänen turvakieltonsa on varmuudella ollut Helsingin Sanomien tiedossa. Lehti on muun muassa kertonut asian esimerkiksi vuonna 2006 julkaistussa jutussaan, ja lehden toimittaja on tätä aiemmin valittanut hallinto-oikeudelle turvakieltoon liittyvästä päätöksestä.

Kantelijan mukaan hänen asiassaan on kyse toisentyyppisestä tapauksesta kuin JSN:n periaatepäätöksessä 4069/SL/09, jossa kantelijana oli rikoksesta tuomittu henkilö. Kantelijan mukaan vuosikymmeniä digitaalisessa, kaikille luettavissa olevassa arkistossa olevasta osoitetiedosta aiheutuu hänelle kohtuuttomia seurauksia. 

Kantelija vetoaa myös siihen, että vaikka ratkaisussa 5937/SL/15 neuvosto ei ole antanut asuinpaikan paljastamisesta langettavaa, kyse ei tuolloin mitä ilmeisimmin ole ollut turvakiellossa olevasta tai julkisuudesta tunnetusta henkilöstä, kuten kantelijan tapauksessa. Ratkaisussa 5937/SL/15 lehti oli myös ollut yhteydessä kantelijaan, toisin kuin nyt. Jos lehti olisi ottanut kantelijaan yhteyttä, tämä olisi voinut esittää oman näkemyksensä asiasta ja muistuttaa turvakiellostaan. Kantelijan mukaan Helsingin Sanomilla mitä ilmeisimmin on hänen yhteystietonsa, koska lehden toimittajat ovat ennenkin olleet hänen yhteydessä ja hänelle tulee vaivoiksi asti puheluita lehden tilaajapalvelusta.

 Perustelut JO 30:n rikkomiselle

Kantelijan mukaan on riidatonta, että hissiriitaa koskevat käräjäoikeuden asiakirjat, joista myös kantelijan osoite ilmenee, ovat julkisia. Asiakirjojen julkisuus ei kuitenkaan tarkoita, että osoite olisi ollut yksistään sillä perusteella julkaistavissa. 

Kantelija vetoaa oikeuden päätökseen tapauksessa, jossa vapaasti Väestörekisterikeskuksesta saatavia tietoja oli julkaistu keskustelupalstalla. Neuvosto ei kuitenkaan ota huomioon oikeuden päätöksiin liittyviä perusteluja, koska se tulkitsee Journalistin ohjeita. 

Kantelun lopuksi kantelija toteaa, että turvakiellon suojaaman osoitteen poistaminen näköislehtiversiosta ei ole kohtuuton pyyntö. Kantelija pitää lehden perusteluja toimituksellisesta päätösvallasta ontuvina, koska lehti on poistanut tietoja hs.fi-sivuilta. Kantelijan mukaan muutoksia ei olisi teknisesti mahdotonta tehdä esimerkiksi peittämällä tietoja mustalla palkilla.

Kantelija huomauttaa, että lehden toimituspäällikkökin on todennut, että tiedot ovat saatavissa näköislehdestä parin klikkauksen jälkeen.

Helsingin Sanomien vastaus 25.11.2016

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kertoo, että kantelija lähestyi Helsingin Sanomia pian artikkeleiden julkaisun jälkeen vaatimuksella poistaa artikkeleista tieto kantelijan kotiosoitteesta ja kuvat hänen asuintalostaan. Toimituspäällikön samana päivänä lähettämässä vastauksessa todettiin, ettei kantelijan turvakielto ollut HS:n toimituksen tiedossa, eikä vaatimuksiin jutun muuttamisesta suostuttu. Vastauksessa todettiin, että kyse on julkisista tiedoista. Lisäksi tieto asuinpaikasta on helposti muutenkin löydettävissä. 

Päätoimittajan mukaan kantelijan asuinpaikka ja kotiosoite ovat turvakiellosta huolimatta selvitettävissä esimerkiksi kantelijan yritysten yhteystietojen avulla. Kantelijan asuinpaikka on laajasti tiedossa, eikä kantelija ole täysin aktiivisesti tai jatkuvasti pyrkinyt asuinpaikkaansa tai osoitetietoaan myöskään omalla toiminnallaan salaamaan. 

Kantelija palasi asiaan seuraavan kerran vasta seuraavana keväänä, jolloin hän esitti vaatimuksia artikkelien muuttamiseksi. HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi lähetti kantelijalle vastauskirjeen, jossa lehti kiisti kantelijan kirjeessä esitetyt väitteet ja vaatimukset kokonaisuudessaan. Samalla Niemi kertoi myös toimituksellisesta harkinnasta, jonka perusteella lehti on päättänyt poistaa kantelun kohteena olevista artikkeleista HS.fi-verkko-osoitteessa tarkat osoitetiedot. Tämä oli vastaavan päätoimittajan mukaan kohtuullista myös toimituksellisen päätösvallan kannalta, ottaen huomioon verkkoartikkelien niin sanotun pitkän hännän eli mahdollisuuden hakukoneosumiin. Muutoksia ei luonnollisestikaan voi tehdä painettuun lehteen tai sen digitaaliseen näköislehtiversioon, Niemi totesi.

Päätoimittaja kertoo, että muutokset toteutettiin saman tien. Kantelija ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan vaati muutoksia tehtäväksi myös digitaaliseen näköislehteen.

Päätoimittaja Niemi vastasi tähän kirjeeseen ja torjui vaatimuksen näköislehden muuttamiseksi toteamalla, että digitaalinen näköislehti rinnastuu painettuun lehteen, eikä siihen tehdä muutoksia. Kantelijaa muistutettiin siitä, että digitaaliseen näköislehteen ei kohdistu hakukonepalvelua, ja myös suoraan Googleen yhteyttä ottamalla voi ylipäänsä vaikuttaa haun tuloksiin, kajoamatta itse julkaistuun sisältöön. Niemi korosti vastauksessa myös toimituksellisen päätösvallan luovuttamattomuutta.

Päätoimittaja kertoo, että kesken asian käsittelyn HS:n toimituksen tietoon tuli, että alkuperäiseen juttuun sisältyviä osoitetietoja saattoi olla tallella kyseisistä jutuista tehdyissä Facebook- ja Twitter-päivityksissä. Saatuaan tiedon asiasta toimitus poisti kyseiset päivitykset välittömästi. Vanhojen päivitysten tarkastamiseen ei alun perin kiinnitetty riittävää huomiota, päätoimittaja toteaa. Ne jäivät läpikäymättä, kun osoitetiedot poistettiin itse jutuista hs.fi-verkkopalvelussa. Tämänkin osalta kyse oli toimituksen omasta harkinnasta, ei oikaisua vaativan virheen korjaamisesta.

Kantelun kohteena olevassa asiassa HS on päätoimittajan mukaan halunnut suojella Journalistin ohjeiden kohdan 2 mukaista luovuttamatonta toimituksellista päätösvaltaa. HS katsoo, että painettuun lehteen rinnastuvan digitaalisen näköislehden sisällön tulisi vastata painetun lehden sisältöä, myös tulevaisuudessa (digitaalinen näköislehti on painetun lehden ”pdf-näköisversio”).

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on kuitenkin suhtautunut kantelijan vaatimuksiin vakavuudella. HS on tehnyt erillisen toimituksellisen uudelleenharkinnan ja tässä yhteydessä ottanut huomioon asian inhimillisen puolen. HS on tehnyt hs.fi-verkkojulkaisuun kantelussa kuvattuja poistoja ja muutoksia.

Päätoimittajan mukaan HS:n journalistisille valinnoille on ollut artikkelien osalta vankat toimitukselliset perusteet. Kantelijaa on kohdeltu asian käsittelyssä asiallisesti ja oikeudenmukaisesti, hänen esittämänsä huolen ymmärtäen. Päätoimittaja katsoo, että sen harkitsema etenemistapa on ollut kantelijan kannalta kohtuullisin, vähiten myöhemmin mahdollista julkisuutta herättävä ja kantelijan turvakiellon tavoitteen hakijan kannalta täyttävä.

Helsingin Sanomien vastaus JO 27:n osalta

Päätoimittajan mukaan taloyhtiön kiistat jälkiasennushisseistä on uutisaihe, jolla on olennaista yhteiskunnallista merkitystä. Suomen väestö ikääntyy, ja vanhojen kerrostalojen hissittömyys on muodostunut ihmisten toimintakyvyn näkökulmasta merkittäväksi haasteeksi. Tätä taustaa vasten yksittäisen hissiriidan suhteellisen yksityiskohtainen journalistinen käsittely on yhteiskunnallisesti perusteltua. Artikkeleiden käsittelemässä asiassa vastakkain olivat yksittäisen suurosakkaan ja koko taloyhtiön intressit. 

Asiasta käyty oikeuskiista on julkinen, ja artikkeleissa julkaistut tiedot ovat peräisin julkisista lähteistä. Taloyhtiö on asiassa osapuolena, ja toimituksellisissa artikkeleissa on perusteltua yksilöidä taloyhtiö toimijana eksaktisti, oikealla nimellään. Tässä tapauksessa nimestä käy ilmi myös taloyhtiön osoite. Taloyhtiön riittävän tarkka yksilöinti ehkäisee myös sen, että mikään tapaukseen liittymätön naapuruston talo tulisi virheellisesti liitetyksi kiistaan, päätoimittaja perustelee. Tämänkaltaisella julkisuudella, riitaisan yhtiön maineella, voi olla merkittäviä vaikutuksia talossa sijaitsevien asuntojen jälleenmyyntiarvoon tai ylipäänsä koettuun haluttavuuteen.

Päätoimittajan mukaan samoilla perusteilla myös kuvan julkaisu oli toimituksellisesti tarkoituksenmukaista. Kuva kyseisestä taloyhtiöstä auttaa myös lukijaa hahmottamaan, mistä riidassa on kyse, ja millaiseen kontekstiin, kaupungin vanhat hissittömät kerrostalot, asiakokonaisuus asettuu.
Kantelija on mainittu artikkeleissa nimeltä. Hän on kiistassa aktiivinen osapuoli, ja hänen tietonsa käyvät ilmi julkisista asiakirjoista.

Päätoimittaja toteaa, että kantelijan aikanaan maistraatilta hankkiman turvakiellon voimassaolo ei ollut HS:n toimituksen tiedossa kyseisiä artikkeleita tehtäessä tai julkaistaessa, eikä tämä seikka tullut ilmi myöskään jutuntekoprosessin kuluessa. Kyseisten juttujen tyyppisissä tuomioistuinriitojen uutisoinneissa ei ole olemassa vakiintunutta käytäntöä siitä, että kantajaa tai vastaajaa haastateltaisiin. Oikeudesta ei tätä tietoa turvakiellosta myöskään lehden tietoon saatettu. Se on johtunut ainakin osaksi siitä, että kantelijan lainopillinen asiamies tai kantelija itse ei ole asiaan käräjäoikeudessa asianmukaisesti vedonnut. Päätoimittajan mukaan ei ole toimituksellisen toimintavapauden kannalta kohtuullista olettaa, että tiedotusväline tai sen toimitus tietää tiedotusvälineineen vuosia aikaisemmin julkaisemien uutisten sisällön ja ottaa sen huomioon jokapäiväisessä, hektisessä toimitustyössä ja julkaisupäätöksissä.

Päätoimittaja korostaa toimituksellisen riippumattomuuden ja vapauden näkökulman vuoksi sitä, että turvakielto ei koske tiedotusvälineitä, vaan kyse on nimenomaan viranomaisia koskevasta tiedon luovutuskiellosta. Kantelun kohteen olevien artikkeleiden tiedot ovat peräisin julkisista asiakirjoista, ja päätös niiden julkaisusta on sanomalehden toimitukselliseen päätöksentekoon ja päätösvaltaan kuuluva kysymys. 

Päätoimittajan mukaan syytä huomioida sekin seikka, että kantelu on tehty vasta yli vuosi artikkelien julkaisun jälkeen. Ensimmäiset poistovaatimukset tulivat toimitukseen heti julkaisun jälkeen, mutta seuraavan kerran kantelija on palannut asiaan vasta seuraavan vuoden toukokuussa. Tämä ei päätoimittajan mukaan tue käsitystä asian kiireellisyydestä tai erityisestä vakavuudesta kantelijalle.

Lisäksi päätoimittaja huomauttaa, että artikkeleissa ei käsitellä kantelijan yksityiselämää, vaan ainoastaan hänen toimintaansa taloyhtiön hissikiistassa. Hänen mainitsemisensa nimeltä on artikkeleissa perusteltua, ei vain satunnaisena yksityishenkilönä, vaan pitkäaikaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Päätoimittaja toteaa, että julkisuuden henkilönä kantelijan yksityisyyden piiri on niin sanottuun tavalliseen suomalaiseen verrattuna kapeampi. 

Kantelija ei päätoimittajan näkemyksen mukaan ole myöskään aktiivisesti vetäytynyt julkisuudesta tavalla, joka on tyypillistä henkilöille, joilla on turvakielto suojanaan. Päätoimittajan mukaan kantelija on antanut tällä vuosikymmenelläkin useita haastatteluja, joissa on kerrottu hänen harrastuksistaan, perheenjäsenistään ja parisuhteestaan

Päätoimittaja huomauttaa, että yksityisyyden suojapiirin rajaaminen ei ole henkilön itsensä tapauskohtaisesti päätettävissä oleva asia, vaan henkilön yhteiskunnallisen aseman ohella siihen vaikuttaa myös hänen aiempi suhteensa yksityiselämään liittyvien osa-alueiden julkisuuteen. Jos henkilö ylipäänsä on ryhtynyt avaamaan yksityisyyttään, hän ei voi valita julkisuudesta vain myönteisiä puolia.

Helsingin Sanomien vastaus JO 30:n osalta

Päätoimittajan mukaan taloyhtiötä koskevan tiedon julkistaminen ei ole ulottunut pitemmälle kantelijan yksityiselämään kuin asian käsittelemiseksi on ollut tarpeellista. Hänen mukaansa pelkästään yleisön uteliaisuuden tyydyttäminen ei kuulu HS:n toimituksellisiin periaatteisiin ja siitä asiassa ei ole ollut kyse. Kyse on ollut yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen käsittelystä lukijoille selkeällä tavalla, kuten edellä kohdan JO 27 alla on perusteltu.

Päätoimittajan mukaan JSN:n tuore päätöskäytäntö tukee lehden näkemystä. Vapauttava ratkaisu 5937/SL/15 koski JSN:n käsittelemää asiaa, jossa Helsingin Sanomat oli uutisoinut kansalaisaktivistiin kohdistuneesta vainoamisesta. JSN ymmärsi siinä tapauksessa kantelussa esitetyn huolen asuinpaikkatiedon paljastumisesta, mutta JSN ei pitänyt tätä niin arkaluonteisena asiana, että olisi ollut aihetta antaa kyseisestä kantelusta langettava ratkaisu. Päätoimittajan mukaan merkityksellistä on muistaa, että kyseisessä tapauksessa oli osoitettu, että kansalaisaktivisti oli joutunut ulkopuolisen vainon kohteeksi. Se oli jopa artikkelin aiheena. Sen sijaan kantelijan tapauksessa HS:n toimituksen tiedossa ei ollut se, että turvakielto oli voimassa, eikä toimituksen tietoon ollut saatettu, eikä ole saatettu myöskään mitään konkreettista, ajankohtaista uhkaa, joka kantelijaan henkilönä kohdistuisi.

Päätoimittajan mukaan merkille pantavaa on se, että kantelija on kantelun mukaan vuosien mittaan määrätietoisesti pyrkinyt rajaamaan ja jopa estämään häneen kohdistuvaa julkisuutta silloin, kun julkisuus on ollut hänen kannaltaan kielteistä. Myönteisissä yhteyksissä hän on kuitenkin ollut valmis antamaan haastatteluja, kuten edellä kohdassa JO 27 on tuotu esille. Tämä herättää kysymyksiä siitä, missä määrin kyse on turvakieltoon liittyvistä todellisista turvariskeistä ja missä määrin kantelijan pyrkimyksestä rajoittaa tiedotusvälineen sananvapautta hänen kannaltaan kiusallisissa asiayhteyksissä. Päätoimittajan mukaan kantelija on aiemminkin kannellut JSN:lle ja kantelijan ja lehtien välisiä riitoja on käsitelty myös oikeudessa.

Helsingin Sanomien vastaus kantelijan poistovaatimusten osalta

Päätoimittajan mukaan kantelijan väitteet ja vaatimukset eivät ole perustuneet, eivätkä perustu, Journalistin ohjeisiin tai lakiin. Helsingin Sanomilla ei ole ollut mitään velvoitetta tehdä poistoja tai muutoksia artikkeleihin. Lisäksi HS:n käsityksen mukaan asiassa on ollut tärkeää suojella Journalistin ohjeiden kohdan 2 mukaista luovuttamatonta toimituksellista päätösvaltaa ulkopuolista toistuvaa painostusta vastaan.

Päätoimittajan mukaan HS on ottanut kantelijan käyttämien asianajotoimistojen pitkät kirjelmät vakavasti. Kirjelmät voidaan nähdä myös pyrkimyksinä ”vaikuttaa historiaan” muuttamalla julkaistun painotuotteen digitaalisen näköislehden sisältöä ennen kokemattomalla tavalla.

Päätoimittajan sanoo, että HS on tehnyt erillisen toimituksellisen uudelleenharkinnan ja tässä yhteydessä ottanut huomioon asian inhimillisen puolen, kuitenkin luovuttamatta Journalistin ohjeiden tarkoittamaa toimituksellista päätösvaltaa ulkopuoliselle taholle. HS on tehnyt hs.fi-verkkojulkaisuun poistoja ja muutoksia, jotta kantelijan kannalta ei-toivotut osoitetiedot eivät nousisi hakukonehauissa esille. HS on myös muistuttanut kirjallisesti kantelijaa siitä, että vastaavissa tilanteissa oikea osoite tehdä vaatimuksia on hakukonepalveluntarjoaja tiedotusvälineen sijaan.

Asiakokonaisuuden kannalta kohtuulliseksi ratkaisuksi todettiin se, että hs.fi-verkkojulkaisussa julkaistuista artikkeleista poistettiin jälkikäteen kantelijan kotiosoitteen tarkasti yksilöivät tiedot. HS on siten osoittanut ymmärrystä kantelijan huolia kohtaan, päätoimittaja toteaa. HS piti tätä asiakokonaisuudessa kohtuullisena kädenojennuksena kantelijalle, koska artikkeleiden julkaisusta oli kulunut jo niin kauan aikaan, ettei kyseisillä poistetuilla tiedoilla ollut enää alkuperäistä uutis- tai informaatioarvoa. Näistä poistoista kerrottiin asianmukaisesti myös lukijoille. Facebook- ja Twitter-tilien päivityksiin poistot tehtiin sen jälkeen, kun kävi ilmi, että osoitetiedot olivat jääneet sinne epähuomiossa edelleen.

Tällä ratkaisulla HS pyrki hälventämään kantelijan mahdollisia huolia osoitetietojen hakukonenäkyvyyden suhteen, päätoimittaja toteaa. Painetun lehden ja näköislehden osalta lehti ei ole suostunut muutoksia tekemään. Painetun lehden muuttaminen jälkikäteen on tietenkin mahdotonta, päätoimittaja toteaa. Myös näköislehteen kajoaminen on sekä teknisesti että periaatteellisesti ongelmallista. JSN:n verkkoarkistoja koskevan periaatepäätöksen mukaan verkossa olevat arkistot ovat osa historiaa eikä niihin yleensä pidä puuttua. Julkaisupäätökset tehdään ennen artikkelien julkaisua, niillä tiedoilla, jotka tuolloin ovat toimituksen käytettävissä.

Verkkoarkistoihin, kuten digitaaliset näköislehdet, tehtävät muutokset voivat JSN:n mukaan erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa sisältyä journalistiseen päätösvaltaan, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia varsinkin nuorille henkilöille. Tällöinkin on kuitenkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että päätösvalta pysyy toimituksissa ja lukija saa tiedon muutoksista. JSN on korostanut erityisesti sitä, että ratkaisut eivät saa olla sattumanvaraisia, vaan päätökset tekee vastaava toimittaja, päätoimittaja toteaa.

Päätoimittajan käsityksen mukaan kantelijan tapauksessa ei ole kysymys tällaisesta erittäin harvinaisesta poikkeustapauksesta. Digitaalisesta näköislehdestä löytyvä alkuperäinen artikkeli ei aiheuta henkilölle kohtuuttomaksi katsottavia seurauksia. Puhtaan asiasisällön ohella on syytä ottaa huomioon sekin, ettei digitaalinen näköislehti ole – toisin kuin tavanomainen verkkosisältö – hakukoneen ulottuvissa.

Päätoimittajan mukaan HS ei yhdy kantelussa esitettyyn näkemykseen, että kantelijalle aiheutuisi kaikille luettavissa olevasta arkistossa olevasta osoitetiedosta kohtuuttomia seuraamuksia. Päätoimittaja muistuttaa, että kyseistä sisältöä ei löydä hakukoneilla. Ei ole myöskään uskottavaa, että tiedotusvälineen arkistossa olevan digitaalisen näköislehden sisältö olisi sen houkuttelevampaa sisältöä kuin kyseisten päivien painetut lehdet, joista on kappaleita olemassa. Se, että tieto on internetissä saatavissa ”parin klikkauksen jälkeen” ei tarkoita sitä, että tieto olisi houkuttelevaa tai että se löydettäisiin.

Päätoimittaja korostaa, että mikäli digitaalisten näköislehtien artikkeleihin olisi tehty tai tehtäisiin kantelussa vaaditut poistot mustien palkkien avulla tekstiin ja kuvien mustaamisilla, tulisi HS:n kertoa asiasta myös lukijoille. Kyseessä olisi merkittävä menneisyydessä julkaistuun sisällön kohdistuva poistotoimenpide, jota ei voisi tehdä salassa. Toimenpiteen salaaminen olisi omiaan herättämään julkisia kysymyksiä ja keskustelua, enemmin tai myöhemmin. Toisaalta se, että toimituksellisen sisällön mustaamisista kerrotaan lukijoille niin kuin lehden sisältöön verkkojulkaisusisältöjä päivitettäessä on asianmukaisesti tapana, toisi asian yhtä lailla julkiseen keskusteluun.

Päätoimittajan mukaan HS:n toimituksellisen harkinnan mukaan lehden etenemistapa on ollut kantelijan kannalta kohtuullisin mahdollinen. Se herättää vähiten mahdollista julkisuutta. Siltä osin se vastaa parhaalla tavalla myös kantelijan tavoitteisiin turvakiellon osalta.

Päätoimittaja toteaa, että mikäli JSN:n perustellun näkemyksen mukaan lehden todella tulisi tehdä digitaalisten näköislehtien artikkeleihin kantelussa vaaditut poistot mustien palkkien avulla tekstiin ja kuvien mustaamisilla, HS pyytää JSN:ltä perusteltua linjausta siitä, miten mustaamiset tulisi toteuttaa ja miten lukijoille tulisi niistä kertoa ottaen huomioon tiedotusvälineiden luovuttamattoman toimituksellisen päätösvallan, ja sen, että julkaistuun historiaan ei tulisi puuttua jälkikäteen sekä kantelijan kantelussakin mainitun intressin välttää lisäjulkisuus asiassa.

Vastauksen lopuksi päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomat ymmärtää asian periaatteellisen merkityksen yleisölle, tiedotusvälineille ja JSN:lle. HS kuitenkin pitää kantelua tosiasiallisesti vanhentuneena. Tiedotusvälineiden tulisi voida luottaa siihen, että julkaistuihin juttuihin liittyvät kysymykset eivät nouse JSN-kanteluiden kautta esille enää määräaikojen päättymisten jälkeen. Lisäksi päätoimittaja toteaa, että kantelijan oma kiireettömyys asiansa käsittelyssä ja hänen oma toimintansa ja huolettomuutensa julkisessa toiminnassa ja tuomioistuimessa tukevat osaltaan näkemystä, jonka mukaan artikkeleista mahdollisesti aiheutuva turvallisuusriski ei ole ollut välitön tai konkreettinen.

Ratkaisu

JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

Periaatepäätös verkkoarkistoista 4069/SL/09

Helsingin Sanomat kertoi kahdessa jutussaan kiistasta, jonka osapuolina olivat taloyhtiö ja sen asukas. Jutuista kävi ilmi turvakiellossa olleen asukkaan tarkka osoite. Lehdellä ei ollut julkaisuhetkellä tietoa asukkaan turvakiellosta.

Helsingin Sanomat suostui poistamaan kantelijan tarkan osoitteen verkkojutuistaan. Lehti poisti myös osoitteen paljastavat Facebook- ja Twitter-päivitykset, mutta vasta myöhemmin, koska niitä ei huomattu käydä läpi verkkojuttuja muokattaessa. Näköislehtiin Helsingin Sanomat ei suostunut tekemään muutoksia.

Julkisen sanan neuvosto ei käsittele alkuperäisten juttujen julkaisemista, koska niiden osalta kantelu on vanhentunut. Neuvosto ottaa kantaa vain lehden päätökseen poistaa tietoja juttujen verkkoversioista ja sosiaalisesta mediasta mutta ei näköislehdestä. 

Neuvosto ymmärtää kantelijan huolen osoitteensa paljastumisesta. Neuvosto on kuitenkin aiemmissa ratkaisuissaan korostanut, että verkossa olevat arkistot ovat osa historiaa eikä niihin yleensä pidä puuttua. 

Verkkoarkistoihin tehtävät muutokset voivat erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa sisältyä journalistiseen päätösvaltaan, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia varsinkin nuorille henkilöille. Tällöin on kuitenkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että päätösvalta pysyy toimituksissa ja lukija saa tiedon muutoksista. 

Tässä tapauksessa verkko- ja näköislehden juttuja sekä lehden sosiaalisen median päivityksiä voi kaikkia pitää verkkoarkistoihin kuuluvina. Helsingin Sanomat teki journalistisen harkintansa perusteella verkkojuttuihin ja sosiaaliseen mediaan muutoksia, mutta kieltäytyi muuttamasta näköislehteä.

Näköislehti on tässä tapauksessa painetun printtilehden kopio, jonka muuttaminen olisi historian hävittämistä. Julkisen sanan neuvoston ratkaisukäytäntö perustuu siihen, että tiedotusvälineet korjaavat virheellisen toimintansa uusissa julkaisuissaan eivätkä kajoamalla julkaisuhistoriaan. 

Neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomilla oli oikeus käyttää journalistista päätösvaltaansa siten, että se muokkasi verkkojulkaisuja jälkeen päin mutta ei suostunut näköislehden muuttamiseen. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut Journalistin ohjeita.


Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Robert Sundman, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung. 

Tämä päätös on avattu 701 kertaa