Lausuntopyyntö 24.2.2016
Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvoston lausuntoa viranomaisen toiminnasta, jossa hänen mielestään rajoitetaan sananvapautta. Kantelija on toimittaja, joka on tehnyt rikosilmoituksen uhkaaviksi kokemistaan puheluista ja tekstiviesteistä. Hän sai uhkaukset kirjoitettuaan 24.11.2015 uutisen Kempeleessä tapahtuneesta raiskauksesta.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/143187-poliisi-kempeleen-epaillyt-raiskaajat-15-17-vuotiaita
Poliisi aloitti rikosilmoituksen perusteella laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta esitutkinnan, mutta tutkinnanjohtaja esitti syyttäjälle sen lopettamista vähäisyysperusteella. Syyttäjä linjasi päätöksessään seuraavasti: ”Poliitikot, toimittajat ja monet muutkin tahot joutuvat ottamaan työnsä puolesta julkisesti kantaa aihealueeseen, ja asemansa perusteella heidän edellytetäänkin oikeudellisessa mielessä sietävän enemmän loukkaavia kommentteja kuin jonkun julkisuudelta suojassa työtään tekevän henkilön.”
Kantelija kysyy, eivätkö toimittajiin kohdistuva uhkailu ja kunnianloukkaus ole – päinvastoin kuin syyttäjä linjaa – erityisen vakavia? Siinä ei hyökätä vain yksittäistä toimittajaa kohtaan, vaan sananvapautta vastaan. Toimittajille voi pahimmassa tapauksessa tulla pelko kirjoittaa tietyistä aiheista ja näkökulmista. Toimittajan pelottelu on vakava teko demokratiaa ja journalismin puolueettomuutta vastaan, eikä sitä saa vähätellä.
Kantelijan mielestä toimittaja ei ole julkisuuden henkilö eikä journalismi ole poliitikon työhön rinnastettavaa, kuten syyttäjä kertoo päätöksessään. Miten uhkaavia viestejä ja puheluita toimittajalle voidaan pitää vähäisenä tekona, kantelija kysyy.
Lausuma
Julkisuudessa käytävän yhteiskunnallisen keskustelun sävy on viime aikoina koventunut ja kärjistynyt. Sen sijaan että kritiikki kohdistuisi asioihin, se suuntautuu enenevässä määrin mielipiteitä ja faktoja esittävään henkilöön ja jopa hänen lähipiiriinsä.
Neuvosto on Journalistin ohjeita tulkitessaan ollut sitä mieltä, että julkisuudessa esiintyvien henkilöiden on asemansa perusteella siedettävä tavanomaista kovempaa kritiikkiä. Neuvosto on hyväksynyt myös henkilöön kohdistuvan kärkevänkin arvostelun, jos kritiikki kohdistuu taloudellisen, yhteiskunnallisen tai poliittisen vallan käyttäjään.
Myös toimittaja lasketaan yleensä tähän joukkoon. Hänen ammattinsa ja työnsä tulokset ovat lähtökohtaisesti julkisia ja niiden kuuluu olla kaikkien arvioitavissa. Mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa toimittaja on, sitä enemmän hänen on siedettävä työrooliinsa liittyvää ikävääkin kritiikkiä.
Julkisen sanan neuvosto on kuitenkin huolissaan toimittajiin ja heidän perheisiinsä kohdistuvien vihaviestien ja suoran ja epäsuoran uhkailun lisääntymisestä. Uhkailu vaikuttaa koko työyhteisöön. Se on otettava toimituksissa vakavasti, siihen on puututtava välittömästi ja siitä kärsiviä toimittajia on tuettava työnjohdollisin keinoin.
Toimittajan henkilöön kohdistuvalla uhkailulla on kuitenkin myös laajempia haittavaikutuksia, jotka kohdistuvat koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Epäasiallinen palaute ja suoranainen uhkailu saattavat vähentää tai kokonaan estää tiettyjen asioiden käsittelyn mediassa. Tämä on ollut jo aiemmin nähtävissä, kun jotkut tutkijat ovat pidättäytyneet kommentoimasta julkisuudessa araksi kokemiaan aihealueita. Tietoinen tai tiedostamaton itsesensuuri on uhka sananvapaudelle sekä yhteiskunnalliselle keskustelulle ja sitä kautta koko demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle.
Tämä on suomalaiseen yhteiskuntaan kohdistuva vakava uhka, johon viranomaisten tulisi puuttua.
Näyttää kuitenkin siltä, että poliisi ja syyttäjät eivät ole suhtautuneet asiaan riittävän vakavasti. Poliisille on tehty rikosilmoituksia toimittajiin kohdistuneesta uhkailusta, mutta jo esitutkintaa on syyttäjän päätöksellä rajoitettu sillä perusteella, että journalistin ammatissa kovia puheita tulee sietää enemmän kuin normaalisti.
Kantelijaa koskevassa esitutkinnan rajoituspäätöksessä muun muassa todetaan, että ”loukkaus on tapahtunut sellaisen aihealueen piirissä, jonka tällä hetkellä yleisesti tiedetään herättävän voimakkaita mielipiteitä”, ja jotka ”lausutaan usein näkemyksiltään vastakkaiselle taholle monia henkilökohtaisestikin loukkaavalla tavalla”. JSN:n mielestä teksti suorastaan kehottaa toimittajia vaikenemaan sellaisista aihealueista, jotka herättävät voimakkaita mielipiteitä.
Neuvosto korostaa sitä, että toimittajan työ sekä sen tulokset ovat julkisia ja kaikkien arvioitavissa sekä kritisoitavissa rankkaankin sävyyn, mutta toimittajan henkilöön ja hänen lähipiiriinsä kohdistuviin uhkauksiin viranomaisten on suhtauduttava nykyistä vakavammin. Muutoin ne nousevat vakavaksi sananvapauden esteeksi. Julkisen sanan neuvosto edellyttääkin, että poliisi ja syyttäjä suhtautuvat nykyistä aktiivisemmin tällaisiin sananvapautta uhkaaviin rikoksiin.
Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on tulkita paitsi hyvää journalistista tapaa myös puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Perussopimus antaa neuvostolle myös valtuudet käsitellä viranomaisen ja yksityisen pyrkimyksiä rajoittaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. JSN haluaa tällä kannanotollaan kiinnittää huomiota perustuslaissa turvatun sananvapauden rajoittamiseen.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Juha Honkonen.