Vapauttava 6538/SL/17
Helsingin Sanomat

Kielteinen julkisuus, samanaikainen kuuleminen, oma kannanotto

Lehti kertoi kuntavaaliehdokkaan juutalais- ja maahanmuuttovastaisuudesta. Koska ehdokas oli esittänyt julkisuudessa hyvin kärjekkäitä mielipiteitä, hän oli altistanut omankin persoonansa kärkevälle kritiikille. Julkisuus oli kielteistä, mutta ei erittäin kielteistä. Lisäksi lehti toi jutussa esille kantelijan oman näkemyksen hänen tiedotteensa perusteella.

Vapauttava 6513/SL/17
Helsingin Sanomat

Piilomainonta, konserniyhteys

Lehti käsitteli laajasti samaan konserniin kuuluvaa sarjakuvalehteä ja sen hahmoja. Jutut eivät olleet mainosmaisia. Konserniyhteydestä ei ollut erillisiä mainintoja, mutta lehtien yhteinen historia tuli selvästi esiin juttujen sisällössä. Lasten sivujen jutuissa konserniyhteyden mainitseminen olisi ollut suositeltavaa. Vapauttava äänin 11 – 1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 6496/AL/17
Suomen Kuvalehti

Journalistinen päätösvalta, kielteinen julkisuus, samanaikainen kuuleminen, oma kannanotto, totuudenmukainen tiedonvälitys, toimittajan asema, oikeudenkäyntiin vaikuttaminen

Lehti kertoi jutussaan Asianajajaliiton tutkivan alkoholia työaikana nauttineen asianajajan toimia. Jutussa haastateltiin kirkkovaltuuston jäseniä, koska kyseinen asianajaja kuului kirkkovaltuustoon. Haastateltavien lausumia käytettiin totuudenmukaisesti. Asianajajaa ei tarvinnut kuulla samassa yhteydessä, koska kyseessä oli jatkojuttu, joka kommentoi aiempaa juttua, jossa häntä oli haastateltu. 

Vapauttava 6435/SL/16
Helsingin Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu

Lehti julkaisi kulttuurihenkilön muistokirjoituksen. Lukijoilla oli oikeus saada tietää tunnetun henkilön kuolemasta, vaikka vainajaa ei ollut vielä virallisesti tunnistettu eikä omaiseen ollut oltu yhteydessä.

Vapauttava 6379/SL/16
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus, konserniyhteys

Lehti julkaisi kolumnin, jossa esitettiin kärjekkäitä tulkintoja venäläismediasta. Oikaisun jälkeen juttuun ei jäänyt asiavirheitä. Jutussa ei myöskään ollut välttämätöntä tuoda esiin lehden konserniyhteyttä jutussa mainittuun esitutkintaan.

Vapauttava 6354/SL/16
Helsingin Sanomat

Verkkoarkistot

Lehti kertoi taloyhtiön ja asukkaan kiistasta. Jutuista selvisi turvakiellossa olleen asukkaan osoite. Lehti poisti tietoja verkkolehdestä mutta ei näköislehdestä. 

Langettava 6295/SL/16
Helsingin Sanomat

Totuudellinen tiedonvälitys, virheen korjaus

Lehti kertoi, että tutkimuslaitos on aloittamassa uuden selvityksen tiedevilpistä. Jutussa käytettiin virheellisesti termiä ”läpimurtotapaus”, joka antoi väärän kuvan jutussa käsitellystä tutkimuksesta. Lehti ei pyydettäessä oikaissut tietoja.

Vapauttava 6287/SL/16
Helsingin Sanomat

Yksityisyyden suoja, lasten esiintyminen mediassa, otsikko

Lehti käsitteli tunnettua rokotusten vastustajaa, vaikka tämä ei suostunut haastatteluun. Juttu ei loukannut hänen tai hänen lapsensa yksityiselämän suojaa. Lapsesta julkaistiin mahdollisimman vähän tunnistamiseen johtavia tietoja. Tiedoilla oli suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Vapauttava 6278/SL/16
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus

Lehti kertoi televisiossa esitettävästä dokumentista. Jutussa oli epätarkkuus, jonka lehti oikaisi verkkosivuillaan mutta ei printtilehdessä. Kyse ei kuitenkaan ollut olennaisesta asiavirheestä.

Langettava 6277/SL/16
Helsingin Sanomat

Totuudellinen tiedonvälitys

Lehti kertoi tiedevilppiä selvittäneistä raporteista. Lehti antoi lukijoilleen virheellisen kuvan selvitysten sisällöstä, eikä oikaissut olennaista asiavirhettä.

Vapauttava 6157/SL/16
Helsingin Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu, valokuva, yksityisyyden suoja

Lehti julkaisi valokuvan Brysselin terrori-iskussa loukkaantuneista kahdesta ihmisestä. Julkaisemisella oli yhteiskunnallista merkitystä eikä se rikkonut Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta.

Vapauttava 6146/SL/16
Helsingin Sanomat

Totuudellinen tiedonvälitys, kuvan harhaanjohtava käyttö, virheen korjaus, oma kannanotto

Lehti kertoi tiedevilppiepäilystä ja sen selvittämisestä valtion tutkimuslaitoksessa. Jutuissa esitettiin yksipuolisia tulkintoja, ja vilppiepäilyt kohdistuivat yhteen tutkijaan. Pelkkien epäilyjenkin käsitteleminen oli yhteiskunnallisesti merkittävää ja perusteltua. Vapauttava äänin 10-2. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 6112/SL/16
Helsingin Sanomat

Kuvan harhaanjohtava käyttö, oma kannanotto

Lehti kertoi tiedevilppiepäilystä ja sen selvittämisestä valtion tutkimuslaitoksessa. Lehdelle ei muodostunut velvollisuutta julkaista omaa kannanottoa tutkijalta, joka oli osallistunut yhteen mainituista tutkimuksista mutta jonka nimeä jutussa ei mainittu.

Vapauttava 6016/SL/15, 6025/SL/15, 6028/SL/15
Helsingin Sanomat

Oikeat tiedot, virheen korjaus

Lehti julkaisi kolumnin, jossa kirjoittaja käsitteli ilmastonmuutosta. Tekstissä ei ollut olennaisia asiavirheitä, vaan kyse oli kiistanalaisista näkemyksistä.

Vapauttava 5937/SL/15
Helsingin Sanomat

Yksityisyyden suoja, rikoksen uhri

Helsingin Sanomat uutisoi laajassa jutussa kansalaisaktivistiin kohdistuneesta vainoamisesta ja häirinnästä sekä pelottelukäynneistä hänen kodissaan. Jutusta kävi ilmi kodin sijainti ja siinä oli mainintoja aktivistin puolisosta ja perheestä. Lehti ja kantelija neuvottelivat jutun verkkoversioiden poistamisesta.

Langettava 5835/SL/15, 5836/SL/15
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus

Lehti julkaisi kartan, jossa oli olennainen asiavirhe. Lehti korjasi virheen seuraavan päivän lehdessä lyhyellä oikaisutekstillä. Korjaus oli tulkinnanvarainen eikä sen huomioarvo vastannut virheen vakavuutta.

Vapauttava 5797A-M/SL/15
Helsingin Sanomat

Ihmisarvon kunnioittaminen

Lehti pyysi lukijoilta pilkkanimiä virolaisista ja järjesti saamiensa ehdotusten perusteella lukijoilleen äänestyksen parhaista nimityksistä. Lehti osoitti huonoa harkintaa, mutta pakinanomaisessa tekstissä voi sananvapauden nimissä julkaista myös ironisia luonnehdintoja. Lisäksi lehti poisti jutun verkosta ja päätoimittaja pyysi anteeksi lukijoilta. Äänestyspäätös 6–4. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Langettava 5794/SL/15
Helsingin Sanomat

Yksityiselämän suoja

Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivullaan kontaktipalveluhuijauksesta kertovan jutun kuvituksena tunnistettavan kuvan yksityishenkilöstä. Hänellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Lehti poisti kuvan jutun yhteydestä kantelijan pyynnöstä, mutta ei poistanut sitä postauksestaan Facebook-sivullaan. 

Vapauttava 5769/SL/15
Helsingin Sanomat

Totuudenmukainen tiedonvälitys, toimittajan tiedonhankinta, samanaikainen kuuleminen

Lehti kertoi koulukiusatun henkilökohtaisista kokemuksista. Juttu oli kuvitettu haastatellun vanhassa koulussa, joka mainittiin nimeltä. Koulun henkilökunta ei joutunut niin kielteiseen julkisuuteen, että siitä olisi syntynyt velvoite samanaikaiseen kuulemiseen tai oman kannanoton julkaisemiseen.

Vapauttava 5708/SL/15
Helsingin Sanomat

Totuudenmukainen tiedonvälitys

Lehti julkaisi tiedesivuillaan tekstin, jossa liikuttiin toden ja sepitteen rajamailla. Tekstin tyylistä oli kuitenkin pääteltävissä, että kyse ei ollut tieteelliseksi tarkoitetusta uutisesta.

<< 1 2 3 4 5 6 7 8  ... >> 

Vapauttava 5797A-M/SL/15

Vastaaja: Helsingin Sanomat

Asia: Ihmisarvon kunnioittaminen

Ratkaistu: 22.10.2015

Lehti pyysi lukijoilta pilkkanimiä virolaisista ja järjesti saamiensa ehdotusten perusteella lukijoilleen äänestyksen parhaista nimityksistä. Lehti osoitti huonoa harkintaa, mutta pakinanomaisessa tekstissä voi sananvapauden nimissä julkaista myös ironisia luonnehdintoja. Lisäksi lehti poisti jutun verkosta ja päätoimittaja pyysi anteeksi lukijoilta. Äänestyspäätös 6–4. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Kantelut (13 kappaletta) 4.–6.4.2015

Kantelut kohdistuvat Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 3.4.2015 ja Helsingin Sanomien verkkosivuilla 4.4.2015 julkaistuun juttuun ”Miten kutsuisimme virolaisia?” ja siihen liittyvään äänestykseen ”Äänestä suosikkiasi virolaisten pilkkanimeksi”.  

Yhteenveto kanteluista:  

Kantelijoiden mukaan äänestys loukkaa ihmisarvoa. Lukijalle ei aukea toimituksen motiivi äänestykselle. Jos suomalaiset lähtökohtaisesti arvostavat ihmisiä sen verran, että arkikielessä ei ole mitään tarvetta vaipua tyhmyyteen ja käyttää rasistisia pilkkanimiä etelänaapureistamme, niin onko hyvien tapojen mukaista, että lehti, joka tunnettiin korkeasta laadustaan menneinä vuosikymmeninä, järjestää kilpailun aiheesta?  

”HS ei kunnioita tässä virolaisten etnistä taustaa, vaan yrittää kätkeä huumorin taakse vihapuhetta, kiihottamista kansanryhmää kohtaan ja ennakkoluuloja.”  

HS antaa Suomen suurimpana lehtenä myös tilaa muiden etnisten ryhmien nimityksille, ja suurimpana lehtenä ja laajan lukijakuntansa takia HS on suuressa vastuussa yhteiskunnassa käytävässä keskustelussa. Ovatko esimerkiksi "Manne, Hurri, Ryssä ja Neekeri" hyviä nimityksiä siksi, että se jotenkin kuvaa etnistä alkuperää ja/tai kansalaisuutta. Tässä tapauksessa ei ole kyse pelkästään etnisestä alkuperästä, vaan kansallisuudesta.  

”Yhteiskunnassa, jossa paljon puhutaan arvoista ja toisten ihmisten kohtelemisesta, täytyisi pyrkiä kirjoittamaan mieluummin siitä millaisia nimityksiä on, ja miten niitä saataisiin vähennettyä. Aihe on siis mielenkiintoinen ja asiallinenkin, mutta näkökulma voisi olla asiallisempi.”  

”Olen huolestunut kansalainen, joka lukee paljon lehtiä. Olen oikeustradenomiksi kohta valmistuva Suomalainen opiskelija, joka etniseltä taustaltaan on muuta kuin kantaväestöä ja aloin miettimään, että olenko minä seuraavan nimityksen kohde, julkisuudessa.”  

”Kuukausiliitteen jutussa kirjoitetaan halventavasti virolaisista. Jopa Viron Tasavallan Presidentti on tuominnut artikkelin, joka osoittaa nettijutun epäkunnioittavan luonteen. Juttu on rasistinen ja tuomittava koska kansa, johon se suuntautuu, ei hyväksy sitä.”  

”Juttu on halventava, rasistinen ja epäkunnioittava.”  

HS on yhden kantelijan mukaan näennäisesti pahoitellut asiaa, mutta heikosti ja aiheen vierestä argumentoiden. Jutun aloittamista ja ehdotusten pyytämistä ei pyydetty anteeksi. Anteeksi pyydettiin vain aiheutettua mielipahaa, mikä implikoi vian olevan loukkaantujissa. Lisäksi kirjoitettiin implikoiden, että loukkaavuus olisi syntynyt vasta ehdotusten jotenkin riistäydyttyä käsistä, vaikka koko lähtöasetelma oli hyvin rasistinen ja kansanryhmää vastaan kiihottava.  

“Vi anser att artikeln bryter mot följande journalistregel: 26. Allas människovärde ska respekteras. Etniskt ursprung, nationalitet, kön, sexuell orientering, övertygelse eller därmed jämförbar egenskap ska inte framställas på ett ovidkommande eller nedlåtande sätt.”

Helsingin Sanomien vastaus 18.9.2015

Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa, että alkuperäinen kirjoitus ja siihen liittyvä äänestysmahdollisuus poistettiin HS.fi:stä julkaisupäivän iltana, kun toimitus oli saanut runsaasti yleisöpalautetta jutun yhteydessä julkaistuista, lukijoiden ehdottamista nimityksistä. Tilalla julkaistiin teksti, jossa tiiviisti kerrottiin alkuperäisen jutun taustoista ja pahoiteltiin ”huonoa makua edustavien” nimiehdotusten julkaisua.

 

Jutussa oli päätoimittaja Niemen mukaan kyse leikkimielisestä lukijaäänestyksestä, josta kertova ensimmäinen juttu ilmestyi jo edellisessä Kuukausiliitteen numerossa (3/2015). Tuolloin lehdessä oli tiivis teksti otsikolla ”Keksi pilkkanimi virolaisille”. Tämä johdantojuttu esitteli toimituksen tarkoitusperiä asiassa. Hyvien naapureidemme halventamisen sijaan pyrkimyksenä oli ”nostaa virolaiset kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”. Toimitus muistutti, että ruotsalaisilla, norjalaisilla ja venäläisillä on omat pilkkanimensä, mutta virolaisilta sellaiset puuttuvat. Syyn arveltiin löytyvän historiasta: ”suhtaudumme virolaisiin hyväntahtoisesti, mutta katsomme heitä ylhäältä päin”. Samalla meillä suomalaisilla on omat lempinimemme virolaisten suussa: sommet, porot ja pekat.  

Jutussa katsottiin pakinatyyliin, että aika on kypsä sille, että virolaisillakin olisi oma pilkkanimi. Samalla Niemen mukaan karistaisimme itsestämme historiasta näihin päiviin periytyneen suojelevan suhtautumisen, isoveliasenteen, jolle Viron kehityksen myötä ei ole enää perusteita. Toimitus saikin lukijoilta satoja ehdotuksia virolaisten kutsumanimiksi. Enemmistö ehdottajista oli ymmärtänyt hyvin äänestyksen päämäärän ja hengen. Lukijoilta toimitus ei saanut tässä vaiheessa kielteistä palautetta.  

Huhtikuun Kuukausiliitteessä ilmestyneessä jutussa näitä lukijoiden ehdotuksia tuli julki valikoidusti. Toimitus oli valinnut ehdotusten joukosta kolmekymmentä nimitystä, joista lukijoiden oli tarkoitus äänestää HS:n verkkosivujen kautta. Voittaja oli määrä julkaista toukokuun kuukausiliitteessä.  

Osa lukijoiden lähettämistä ehdotuksista kumpusi Viron historiasta tai edusti jo tavalla tai toisella käytössä olevia nimityksiä (mm. ”Eestin perunat”, ”jänikset”, ”kalevpojat”, ”kuratit”, ”retiisit”, ”metsäveljet”, ”sarvikuonot”), osa taas liittyi arkielämän havaintoihin tai suomalaisten ja virolaisten erityissuhteeseen (mm. ”bemmit”, ”eteläespoolaiset”, ”kroonit”, ”raivot”, ”rysäpöksyt”, ”tömmet”).  

Toimituksen valitsemat ehdotukset vastaavat pääosin onnistuneesti äänestyshankkeen henkeä, veljeskansojen välistä naljailua, pakinatyyliä ja historiaan ja nykypäivään liittyviä etnografisia havaintoja ja kiteytyksiä. Fokus oli päätoimittajan mukaan enemmänkin maaotteluhengessä kuin esimerkiksi Suomessa asuvan virolaisväestön stereotypisoinnissa.  

Toimitus epäonnistui siinä, että julkaistujen ehdotusten joukkoon valikoitui nimityksiä, jotka päätoimittaja Niemen mukaan eittämättä edustavat huonoa makua. Sekä arkielämän yhteyksissä käytettyinä että historiallisessa kontekstissa ne voi kokea ikäviksi, virolaisia tarpeettomasti leimaaviksi (”varttiryssät”, ”vorolaiset”). Tämä ei tietenkään ollut toimituksen tarkoitus, eivätkä nämä nimitykset muutoinkaan edusta toimituksen linjaa, arvopohjaa tai ylipäänsä näkemyksiä.  

Niemi uskoo, että ehdotuksia lähettäneistä lukijoistakaan vain harva on ollut liikkeellä loukkaamistarkoituksessa. Toimitus sai sekä suoraan että sosiaalisen median välityksellä runsaasti paheksuvaa palautetta, kun kirjoitus äänestysehdotuksineen oli julkaistu Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Toimitus reagoi palautteeseen viipymättä. Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi pahoitteli kirjoituksen aiheuttamaa mielipahaa, ja toimitus pyrki myös sosiaalisessa mediassa avaamaan jutun taustoja, muistuttaen myös Helsingin Sanomien kattavasta Viron-uutisoinnista ja myötäelävästä suhteesta virolaisiin.  

Palautteen perusteella toimitus päätyi lauantai-iltana 4.4.2015 poistamaan koko kirjoituksen ja nimiehdotukset verkosta. Tilalla julkaistiin kirjoitus, jossa pahoiteltiin tapahtunutta. Lehti totesi, että osa ehdotuksista edusti huonoa makua. Äänestystä ei jatkettu, eikä myöskään voittajaa valittu tai julkistettu. Vastaava päätoimittaja pyysi myös painetussa Helsingin Sanomissa 10.4.2015 anteeksi sitä, että toimitus oli julkaissut ikäviksi koettuja nimityksiä.  

Helsingin Sanomien toimitus teki virheen julkaistessaan nimiehdotuksia, jotka ovat ilmeisen leikkimielellä ehdotettuja, mutta eivät sellaisenaan edusta hyvää makua. Toimitus katsoo kuitenkin toimineensa asiassa vilpittömästi ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti.  Julkilausuttuna pyrkimyksenä ei ollut Viron tai virolaisten loukkaaminen. Niemi katsookin, että kirjoituksessa ja äänestyksessä – niin lehden kuin ehdotuksiaan lähettäneiden lukijoiden osalta – oli kysymys pakinatyylisestä esityksestä, jossa on mahdollista käyttää tavanomaista värikkäämpää, terävämpää ja vapaampaa kieltä. Jopa hätkähdyttävät ilmaukset, mukaan lukien ns. käänteinen, hyväntahtoinen huumori, ovat pakinatyylille ominaisia piirteitä. Luonteeltaan ja vapauksiltaan tämänkaltainen teksti on lähempänä kaunokirjallista ilmaisua kuin todellisuutta dokumentoivaa uutistekstiä.  

Myös Julkisen sanan neuvoston aiempien ratkaisujen valossa voi Niemen mukaan tulkita, että pakinatyyli jättää tilaa myös kansallisten tai kieliryhmiin liittyvien erityispiirteiden värikkäällekin tarkastelulle (mm. 4261/YLE/10). Neuvosto on toisessa tapauksessa perustellut vapauttavaa päätöstään kohdan 26 suhteen myös sillä, etteivät alatyyliset ilmaukset kohdistuneet tunnistettaviin henkilöihin (5585/SL/14).  

Kantelun kohteena on nyt kirjoitus, jonka ensisijainen konteksti oli HS:n kuukausiliite. Kuukausiliitteen kokonaisuudessa ja juttuhierarkiassa kirjoitus oli pieni, ei-ryppyotsainen artikkeli, joka luettiin nimenomaan siinä ympäristössä, tuossa mittakaavassa. Johdantoteksti ja lehden luonne auttavat lukijaa asettamaan ilmaisut oikeisiin mittasuhteisiinsa. Myös Neuvosto on aiemmissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota asiayhteyteen perustellessaan vapauttavaa ratkaisua (5514/R/14).  

HS:n verkkosivuilla julkaistuna kirjoitus päätoimittajan mukaan irtautui jonkin verran alkuperäisestä kontekstistaan, jolloin lukijoiden kyky lukea sitä toimituksen tarkoittamassa hengessä ja merkityksessä saattoi muuttua. Sosiaalisessa mediassa tämä toimituksen viihdyttäväksi tarkoittama kevennysjuttu irtautui lähtökohdistaan entistä kauemmaksi, kun keskusteluun osallistujat lisäsivät aiheen käsittelyyn omat tulkintansa ja saatesanansa.  

Päätoimittaja Kaius Niemi katsoo, että toimituksella on lähtökohtaisesti ollut hyvät perusteet luottaa siihen, että Helsingin Sanomien arvopohja ja aiemmat ansiot moniarvoisen yhteiskunnan sekä Suomen ja Viron välisen kulttuurisillan edistäjänä luovat riittävän viitekehyksen tämänkin kaltaisen kirjoituksen lukemiselle. Niemi kuitenkin myöntää, että toimituksen olisi ollut syytä ottaa enemmän huomioon jutun ja äänestyksen kontekstieroja eri kanavissa ja avata verkkolukijoille tarkemmin pakinatyylin taustoja  

Helsingin Sanomat katsoo silti, että lehti on osoittanut toimineensa asiassa hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Lehdellä ei ole ollut motiivia julkaista loukkaamistarkoituksessa mitään ihmisryhmää koskevia halventavia tai ihmisarvoa loukkaavia nimityksiä. Tapaukseen liittyvät arviovirheet ovat enemmänkin tyylillisiä, hyvän ja huonon maun väliseen rajankäyntiin liittyviä lapsuksia kuin loukkaamistarkoituksessa tehtyjä rikkomuksia.  

Päätoimittaja Niemi katsoo, että kanteluun liittyvä neuvoston ratkaisu on merkittävä kannanotto sananvapauden kannalta. Sananvapauden käyttöön ja tehdyn arviointiin kytkeytyy aina se tarkoitus, jossa ilmaisun oikeutta on kulloinkin käytetty. Tässä tapauksessa lehden pyrkimys oli vilpitön, tyylilaji avoimen pakinallinen ja konteksti lukijan silmin arvostettu ja luotettava. Edellytykset väärinymmärrysten välttämiseen olivat siten aidosti olemassa, ja toimituksella oli vahvat perusteet luottaa siihen.  

Julkaisun jälkeen lehden motiiveihin ja mielikuviin liittyvät epäilyt ja tulkinnat kytkeytyivät päätoimittaja Niemen näkemyksen mukaan saman journalistisen sisällön siirtämiseen uutissisällön joukkoon ja nopeasti myös sosiaaliseen mediaan. Saadun palautteen perusteella huomattava osa lukijoista tulkitsi tuossakin kontekstissa, ettei kyse ollut Journalistin ohjeiden kohdan 26 tarkoittamasta loukkaavasta tai halventavasta tekstistä.  

Sananvapauden nimissä lehdellä ja toimittajalla on lähtökohtaisesti oikeus esittää myös provosoivia luonnehdintoja. Vaikka kanteluiden pontimena nyt olleista ”pilkkanimistä” osa oli tyylirikkoja, on niiden kategorinen kielto vastoin sananvapauden ajatusta. Huonokaan huumori ei ole riittävä syy rajoittaa pakinatyyppisen kerronnan mahdollisuuksia – etenkin kun jutussa ei ole ollut loukkaamistarkoitusta ja sen konteksti sekä tyylilaji tukevat kirjoituksen sallittavuutta.  

Päätoimittaja Niemi katsoo, että kantelujen kohteena olevassa asiassa on toimittu Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Helsingin Sanomat on julkaissut kyseisen kirjoituksen kenenkään ihmisarvoa, alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti halventamatta.  

Ratkaisu

JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Helsingin Sanomat pyysi Kuukausiliitteessä lukijoiltaan ehdotuksia virolaisten kutsumanimeksi, lempinimeksi ja pilkkanimeksi. Satojen joukosta lehti valitsi kolmekymmentä ja pyysi lukijoitaan äänestämään niistä parhaan pilkkanimen. Joukossa oli sekä myönteisiksi että kielteisiksi tulkittavia ehdotuksia. Kielteisen lukijapalautteen perusteella lehti perui äänestyksen, poisti jutun verkosta heti julkaisupäivänä ja pahoitteli samalla joidenkin nimiehdotusten huonoa makua. Noin viikkoa myöhemmin päätoimittaja pyysi henkilökohtaisesti anteeksi lukijoilta.  

Julkisen sanan neuvosto on päätoimittajan tavoin samaa mieltä siitä, että toimituksen harkinta petti. Neuvosto kuitenkin perustaa ratkaisunsa Journalistin ohjeisiin – ei hyvään tai huonoon makuun.  

Äänestyksen ironisen ja juttujen pakinanomaisen luonteen vuoksi lehti ei rikkonut Journalistin ohjeita. Lisäksi jutun nopea poistaminen verkosta ja päätoimittajan anteeksipyyntö lievensivät pilkkanimiäänestyksen vaikutusta.  

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.  

Ratkaisu tehty:

21.10.2015

Vapauttavaa äänestivät:

Risto Uimonen (pj), Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Anssi Järvinen, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento.  

Langettavaa kannattivat: Pirjo Auvinen, Jussi Lankinen, Veera Ristikartano ja Niklas Vainio.

Heidän eriävä mielipiteensä on seuraava:  

Journalistin ohjeiden kohdan 26 mukaan etnistä alkuperää tai kansallisuutta ei pidä tuoda esiin halventavasti. Nyt käsitellyssä jutussa Helsingin Sanomat nimenomaisesti pyysi lukijoilta pilkkanimiä virolaisista ja myös listasi nimet pilkkaniminä. Listassa on nimityksiä, jotka sisältävät väitteen muun muassa siitä, että virolaisten ominaispiirteisiin kuuluisi varastaminen (erityisesti nimitys "raivot" koruryöstäjä Raivo Roosnan mukaan; myös "vorolaiset"). Lisäksi virolaisiin yhdistetään luonteeltaan halventava nimitys ("varttiryssä"). Jutussa esitetään myös muita nimityksiä, joissa kansallisuus tuodaan esiin halventavasti.  

Aiemmassa ratkaisussaan 5785/MTV/15 Julkisen sanan neuvosto katsoi, että tv:n ohjelmatiedoissa esitetty ilmaus "Miksi somali raiskaa?" sisälsi väitteen, jonka mukaan raiskaaminen kuuluisi Suomessa asuvien somalitaustaisten henkilöiden ominaispiirteisiin. Vaikka tapaukset eivät olekaan täysin rinnasteisia, katsomme, että myös Helsingin Sanomien juttu loukkaa Journalistin ohjeiden kohtaa 26.  

Mainitussa ratkaisussa JSN katsoi, että ohjelmatietojen poisto ei riittänyt korjaamaan tapahtunutta vahinkoa. Tällä perusteella katsomme, että jutun poistaminen ja anteeksipyynnön julkaiseminen ei riittänyt korjaamaan tapahtunutta vahinkoa myöskään nyt käsiteltävässä tapauksessa.

Tämä päätös on avattu 2915 kertaa