5694/SL/14

Vapauttava

Lehti julkaisi henkilöhaastattelun, jossa haastateltava kertoi perintöveron määräytymisestä omassa perheessään. Lehdellä oli oikeus julkaista epätarkkuuksista huolimatta haastateltavan kertomus, joka liittyi yhteiskunnassa käytävään perintöverokeskusteluun. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä.

Kantelu 30.12.2014

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien verkossa 23.12.2014 julkaistuun juttuun ”Suomalainen vuori-neuvos pakenee perintöveroa Portugaliin”. Kantelijan mielestä jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtia 10, 12 ja 20.

Kantelijan mukaan jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 10, jonka mukaan tiedot on tarkistet-tava mahdollisimman hyvin. Jutun ainoa lähde on jutussa haastateltu henkilö, jonka väitettä 20 prosen-tin perintöverosta kyseisessä tapauksessa ei ollut tarkistettu toisesta lähteestä. Lisäksi jutun mukaan perintövero tulisi maksaa vuoden sisällä. Kantelija huomauttaa, että jo samana päivänä jutun julkaise-mien jälkeen useissa verkossa julkaistuissa kirjoituksissa huomautettiin, ettei perintövero kyseisessä tapauksessa olisi 20 prosenttia ja että perintöveron maksuaika olisi viisi vuotta.

Kantelijan mukaan tarkka perintöveroprosentti on tapauskohtainen. Lehti olisi voinut helposti selvittää, ettei 20 prosenttia ole paikkansa pitävä taso. Lisäksi kantelija mainitsee, että myöhemmin samana päivänä Helsingin Sanomat kysyi asiaa finanssioikeuden professorilta (http://www.hs.fi/talous/a1419312191366?ref=hs-art-artikkeli), joka piti esitettyä 20 prosentin väitettä kummallisena ja kertoi perintöveron jäävän sukupolvenvaihdostilanteissa monesti muutamaan pro-senttiin. Professori ei myöskään uskonut jutussa haastatellun henkilön väitettä siitä, etteivät hänen pe-rillisensä saisi pankista lainaa.

Kantelijan mukaan jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 12, koska haastateltava on Perheyri-tysten liiton valtuuskunnan jäsen, ja liitto on lobannut perintöveron laskemisen tai perintöveromallin muuttamisen puolesta. Kantelijan mielestä haastateltavalla on asiassa sekä henkilökohtainen että hä-nen yhteiskunnalliseen toimintaansa liittyvä hyötymismahdollisuus. Lehden olisi kantelun mukaan tullut suhtautua haastateltavan puheisiin erityisen kriittisesti, mutta jutun perusteella hänen kommenttiensa paikkansapitävyyttä ei ollut tarkistettu toisesta lähteestä.

Journalistin ohjeiden kohtaa 20 on kantelijan mielestä rikottu, koska alkuperäisen jutun virheitä ei ollut korjattu. Hän on pyytänyt virheiden korjausta sähköpostitse 23.12. Lopuksi kantelija toteaa, että vaikka verkkouutisointi on luonteeltaan prosessiuutisointia, jossa tiedot täydentyvät tilanteen edetessä, ei tällä voi perustella sitä, että uutisprosessi aloitetaan väärillä lähdetiedoilla. Jatkojutulla ei myöskään voi kor-vata alkuperäisten väärien tietojen oikaisematta jättämistä.

Helsingin Sanomien vastaus 15.2.2015

Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan jutun kirjoituksen aiheena oli Suomen perintövero, josta on käyty viime aikoina vilkastakin yhteiskunnallista keskustelua. Monet katsovat, että liian korkeaksi koettu pe-rintövero estää useissa tapauksissa yritysten sukupolvenvaihdoksia ja heikentää suomalaista omista-juutta. Kirjoituksessa haastateltu henkilö edusti näkemyksillään merkittävää suomalaista perheyritystä. Päätoimittajan mukaan hän on asiassa relevantti haastateltava, koska perheen omistusten siirto seu-raavalle sukupolvelle on ollut aktiivisesti pohdinnassa.

Niemi kertoo, että kyse on henkilöhaastattelusta, jossa haastateltava puhuu omasta tilanteestaan. Henkilöhaastattelussa haastateltavan on perusteltua esittää omassa asiassaan omia näkemyksiään ja mielipiteitään. Kaikki kirjoituksessa esitetyt näkemykset ovat haastateltavan, mikä ei Niemen mukaan jää lukijalle epäselväksi.

Oikaisupyyntö on tullut lehteen ja päätoimittajan mukaan jutussa ei ollut oikaisua vaativia olennaisia asiavirheitä. Lehden näkemyksen mukaan jutussa esitetty arvio perintöveron määrästä on paikkansa pitävä, ja tämä tieto on tarkistettavissa verohallinnon verkkosivuilta löytyvästä perintöverotaulukosta. Sen mukaan ensimmäisessä veroluokassa perintövero on suurista perinnöistä 20 prosenttia. Kyseessä olevassa jutussa ei päätoimittajan mukaan täyty edellytykset saada perintöveroon erityisiä huojennuk-sia. Verottaja voi päätyä perintöveron huojennukseen, jos kyseessä on yritys, jossa perinnönsaaja jat-kaa perittävän yrityksen toimintaa. Haastateltava on kertonut toimittajalle, etteivät hänen lapsensa ole jatkamassa yrityksen johdossa, eli lapset perisivät yrityksen kuin minkä tahansa muun omaisuuden. Päätoimittaja korostaa, että haastateltava itse käyttää termiä ”sukupolvenvaihdos”, mutta hän ilmeises-ti viittaa sillä omaan luopumiseensa. Kuten jutussa kerrotaan, on uudeksi toimitusjohtajaksi valittu per-heen ulkopuolinen henkilö.

Verohallinnon sivujen mukaan suurissa perinnöissä veron voi maksaa kahdessa erässä, joista ensim-mäisen eräpäivä on kolmen kuukauden päästä verotuspäätöksestä ja toisen viiden kuukauden päästä. Yritysomaisuuden kohdalla perintöveron voi jakaa viiteen maksuerään, mutta verohallinnon mukaan veron pitää silloin tulla ”maatilasta tai muusta yrityksestä, jonka toimintaa perinnönsaaja jatkaa”. Nie-men mukaan kyseisessä tapauksessa perinnön saajat eivät jatka yrityksen toimintaa, joten siksi pi-dempää maksuaikaa ei voida soveltaa. Niemi huomauttaa, että kantelijan vetoamaan kritiikittömyyden puutteeseen lasten lainan saamiseen pankista perintöveron maksamista varten, on mahdotonta tietää totuutta. Tämä johtuu siitä, että haastateltava on edelleen elossa, perintöveroja ei ole määrätty eikä niitä varten ole kysytty pankista lainaa. Niemen mukaan haastateltavan esittämän kiistanalaisen käsi-tyksen paikkansa pitävyyttä on viipymättä lähdetty tarkastamaan ja tätä varten lehti on haastatellut finanssioikeuden professoria. Professori ei ”oikein” usko haastatellun henkilön argumenttiin.

Niemen mukaan haastateltavan kuuluminen liittoon, joka on aktiivisesti ajanut perintöveron laskemista tai perintöveromallin muuttamista, ei voi tehdä tätä jääviksi kertomaan lehdessä omia kokemuksiaan ja näkemyksiään tästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Lehti tekee lukijalle näkyväksi haastateltavan roolin yritysten edunvalvojana ja perintöveroasian aktiivisena lobbaajana.

Lopuksi päätoimittaja toteaa, että kirjoitusta varten tiedot on tarkastettu mahdollisimman hyvin, tietoläh-teeseen on suhtauduttu riittävän kriittisesti, eikä kirjoituksessa ole ollut oikaisua vaativia olennaisia asiavirheitä. Juttu on liittynyt lehdessä aiemmin käytyyn, yhteiskunnallisesti merkitykselliseen perintö-verokeskusteluun. Jutussa kerrottiin yhdestä tapauksesta henkilöhaastattelun kautta, eikä jutussa ku-vattua perintöveron määrää pyrittykään eittämään yleisesti kaikkia yrityksiä koskevana, vaan kyse oli nimenomaan yksittäistapauksesta.

Ratkaisu

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asi-oissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toi-mituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Helsingin Sanomat julkaisi perintöveroa koskevan haastattelun, jossa haastateltava kertoi omasta tilan-teestaan. Lehti julkaisi myöhemmin samana päivänä jutun, jossa finanssioikeuden professori otti kan-taa haastateltavan lausuntoihin.

Perintöverotus on merkittävä yhteiskunnallinen asia, josta lehden oli perusteltua kertoa lukijoille myös varakkaan henkilön näkökulmasta. Haastateltavalla on asema liitossa, joka on ajanut aktiivisesti perin-töveron laskemista tai perintöveromallin muuttamista. Lehti teki tämän lukijoille selväksi.

Haastateltava on kertonut toimittajalle, että hänen perillisensä eivät jatka yrityksen johdossa, mutta tätä ei sanottu selkeästi jutussa. Lehti kuitenkin mainitsi uuden toimitusjohtajan nimen, josta saattoi arvioida hänen tulevan perheen ulkopuolelta. Toimittaja ja haastateltava käyttivät sanaa sukupolvenvaihdos huolimattomasti. Jutusta käy kuitenkin ilmi, että kyseessä ei ole verottajan määrittelemä sukupolven-vaihdos, vaan yrityksen osakkeiden mahdollinen siirtyminen perillisille. Neuvoston mielestä kyse ei ollut olennaisesta asiavirheestä, joka olisi tullut korjata.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Riikka Kaihovaara, Niklas Vainio, Veera Ristikartano, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento.