Kantelu 8.10.2014
Kantelu kohdistuu Iltalehdessä 17.9.2014 julkaistuihin juttuihin ”Viisi synkkää talousfaktaa” ja ”Mittarit punaisella”. Jutun mukaan ”Julkiset menot ovat nyt lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ennen talouskriisiä osuus oli vielä alle 50 prosenttia”. Kantelun mukaan tieto on virheellinen. BKT kuvaa tuotannon arvoa. Julkisen arvonlisäyksen osuus BKT:sta on vain 20 prosenttia. Kantelija viittaa Tilastokeskuksen tietoihin.
Kantelija pyysi välittömästi lehteä korjaamaan virheen. Toimitus ei korjannut virhettä.
Iltalehden vastaus 10.11.2014
Päätoimittaja Petri Hakala vastaa, että jutussa pyrittiin antamaan lukijoille kansantajuinen kuva Suomen talouden ongelmista. Sitä varten haastateltiin kokenutta ekonomistia. Jutussa kuvattiin julkisten menojen leikkauspaineita. Julkisten menojen osuuden kasvua kuvailtiin vakiintuneella tavalla eli vertaamalla julkisten menojen ja bruttokansantuotteen suhteen muutosta. Kun BKT ei ole kasvanut, julkisten menojen suhteellinen osuus BKT:sta on tunnetusti kasvanut. Se on kiistatta ongelma.
Jutussa käytetyt sanamuodot ovat Hakalan mukaan vakiintuneita. Käsitteisiin liittyviä taloustieteellisiä ongelmia ei ole tarpeen eikä mahdollista avata uutistekstissä, joka pyrkii helppolukuisuuteen. Tilastokeskuksen julkaisussa ”Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin 2012” ja erityisesti sen osassa, joka on otsikoitu: ”Kokonaismenojen vertailu on vaikeaa”, todetaan seuraavasti: ”Julkisia menoja tarkastellaan yleensä suhteuttamalla menot bruttokansantuotteeseen. Yleinen virhetulkinta tästä luvusta on, että käsitetään julkisyhteisöjen tuottavan bruttokansantuotteesta kyseisen osuuden. Kyseessä on kuitenkin eri asia. Julkisten kokonaismenojen BKT-suhde on suhdeluku, joka vertaa kahta eri tunnuslukua toisiinsa.”
Mitä jutussa sitten luki? ”Julkiset menot ovat nyt lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ennen talouskriisiä osuus oli vielä alle 50 prosenttia.” Hakalan vastauksen mukaan tekstissä ei siis todeta, että julkisyhteisöt tuottavat BKT:sta kyseisen osuuden. Siinä vain kerrotaan, miten julkisten menojen osuus on muuttunut. Tarkoitus oli Hakalan mukaan kuvata tilanteen heikkenemistä tällä mittarilla mitattuna. Täsmällisyys on tähän tarkoitukseen riittävä tiiviissä lehtitekstissä.
Kantelijan esiin nostama käsitteiden ongelma ansaitsee sinänsä julkisuutta, mutta oikaisua tämän jutun yksityiskohta ei päätoimittaja Hakalan mielestä vaatinut.
Ratkaisu
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
Julkisen sanan neuvosto on käsitellyt tätä samaa asiaa aikaisemminkin. Turun Sanomat Langettava 5547/SL/14 ja Helsingin Uutiset Langettava 5571/SL/14 saivat vuonna 2014 neuvostolta langettavat päätökset, kun ne eivät olleet pyynnöistä huolimatta korjanneet samaa virhettä, josta tässäkin kantelussa on kyse. Asia on selitetty yksityiskohtaisesti Tilastokeskuksen julkaisussa Tieto & trendit, jossa pääjohtaja Marjo Bruun avaa problematiikan http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/.
Iltalehdessä kirjoitettiin, että julkiset menot ovat lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos verrataan julkisia menoja ja bruttokansantuotetta, tarkastellaan kahden eri tunnusluvun välistä suhdetta, ei toisen osuutta toisesta. Julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on noin 20 prosenttia ja niiden suhde bruttokansantuotteeseen lähes 60 prosenttia. Lehti teki olennaisen asiavirheen, joka olisi pitänyt korjata viimeistään silloin, kun sitä pyydettiin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, ja Heikki Vento.