Vapauttava 4980/SL/12
Helsingin Sanomat

Alaikäisen yksityisyyden suoja, verkkojutun muokkaaminen

Jutussa 17-vuotias poika kertoi haluavansa huomiota herättävän kasvotatuoinnin. Hänellä oli oikeus kertoa mielipiteensä julkisuudessa, eikä lehdellä ollut velvollisuutta poistaa pojan nimeä verkkoarkistostaan.  Vapauttava päätös äänin 12-1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.  

Vapauttava 4980/SL/12

Vastaaja: Helsingin Sanomat

Asia: Alaikäisen yksityisyyden suoja, verkkojutun muokkaaminen

Ratkaistu: 13.3.2013

Jutussa 17-vuotias poika kertoi haluavansa huomiota herättävän kasvotatuoinnin. Hänellä oli oikeus kertoa mielipiteensä julkisuudessa, eikä lehdellä ollut velvollisuutta poistaa pojan nimeä verkkoarkistostaan.  Vapauttava päätös äänin 12-1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.  

Kantelu 2.9.2012

Kantelu kohdistuu 1.8.2012 julkaistuun juttuun ”Frans kokeili zombien elämää”, jossa 17-vuotiaalle pojalle maalattiin pääkallokuvio kasvoihin ja toimittaja liikkui hänen kanssaan kaupungilla. Nimellään ja kuvallaan esitelty poika kertoi haluavansa kasvoihinsa pääkallotatuoinnin, mutta kukaan ei ollut suostunut tekemään sitä hänelle. Kantelijoina ovat pojan vanhemmat sekä hänen tyttöystävänsä vanhemmat. Myös tyttö esiteltiin jutussa nimellään.

Kantelijat pelkäävät, että juttu leimaa heidän lapsensa ja voi haitata näiden opiskelua, työn saantia ja asunnon löytämistä. Kantelijoiden mielestä lehti ei noudattanut varovaisuutta kertoessaan alaikäisiä koskevista asioista.  Heidän mukaansa toimituksen olisi myös pitänyt pyytää huoltajien lupa ennen alaikäisten nimien julkaisemista. Kantelijat pitävät myös kyseenalaisena jutun painotusta. Heidän mielestään juttu olisi ollut asiallisempi, jos siinä olisi kerrottu kasvotatuoinnin vaikutuksista esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saamiseen, puolustusvoimissa palvelemiseen tai passintarkastukseen.

Kantelijat pyysivät lehteä poistamaan jutun verkosta ja kertovat käyneensä asiasta lehden kanssa asiallista keskustelua. Toimitus ei kuitenkaan suostunut kantelijoiden pyyntöön. He odottavat myös neuvostolta kantaa jutun tai ainakin nuorten nimien poistamiseen verkosta. Kantelijat eivät kiistä lastensa oikeutta omien mielipiteiden esittämiseen yhteiskunnallisesti merkittävästä ilmiöstä, mutta katsovat, että nuorten mielipiteet voivat muuttua ja ovat huolissaan asian saamasta näkyvyydestä. Toimituksen olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ottaa huomioon paitsi nuorten ikä myös näiden ymmärrys median toiminnasta. Kantelijat kirjoittavat, että juttu ei nuorten mielestä täysin vastannut haastattelupyyntöä.

Helsingin Sanomien vastaus 14.9.2012

Päätoimittaja Mikael Pentikäinen pitää juttua arvokkaana ja yhteiskunnallisesti merkityksellisenä. Vartalon muokkaus on hänen mukaansa lisääntynyt etenkin nuorten aikuisten keskuudessa, ja pohdiskelut tällaisten ratkaisujen perusteista ja alan pelisäännöistä palvelevat suurta yleisöä. Pentikäinen kirjoittaa, että artikkelin pääviesti puhui harkinnan puolesta. Jutussa kuultiin tatuointia pohtivaa nuorta, tatuoitua ”konkaria” ja alan ammatinharjoittajia.

Päätoimittajan mukaan juttu tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä siinä esiintyvien henkilöiden kanssa. Toimittajalla oli sellainen käsitys, että jutun päähenkilö oli läpikäynyt tatuointiasian ja siihen liittyvän kokeilun myös huoltajansa kanssa. Pentikäinen katsoo, että päähenkilö antoi haastattelun vapaaehtoisesti ja että kysymys oli yksissä tuumin sovitusta yhteistyöstä.  Juttu kunnioittaa Pentikäisen mielestä esimerkkihenkilöä. Kantelijan huomioita jutun painotuksista Pentikäinen pitää puuttumisena journalismin ytimeen, eli sisältöä koskevien ratkaisujen tekemiseen journalistisin perustein.

Pentikäinen vetoaa perustuslakiin: jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä, eivätkä lapset ja nuoret ole tässä suhteessa poikkeus. Myös YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa korostetaan lapsen oikeutta ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Pentikäinen katsookin, että lehdellä on erityinen velvoite kuulla myös lasten ja nuorten mielipiteitä.

Helsingin Sanomilla on käytössä erityinen ohjeistus lapsista ja nuorista uutisten ja reportaasien kohteina ja toimijoina, ja sitä sovellettiin Pentikäisen mukaan myös kantelun kohteena olevaan juttuun. Ohjeistuksen perusteella lasten ja nuorten suojeluun julkisuuden mahdollisilta haitallisilta seurauksilta täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Toimituksen tulee myös varmistaa, että haastatelluilla on riittävät valmiudet ymmärtää julkisuuden seuraukset.

Päätoimittaja katsoo, että yli 15-vuotiasta nuorta voi haastatella ilman huoltajan lupaa, eritoten, jos jutussa käsitellään nuoren mielipiteitä hänen omaan elämäänsä liittyvistä tai yleisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Alle 18-vuotiaat voivat lainkin perusteella tehdä merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia.

Helsingin Sanomien toimituksella ei Pentikäisen mukaan ollut syytä epäillä jutussa esitellyn nuoren miehen harkintakykyä. Häntä kuvailtiin jutussa ”rauhallisen oloiseksi, hiljaisella äänellä puhuvaksi nuorukaiseksi, joka opiskelee toista vuotta metallialaa”. Pentikäinen korostaa, että jutussa selvitettiin ihmisten reagointia kasvotatuointiin kasvomaalausta käyttäen, eikä päähenkilöä ollut oikeasti tatuoitu. Nuorukainen esitti näkemyksenä, joka käsitteli hänen oikeuttaa päättää omasta elämästään. Hänen tyttöystävänsä kuvaili kasvomaalausta aika oudoksi ja ihan hienoksi. Pentikäinen ei hyväksy ajatusta, että nämä mielipiteet olisivat nuorten kannalta kohtalokkaita.

Lehti ei pidä aiheellisena suostua kantelijoiden vaatimukseen poistaa koko juttu tai nuorten nimet verkosta. Kirjoituksessa esitellyt alaikäiset nuoret eivät itse ole esittäneet toimitukselle vaatimuksia. Pentikäisen mielestä vapaaehtoisen ja hyvässä yhteisymmärryksessä tehdyn haastattelun sensuroiminen jälkikäteen on vastoin sananvapauden periaatteita ja hyvää journalistista käytäntöä. Poistaminen vaatisi hänen mukaansa käytännössä tietoa siitä, että kirjoituksessa esitetyt väittämät eivät pitäneet paikkaansa tai tietoa sellaisesta käänteestä, joka muuttaisi nuorten saaman julkisuuden kohtuuttomaksi.

Ratkaisu

Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).

Lehti kertoi 17-vuotiaan nuoren halunneen selvittää, miten helsinkiläiset reagoivat kasvotatuointiin. Poika esiteltiin nimellään ja kasvoillaan lehden pääuutissivun vinkissä ja reportaasijutussa. Hän oli halunnut 12-vuotiaasta lähtien zombie-tatuoinnin kasvoihinsa, mutta kolme tatuoijaa oli kieltäytynyt tekemästä hänelle sellaista. Poika perusteli jutussa tatuointipäätöstään sillä, että hän voi tehdä omalla elämällään, mitä haluaa. Yksi yrittäjä teki hänelle zombieta esittävän kasvomaalauksen, jonka herättämää huomiota jutussa käsiteltiin. Pojan tyttöystävä kehui jutussa maalausta, mutta luurankotatuoitu mies kehotti oman kokemuksensa perusteella poikaa varovaisuuteen ja harkintaan. Kainalojutussa kirjoitettiin tatuointiliikkeiden suhtautumisesta kasvoihin ja alaikäisille tehtäviin tatuointeihin.

Ajankohtaista ilmiötä käsiteltiin jutussa erilaisista näkökulmista. Päähenkilö korosti oikeuttaan omiin päätöksiinsä, mutta kirjoituksessa myös esiteltiin huomiota herättävän tatuoinnin riskejä. Toimittajan kanssa liikkunut maalattu poika sai peräänsä vartijan, eivätkä kaikki suostuneet menemään hänen kanssaan samaan hissiin.

Neuvoston mielestä jutun päähenkilö ja hänen tyttöystävänsä esiteltiin lehdessä asiallisesti. Heistä ei paljastettu arkaluonteisia tietoja, eikä lukija voi tietää, aikooko poika myöhemmin ottaa oikean kasvotatuoinnin. 17-vuotiaalla on oikeus kertoa julkisesti omasta elämästään ja näkemyksistään, mikäli sitä ei voi pitää kohtuuttomana hänen tai hänen lähipiirinsä kannalta. Julkisuudessa esiintyy paljon ihmisiä, jotka ovat koristelleet näyttävästi kehoaan. Pelkästään erikoisesta tatuointitoiveesta kertominen tai kasvomaalauksen kommentoiminen eivät neuvoston mielestä saata poikaa ja hänen tyttöystäväänsä kyseenalaiseen julkisuuteen.  

Periaatepäätöksessään verkkojulkaisuista neuvosto on katsonut, että toimitusten verkkoarkistoihin tallennettuja tietoja voi muuttaa vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa. Näin voidaan menetellä esimerkiksi silloin, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia nuorelle henkilölle. Tässä tapauksessa lehti katsoi, ettei sillä ollut syytä muuttaa verkkojuttua. Neuvostolla ei ole perusteita puuttua lehden päätökseen.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Marja Irjalan eriävä mielipide:

Henkilön alaikäisyyden ja jutun luonteen vuoksi toimituksen olisi pitänyt pyytää jutun tekemiselle myös vanhempien lupa.


Vapauttavan päätöksen puolesta äänestivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Kari Heino, Timo Huovinen, Lauri Karppi, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Pollari, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento. Langettavan päätöksen puolesta äänesti Marja Irjala.

Tämä päätös on avattu 2850 kertaa