4692/SL/11

Vapauttava

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös arkaluonteisen rikoksen alaikäisen uhrin henkilöllisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti saattoi kertoa alaikäisiin kohdistuvista rikosnimikkeistä poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti, koska kysymyksessä oli yhteiskunnallisesti merkittävä rikosvyyhti.

Kantelu 16.9.2011

Kantelijan mukaan miehensä murhasta epäiltyä Anneli Aueria epäillään Satakunnan Kansan verkkosivujen (16.9.2011) mukaan myös neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä raiskauksesta ja avunannosta törkeään raiskaukseen. Lehden uutinen alkaa virkkeellä ”Sattumaa vai ei.” Uutisen aloitus on kantelijan mielestä spekulatiivinen, johdatteleva ja ottaa vihjailevasti kantaa syytetyn syyllisyyteen ja rikkoo siten ohjekohtia, jotka käsittelevät alaikäisiä koskevia tietoja ja oikeudenkäyntiä (Journalistin ohjeiden kohdat 30 ja 35).

Ottaen vielä huomioon uutisen asian arkaluontoisuuden ja myös se, että epäillyt rikokset ovat kohdistuneet lapsiin, ja että epäillyllä on lapsia, uutisoinnissa ei kantelijan mielestä ole noudatettu erityistä varovaisuutta, vaan vihjaillaan syyllisyydestä aloittamalla uutinen ”Sattumaa vai ei”

 

Satakunnan Kansan vastaus 14.10.2011

Päätoimittaja Petri Hakala korostaa, että Satakunnan Kansan vastaus koskee ainoastaan arkaluontoisen rikoksen uhrin henkilöllisyyden väitettyä paljastumista. Lisäksi lehti ensisijaisesti katsoo, että kantelu tulee jättää tutkimatta. Hakala perustelee näkemyksensä sillä, että yleisesti ei ole tiedossa kuka tai ketkä ovat rikoksen asianomistajia, eikä JSN voi tämän vuoksi arvioida, ovatko he jutusta tunnistettavissa.

Satakunnan Kansa uutisoi verkossa 16.9.2012 tapauksen uudesta käänteestä eli Auerin vangitsemisesta ilmitulleiden uusien seksuaalirikosepäilyjen johdosta. Artikkelissa ei Hakalan mukaan ole miltään osin yksilöity asianomistajaa/asianomistajia. Tämä ei myöskään ole ollut mahdollista, kun lehdellä ei ole ollut heitä edes tiedossa.

Artikkelissa on julkaistu ne teot/rikosnimikkeet, joista Auer on epäilty. Rikosnimikkeet ovat Hakalan mukaan olleet vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä ilmitullutta julkista tietoa. Artikkelissa ei ole mainittu asianomistajan/asianomistajien nimiä tai lukumäärää. Epäillyistä teoista/rikosnimikkeistä tai niiden lukumäärästä ei voi päätellä asianomistajien lukumäärää. Epäilyt voivat päätoimittajan mukaan yhtä hyvin koskea vain yhtä tai useampaa asianomistajaa.

Artikkelin ingressillä ”Sattumaa vai ei” ei Hakalan mukaan oteta miltään osin kantaa asianomistajan/asianomistajien henkilöllisyyteen. Artikkelissa ei ole viitattu Auerilla oleviin lapsiin.

Auerin Ulvilan murhaepäilyä koskeva oikeudenkäynti on kaikkien aikojen seuratuimpia oikeudenkäyntejä suomalaisessa mediassa. Sitä ovat Hakalan vastauksen mukaan sävyttäneet lukuisat rikosoikeudenkäyntiin liittyvät dramaattiset käänteet sekä keskustelu poliisin toiminnasta esitutkinnan aikana. Vaasan hovioikeus kumosi 1.7.2011 Satakunnan käräjäoikeuden asiassa antaman langettavan murhatuomion. Hovioikeus oli toukokuussa määrännyt Auerin päästettäväksi vapaaksi vankilasta.

Hovioikeuden päätöksen jälkeen syyttäjä haki asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Hakalan vastauksen mukaan syyttäjä ilmoitti myös saaneensa haltuunsa uutta aineistoa, jonka perusteella hän pyysi asiassa lisätutkintaa. Poliisi teki Auerin asuntoon 19.8.2011 kotietsinnän, jonka yhteydessä takavarikoitiin Auerin omaisuutta.

Syyttäjän tekemää valitusta ja ilmitulleita uusia asioita puitiin elo-syyskuussa 2011 julkisuudessa useissa eri medioissa. Hakalan mukaan myös Auer osallistui julkisuudessa käytyyn keskusteluun mm. Satakunnan Kansan laajassa haastattelussa 5.9.2011, MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa 7.9.2011 ja Apu-lehdessä 15.9.2011. Auer vangittiin 16.9.2011 käräjäoikeuden päätöksellä artikkelissa (SK16.9.2011) mainittujen rikosepäilyjen johdosta. Tämän jälkeen asiaa on käsitelty mm. 22.9.2011 Yle TV1:n A-Talk -ohjelmassa, jossa Auerin asiasta ja ilmitulleista seksuaalirikosepäilyistä keskustelivat valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, rikosoikeuden professori Terttu Utriainen, toimittaja Jarkko Sipilä ja kansanedustaja Kari Tolvanen.

Journalistin ohjeiden 33 kohdan mukaan tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin. Ohjekohdan 34 mukaan arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Edellä mainitut kohdat oikeuttavat päätoimittaja Hakalan mukaan uhria koskevien tietojen julkaisemisen, mikäli tiedon julkaiseminen on välttämätöntä yhteiskunnallisesti merkityksellisen uutisoinnin kannalta.

Päätoimittaja Petri Hakala viittaa edellä kertomaansa taustaan ja pitää yhteiskunnallisen intressin kannalta välttämättömänä uutisointia Auerin vangitsemisesta. Yhtä lailla uutisointi on Hakalan mielestä välttämättömästi edellyttänyt sen seikan kertomista, minkä rikosepäilyjen takia Auer on yhtäkkiä kesken murhaoikeudenkäynnin uudestaan vangittu, ja että vangitsemisella ei ole ainakaan uutisointihetkellä tiedossa olleiden seikkojen valossa ollut liittymää vireillä olevaan murhaoikeudenkäyntiin. Näitä asioita ei Hakalan mielestä ole voitu kertoa muulla tavoin ja enemmän asianomistajaa/asianomistajia suojaten kuin mitä lehti on tehnyt.

Päätoimittaja Hakala sanoo, että hyvin samalla tavoin asiasta olivat uutisoineet jo ennen Satakunnan Kansan verkkouutista esimerkiksi Iltalehti, Helsingin Sanomat sekä STT, jonka uutinen levisi nopeasti miltei kaikkiin Suomen suurimpiin viestimiin.

Satakunnan Kansan uutisoinnissa ei ole otettu sanallakaan kantaa asianomistajan/asianomistajien henkilöllisyyteen. Tämä ei ole myöskään ollut mahdollista, kun lehden tiedossa ei ole asianomistajien henkilöllisyyttä. Uutisoinnin jälkeen julkisuudessa esitetyt arvailut teon mahdollisesta kohdistumisesta Auerin omiin lapsiin ovat puhdasta spekulaatiota, joka ei perustu lehden uutisointiin.

Ratkaisu

Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Tietoja rikoksen tekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin (JO 33). Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä (JO 34).

Yleensä Julkisen sanan neuvosto edellyttää, että nimen ja yksityisyyden suojaan kohdistuvalle kantelulle on asianomistajan suostumus. Neuvosto kuitenkin otti poikkeuksellisesti tämän kantelun käsittelyyn ilman sitä. Menettelylle oli kaksi perustetta. Käräjäoikeus salasi asianomistajien henkilöllisyydet, jolloin ne eivät voineet olla ulkopuolisten tiedossa, ja siten suostumusten pyytäminen olisi ollut mahdotonta. Kantelun käsittely oli kuitenkin neuvoston mielestä journalistisen etiikan kannalta tärkeää, koska alaikäisten ja arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyyden suojaan kiinnitetään Journalistin ohjeissa erityistä huomiota. Kantelun käsittelyä puolsi myös aiempi rikosprosessi ja epäillyn saamat uudet syytteet. Näillä yhdessä on huomattavaa yleistä ja yhteiskunnallista merkitystä.

Auerin tapaus on harvinaislaatuinen suomalaisessa rikoshistoriassa. Ulvilassa vuonna 2006 tehdyn murhan jälkeen syntyi median raportoinnin perusteella ensin kuva kovia kokeneesta puolisosta neljän lapsensa kanssa. Sitten äidistä tuli epäilty ja sen jälkeen murhasta tuomittu, kunnes hovioikeus kumosi alioikeuden päätöksen. Vapautta kesti muutama kuukausi, kun uusi tutkintavankeus alkoi. Samalla poliisi käynnisti syyttäjän pyynnöstä lisätutkimukset Korkeimmalle oikeudelle jätetyn valitusluvan käsittelyä varten. Niin poliisitutkinnan ristiriitaisuudet kuin oikeuslaitoksen toisistaan poikkeavat tuomiotkin oikeuttavat ja jopa velvoittavat mediaa raportoimaan prosessista poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti. Tätä puoltavat yleisön oikeus saada tietoja sekä poliisin ja oikeuslaitoksen toiminnasta että epäillyn oikeusturvan toteutumisesta.

Journalistin ohjeet kehottavat erityiseen pidättyväisyyteen tietojen julkaisemisessa, jos on vaara, että arkaluonteisen rikoksen uhri paljastuu. Lisäksi alaikäisen nimen ja yksityisyyden suoja on erityisen vahva. Keskeisin seikka neuvoston tulkinnan ja päätöksenteon kannalta on lehden poliisitiedotteesta poimima rikosnimike ”neljä törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä”. Epäillyllä on neljä lasta, joten uutinen on voitu lukea niin, että mahdollinen rikos kohdistuisi heihin. Ilmaisu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uhreja olisi neljä, vaan epäiltyjä tekoja on neljä. Poliisi ei siis väittänyt eikä lehti kirjoittanut, että kyse olisi epäillyn lapsista.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Kansa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Tuomo Lappalainen, Jaakko Ujainen ja Veikko Valtonen.