Periaatepäätös verkkoarkistoista

 

4069/SL/09

Julkisen sanan neuvoston vapauttava, periaatteellinen ennakkopäätös nimen suojaa ja arkistokäyttöä koskevassa asiassa. Verkossa olevat arkistot ovat osa historiaa, eikä niihin yleensä pidä puuttua. Erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa muutos voi kuitenkin kuulua journalistisen päätösvallan piiriin. Ratkaisun tekee aina vastaava toimittaja.


Kantelu 3.2.2009

Kantelun mukaan uutinen aiheuttaa huomattavaa haittaa kantelijan yksityiselämälle. Hän on kärsinyt rangaistuksensa ja haluaa palata yhteiskuntaan ja elää normaalia elämää. Tämä ei onnistu, jos Helsingin Sanomat ei muiden lehtien tavoin suostu poistamaan arkistosta kantelijan nimeä. Hakukoneet löytävät kantelijan nimellä petosuutisen, eikä hän pysty tämän vuoksi esimerkiksi vuokraamaan itselleen asuntoa tai saamaan töitä. Esimerkiksi Google antaa kantelijan nimellä ensimmäiseksi hakutulokseksi Helsingin Sanomien uutisen.

Kantelu koskee sekä nimen julkaisua yli kaksi vuotta sitten että sen löytymistä arkistoista edelleen. Tiedon levittämiselle näinkin yksityiskohtaisesti (koko nimi ja asuinpaikka) ei ole hyväksyttävää syytä varsinkaan enää. Aineiston säilyttäminen internetissä on katsottava jatkuvaksi julkaisuksi. Kantelija sanoo sovittaneensa rikoksensa yhteiskunnalle, eikä hyväksyttävää syytä julkaisemisen jatkamiselle enää ole. Median tehtävä tiedottajana ja julkisen keskustelun herättäjänä on päättynyt. Ainoa uutista koskeva ”arvo” on tällä hetkellä se, että kantelijaa internetistä nimellä etsivä voi saada tietoonsa kantelijan vanhan, jo yhteiskunnalle sovitetun rikoksen. Tämä ei voi olla hyväksyttävä syy julkaisemisen jatkamiselle. Kantelijan henkilöllisyyden paljastamisella ei ole tässä vaiheessa, hänen eläessään rehellistä elämää, mitään yhteiskunnallista merkitystä.

Uutisen julkaisuoikeutta arvioitaessa on kantelun mukaan otettava huomioon se, että kantelija ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö. Lisäksi hänet on yksilöity koko nimellä ja kertomalla hänen asuinpaikkansa. On myös huomioitava kantelijan harvinainen nimi. Helsingin Sanomia on pyydetty poistamaan uutisesta nimi, mutta tähän ei ole suostuttu.


Helsingin Sanomien vastaus 23.2. ja 23.3.2009

Päätoimittaja Janne Virkkunen vastaa, että kantelijan nimen julkaiseminen tuomioistuimen päätöksen yhteydessä on ongelmatonta. Kantelijan on rikoksia tehdessään täytynyt ymmärtää, että hänen rikoksensa ovat niin vakavia, että rikosten paljastuminen johtaa väistämättä nimen julkaisuun tiedotusvälineissä. Nimen julkaiseminen perustuu JSN:n voimassa olevaan lausumaan ja HS:n omaan nimenjulkaisuohjeeseen, jossa yhtenä keskeisenä periaatteena on kahden vuoden tuomio julkaisurajana. Tapauksessa on kysymys ei-vähäisestä ja suunnitelmallisesta rikoksesta. Kantelija on tuomittu kaiken kaikkiaan 32 talousrikoksesta, joista 10 on katsottu törkeiksi, yhteensä 2 vuoden ja 8 kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon. Tapaus on uutisoitu asiallisesti eikä henkilöstä ole nimen ja asuinpaikan lisäksi paljastettu muita yksityiseksi luonnehdittavia seikkoja.

Kantelija toivoo nimensä poistamista Helsingin Sanomien verkkopalvelusta sillä perusteella, että hän on rangaistuksensa kärsinyt ja haluaa palata yhteiskuntaan ja elää normaalia elämää. Päätoimittajan mielestä on totta, että internetin kehittyminen on muuttanut julkisuuden luonteen. Ns. vanhassa maailmassa kerran julkaistu juttu oli suuren yleisön saatavilla ainoastaan rajoitetusti, arkistoissa ja kirjastoissa. Internetin myötä asiat ja tapahtumat tallentuvat eri paikkoihin ja hakukone löytää asianomaisesta kertovan tiedon. Jokaisen julkisuuteen joutuvan tai pääsevän on syytä ymmärtää muuttuneen julkisuuden luonne. Tulevaisuudessa on myös mahdollista, että tiedotusvälineiden arkistot ovat käytännössä yleisölle avoimia, joten kaikki sisältö saattaa olla kaikkien saatavilla jatkuvasti.

Kantelija on aiemmin joulukuussa 2008 pyytänyt häntä koskevan kirjoituksen poistamista Helsingin Sanomien verkkosivuilta. Tuolloin Helsingin Sanomat vastasi, ettei poistamiselle ole perusteita. Perusteluissa todettiin, että julkaistujen artikkelien poistaminen sillä perusteella, että
ne eivät yksittäisten henkilöiden subjektiivisen käsityksen mukaan enää ole ajankohtaisia tai välttämättömiä, johtaisi tiedotusvälineiden toimintaedellytysten perusteettomaan rajoittumiseen sekä käytännön kannalta kestämättömään tilanteeseen ottaen huomioon Helsingin Sanomien verkkosivuilla ja painetussa lehdessä julkaistujen artikkeleiden määrä. Kantelija on saanut tuomionsa marraskuussa 2006, eikä siitä kulunutta aikaa voida pitää merkityksellisenä. Varsinaisen kirjoituksen tai nimen poistamista koskevalle vaatimukselle ei päätoimittajan mukaan ole perusteita.


Vastauksessaan päätoimittaja toivoo, että ratkaisua tehdessään Julkisen sanan neuvosto kuitenkin kiinnittää huomiota yksityisyyden suojaa koskeviin ongelmiin internetin mahdollistaman uuden julkisuuden ympäristössä. On kohtuullista, että yksityinen, tavallista elämää elävä ihminen ei loputtomiin päädy hakukoneiden takia tilille menneisyydestään. Yksiselitteinen rajanveto rikostapauksissa on kuitenkin vaikeaa. Siihen vaikuttavat mm. teon vakavuusaste, toistuminen, tuomion pituus ja rikoksen saama yleinen julkisuus.


Ratkaisu

Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8).

Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan 22.11.2006 STT:n jutun autokaupoissa petoksiin syyllistyneen tuomiosta. Kantelijan nimi mainittiin jutussa. Hänet tuomittiin käräjäoikeudessa 2 vuoden ja 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Kantelija pyysi tuomion kärsittyään vuoden 2008 lopulla uutisen poistamista www-sivuilta, mutta lehti ei siihen suostunut. Kantelu kohdistuu sekä uutisen julkaisuun 2006 että lehden kieltäytymiseen uutisen poistamiseksi nettiarkistosta kaksi vuotta myöhemmin. JSN ei käsittele uutisen alkuperäistä julkaisua, koska kantelu on siltä osin vanhentunut.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että internetin myötä tiedotusvälineiden verkossa olevien ja lukijoille avoimien arkistojen luonne on radikaalisti muuttunut. Kuka vain voi nopeasti ja helposti hakea valitsemillaan hakusanoilla vanhoja uutisia vuosien ja kohta vuosikymmentenkin takaa. Tietosuojalaki ei ulotu median sähköisiin arkistoihin, joten toimitukset voivat päättää itse niiden sisällöstä. Julkisen sanan neuvosto ei voi perussopimuksensa puitteissa puuttua kolmea kuukautta vanhempaan aineistoon.

Julkisen sanan neuvoston mielestä tiedotusvälineet yleensä harkitsevat tarkasti jo nyt julkaistessaan rikoksesta epäillyn tai tuomitun nimen ja muita tunnistetieoja. Verkossa olevien, lukijoille avoimien arkistojen takia neuvosto kuitenkin suosittaa jopa nykyistä perusteellisempaa harkintaa.

Julkisen sanan neuvoston mielestä historiaan ei yleensä pidä puuttua jälkeenpäin. Verkkoarkistoihin tehtävät muutokset voivat kuitenkin erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa sisältyä journalistiseen päätösvaltaan, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia varsinkin nuorille henkilöille. Tällöin on kuitenkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että päätösvalta pysyy toimituksissa ja lukija saa tiedon muutoksista. Neuvosto korostaa erityisesti sitä, että ratkaisut eivät saa olla sattumanvaraisia, vaan päätökset tekee vastaava toimittaja.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisu tehty
3.9.2009

Ratkaisun tekivät:
Pekka Hyvärinen (pj), Sari Autio, Jussi Eronen, Juha Kulmanen, Janne Laukkanen, Tarja Liuha, Inkeri Pasanen, Susanna Reinboth, Matti Saari ja Titta Sinisalo.

03.09.2009