Lausuma on hyväksytty vuonna 1988.
Julkisen Sanan Neuvosto on kiinnittänyt huomiota erilaisen piilomainonnan lisääntymiseen tiedotusvälineissä. Se voi ilmetä varsinaisena tekstimainontana, jossa toimituksellista tilaa käytetään mainontaan. Kysymys voi olla myös siitä, että maksetut ilmoitukset laaditaan muistuttamaan toimituksellisen aineiston esitystapaa.
Erityisesti sähköisen viestinnän piirissä on yleistynyt sponsorointi, jossa ohjelmatoiminnan kustannuksia ainakin osaksi katetaan ulkopuolisella rahoituksella. Sponsorin tavoitteena on tällaisissa tapauksissa saada itselleen myönteistä julkisuutta. Piilomainonnan riski on suuri silloin, kun ohjelma käsittelee sponsorin omaa toimintaa.
Sponsorointi voi vaikuttaa piilomainontana tiedonvälityksen sisältöön myös silloin, kun se kohdistuu tapahtumiin ja tilaisuuksiin, joita lehdistö, radio ja televisio seuraavat ja joista ne välittävät uutisia.
Julkisen Sanan Neuvoston käsityksen mukaan piilomainonnan lisääntyminen on osaltaan seurausta viestintäkentän muutoksista. Uusissa välineissä ei ole vielä riittävästi omaksuttu journalismin eettisiä periaatteita. Vaikka säännökset ja tulkinta perinteisen mainonnan osalta ovatkin vakiintuneet, ei kaikkia sponsorointiin liittyviä ongelmia vielä ole ratkaistu.
Jos markkinoinnin ja journalismin raja hämärtyy, se heikentää koko tiedonvälityksen uskottavuutta. Tämä raja on viestinnän muutosvaiheessakin pidettävä selkeänä.
Yleisön on voitava luottaa siihen, että lehdistö, radio ja televisio hankkivat ja välittävät paikkansapitävää ja monipuolista, journalistiseen harkintaan perustuvaa tietoa. Kirjoituksiin, valokuviin ja ohjelmiin sisältyvä piilomainonta eri muodoissaan on torjuttava. Tästä säännöstä ei saa poiketa mahdollisen sponsorin hyödyksi.
Piilomainonnan torjuminen edellyttää koko viestintäalan yhteisiä ponnistuksia ja myös yleisön tukea.