JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014

Media on eri muodoissaan läsnä lasten ja nuorten jokapäiväisessä elämässä. He seuraavat tiedotusvälineitä ja tuottavat itsekin aktiivisesti mediasisältöjä. Lasten ja nuorten asioista kertominen on olennainen osa toimitusten työtä, ja heillä on myös oikeus tulla kuulluksi mediassa. Tästä syystä olisi tärkeää, että opettajat, päiväkotihenkilöstö, urheiluseurojen edustajat ja muut lasten ja nuorten kanssa toimivat henkilöt sekä viranomaiset suhtautuvat myönteisesti yhteistyöhön tiedotusvälineiden kanssa.

Yhteistyötä on turha arastella, sillä alan eettiset ohjeet velvoittavat toimittajia. Heille on myös asetettu erityisiä velvoitteita alaikäisiä kohtaan Journalistin ohjeissa ja sen liitteessä, jolla on sama painoarvo kuin varsinaisilla ohjeilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikki Journalistin ohjeiden kohdat koskevat myös lasten ja nuorten esiintymistä ja kohtelua mediassa.

Journalistin ohjeita on täsmennetty monissa tiedotusvälineissä toimitusten omilla eettisillä säännöillä, jotka ovat Journalistin ohjeita yksityiskohtaisempia. Julkisen sanan neuvosto pitää tärkeänä, että Journalistin ohjeita täydennetään kaikissa välineissä omilla, myös alaikäisiä koskevilla lisäohjeilla. Neuvosto kehottaa tiedotusvälineitä julkaisemaan lisäohjeet omilla verkkosivullaan.

Neuvoston mielestä tiedotusvälineen olisi tarvittaessa varmistettava, että 7‒14-vuotiaiden haastatteluun ja kuvaamiseen on lupa huoltajalta lukuunottamatta julkisia tilaisuuksia tai tilanteita. Alle 7-vuotias tarvitsee aina huoltajan luvan.  15-vuotiaalla on yleensä oikeus päättää esiintymisestään julkisuudessa. Vastuu siitä, mitä julkaistaan, on kuitenkin aina toimituksilla. Niitä sitoo ohjekohta 30, jonka mukaan kaikki julkinenkaan tieto ei välttämättä ole julkaistavissa.

Lapsella on oikeus omaan mielipiteeseen. Vaikka aloite tai lupa esiintyä mediassa olisi saatu huoltajilta, on hyvä kysyä myös lapsen oma kanta. Toimittajan on lisäksi pyrittävä varmistamaan, että alaikäinen ymmärtää mediajulkisuuden seuraukset. Päävastuu kuuluu aina toimituksille, koska vanhemmatkaan eivät voi aina tietää, miten julkisuus vaikuttaa lapsiin ja nuoriin.

Lapsella on erityinen oikeus yksityiselämän suojaan. Julkisen sanan neuvosto kehottaa toimituksia varovaisuuteen ja muistuttaa, että lapsen yksityiselämään kuuluvia tietoja saatetaan käyttää välikappaleena henkilökohtaisen, taloudellisen tai muun edun tavoittelussa.

Lapsilla ja nuorilla on sekä sanan- että mielipiteen vapaus, mutta myös oikeus tulla suojelluiksi. On tilanteita, joissa lapsen tunnistettavuudelle ei ole perusteita. Esimerkiksi voimakkaasti tunteita koskettavissa uutisissa koko nimen julkaisemisesta saattaa aiheutua lapselle haittaa. Ennen alaikäisen nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisemista tällaisissa yhteyksissä toimituksen on harkittava, onko sille kestävät perusteet. Hyvääkin tarkoittava julkisuus voi johtaa esimerkiksi kiusaamiseen ja syrjintään.

Toimitusten on hyvä tuntea myös keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Toimitukselliset julkaisupäätökset on kuitenkin tehtävä viime kädessä Journalistin ohjeissa ilmaistujen periaatteiden mukaan.
---------
Media kehittyy koko ajan erittäin voimakkaasti. Samalla se arkipäiväistyy ja on läsnä myös lasten elämässä. Lapsen asemasta uutisissa ja muissa jutuissa käydään myös jatkuvaa keskustelua. Lapsia koskevaan julkisuuteen liittyviä kanteluita tulee Julkisen sanan neuvostoon jatkuvasti. Tämän vuoksi neuvosto katsoi tarpeelliseksi antaa periaatelausuman, jolla linjataan joitakin lapsia koskevia toimintaohjeita ja samalla kiinnitetään toimitusten huomio lasten erityisasemaan.

Päätöksen tekivät:
Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Lauri Karppi, Pasi Kivioja, Veera Ristikartano, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.