Kantelu 6.7.2020
Kantelun täydennys 4.8.2020
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 30.6.2020 julkaisemaan nettijuttuun ”Ampujaa pakoon auttanut kaksikko sai sakkoja rikoksentekijän suojelemisesta”. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006557584.html
Kantelun mukaan jutussa on virhe, kun siinä kerrottiin, että epäillyn ”Raskas aseistus johtui hänen kertomansa mukaan siitä, että hän pelkäsi uhria.”
Kantelun mukaan jutun tuomiosta käy ilmi, että epäilty oli varustautunut muun muassa luotiliivein oman turvallisuutensa vuoksi. Kantelun mukaan jutun kirjoittanut toimittaja oli vetänyt omia johtopäätöksiään kyseisestä lauseesta ja esittänyt asian valheellisesti siten, että jutusta sai virheellisesti käsityksen, että epäilty olisi kertonut pelänneensä jutun uhria.
Kantelun mukaan tuomiosta ei löydy kohtaa, jossa epäilty olisi sanonut pelänneensä uhria ja siksi varustautuneensa kuten varustautui. Kantelun mukaan kyseessä oli toimittajan päätelmä, mutta sitä ei tulisi esittää totena, eikä laittaa sanoja toisen suuhun.
Kantelija on pyytänyt Helsingin Sanomia korjaamaan juttuaan ja on täydentänyt kanteluaan 4.8.2020 lisäämällä siihen Journalistin ohjeen 20, koska lehti ei ollut korjannut juttuaan.
Päätoimittajan vastaus 12.10.2020
Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan kantelun kohteena oleva juttu oli tavanomainen oikeudenkäyntiuutinen, jonka asiasisältö nojautui vahvasti oikeudessa vahvistettuihin tosiseikkoihin. Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat ei ole rikkonut sen enempää Journalistin ohjeiden kohtaa 11 kuin kohtaa 20. Uutinen pitää paikkansa, eikä siinä ole ollut korjausta vaatinutta olennaista virhettä.
Päätoimittajan mukaan uutisessa oli kyse muun muassa tapon yritystä koskevasta tuomiosta. Vastaaja on ollut syytteessä ja tullut tuomituksi tapon yrityksestä, koska hän on ampunut asianomistajaa riidan päätteeksi.
Päätoimittajan mukaan oikeudenkäynnissä vastaaja vetosi hätävarjeluun. Hän on kertonut laukaisseensa aseen tilanteessa, jossa hän oli mielestään ”vakavan väkivallan ja henkeen sekä terveyteen kohdistuvan välittömän uhan kohteena”.
Päätoimittajan mukaan tuomion useista kohdista ilmenee, että vastaaja on pelännyt uhrin voivan kohdistaa häneen väkivaltaa. Näin ollen uutisessa ollut maininta siitä, että vastaaja on pelännyt uhria, on tuomion perusteella totta.
Päätoimittajan mukaan kyse vaikuttaa olevan semanttisesta keskustelusta siitä, miten tuomiossa olevat lukuisat viittaukset uhrin taholta tulevaan väkivallan uhkaan voidaan kertoa uutisessa.
Kantelija tulkitsee päätoimittajan mukaan pelätä-sanaa tarpeettoman suppeasti. Nykysuomen sanakirjan mukaan sana pelätä voi tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita:
1. olla pelon vallassa, peloissaan jostakin, tuntea pelkoa jotakin kohtaan tai jonkin tähden, puolesta.
2. aavistaa peloissaan ollen jotakin; epäillä, arvella, luulla, että jotakin pahaa tapahtuu.
3. olla levoton, huolissaan jostakin, jonkin puolesta.
4. karttaa, varoa, vieroksua.
Päätoimittajan mukaan muun muassa seuraavat oikeuden tuomiossaan esiin nostamat seikat tukevat artikkelissa käytettyä ilmaisua, jonka mukaan vastaaja pelkäsi uhria ja tämän aiheuttamaa väkivallan uhkaa.
• Oikeuden mukaan vastaaja oli varustautunut väkivaltaiseen konfliktiin, kun hän oli mennyt uhrin asunnolle selvittämään riitaa.
• Vastaaja meni asunnolle tavoittelemaan nimenomaan uhria. Hän oli varustautunut pistoolilla, mustalla pesäpallomailalla sekä luotiliiveillä. Vastaaja oli ”kertomansa mukaan varustautunut, koska hän oli pelännyt oman turvallisuutensa puolesta”, oikeuden päätöksessä todetaan.
• Varustautumista luotiliiveillä voidaan pitää poikkeuksellisena. Eräs todistaja kertoi tienneensä vastaajan aikeista hankkia luotiliivit, koska hän epäili rikoksen uhrilla ”olevan ase asunnossa”. Pelko uhrin väkivaltaisesta käytöksestä ei tuomion mukaan ollut täysin perusteeton.
• Toinen todistaja kertoi vastaajan olleen edellisenä yönä huolissaan uhrin tapaamisesta.
• Todistaja oli kertonut vastaajan sanoneen ja olleen siten tietoinen, että uhrilla oli ollut hallussaan ase.
Päätoimittaja toteaa, että oikeuden päätöksen mukaan monet seikat ovat jääneet epäselviksi sen takia, että niin vastaaja kuin uhri ovat olleet haluttomia kertomaan tapahtuneesta. Esimerkiksi tapaamisen tarkoitus on jäänyt epäselväksi, sillä osapuolet ovat kertoneet eri tavalla, mistä riidasta on ollut tarkoitus keskustella. Oikeuden päätöksen perusteella on kuitenkin selvää, että vastaaja oli menossa tapaamaan uhria. Vastaaja oli selvästi valmistautunut väkivallan uhkaan, ja uhka on johtunut nimenomaan uhrista.
Päätoimittajan mukaan käräjäoikeuden päätöksestä ilmenee, että vastaaja pelkäsi turvallisuutensa puolesta, kun hän meni uhrin asuntoon selvittämään riitaa. Useat seikat osoittavat, että turvallisuusuhka tuli nimenomaan uhrin puolelta. Tämän vuoksi uutisessa ollut maininta siitä, että vastaaja pelkäsi uhria, on oikea ja totuudenmukainen.
Päätoimittajan mukaan kyseessä ei ole ollut toimittajan oma tulkinta, vaan lyhyt yhteenveto siitä, mitä oikeuden tuomiosta ilmenee. Kyse ei näin ollen ollut korjausta vaatineesta oleellisesta asiavirheestä.
Päätoimittajan mukaan kysymys on myös tiedotusvälineiden mahdollisuuksista ja oikeudesta käyttää vahvaan lehdistönvapauteen kuuluvia erilaisia ilmaisuja osana tiedotusvälineen sisältöä. Sananvapaus kapenee päätoimittajan mukaan huomattavasti, mikäli tiedotusvälineeltä vaaditaan orjallisen tarkkaa käräjäoikeuden tekstin lainaamista, eikä tiedotusvälineelle jätetä mahdollisuutta valita tekstin muotoilua selostettaessa käräjäoikeuden ratkaisua toimituksellisessa sisällössä. Sanavalinnoista riippumatta toimittajan kuvaus vastaa oikeuden päätelmiä tapahtuneesta ja on totuudenmukainen.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on toiminut käsiteltävässä asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Helsingin Sanomat katsoo, että kantelu on kokonaisuudessaan hylättävä.
Ratkaisu
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Helsingin Sanomien oikeudenkäyntiuutinen perustui tuomioon. Jutussa todettiin tuomitun kertoneen, että hän oli pelännyt uhriaan ja mennyt siksi tapaamaan tätä raskaasti aseistettuna. Tuomittu pyysi kantelijan välityksellä lehteä korjaamaan juttuaan.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tapauksen tuomiosta ei löytynyt katetta jutussa esitetylle tulkinnalle tuomitun esittämästä väitteestä. Tämä oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei pyynnöstä huolimatta korjannut.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeita 11 ja 20 ja antaa lehdelle huomautuksen.
Äänestyspäätös 8 – 1
Langettavan puolesta äänestivät:
Taina Tukia (varapuheenjohtaja), Riikka Mäntyneva, Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Henrik Rydenfelt, Hannele Peltonen, Tuomo Törmänen, Sinikka Tuomi.
Vapauttavaa äänesti:
Ilkka Ahtiainen
Neuvoston 9.12.2020 tekemässä päätöksessä käytettiin virheellisesti sanaa ”tuomiolauselma”. Neuvosto korjasi 10.12. ennen päätöksen julkaisemista sanan ”tuomiolauselma” sanaksi ”tuomio”.