Kantelu 1.4.2020
Kantelu kohdistuu Ylen 26.3.2020 julkaisemaan nettijuttuun ”Katso, miten tehohoitoa tarvitseville potilaille käy, jos koronatartuntojen määrää ei pystytä rajoittamaan”.
https://yle.fi/uutiset/3-11272825
Kantelun mukaan juttu rikkoi Journalistin ohjetta 7, joka edellyttää, että lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Kantelija perustelee asiaa sillä, että Yle on maininnut Norjan yleisradion, jonka kanssa juttu on tehty yhteistyössä, mutta jättänyt mainitsematta The Washington Postin, jonka pohjalta Ylen jutussa esiintyvä simulaatio on tehty. Lähteenä käytetyn jutun mainitseminen olisi kantelun mukaan ollut paikallaan erityisesti siksi, että Ylen artikkelissa simulaatio yhdistetään aivan eri ilmiöön. Norjan yleisradio puolestaan mainitsi jutussaan The Washington Postin artikkelin ja puhui simulaationsa yhteydessä sen kanssa samasta ilmiöstä.
Lisäksi Yle on kantelun mukaan käsittänyt alkuperäisen The Washington Postin artikkelin ydinsanoman väärin. Siinä oli kantelijan mukaan vahva viesti: liikkumisen rajoitukset ovat harvoin tehokkaita, mutta sosiaalisia kontakteja rajoittamalla voidaan merkittävästi madaltaa epidemiahuippua. Yle puolestaan kertoi jutussaan Uudenmaan rajojen sulkemisesta ja esitti samassa yhteydessä simulaation, jossa lukija voi nähdä kuinka tehokasta liikkumisen rajoittaminen on. Simulaatio ei kuitenkaan kantelun mukaan kuvannut liikkumisrajoitusta, kuten Yle väitti, vaan sosiaalisten kontaktien vähentämistä. The Washington Postin artikkelissa oli neljä simulaatiota, joista vain yksi kuvasi liikkumisen rajoitusta.
Päätoimittajan vastaus 7.7.2020
Ylen vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen toteaa vastauksessaan, että kantelun kohteena olevassa jutussa kuvattiin, miten tehohoitoa tarvitseville potilaille käy, jos koronatartuntojen määrää ei pystytä rajoittamaan. Tämä näkökulma oli päätoimittajan tulkinnan mukaan selvästi erilainen kuin esimerkiksi The Washington Postilla, joka oli aiemmin julkaissut juttunsa yhteydessä palloihin perustuvia visualisointeja koronaviruksen leviämisestä.
Toisin kuin The Washington Postin (WP) jutussa, Ylen simulaatiossa tarkasteltiin sitä, miten tehohoitopaikkojen käyttö ja tarve muuttuu riippuen siitä, miten tehokkaasti virus leviää. Ylen juttu ja simulaatio olivat sekä näkökulmaltaan että toteutukseltaan erilaisia kuin WP:n juttu tai yksikään sen visualisoinneista. Ylen simulaatiossa tehtiin koodin ja visuaalisuuden osalta yhteistyötä Norjan yleisradioyhtiön Norsk Rikskringkastingin (NRK) kanssa. Tästä syystä Ylen jutussa oli viittaus ja linkkaus NRK:n juttuun, vaikka Ylen simulaatio poikkesi myös NRK:n versiosta.
Päätoimittaja huomauttaa, että The Washington Post ei ollut ensimmäinen, joka oli keksinyt käyttää väripalloja osana epidemiasimulaatiota. Päin vastoin, vastaavat pallosimulaatiot ovat olleet jo vuosia hyvin käytettyjä erilaisten sairauksien leviämistä kuvatessa.
Päätoimittajan tulkinnan mukaan kantelija lähtee siitä, että The Washington Postin tapa esittää asia ja tulkita tilannetta olisi ainoa oikea ja että koodatun pallosimulaation pohjalta voitaisiin aukottomasti päätellä, miten virus käyttäytyy. Tämä ei pidä paikkaansa. WP asetti jutussaan vastakkain kaksi asiaa: tietyn alueen eristämisen ja kasvokkain kohtaamisen vähentämisen. Ylen jutussa taas lähdettiin siitä, että kumpikin toimenpide on oikein ajoitettuna olennainen osa liikkumisen rajoittamista.
Ylen simulaatio kuvasi yleisellä tasolla sitä, mitä eroa on tehohoitopaikkojen riittävyyden kannalta sillä, rajoittavatko ihmiset liikkumistaan toistensa joukossa vai eivät. Liikkumista voi rajoittaa sekä niin, että ei tapaa naapuriaan, että niin, ettei matkusta sukulaistensa luo toiseen maakuntaan. The Washington Post tarkasteli näitä kahta asiaa toisensa poissulkevina. Suomessa kuitenkin otettiin käyttöön molemmat toimenpiteet. Simulaation yhteydessä sanottiin: ”Simulaattorissamme voit verrata
tartunnan leviämistä kahdessa eri tilanteessa. Toisessa ihmisten liikkumista rajoitetaan ja toisessa ei juurikaan rajoiteta.”
Päätoimittajan mukaan Yle ei juuttunut The Washington Postin valitsemaan näkökulmaan, vaan suhtautui kriittisesti julkaistuihin tietoihin. WP:n jutussa yksi asiantuntija arvioi, että liikkumisen rajoitukset ovat harvoin tehokkaita. Hän ei kuitenkaan huomioinut arviossaan mitenkään toimenpiteen ajoituksen merkitystä tai sitä, millainen hyöty saadaan, jos samaan aikaan rajoitetaan liikkumista ja kohtaamisia sekä alueiden sisällä että alueelta toiselle.
Päätoimittaja toteaa vastauksessaan, että jos tauti on jo selvästi levinnyt johonkin maakuntaan, on selvää, että kyseisen maakunnan sisällä tarvitaan kasvokkaisten kontaktien vähentämistä, jotta taudin leviäminen pysähtyy. Samaan aikaan toinen maakunta, jossa tautia ei vielä ole, voi hyötyä siitä, että sinne ei matkaa suuri määrä jo altistuneita ja että nämä ihmiset eivät kohtaa toisiaan kasvokkain. Tätä kuvaa esimerkiksi The New York Timesin juttu siitä, miten koronavirus levisi muun muassa Kiinan sisällä ja Kiinasta maailmalle juurikin matkailun ja liian hitaiden rajoitustoimien takia.
Myös Suomessa suurin osa sairaanhoitopiireistä arvioi, että Uudenmaan sulku hidasti viruksen leviämistä heidän alueilleen. Päätöksen voimaantulon jälkeen matkustaminen eri puolille Suomea väheni jopa yli 90 prosenttia. Suomessa asiantuntijat ovat arvioineet, että Uudenmaan eristäminen kannatti, sillä virus ei ole päässyt leviämään aggressiivisesti koko Suomeen.
Koska Ylen näkökulma oli olennaisesti erilainen The Washington Postin juttuun nähden ja simulaatio oli koodattu ja visualisoitu alusta asti, linkitys The Washington Postin juttuun ei ollut päätoimittajan mukaan välttämätöntä. Yle hyödynsi NRK:n simulaatiossa käytettyä koodia oman mallinnuksensa pohjana, ja siksi jutussa oli linkki ja viittaus NRK:n juttuun. Ylen jutussa ei ollut päätoimittajan mukaan oikaisua vaativia asiavirheitä ja jutun tekemisessä oli noudatettu hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisu
JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Yle käsitteli nettijutussaan liikkumisrajoitusten vaikutusta koronaviruksen leviämiseen ja tehohoitopaikkojen riittävyyteen. Asiaa pyrittiin havainnollistamaan simulaatiolla, joka perustui Norjan yleisradion NRK:n kanssa tehtyyn yhteistyöhön. NRK puolestaan oli saanut inspiraationsa The Washington Postin jutusta, jota Yle ei kuitenkaan maininnut lähteenään.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, ettei The Washington Postin aiemmin julkaisema simulaatio ollut niin omintakeinen, että samankaltaisen esitystavan hyödyntäminen olisi edellyttänyt välttämättä lähdeviittausta. Vastaavia animaatioita käytetään yleisesti epidemioiden kulkua kuvatessa, ja useat muutkin tiedotusvälineet ovat julkaisseet tällaisia koronauutisoinnissaan. Ylen ja The Washington Postin jutut poikkesivat toisistaan myös näkökulmaltaan ja toteutukseltaan. Yle mainitsi asianmukaisesti lähteenään NRK:n, jonka kanssa simulaatio oli toteutettu yhteistyössä.
Jutun alusta saattoi saada harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä simulaatiolla oli tarkoitus havainnollistaa. Jutusta kävi kuitenkin ilmi, että kyse on kuvitteellisesta esimerkistä, jolla haluttiin havainnollistaa yleisellä tasolla rajoitustoimien vaikutuksia.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Päivi Hietanen, Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Heli Parikka, Tuomas Rantanen, Taina Roth, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia ja Kaisa Ylhäinen.