7311/SL/20

Vapauttava

Lehdellä oli journalistiset perusteet kertoa siitä, että paikallisesti kiinnostava ja historiallisesti merkittävä rakennus on myynnissä. Juttu ei ollut piilomainontaa, eikä siinä ollut olennaisia asiavirheitä.

Kantelu 27.3.2020

Kantelu kohdistuu Etelä-Suomen Sanomien 26.3.2020 julkaisemaan nettijuttuun Lahden Villa Rauhala on jälleen myynnissä – hintapyyntö komeasta huvilasta 650 000 euroa sekä jutun 27.3.2020 julkaistuun printtiversioon ”Villa Rauhala on myynnissä”.

Kantelun mukaan juttu on kiinteistönvälitysyhtiötä suosivaa piilomainontaa ja lisäksi jutussa on kaksi olennaista asiavirhettä, joita lehti ei suostunut korjaamaan. Piilomainosmaisuutta kantelija perustelee sillä, että lehti on tehnyt jutun yksittäisestä myynnissä olevasta kohteesta ja antanut sille siten näkyvyyttä.

Kantelun mukaan jutussa on olennainen asiavirhe, koska siitä saa vaikutelman, että huvila olisi laitettu myyntiin äskettäin. Todellisuudessa sitä on kantelijan mukaan yritetty myydä jo pidempään ja jutussa mainitun kiinteistönvälitysyhtiönkin toimesta jo toista vuotta. Kantelun mukaan jutusta saa myös vaikutelman, että huvilan omistaisivat jutussa mainitut henkilöt. Todellisuudessa omistaja on konkurssipesä. Kantelun mukaan lehti ei tarkistanut tietoja kohteen toimeksiantosopimusten eikä myyjän osalta. Kantelun mukaan lehden lähdekritiikki petti, koska kiinteistönvälitysyhtiö hyötyi ilmaisesta näkyvyydestä.

Kantelija on tehnyt myyntiaikaa koskevan korjauspyynnön nähtyään nettijutun. Kantelija kopioi viestiinsä kiinteistönvälittäjäyhdistyksen edustajan, joka huomautti lehteä myös siitä, että kohdetta myy konkurssipesä. Lehti ei korjannut juttuaan vaan julkaisi sen samansisältöisenä printtilehdessään seuraavana päivänä.

Päätoimittajan vastaus 16.6.2020

Vastaavan päätoimittajan Markus Pirttijoen mukaan myytävänä ollut kohde on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jonka myyminen on paikallisesti kiinnostava uutinen. Villa Rauhalan rakennutti kapteeni August Fellman kesäasunnokseen 1870-luvulla. Fellman oli keskeinen vaikuttaja Lahden teollisen historian synnyttäjänä ja toimi lukuisia kertoja valtiopäiväedustajana. Etelä-Suomen Sanomille on luontevaa, että se seuraa paikallisesti tärkeän ja kiinnostavan rakennuksen vaiheita. Lehti on uutisoinut Villa Rauhalasta useissa jutuissa aiemminkin.

Päätoimittajan mukaan uutinen ei ota kantaa siihen, milloin kohde on asetettu myyntiin. Verkkojutun otsikossa lukee: ”Villa Rauhala on tullut jälleen myyntiin” ja printtiversoissa: ”Villa Rauhala on myytävänä”. Uutisen alussa todetaan, että Villa Rauhala on tullut myyntiin. Verkkojutun otsikko korostaa lisäksi, että kohde on ollut myytävänä aiemminkin. Jutussa on mainittu, että rakennus vaihtoi viimeksi omistajaa vuonna 2014, kun perheyritys teki talosta kaupat. Tämä on päätoimittajan mukaan ollut paras käytettävissä oleva tieto uutista tehdessä ja julkaistaessa. Päätoimittajan mukaan toimittajalla ei ole juttua tehdessään ole ollut mitään syytä olettaa, että yritys olisi konkurssissa. Päätoimittajan mukaan uutisen kannalta oleellinen tieto ei ole se, kukan talon omistaa vaan se, että talo on myytävänä. Uutisen sisältökin keskittyy jälkimmäiseen eli rakennuksen myyntiin. 

Välittäjää pitää päätoimittajan mukaan voida pitää luotettavana lähteenä mitä tulee myytävään kohteeseen. Kiinteistönvälittäjän velvollisuuksiin kuuluu se, että hänen tulee varmistua tiedon oikeellisuudesta. Välittäjä ei esiinny jutussa ulkopuolisena tai muuten riippumattomana asiantuntijana, vaan lukijalle on päätoimittajan mukaan selvästi tuotu esiin, että rakennusta välittää juuri kyseinen kiinteistönvälittäjä. Päätoimittajan mukaan kyseessä ei ole kiistanalainen asia eikä erityinen hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. Lehti haastatteli kiinteistönvälittäjää juttuun itse, ja kohteen markkinointimateriaalista lainattiin juttuun ainoastaan kohteen pyyntihinta.

Päätoimittajan mukaan juttua ei myöskään ole julkaistu verkossa tai painetussa sanomalehdessä erityisen näkyvällä paikalla.

Päätoimittajan mukaan uutistoiminnassa jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Jos toimitus näkee, että jollakin myytävällä kohteella on uutisarvoa, siitä uutisoidaan. Myytävän kohteen uutisarvo ratkaisee, ei se, kuka sitä välittää. Kysymys ei ollut piilomainonnasta vaan sen uutisoinnista, että kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on myytävänä. Silloin kun myytävällä kohteella on yleistä mielenkiintoa, siitä voidaan päätoimittajan mukaan uutisoida ilman, että kyse on piilomainonnasta.

Päätoimittajan mukaan juttu ei sisältänyt oleellista asiavirhettä. Uutinen ei ottanut kantaa siihen, kuinka kauan kohde on ollut myytävänä. Toimitus valitsee uutisaiheet ja niiden näkökulmat itsenäisesti ilman ulkopuolista painostusta. Päätoimittajan mukaan kantelijan korjauspyyntöön vastannut henkilö totesi lehdelle, että toimittaja olisi voinut mainita kohteen omistaneen yrityksen olevan konkurssissa. Sähköpostissa ei kuitenkaan päätoimittajan mukaan vaadittu korjaamaan tai oikaisemaan mitään, joten lehti otti tiedon vastaan lisätietona, jota voi hyödyntää seuraavissa uutisoinneissa.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Etelä-Suomen Sanomat julkaisi netti- ja printtiversiossaan jutun, jossa se kertoi, että paikallinen historiallinen huvila on myynnissä. Juttuun oli haastateltu kohdetta välittävää kiinteistönvälittäjää, ja siinä kerrottiin muun muassa kohteen hintapyyntö sekä huvilan historiasta.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehdellä oli journalistiset perusteet kertoa siitä, että paikallisesti kiinnostava ja historiallisesti merkittävä rakennus on myynnissä. Juttu perustui lehden omaan tiedonhankintaan, eikä se ollut piilomainontaa. Tapauksessa ei ole viitteitä siitä, että lehden lähdekritiikki olisi pettänyt.

Jutusta saattoi saada epätarkan kuvan, jonka mukaan rakennus olisi laitettu myyntiin vasta äskettäin, vaikka todellisuudessa sitä oli myyty jo pidempään. Jutussa ei kuitenkaan esitetty virheellisiä tietoja kohteen myyntiajasta, eikä kyseessä siksi ollut olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata.

Jutun kohta, jossa kerrattiin rakennuksen aiempia vaiheita, oli siltä osin epätarkka, kun siitä saattoi saada käsityksen, että jutussa mainittu yritys omistaisi yhä rakennuksen, vaikka rakennusta myy konkurssipesä. Tämä ei kuitenkaan ollut olennainen asiavirhe.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Heta Heiskanen, Kyösti Karvonen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Aija Pirinen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Nina Stenros ja Tuomo Törmänen.