7246/SL/19

Vapauttava

Kaupunkilehti kertoi pihapiirissä tapahtuneesta yksityishenkilön tapaturmaisesta kuolemasta. Vaikka uutisointi oli nopeaa ja uhri oli jutusta ainakin lähipiirinsä tunnistettavissa, lehti ei rikkonut Journalistin ohjeiden vaatimusta kuoleman hienotunteisesta uutisoinnista. Äänestyspäätös 9–5. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Kantelu 30.12.2019

Kantelu kohdistuu Uutisvuoksen 17.12.2019 julkaisemaan nettijuttuun ”Mies menehtyi auton alle Ruokolahdella – Oli ollut korjaamassa autoa ja auto oli pudonnut päälle”.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeeseen 28, jonka mukaan kuolemantapauksissa tulee noudattaa tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa hienotunteisuutta. Kantelijalla on uhrin omaisen suostumus kantelulleen.

Kantelun mukaan uhrin omainen soitti hätäpuhelun 17.12.2019 kello 21:50. Kello 22:28 eli 38 minuuttia hätäpuhelun aloittamisesta Uutisvuoksi julkaisi verkkosivuillaan tapahtuneesta uutisen, jossa määriteltiin tapahtumapaikka kadunnimen tarkkuudella. Kadunnimen lisäksi jutussa mainittiin pihapiirissä oleva autotalli, joka määritteli uhrin talon vielä tarkemmin.

Kantelussa kyseenalaistetaan jutusta kaksi asiaa: Ensinnäkin kantelija kysyy, mitä lisäarvoa kadunnimen mainitseminen toi uutiseen. Hänen mukaansa pienellä paikkakunnalla olisi ollut sama, että jutussa olisi kadunnimen ja pihapiirissä olevan autotallin sijaan mainittu suoraan uhrin nimi. Uutisen kirjoitti Kaakon Viestinnän yhteisuutistoimitus, joten he eivät voineet tietää, että kadulla on vain neljä taloa, mutta yleisesti ottaen kyseisenlaisessa uutisessa kadunnimen mainitseminen ei ole kantelijan mielestä tarpeellista, vaan tuo helposti vain lisäsurua ja -tuskaa omaisille.

Toiseksi kantelija kysyy, oliko näin nopea uutisointi tässä tapauksessa välttämättömyys. Kyseessä oli kotona tapahtunut tapaturma, mikä ei kantelijan mielestä ole yhteiskunnallisesti merkittävä tieto kenellekään. Miksi uutinen täytyi julkaista 38 minuuttia hätäpuhelun aloittamisen jälkeen?

Uutisen nopea julkaiseminen ja kadunnimen mainitseminen aiheuttivat sen, että muun muassa uhrin vanhemmat lukivat tapahtuneesta lehden nettijutusta. Todella moni kuntalainen tiesi heti aamusta, kuka uhri oli.

Toimittajataustainen kantelija pyysi onnettomuuden jälkeisenä aamuna sähköpostilla toimitusta poistamaan kadunnimen verkkouutisesta. Kadunnimi poistettiin alle puoli tuntia myöhemmin. Kantelija kiitti tästä, mutta suurin haitta oli kuitenkin hänen mukaansa jo valitettavasti tapahtunut. Lisäksi kadunnimi jäi vielä verkkojutun aihetunnisteisiin, mitä kantelijakaan itsekään ei silloin ymmärtänyt.

Kantelija soitti vielä Uutisvuoksen päätoimittajalle 20.12. kysyäkseen perusteluita sille, miksi tapahtunut uutisoitiin näin. Kantelun mukaan päätoimittaja perusteli asiaa ihmisten oikeudella tietää eikä omien sanojensa mukaan olisi poistanut kadunnimeä pyynnöstä.

Kantelija toivoo, että saisi kantelullaan tiedotusvälineet vielä kerran miettimään tämänkaltaisia tilanteita ja luomaan jonkinlaiset ohjeet niitä varten, jottei jokaisen toimittajan tarvitsisi harkita jokaista julkaisupäätöstä erikseen.

Päätoimittajan vastaus 21.2.2020

Uutisvuoksen päätoimittaja Mari Pajari toteaa vastauksessaan, että lehti julkaisee ensiuutiset onnettomuuksista pelastuslaitoksen tietojen pohjalta. Näin myös tässä tapauksessa. 

Ruokolahdella olleesta hälytystehtävästä oli merkintä tilannehuone.fi-sivustolla. Iltavuorossa ollut yhteistoimituksen verkkotoimittaja soitti Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päivystävälle palomestarille ja sai häneltä tiedot tapahtuneesta. Palomestari kertoi puhelun yhteydessä, että uhrin olivat löytäneet omaiset. Toimittaja yritti myös tavoittaa poliisia tuloksetta. Sen jälkeen toimittaja laati uutisen saamiensa tietojen pohjalta. Uutinen oli murheellisesta aiheesta, mutta toteava ja asiallinen, ja siinä kerrottiin pelastuslaitoksen tiedottamat asiat.

Kantelijan sähköpostilla lähettämä pyyntö poistaa uutisessa ollut kadunnimi tavoitti seuraavana päivänä toimituksen aamuvuorolaisen, joka toteutti kantelijan toiveen.

Päätoimittajan mukaan Uutisvuoksi ei nimeä yksityishenkilöitä onnettomuusuutisissa. Omaisista kadunnimen kertominen voi tuntua liian intiimiltä tiedolta, mutta se ei lähtökohtaisesti tee uhrista tunnistettavaa. Jutussa ei viitata millään tavalla uhrin tarkempaan asuinpaikkaan. Kadunnimi kertoo onnettomuuspaikan, ja tyypillisesti onnettomuusuutisten paikkoja määritellään päätoimittajan mukaan tällä tarkkuudella.

Paikallisten erityispiirteiden selvittäminen ylipäänsä ei ole päätoimittajan mukaan uutistilanteessa useinkaan toimituksesta käsin mahdollista. Näistä piirteistä olennaisimpia ovat yksityisyydensuojaan liittyvät asiat, joiden kertomisessa toimitus luottaa tällöin viranomaisten arvioon. Monesti uutisointi rajoittuu juuri viranomaisilta saatuihin tietoihin, kuten tässä tapauksessa. 

Toimituksessa on Uutisvuoksen vastauksen mukaan mahdotonta arvioida, milloin suru-uutiset saavuttavat lähipiirissä riittävän laajan vastaanoton. Tässä kohtalokkaassa tapauksessa uhrin löysivät pelastuslaitoksen mukaan omaiset. Sen vuoksi päätoimittajan mielestä oli hyvä syy olettaa, että omaisilla oli jo tieto tapahtuneesta.

Päätoimittajan mukaan onnettomuuksista kertomista ei toimituksissa hätäillä, mutta ei sitä ole syytä viivästyttääkään ilman hyvää perustetta. Sellainen on esimerkiksi viranomaisen esittämä toivomus juuri omaisten tavoittamiseksi, jollaista kyseisessä tapauksessa ei esitetty.

 

Päätoimittaja sanoo ymmärtävänsä inhimillisellä tasolla kantelijan toiveen mahdollisesta yleisestä ohjeistuksesta onnettomuusuutisointiin. Journalistisessa mielessä erilaisten rajoitusten luominen olisi kuitenkin hänen mukaansa ongelmallista ja estäisi vapaan tiedonvälityksen. Kyse on hälytystehtävistä, jotka sisältävät ympäristössä havaittavaa ja mahdollisesti myös erityishuomiota vaativaa toimintaa. Ajantasainen uutisointi on päätoimittajan mukaan tärkeää paitsi asiasta kertomisen vuoksi, myös väärän tiedon kumoamiseksi.

Päätoimittajan mukaan pelastuslaitos noudattaa julkisen palvelun avoimuutta vastuullisesti, ja sen tiedotukseen luotetaan. Silti myös näihin tiedotteisiin liittyvä uutisointi harkitaan toimituksissa tapauskohtaisesti. Toimitukset noudattavat aina yksityishenkilöistä kertoessaan tarkkaa harkintaa, ja onnettomuustilanteissa toimitaan erityisen hienotunteisesti.

  

Päätoimittajan mukaan maantieteelliset täsmennykset ovat osa avointa tiedonvälitystä. Näihin seikkoihin nojaten kadunnimi uutisessa ei ollut sellainen seikka, joka olisi pitänyt jutusta karsia. Aamuvuorossa kantelijan pyynnön vastaanottanut toimittaja oli kuitenkin tehnyt asiassa itsenäisen päätöksen, minkä lopputulos eli kadunnimen poistaminen, oli päätoimittajan mukaan sinällään ymmärrettävä.

Ratkaisu

JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.

Uutisvuoksi kertoi nettijutussaan yksityishenkilön kuolleen tapaturmaisesti pihapiirissään. Uutinen julkaistiin vain hiukan yli puoli tuntia sen jälkeen, kun uhrin omainen oli soittanut hätäkeskukseen. 

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että uhri oli todennäköisesti jutusta ainakin lähipiirinsä ja lähialueen asukkaiden tunnistettavissa. Pelastusviranomaisilta saatuihin tietoihin perustuvassa jutussa mainittiin pienellä paikkakunnalla asuneen uhrin kotikatu ja lisäksi kuvattiin olosuhteet, joissa onnettomuus oli tapahtunut. 

Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineiden tulisi pyrkiä välttämään tilanteita, joissa lähiomaiset saavat tiedon kuolemasta median välityksellä. Mitä nopeammin uutinen julkaistaan, sitä todennäköisempää on, ettei tieto ole vielä tavoittanut uhrin kaikkia läheisiä. Tässä tapauksessa hätäpuhelusta uutisen julkaisuun kului huomattavan vähän aikaa, ja kantelun mukaan uhrin vanhemmat lukivat poikansa kuolemasta Uutisvuoksen nettijutusta. Viranomaisilta saadun tiedon mukaan uhrin olivat kuitenkin löytäneet tämän omaiset. Toimituksilla ei onnettomuusuutisia julkaistessaan yleensäkään ole mahdollisuutta arvioida, onko tieto tavoittanut uhrin koko lähipiirin.

Neuvosto myös toteaa, että tiedotusvälineiden on syytä harkita tarkoin ja tapauskohtaisesti, onko uhrin tunnistamista edesauttavien yksityiskohtien kertominen onnettomuusuutisissa tarpeellista. Jutussa ei kuitenkaan kerrottu uhrista tai onnettomuudesta mitään arkaluonteista, eikä pelkkä tapahtumapaikan yksilöiminen kadunnimen tarkkuudella loukannut Journalistin ohjeiden vaatimusta kuoleman hienotunteisesta uutisoinnista.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Uutisvuoksi ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Vapauttavaa äänestivät:

Eero Hyvönen (pj.), Anna Anttila, Riikka Mäntyneva, Aija Pirinen, Tuomas Rantanen, Taina Roth, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Sinikka Tuomi.

Langettavaa äänestivät:

Kyösti Karvonen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma ja Tuomo Törmänen.

Heidän eriävä mielipiteensä: Lehti kertoi onnettomuuspaikasta niin yksityiskohtaisesti ja nopeasti, että se oli omiaan tuottamaan uhrin omaisille lisää tuskaa.