7201/SL/19

Vapauttava

Lehti uutisoi kaupungin mailla kasvavan metsikön harventamiseen liittyvästä kiistasta. Puiden poistamista vaatinut henkilö ei joutunut jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, että häntä olisi ollut välttämätöntä kuulla, vaikka hän saattoikin olla naapurustonsa tunnistettavissa. Jutussa ei myöskään ollut olennaisia asiavirheitä.

Kantelu 25.11.2019

Kantelu kohdistuu Etelä-Saimaan paperilehdessään 31.10.2019 julkaisemaan juttuun ”Lehtikuusimetsikön kaatamiseen ei heru lupaa”.

Kantelun mukaan jutussa oli useita virheitä. Suurin niistä on se, ettei jutussa mainittu mitään tapauksen taustoista eli siitä, että kantelija oli kohteliaasti ja asiallisesti muistuttanut kaupunkia lupauksestaan kaataa osan puista.

Kantelun mukaan asia uutisoitiin yhden tyytymättömän ihmisen aiheettomana ja sitkeänä valittamisena ja asiattomana häiriköintinä, mitä kantelija pitää olennaisena asiavirheenä. Kantelun mukaan puiden haitoista olivat valittaneet useat muutkin henkilöt ja niiden vaikutusalueella olevat kaksi talonyhtiötä. Hänen mukaansa muutkaan eivät ole tyytyneet vallitsevaan tilaan tai luopuneet toivomuksestaan saada ainakin osan puista pois.

Juttuun oli haastateltu kaupungin virkamiestä, joka muun muassa lausui, että ”missään ei ole suostuttu aukkojen tekemiseen”. Kantelun mukaan tästä on kuitenkin kirjallinen kaupungin puolesta annettu lupaus, josta kantelija liitti kopion lehdelle lähettämäänsä korjauspyyntöön. Totuuden vastainen lausunto oli tuotu kantelun mukaan jutussa korostetulla tekstillä vahvasti esille. Kantelun mukaan lehden olisi pitänyt kertoa, että kaupungin viranhaltija antaa julkisuudessa vääriä tietoja.

Kantelun mukaan lehti suhtautui tietolähteisiinsä kritiikittömästi ja uskoi sokeasti viranomaisten antamien tietojen virheettömyyteen. Kantelun mukaan ei voida sulkea pois sitä, että kaupungin puolesta olisi annettu virheellistä ja puutteellista tietoa koston omaisella vahingoittamistarkoituksella ja että rikottu lupaus olisi pyritty salaamaan leimaamalla asiallisen pyynnön esittäjä ”sitkeäksi valittajaksi”.

Kantelija katsoo joutuneensa jutussa ikävään valoon, koska hän oli mielestään helposti identifioitavissa jutussa kuvatuksi sitkeäksi valittajaksi. Kantelija perustelee asiaa sillä, että alueella asuu vain kolme suomenkielistä perhettä. Kantelussa viitataan Journalistin ohjeiden kohtaan 21, jonka mukaan kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä, jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen.

Kantelun mukaan asianosaisia olisi tullut haastatella totuudenmukaisen ja tasapuolisen kuvan välittämiseksi lehden lukijoille.

Kantelija lähetti jutun kirjoittaneelle toimittajalle korjauspyynnön ja toimitti tälle asiaan liittyvää kirjallista lisämateriaalia. Kantelija on tyytymätön siihen, ettei korjauspyyntö johtanut toimenpiteisiin. Kantelun mukaan se, että lehti julkaisi hänen mielipidekirjoituksensa aiheesta, ei vähennä lehden vastuuta omista virheistään.

Päätoimittajan vastaus 21.1.2020

Etelä-Saimaan päätoimittaja Eeva Sederholm toteaa vastauksessaan, että kantelun kohteena oleva juttu oli tiivis 1 700 merkin uutinen kaupunkikehityslautakunnan päätöksestä. Se perustui lautakunnan asiakirjoihin sekä asian valmistelijana toimineen kaupunginpuutarhurin kommentteihin. Päätoimittajan mukaan kaupungin esityslistoilla olleet asiakirjat ovat yleisesti ottaen luotettavia ja tiiviiseen lautakuntauutiseen riittäviä lähteitä.

Päätoimittajan huomauttaa, että jutussa ei käytetty kantelijan esiin nostamaa ilmaisua ”sitkeä valittaja”. Päätoimittajan mukaan kantelija ei ollut jutusta tunnistettavissa pelkästään asuinkadun ja asumistavan maininnan perusteella. Alueen taloissa asuu useita ihmisiä eikä heidän äidinkielensä ole jutun kannalta olennainen asia.

Jutussa ei päätoimittajan mukaan myöskään ollut asioita, jotka olisivat asettaneet kantelijan erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Siinä esimerkiksi kerrottiin, että pyynnöt Saimaa-näkymän avaamiseen ovat yleisiä.

Etelä-Saimaan mukaan kantelijan henkilöllisyys ei ollut toimittajan tiedossa uutista kirjoitettaessa, koska sitä ei kaupungin asiakirjoissa ollut kerrottu, vaan se tuli toimituksen tietoon vasta kantelijan lähetettyä useita sähköposteja lehden asiakaspalveluun.

Jutun kirjoittanut toimittaja oli yhteydessä kantelijaan ja kertoi tälle, että asiaan voidaan palata mahdollisessa jatkouutisoinnissa. Lisäksi lehti antoi kantelijalle mahdollisuuden esittää oman näkemyksensä aiheesta lehden mielipidepalstalla neljä päivää myöhemmin julkaistussa kirjoituksessa.

Kantelijan oikaisupyynnön saatuaan jutun kirjoittanut toimittaja selvitti jutun oikeellisuutta muun muassa pyytämällä kaupungilta lisää asiakirjoja ja soittamalla uusille lähteille. Toimittaja tarkisti välittömästi kaupungin asiakirjoista, oliko lautakuntaan tulleen kaatoesityksen takana useita henkilöitä. Päätoimittajan mukaan näin ei ollut, vaan esitys perustui kantelijan yksin allekirjoittamaan sähköpostiviestiin. Kyseisessä sähköpostiviestissä ei myöskään ole mainintaa aiemmasta kaupungin kanssa käydystä kirjeenvaihdosta neljän huonokuntoisen puun kaatamisesta.

Lisäksi kaupunginpuutarhuri oli kertonut toimittajalle jo ennen jutun julkaisua, että lautakunta käsitteli poikkeuksellisesti asiaa, koska yksityishenkilö oli lähettänyt aiheesta lukuisia sähköpostiviestejä päättäjille ja asia haluttiin päätökseen.

Toimittaja otti kantelijan yhteydenottojen jälkeen yhteyttä myös kantelijan taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaan, joka vahvisti, ettei taloyhtiön hallitus ollut käsitellyt asiaa, vaikka taloyhtiö olikin tietoinen kantelijan yhteydenotoista kaupungille ja piti niitä hyvinä.

Päätoimittaja toteaa, että jutussa ei myöskään käytetty kertaakaan valittaa-sanaa, vaan sen sijaan kantelijasta käytettiin nimitystä ’vaatija’, mikä kuvasi tilannetta totuudenmukaisesti.

Päätoimittajan mukaan juttua ei korjattu, koska lehti katsoi, ettei siinä ollut olennaista asiavirhettä.

Etelä-Saimaa myös jatkoi aiheen uutisointia marraskuussa, kun kaupunkikehityslautakunta otti asian uudelleen käsittelyyn. Lisäksi kantelija sai esittää oman näkemyksensä aiheesta lehden mielipidepalstalla.  

Yllä mainituin perustein Etelä-Saimaa katsoo, ettei se ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. 

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka. 

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

Etelä-Saimaa kertoi paperilehdessään lehtikuusimetsikön harventamiseen liittyvästä kiistasta. Juttu käsitteli kaupunkikehityslautakunnan päätöstä olla poistamatta Saimaa-näkymien esteenä olevia puita.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että puiden poistamista kaupungilta vaatinut henkilö saattoi olla jutusta lähialueen asukkaiden tunnistettavissa. Hän ei kuitenkaan joutunut niin kielteiseen julkisuuteen, että häntä olisi ollut välttämätöntä kuulla. Lehti myös julkaisi jälkikäteen kantelijan mielipidekirjoituksen ja käsitteli lisäksi hänen esille nostamaansa näkökulmaa jatkojutussaan.

Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä, vaan siinä kerrottiin totuudenmukaisesti, että kaupunkikehityslautakunta käsitteli asiaa yksityishenkilön esityksestä. Myös se piti paikkansa, ettei kaupungin omistamilla mailla tehdä aukkohakkuita, vaikka yksittäisiä huonokuntoisia puita saatetaankin kaataa.

Tapauksessa ei ole merkkejä siitä, ettei lehti olisi tarkistanut tietojaan riittävästi tai että se olisi suhtautunut lähteisiinsä kritiikittömästi. Journalistin ohjeiden edellyttämä uutistapahtumien seurantavastuu ei tarkoita sitä, että tiedotusvälineiden tulisi tarttua kaikkiin niille tarjottuihin näkökulmiin.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Etelä-Saimaa ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Päivi Hietanen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Ismo Siikaluoma.