7084/SL/19

Vapauttava

Lehti julkaisi printtiversiossaan juttukokonaisuuden, joka käsitteli Poliisiammattikorkeakoulun työilmapiiriongelmia. Jutuissa koulun ongelmat henkilöitiin erityisesti yhteen henkilöön, joka oli tunnistettavissa ainakin lähipiirissään. Jutuissa ei kuitenkaan ollut olennaisia asiavirheitä, jotka lehti olisi yksilöidystä korjauspyynnöstä huolimatta jättänyt korjaamatta. Kantelijaa kuultiin juttukokonaisuudessa riittävästi. 

Kantelu 31.5.2019

Kantelu kohdistuu Aamulehden 12.3.2019 printtiversiossaan julkaisemaan juttukokonaisuuteen poliisiammattikorkeakoulun työilmapiiriongelmista. Kantelun kohteena ovat seuraavat jutut: ”Tutkintapyyntöjä ja oikeusjuttuja”, ”Tytöttelyä ja huutamista”, ”Poliisissa epäkohdista ei aina uskalleta puhua” sekä ”Näin juttu tehtiin: tietopyyntöjä ja taustahaastatteluita”.

Kantelija on jutuissa esiintynyt yliopettaja, joka katsoo, että hänen toiminnastaan yhden osaamisalueen esimiehenä annettiin jutuissa virheellinen ja kirjallista taustamateriaalia vastaamaton kuva. Kantelussa on eritelty juttukokonaisuudesta useita asiavirheitä.

Kantelijan mukaan oli virheellistä väittää, että hänen tehtävämääräyksensä kumoamisen perusteena olisi ollut ”väitetty epäasiallinen käytös, joka ilmeni väitteiden mukaan muun muassa huutamisena ja työn vähättelynä”. Kantelun mukaan tällaista johtopäätöstä ei voi tehdä poliisiammattikorkeakoulun tai Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätösten tai minkään muunkaan asiakirjanäytön perusteella.

Kohdassa, jossa käsiteltiin hallinto-oikeuden tekemää kirjallisen varoituksen peruuttamista, todettiin, että varoitus oli annettu liian pitkän ajan kuluttua eikä Poliisiammattikorkeakoulu ollut selvittänyt asiaa riittävästi. Kantelun mukaan jutussa olisi kuitenkin pitänyt mainita myös, että hallinto-oikeuden perustelujen mukaan todistajiksi nimettyjen väitteet olivat yksilöimättömiä eivätkä osoittaneet millään tavalla kantelijan osalta epäasiallista toimintaa.

Kantelun mukaan oli myös virhe sanoa, että useat alaiset olisivat valittaneet yliopettajan käytöksestä työterveydessä, koska lääkäreiden lausunnossa puhutaan useasta työntekijästä. Kantelijan mukaan hänellä on ollut 25 alaista, kun taas työntekijöitä koko koulussa on lähes 200. Kantelun mukaan asiakirjoista ei käy ilmi, kuinka monta valittajia on ollut ja mitä he ovat puhuneet.

Kantelun mukaan jutusta sai myös virheellisen kuvan siitä, että Poliisiammattikorkeakoulussa tehty työpaikkaselvitys olisi osoittanut kantelijan johtaman osaamisalueen sisällä olleen pitkään jatkuneita työilmapiiriongelmia. Kantelijan mukaan selvitys päinvastoin osoitti, että hänen johtamansa osaamisalueen työntekijöistä valtaosa (76 %) oli hyvin tai erittäin tyytyväisiä hänen johtamistapaansa, kun taas epäasiallista käyttäytymistä kokeneiden (57 %) osalta kyse oli osaamisalueen työntekijöiden koko koulua koskevasta arvioinnista.

Kantelun mukaan jutussa oli myös virhe kohdassa, jossa todettiin, että työpaikkaselvityksen perusteella yksikössä 71 prosenttia koki, ettei työntekijöitä kohdella tasa-arvoisesti. Kantelun mukaan jutusta sai virheellisesti sellaisen kuvan, että kyse olisi ollut osaamisalueen sisäisestä ongelmasta, vaikka tosiasiassa kyse oli siitä, kuinka osaamisalueen työntekijät kokivat tasa-arvoisen kohtelun koko koulun tasolla. Viittaus työpaikkaselvityksen sisältöön oli kantelijan mukaan häntä virheellisesti syyllistävä, minkä lisäksi jutussa annettiin lääkärien lausunnon perusteella virheellisesti sellainen käsitys, että työntekijät olisivat kantelijan johtamalta osaamisalueelta.

Kantelun mukaan työpaikkaselvityksen tuloksia esiteltiin virheellisesti myös kohdassa, jossa todettiin, että ”moni nainen oli kokenut tytöttelyä, ulkonäön kommentointia, kaksimielisiä puheita ja muuta avointa sovinismia”, koska jutussa ei eritelty, mikä osa koskee koko koulun toimintaa ja mikä jonkin yksikön asioita. Kantelijan tulkinnan mukaan jutusta sai sen käsityksen, että hänen olisi todettu työpaikkaselvityksessä syyllistyneen ”sukupuolittaviin kommentteihin”, vaikka tämä ei pidä hänen mukaansa miltään osin paikkaansa eikä jutussa esitetystä naisiin kohdistuneesta seksistisestä käyttäytymisestä ole näyttöä.

Koulun rehtorin väite siitä, että seksismisyytökset liittyivät yhteen henkilöön, oli kantelijalle uusi ja saattoi hänet omasta mielestään julkisesti erittäin kielteiseen valoon. Tämän vuoksi kantelija katsoo, että hänelle olisi pitänyt antaa mahdollisuus esittää näkemyksensä rehtorin väitteistä.

Juttukokonaisuuden kohta, jossa todettiin, ettei Aamulehti julkaise kantelijan nimeä, korosti kantelijan mukaan hänen rooliaan tekstikokonaisuudessa tarpeettomasti. Kantelija katsoo olleensa jutuista täysin tunnistettavissa koulun henkilökunnan ja opiskelijoiden sekä ystäviensä ja muiden läheistensä piirissä. Kantelijan mukaan häneen ei myöskään olisi pitänyt viitata jutuissa yliopettajana, koska kyse ei ollut opettajan tehtävien hoitamisesta.

Kantelun mukaan juttukokonaisuudessa tehtiin asiakirjoista virheellisiä johtopäätöksiä, joita vahvistettiin nimettömien taustahaastatteluiden perusteella. Kantelun mukaan Aamulehti ei tarkastanut tietoja riittävästi eikä suhtautunut lähteisiinsä riittävän kriittisesti. Jutuista ei myöskään käynyt kantelun mukaan ilmi, miten nimettömien tietolähteiden luotettavuus on varmistettu ja miten heiltä saatuja tietoja on tekstissä käytetty. 

Toimittaja ei kantelun mukaan myöskään tuonut riittävän selvästi esiin, millaisessa asiayhteydessä kantelija esiintyisi jutuissa, eikä hän saanut tarkastettavakseen itseään koskevia arkaluontoisia osia tekstistä. Kantelijan mukaan lehti ei reagoinut hänen lähettämäänsä korjauspyyntöön eikä edes keskustellut hänen kanssaan korjaavista toimenpiteistä, vaikka hän ilmoitti vaatimuksensa toimitukselle sähköpostitse.

Kantelun mukaan juttukokokonaisuus rikkoi Journalistin ohjeita 8, 10, 12, 14, 17, 18, 20, 21 ja 22. Kantelussa mainittiin myös ohjeiden kohta 23, mutta se on jätetty käsittelystä, koska kantelija ei toimittanut lehdelle julkaistavaksi tarkoitettua omaa kannanottoaan.

Päätoimittajan vastaus 5.8.2019

Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu toteaa, että poliisiammattikorkeakoulu on Suomen ainoa poliisien kouluttaja, ja tämän vuoksi siellä tavatut ongelmat ovat yleisesti merkittävä uutinen.

Päätoimittajan mukaan kantelijan yhteydenottoon vastattiin. Toimitus otti kantelijan esittämistä huomioista huolellisesti huomioon ne, jotka paransivat jutun totuudellisuutta ja tarkkuutta. Päätoimittajan mukaan kantelijan viesteistä näkyy, etteivät toimituksen perustelut ja journalistinen näkökulmavalinta tyydytä häntä.

Päätoimittajan mukaan toimitus tulkitsi olennaiseksi asiavirheeksi jutussa olleen ilmaisun ”useat alaiset”, kun oikein olisi ollut ”useat työntekijät”. Virhe oikaistiin ja tästä kerrottiin kantelijalle. Muita olennaisia asiavirheitä kantelija ei toimituksen arvion mukaan tuonut laajoissa kommenteissaan esiin.

Päätoimittajan mukaan kantelijan väite siitä, etteivät lähteet puoltaisi jutussa esitettyä väitettä tehtävämääräyksen kumoamisen perusteista, ei pidä paikkaansa: Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen perusteella kantelija nimenomaan siirrettiin pois tehtävästään väitetyn epäasiallisen käytöksen seurauksena, minkä lisäksi tehtävämääräyksen purkamiselle ilmeni muitakin perusteita.

Päätoimittajan mukaan epäasiallinen käytös ilmeni muun muassa tytöttelynä juuri niin kuin jutussa todettiin. Tämä käy ilmi mm. oikeudenkäyntiaineiston liitemateriaalina olleesta työpaikkaselvityksestä sekä työterveyshuollon lausunnosta.

Päätoimittaja toteaa, ettei Aamulehti ole voinut referoida juttuihinsa kokonaisia hallinto-oikeuksien päätöksiä, vaan niistä on tiivistetty journalistisin perustein olennainen. Juttu ei kertonut pelkästään kantelijasta vaan yleisesti Poliisiammattikorkeakoulun ilmapiiriongelmista, joiden yhtenä isona osana kantelijan tapaus on ollut. 

Päätoimittajan mukaan maininta siitä, kuinka moni oli kokenut epäasiallista käyttäytymistä työpaikallaan, perustui työpaikkaselvitysten tuloksiin. Selvitykset kohdistuivat nimenomaan jutuissa mainittuun kahteen yksikköön. Lehti teki tästä useita taustahaastatteluja mutta ei voi lähteidensä suojaamiseksi kertoa haastateltujen tarkkaa lukumäärää tai heidän työskentely-yksikköjään. Päätoimittajan mukaan Aamulehden saamien tietojen perusteella on selvää, että kommentit liittyivät nimenomaan ongelmiin, jotka väitetysti liittyivät kantelijaan. 

Kantelijan mainitsema tyytyväisten osuus taas liittyi siihen, että vastaajat pitivät asioiden ja toiminnan johtamista selkeänä ja johdonmukaisena, mikä ei päätoimittajan mukaan ole ristiriidassa asiattomuuksista kertovien kommenttien kanssa.

Päätoimittajan mukaan myöskään epätasa-arvoista kohtelua käsitelleessä jutun kohdassa ei ollut virhettä. Työpaikkaselvitys kohdistui kahteen artikkelissa mainittuun yksikköön, joten jutussa mainittiin, että vastaajat ovat kyseiseltä osaamisalueelta.

Päätoimittajan mukaan jutun väitteille oli vankat näytöt myös kohdassa, joka käsitteli seksismisyytöksiä. Nämä perustuivat paitsi viranomaislähteisiin myös lukuisiin taustahaastatteluihin. 

Päätoimittajan mukaan kantelijan tapaus oli yleisesti tiedossa jo ennen Aamulehden jutun julkaisua sekä koululla että muussa poliisiorganisaatiossa. Kantelijan nimeä ei kerrottu jutuissa, vaikka tätä olisi puoltanut kantelijan merkittävä tehtävä Suomen poliisissa. Kantelijaa yksilöitiin sen verran kuin oli välttämätöntä työyhteisön kiistoista kertomiseksi ja toisaalta siksi, ettei häntä sekoitettaisi toisiin henkilöihin. Päätoimittajan mukaan kantelija oli yliopettaja tapahtumien aikaan, joten nimikkeen käyttäminen oli perusteltua.

Aamulehden juttu perustui päätoimittajan mukaan huolelliseen tiedonhankintaan ja lähteiden luotettavuuden arviointiin. Lähteiden kertomuksia myös verrattiin toisiinsa ja asiakirjoihin. Jutun tekoprosessia ja lähteitä avattiin siinä määrin kuin se oli mahdollista nimettömien lähteiden henkilöllisyyttä paljastamatta.

Päätoimittajan mukaan jutun tehnyt toimittaja toi puhelinhaastattelussa täysin yksiselitteisesti esiin, millaisessa yhteydessä kantelijaa jutuissa käsitellään, ja haastateltava sai tarkastaa lausumansa. Päätoimittajan mukaan kantelija vaati saada ennalta hyväksyä myös tekstin osia, jotka eivät olleet hänen lausumiaan. Lisäksi hän vaati pitkiä lisäyksiä tekstiin. Päätoimittaja pitää tätä pyrkimyksenä vaikuttaa journalistiseen päätöksentekoon. 

Päätoimittaja toteaa, että kantelijaa kuultiin jo alkuperäisissä jutuissa perusteellisesti, eikä hänellä siten olisi ollut oikeutta omaan kannanottoon, vaikka hän olisi sellaisen toimitukselle lähettänyt. Päätoimittajan mukaan kantelijalle annettiin runsaat mahdollisuudet vastata itseensä kohdistuvaan kritiikkiin, ja hän sai kiistää kaiken epäasiallisen käytöksen. Päätoimittajan tulkinnan mukaan kuulemista on pidettävä vähintään riittävänä suhteessa julkisuuden kielteisyyteen sekä siihen, että kantelijan nimeä ei julkaistu eikä hän ole yleisesti kiistattomasti tunnistettavissa jutusta. Päätoimittajan mukaan kantelija ei myöskään vaatinut viesteissään korjauksia tai oman kannanottonsa julkaisemista, vaan erikseen jopa kielsi kirjelmänsä sisällön käyttämisen jutuissa.

Päätoimittajan mukaan kantelijan ei myöskään väitetty syyllistyneen epäasiallisuuksiin, vaan jutuissa tuotiin toistuvasti esiin, että kyse on häneen kohdistuneista syytöksistä ja että oppilaitos on tehnyt toimenpiteitä kantelijasta esitettyjen väitteiden perusteella.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 14: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.

Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.

JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

JO 18: Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

Aamulehti julkaisi printtiversiossaan juttukokonaisuuden, joka käsitteli Poliisiammattikorkeakoulun työilmapiiriongelmia. Jutuissa käsiteltiin keskeisenä esimerkkinä yliopettajaa, joka oli siirretty pois esimiestehtävistä.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että poliiseja kouluttavaan laitokseen liittyvät ongelmat ovat yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, josta yleisöllä on oikeus saada tietää. Lehdellä oli perusteet käyttää myös nimettömiä lähteitä, ja se oli perustellut niiden käyttöä. Neuvosto toteaa, että lehti oli käyttänyt lähteitä monipuolisesti, suhtautunut niihin kriittisesti ja tarkistanut tietonsa useista lähteistä. 

Kantelija oli juttukokonaisuudesta ainakin lähipiirinsä ja työyhteisönsä tunnistettavissa, ja hän joutui siinä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Kantelija tuli kuitenkin jutuissa riittävästi kuulluksi, eikä hän myöskään lähettänyt toimitukselle julkaistavaksi tarkoitettua omaa kannanottoaan. Hän sai myös tietää haastattelulausumiensa asiayhteyden ennakolta riittävän hyvin ja sai tarkistaa ne ennen juttujen julkaisemista.

Neuvosto toteaa, että koulun ongelmat henkilöitiin jutuissa tarpeettoman voimakkaasti kantelijaan. Jutuista saattoi esimerkiksi saada käsityksen, että kaikki seksismisyytökset liittyivät häneen. Kokonaisuudesta kävi kuitenkin riittävästi ilmi, ettei kaikki Poliisiammattikorkeakoulun työpaikkaselvityksessä esiin tullut kritiikki ollut yksilöitävissä kantelijaan.

Neuvosto toteaa, että lehti korjasi yhden selvän virheen asianmukaisesti. Juttukokonaisuudessa saattoi olla virhe tai epätarkkuus myös kohdassa, jossa puhuttiin kantelijan yksikön ongelmista, kun kyse oli yksikön työntekijöiden koko koulua koskevista arvioista. Kantelija ei kuitenkaan ollut yksilöinyt virhettä selvästi korjauspyynnössään. Muut kantelussa virheellisiksi arvioidut kohdat olivat lehden valitsemia näkökulmia tai tulkintoja. Neuvosto toteaa, ettei jutussa siten ollut olennaisia asiavirheitä, jotka lehti olisi jättänyt korjaamatta saatuaan niistä yksilöidyn korjauspyynnön.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

 

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Riikka Mäntyneva, Kyösti Karvonen, Riitta Korhonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Heli Parikka, Ismo Siikaluoma ja Nina Stenros.