Kantelu 27.8.2018
Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkkosivuillaan ja printtilehdessään 10.7.2018 julkaisemaan perintöriitaa käsittelevään uutiseen, verkkojutun lukijakommentteihin sekä printtilehden lööppiin ja etusivuun. Uutisessa kerrotaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden asiassa tekemistä ratkaisuista.
Kantelija on yksi riidan osapuolista. Kantelun mukaan juttu on kirjoitettu hänen vastapuolensa näkökulmasta ja se hyödyttää vastapuolta, koska jutulla on vaikutettu siihen, että korkein oikeus hylkäsi kantelijan valitusluvan läpihuutojuttuna. Kantelija näkee jutussa myös vahingoittamistarkoituksen.
Kantelun mukaan kantelijan vastapuolta on selvästi käytetty jutussa lähteenä. Kantelun mukaan jutussa on esitetty näkemyksiä, joita ei ole oikeuden pöytäkirjoissa eikä jutun tietoja ole tarkistettu. Kantelun mukaan jutusta ei käy selvästi ilmi, mikä on totta ja mikä toimittajan sepittämää fiktiota.
Kantelun mukaan jutussa ei kerrota tapauksen taustoja ja siinä on perättömiä väittämiä ja virheitä. Kantelun mukaan kantelija ei saanut miljoonaperintöä vaan 850 000 euron arvoisen perinnön. Kantelun mukaan jutussa on myös virheitä kuolinpesään kuuluvien asuntojen laadun, sijainnin ja lukumäärän suhteen. Kantelun mukaan kaikki asunnot eivät sijaitse arvoalueilla ja pesään kuului neljä eikä kolme asuntoa. Kantelun mukaan kantelija ei myöskään vaatinut tai yrittänyt kahmia äidin rahoja eikä yrittänyt häijyä temppua, sillä oikeusjutussa oli kyse vain isän omaisuudesta ja kantelija käytti laillisia muutoksenhakukeinoja, jotka kuuluvat ihmisoikeuksien piiriin.
Kantelun mukaan kantelija on jutusta tunnistettavissa, koska siinä kerrotaan kantelijan ja muiden asianosaisten iät ja milloin hovioikeuden päätös oli tehty. Päätös on julkinen ja vapaasti saatavissa. Kantelun mukaan jutun kuvituksena oli kuvat rakennuksista, joissa molemmissa kantelija on asunut. Kantelijan mukaan hänet onkin tunnistettu jutusta. Kantelija katsoo joutuvansa jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen ilman mahdollisuutta esittää oma näkemyksensä asiaan samassa yhteydessä tai edes jälkikäteen.
Kantelun mukaan Ilta-Sanomat ei ole ottanut huomioon kantelijan yksityisyyden suojaa. Kantelun mukaan jutun lukijakommenteissa julkaistiin kantelijan ihmisarvoa loukkaavia ja väkivaltaan yllyttäviä kirjoituksia, joita lehti ei poistanut viipymättä vaan jätti ne yli kolmen vuorokauden ajaksi näkyviin ja poisti kantelijaa puolustelevia kommentteja.
Neuvosto käsittelee kantelun Journalistin ohjeiden kohtien 8, 10, 11, 12, 20, 21, 22, 25, 27, 30, 35 sekä yleisön tuottamaa aineistoa tiedotusvälineiden verkkosivuilla käsittelevän Journalistin ohjeiden liitteen kohtien 1 ja 2 näkökulmasta. Lisäksi kantelussa on mainittu Journalistin ohjeiden kohdat 2, 3, 4, 13, 15, 23, 26 ja 28, mutta neuvosto on katsonut, että kantelussa ei esitetä riittäviä perusteita sille, miksi niitä olisi rikottu.
Kantelija on ollut yhteydessä Ilta-Sanomiin ja pyytänyt saada kutsua koolle palaverin, johon osallistuisivat Ilta-Sanomien päätoimittajat, Sanoma Oyj:n hallituksen puheenjohtaja, JSN:n jäsen asiantuntijana sekä kantelija lakimiehensä kanssa. Ilta-Sanomat on kieltäytynyt tapaamisesta ja pyytänyt kantelijaa yksilöimään jutusta kohdat, jotka vaativat kantelijan mielestä oikaisua. Kantelija on suostunut yksilöimään lehdelle osan virheellisenä pitämistään kohdista. Neuvosto ei käsittele niitä kantelijan virheellisenä pitämiä kohtia, joita hän ei ole yksilöinyt kirjeenvaihdossaan lehden kanssa.
Päätoimittajan vastaus 22.1.2019
Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Tapio Sadeojan mukaan jutun aiheena ollutta isoa perintöriita on käsitelty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa. Molemmissa tapauksissa oikeus on katsonut, että kantelija yritti saada itselleen huomattavan omaisuuden ja vaatimukset kohdistuivat erityisesti kantelijan iäkkään äidin osuuteen. Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat on uutisoinut tapauksesta alan normaalien kriteereiden mukaisesti perehtymällä oikeuspapereihin.
Päätoimittajan mukaan jutussa ei ollut kantelijan väittämiä olennaisia asiavirheitä. Päätoimittajan mukaan kuolinpesän arvo oli 3,4 miljoonaa euroa ja kantelijan osuus 850 000 euroa, siis miljoonaomaisuus. Pesän asuntojen määrä on tosiasiassa yhteensä kolme, mutta juridisesti neljä, sillä yksi asunnoista on muodostettu kahdesta osakehuoneistosta ja taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä se on edelleen kaksi erillistä asuntoa. Päätoimittajan mukaan Helsingin asunnot ovat jo sijaintinsa perusteella arvoasuntoja.
Päätoimittajan mukaan maininta häijystä tempusta perustuu kantelijan toimintaan: onhan omaisuus merkittävä ja poika on yrittänyt tyytymättömänä pesänjakoon saada oikeuskiistalla itselleen huomattavan varallisuuden. Päätoimittajan mukaan kantelijalla voi olla asiasta eri näkemys, mutta ottaen oikeuden päätöksen huomioon, on perusteita puhua julmuudesta ja kahmimisesta. Päätoimittajan mukaan oikeusjutussa oli kyse isän omaisuudesta, mutta myös äidin omaisuudesta mm. tasingon kautta. Jos äidille ei olisi määrätty tasinkoa, niin silloin perillisten saama osuus olisi ollut suurempi.
Päätoimittaja pitää väitettä vahingoittamistarkoituksesta absurdina. Päätoimittajan mukaan juttu on tehty journalistisin kriteerein ja se perustuu käräjäoikeuden ja edelleen hovioikeuden ratkaisuihin ja oikeuden asiakirjoihin. Päätoimittajan mukaan kukaan pesän osakkaista ei ole päässyt esittämään omia kantojaan toimittajalle, vaan osakkaiden kannat käyvät ilmi oikeuden päätöksistä. Päätoimittajan mukaan on selvää ja ymmärrettävää, että kantelija on tyytymätön oikeusasteiden ratkaisuihin, mutta oikeuden päätökset eivät ole median syy. Media vain raportoi niistä.
Päätoimittajan mukaan kantelija ei ole jutusta suurelle yleisölle tunnistettavissa. Kenenkään henkilöllisyyttä, tarkkaa ammattia tai taustaa, saati nimeä, ei jutussa ole paljastettu. Päätoimittajan mukaan kantelijan lähipiiri epäilemättä tietää tapauksen ja kohutut asunnot joka tapauksessa, mutta kantelijan mainitsemat kuvat ovat yleiskuvia Helsingin kaduilta. Kuvissa ei edes osoiteta mitään erityistä taloa, saati että kerrottaisiin tarkka osoite. Päätoimittajan mukaan yhdelläkään tavallisella lukijalla ei ole mitään mahdollisuutta tunnistaa kantelijaa julkaistun jutun ja kuvien perusteella.
Journalistin ohjeissa ei edellytetä, että jokaisen oikeusjutun jokaista osapuolta tulisi erikseen kuulla riita-asioista raportoitaessa. Suomessa julkaistaan jokaisessa tiedotusvälineessä juttuja, jotka on tehty oikeuden papereiden perusteella, journalistisin perustein. Jokainen kyseisen oikeusjutun osallisista on saanut esittää näkemyksensä oikeudessa ja Ilta-Sanomat puolestaan on raportoinut näistä näkemyksistä alan normaalien käytäntöjen mukaan. Päätoimittajan mukaan on erikoinen ajatus, että tiedotusväline ei saisi kirjoittaa riitatapauksesta, koska oikeuden päätös on julkinen.
Päätoimittajan mukaan yksityiselämän suoja on otettu huomioon mm. välttämällä kertomasta yksityiskohtaisia tietoja pesän osakkaista. Päätoimittajan mukaan kantelija itse on ensimmäisessä Ilta-Sanomille lähettämässään viestissä todennut, että hänet ovat artikkelista tunnistaneet vain ne henkilöt, jotka ovat muutenkin olleet asiasta tietoisia.
Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat ei ottanut asiaan mitään kantaa vaan ainoastaan uutisoi hovioikeuden päätöksestä normaalien journalististen kriteereiden mukaisesti. Päätoimittaja pitää Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tyrmistyttävänä ajatusta, että korkein oikeus tekisi päätöksiään sen perusteella, että Ilta-Sanomat on sattunut uutisoimaan jostain yksittäisestä käräjä- ja hovioikeuden tekemästä ratkaisusta.
Päätoimittaja ei osaa arvioida, mihin ”väkivaltaan yllyttäviin” tai ”ihmisarvoa loukkaaviin” lukijakommentteihin kantelija viittaa. Päätoimittajan mukaan väite siitä, että lehti olisi tahallisesti keskittynyt poistamaan kantelijaa puoltavia kommentteja, on absurdi. Ilta-Sanomilla on verkkokeskusteluissa esimoderointi, jonka tehtävä on estää kaikenlaisten asiattomuuksien meno julki. Sen jälkeen, kun kantelija oli yhteydessä Ilta-Sanomiin, kyseisen jutun yhteydessä ollut keskustelu päätettiin päätoimittajan mukaan journalistisen harkinnan jälkeen sulkea kokonaan, osin hyvän tahdon eleenä kantelijaa kohtaan.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.
JO 35: Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
Journalistin ohjeiden liite: Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla, kohdat 1 ja 2.
Ilta-Sanomat julkaisi verkkosivuillaan ja printtilehdessään jutun, jonka aiheena oli oikeudessa käsitelty perintöriita. Jutussa kerrottiin muun muassa perheen äidin tarkka ikä, isän ja lasten suurpiirteiset iät sekä pesään kuuluvien huoneistojen sijainteja kadunnimen tarkkuudella. Jutussa kuvailtiin yksityiskohtaisesti oikeusprosessia ja pesän irtaimistoa.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehti kertoi perheestä ja kuolinpesästä tarpeettoman tarkkoja tietoja ja kantelija saattoi olla niiden perusteella tunnistettavissa lähipiirissään. Neuvosto kuitenkin toteaa, että jutussa esitetyt tunnistetiedot eivät laajentaneet niiden ihmisten piiriä, jotka jo entuudestaan tiesivät asiasta. Siksi juttu ei loukannut kantelijan yksityisyyden suojaa.
Jutussa ei myöskään ollut olennaisia asiavirheitä. Neuvosto toteaa, että kantelijan virheellisinä pitämissä kohdissa ei ollut kyse olennaisista asiavirheistä vaan lehden valitsemista ilmaisuista, joista kantelija oli ainoastaan eri mieltä. Tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Neuvosto myös toteaa, ettei tapauksessa ole viitteitä siitä, että lehti olisi laiminlyönyt Journalistin ohjeiden vaatimuksen suhtautua kriittisesti tietolähteisiin.
Kantelija joutui jutussa kielteiseen julkisuuteen. Julkisuus ei kuitenkaan ollut niin kielteistä, etteikö jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt. Kantelija ei kuitenkaan lähettänyt lehdelle omaa kannanottoa, eli vastinetta, eikä tuonut yhteydenotoissaan esiin näkökulmia, joiden perusteella lehti olisi voinut tehdä jatkojutun. Kantelijan yhteydenottojen ytimenä olivat riidan toiseen osapuoleen kohdistuvat kielteiset väitteet, joita lehti ei olisi voinut sellaisenaan julkaista. Lisäksi kantelijan näkökulmia oli referoitu jutussa oikeuden asiakirjojen perusteella.
Neuvosto toteaa, että tiedotusvälineiden on sallittua raportoida oikeuden päätöksistä myös silloin, kun niiden valitusprosessit ovat kesken. Ilta-Sanomat ei siten pyrkinyt vaikuttamaan asiattomasti tuomioistuimen ratkaisuun pelkästään julkaisemalla oikeudenkäyntiasiakirjoihin perustuvan uutisen.
Ilta-Sanomat oli moderoinut verkkosivuillaan käytyä keskustelua ja poisti käydyn keskustelun pian kantelijan yhteydenoton jälkeen. Lehti ei siten ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoa yleisön tuottamaa aineistoa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Heli Parikka, Sami Koski, Heta Heiskanen, Nina Stenros.