Kantelu 22.8.2018
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien printtilehdessään ja verkkosivuillaan 3.6.2018 julkaisemaan juttuun ”Sekaisin tekoälystä”.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005703677.html
Kantelija on entinen Tekesin pääjohtaja, jota haastatellaan jutussa. Kantelun mukaan Helsingin Sanomat ei ole pyynnöistä huolimatta korjannut jutustaan kahta olennaista asiavirhettä, jotka kantelun mukaan ovat: 1. Olisi olemassa mahdollisuus, että Tekes saattaisi joutua ainakin osittaiseen korvausvastuuseen IBM:lle. 2. Tekes olisi ”kanavoinut” tai ”korvamerkinnyt” rahaa IBM:lle tai IBM:n teknologiaa käyttäville yrityksille.
Kantelun mukaan Helsingin Sanomat ei ole tarkistanut edellä mainittuun korvausvastuuta koskevaan väitteeseen liittyviä tietoja riittävästi. Tiedot olisi kantelun mukaan voinut tarkistaa esimerkiksi sopimusosapuolilta tai juridiikan asiantuntijalta, joka olisi osannut arvioida jutussa käsiteltyä sopimusta kokonaisuutena. Kantelun mukaan on molempien sopijaosapuolten kanta, että aiesopimus ei aiheuta korvausvelvollisuutta. Kantelun mukaan sopimuksessa on todettu, etteivät sopimuksen tarkoitus tai siinä asetetut tavoitteet välttämättä toteudu ja että tästä ei aiheudu vastuita toiselle osapuolelle. Kantelun mukaan sopimuksessa on lisäksi useita muita Tekesin toimintaa ja tarkoitusperiä turvaavia lausekkeita, jotka Helsingin Sanomat on jutussaan sivuuttanut. Kantelija katsoo joutuneensa jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen ilman samanaikaista kuulemista, kun Helsingin Sanomat ei antanut hänelle mahdollisuutta kommentoida korvausvastuuasiaa.
Kantelun mukaan Tekesin rahan jakaminen edellyttää sopimuksen teon jälkeenkin IBM:ltä ja kaikilta muilta yrityksiltä normaalia hakuprosessia. Kantelun mukaan jutussa käsitelty sopimus ei sido mahdollisia rahoituksen saajia minkään tietyn teknologian tai palveluntarjoajan asiakkaiksi eikä siis velvoita ohjaamaan julkista rahoitusta IBM:lle. Kantelun mukaan juttu antaa myös virheellisen kuvan, että kyseessä olisi ainutkertainen, juuri IBM:lle räätälöity järjestely, vaikka kansainvälisissä yhteyksissä on tavanomaista, että yhteistyön käynnistäminen edellyttää aiesopimuksen tai yhteisymmärrysasiakirjan laatimista.
Kantelun mukaan lienee myös todennäköistä, että jutussa käsitelty sopimusasiakirja on toimitettu Helsingin Sanomille Business Finlandin organisaation sisältä. Business Finlandin synnyn taustalla on Tekesin ja Finpron fuusioituminen. Kantelun mukaan on luonnollista, että muutos herättää epävarmuutta, turhautumista ja tyytymättömyyttä. Kantelun mukaan tätä taustaa vasten olisi ollut erityisen tärkeää, että Helsingin Sanomat olisi tarkistanut lähteensä heille toimittamat tiedot ulkopuoliselta asiantuntijalta ja sopijakumppaneilta.
Päätoimittajan vastaus 7.11.2018
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan jutussa ei ole olennaisia asiavirheitä. Lisäksi Business Finlandia ja kantelijaa kuultiin laajasti jutun valmistelun yhteydessä ja Business Finlandin esittämiä näkökohtia ja tulkintoja IBM-sopimuksesta on tuotu näkyvästi esille Helsingin Sanomien jatkojutuissa, jotka on julkaistu sekä verkossa että painetussa lehdessä.
Päätoimittajan mukaan jutussa käsitellyssä yhteistyösopimuksessa todetaan useaan otteeseen: ”Tekes pyrkii rahoittamaan IBM:ää ja/tai ekosysteemikumppaneita…” Päätoimittajan mukaan siinä myös mainitaan tarkkoja summia ja yksilöidään Business Finlandin ohjelmia, joista rahat on tarkoitus ottaa. Päätoimittajan mukaan sopimukseen on myös kirjattu, että IBM odottaa saavansa suomalaisyrityksiltä sopimuksia neljän vuoden aikana yhteensä 400 miljoonan euron arvosta.
Edellä kuvatulla tavalla muotoiltua sopimusta toimituksellisesti referoitaessa on päätoimittajan mukaan täysin perusteltua käyttää toimituksellisessa lehtitekstissä yleiskielisiä ilmaisuja ”korvamerkitä” ja ”kanavoida”.
Päätoimittajan mukaan rahojen kanavointi sopimuksessa mainittuun Watson-hankkeeseen oli Business Finlandin selkeä aikomus. Päätoimittajan mukaan jutussa ei sanottu, että kyseessä olisi ollut sitova rahoituspäätös eikä lehti myöskään väittänyt, että IBM tai ekosysteemiin tulevat yritykset saisivat rahat automaattisesti. Jutussa korostettiin, että kyseessä on aiesopimus, jonka kirjaukset ovat ehdollisia ja mainitut rahasummat arvioita. Päätoimittajan mukaan jutussa ei väitetä myöskään, että rahoituksen saaja sidottaisiin IBM:n asiakkaaksi tai että sopimus velvoittaisi ohjaamaan julkista rahoitusta IBM:lle. Päätoimittajan mukaan on yleisen elämänkokemuksenkin valossa selvää, että tukirahojen saaminen edellyttää niiden hakemista, eikä asiasta pidetty tarpeellisena mainita erikseen jutussa. Lisäksi päätoimittaja toteaa, että jutun lopussa kerrotaan hankkeen nykytilasta ja siitä käy siis ilmi, ettei suurta osaa korvamerkityistä rahoista ole jaettu sopimuksessa kuvattuihin IBM-hankkeisiin.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on myös nähnyt yhteistyön edistymistä ja tilannetta seuraavan johtoryhmän esitysmateriaaleja, joista käy ilmi, että kokouksissa on seurattu tarkasti yhteistyön euromääräistä edistymistä. Päätoimittajan mukaan sopimukseen kirjatut euromääräiset tavoitteet eivät siis ole niin yhdentekeviä kuin kantelija on useaan otteeseen antanut ymmärtää. Lisäksi päätoimittajan mukaan esitysmateriaaleissa käytetään jutussakin käytettyä kanavoida-verbiä, kun yhdeksi IBM:n ja Business Finlandin yhteistyön onnistumista mittaavaksi kysymykseksi on kirjattu: ”Kuinka paljon rahoitusta on kanavoitu IBM:lle?”
Päätoimittajan mukaan lehden lähteet Business Finlandin sisällä ovat kertoneet, että jutussa käsitelty IBM-sopimus poikkeaa merkittävästi kaikista Tekesin tai Business Finlandin aiemmin tekemistä sopimuksista. Lehti on myös nähnyt Business Finlandin käyttämän aiesopimusten mallipohjan sekä muita tehtyjä aiesopimuksia ja verrannut niitä IBM-sopimukseen. Päätoimittajan mukaan tulkinta poikkeuksellisuudesta pitää näiden perusteella paikkansa. Erikoisinta IBM-sopimuksessa on päätoimittajan mukaan se, että siihen on kirjattu IBM:n liiketoimintatavoitteita, kun taas lehden näkemien muiden sopimusten perusteella missään muussa Business Finlandin tai Tekesin aiesopimuksessa ei ole vastaavaa toisen sopijapuolen liiketoimintatavoitekirjausta. Päätoimittajan mukaan saman asian ovat vahvistaneet myös lehden lähteet Business Finlandin sisällä.
Päätoimittajan mukaan jutussa ei ole myöskään väitettyä asiavirhettä liittyen osittaisen korvausvastuun mahdollisuuteen. Päätoimittaja korostaa sitä, että jutun muotoilu ”saattaisi joutua” on selkeän ehdollinen. IBM-sopimuksen mukaan osapuolet keskustelevat puuttuvista saamisista yhteisessä johtoryhmässä, jossa etsittäisiin molemmille osapuolille tyydyttävää tapaa yhteistyön jatkamiseksi ja puuttuvien saamisten hoitamiseksi.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat ei väittänyt jutussa, että Tekes olisi korvausvelvollinen, vaan että Tekes saattaisi joutua korvaamaan jotain. Muotoilu perustui päätoimittajan mukaan sopimuksen kohtaan, jossa käydään läpi sitä, miten osapuolet toimivat, jos liiketoimintatavoitteet eivät toteudu. Päätoimittajan mukaan sopimuksen kohta on monitulkintainen, eikä IBM-sopimuksessa määritellä, miten puuttuva raha saadaan kasaan. Päätoimittajan mukaan ei ole mahdoton ajatus, että tällaisessa tilanteessa Business Finlandin, suomalaisyritysten ja Suomen kokonaisetuna olisi varmistaa sopimuksen jatkuminen tarjoamalla IBM:lle jonkinlaista kompensaatiota, vaikka IBM-sopimuksen teksti ei siihen suoraan velvoittaisikaan. Sopimuksessa ei myöskään ole riidanratkaisulauseketta vaan käytännössä olisi vain osapuolten oma ”riidanratkaisuelin”. Päätoimittajan mukaan sopimuksessa on kirjauksia, jotka mahdollistavat IBM:lle sen, että se voisi käytännössä painostaa Business Finlandia jonkinlaiseen hyvitykseen johtoryhmän keskusteluissa. Päätoimittajan mukaan tulkinnanvaraisuus on sopimuksen suurin ongelma; sopimuksessa on sovittu hyvin laajasta yhteistyöstä, mutta todellisten ristiriitatilanteiden ratkaisuun sopimus ei anna juuri konkreettisia eväitä.
Päätoimittajan mukaan julkisten toimijoiden sopimusjärjestelyjä on voitava käsitellä avoimessa yhteiskunnassa myös toimituksellisen luennan kautta ja tiedon välittäminen yleisölle esimerkiksi julkisten toimijoiden ja yritysten yhteistyöstä vaikeutuisi huomattavasti, mikäli sopimuksiin tai niiden sisältöön liittyvät artikkelit edellyttäisivät ulkopuolisten asiantuntijoiden tulkintaa. Jutussa on päätoimittajan mukaan sovellettu niin toimituksellista kuin sopimusoikeudellistakin luentaa ja lehden käyttämien sopimusoikeuden asiantuntijoiden mukaan IBM-sopimus on osin epäselvästi kirjoitettu ja tulkinnanvarainen. Päätoimittajan mukaan verovaroin toimivan julkisen toimijan sopimusten mahdollinen epäselvyys tai tulkinnanvaraisuus ei saa, eikä voi, rajoittaa tiedotusvälineen vapautta raportoida niistä lukijoilleen yleiskielisesti.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on myöntänyt, että kantelijan arvostelema jutun ehdollinen lause mahdollisista osittaisista korvauksista oli epätäsmällinen ja tästä syystä lehti on tarjonnut runsaasti tilaa Business Finlandin näkemyksille sekä verkossa että painetussa lehdessä. Lehti uutisoi Business Finlandin selvityksestä elinkeinoministerille 13.6. ja 14.6.2018. Jutussa kerrottiin, että selvityksen mukaan Business Finlandille tai Suomen valtiolle ei synny korvausvastuuta, vaikka IBM-sopimukseen kirjatut IBM:n liiketoiminnan kehitystavoitteet eivät toteudu. Lisäksi Helsingin Sanomat uutisoi Business Finlandin lakiasiaintoimisto Roschierilta tilaamasta selvityksestä 20.6.2018. Jutussa myös kantelija sai esittää näkemyksiään kantelun kohteena olevassa jutussa esitetyistä tiedoista.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomilla on ollut vahvat yhteiskunnalliset ja journalistiset perusteet nostaa esille kysymys IBM-sopimuksen velvoitteista ja se on toiminut asiassa yhteiskunnallisen tehtävänsä ytimessä, taloudellisen ja poliittisen päätösvallan vahtikoirana. Päätoimittajan mukaan Business Finlandin ja kansainvälisen yritysjätin välisessä yhteistyössä on kyse huomattavan suurien julkisten varojen käytöstä ja on veronmaksajien ja suomalaisen yhteiskunnan etu, että yhteistyötä tarkastellaan kriittisesti sekä avoimuuden että tarkoituksenmukaisuuden näkökulmista.
Ratkaisu
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan ja printtilehdessään jutun, joka kertoi kantelijan johtaman valtion innovaatiorahoittajan ja amerikkalaisen suuryhtiön välisestä sopimuksesta. Jutussa arvioitiin kriittisesti sopimuksen sisältöä ja sen syntyprosessia.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutun aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä. Yksi tiedotusvälineiden keskeisistä tehtävistä on seurata ja arvioida julkisten varojen käyttöä ja sen tarkoituksenmukaisuutta silloinkin, kun kyse on joiltain osin pelkistä epäilyistä. Lehti on myös perustellut, miksi jutussa käsiteltyä sopimusta voi pitää poikkeuksellisena.
Neuvosto toteaa, että lehdellä oli perusteet käyttää jutussa myös nimettömiä lähteitä. Lehti oli käyttänyt lähteitä monipuolisesti, suhtautunut niihin kriittisesti ja tarkistanut tietonsa huolellisesti ja useista lähteistä.
Neuvosto toteaa, että kantelijaa kuultiin juttukokonaisuudessa laajasti ja riittävästi. Saatuaan oikaisupyynnön lehti tarjosi kantelijalle mahdollisuutta kirjoittaa kannanotto, jossa hän olisi voinut esittää näkemyksiään. Kantelija ei käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen, mutta lehti julkaisi kaksi jatkojuttua, joissa se referoi kantelijan näkemyksiä.
Neuvosto toteaa, että lehdellä oli perusteet tulkita jutun aiheena ollutta sopimusta siten, että valtion innovaatiorahoittajan pyrkimyksenä oli ”kanavoida” tai ”korvamerkitä” rahoja jutussa käsiteltyyn hankkeeseen ja hankkeen kautta myös sopimusosapuolena olevalle yhtiölle. Lehdellä oli myös perusteet tulkita näkemäänsä sopimustekstiä siten, että valtion innovaatiorahoittaja saattaisi joutua korvaamaan ainakin osan rahoista sopimuskumppanilleen. Lisäksi jutussa tuotiin esiin, että kyseessä oli aiesopimus, jonka kirjaukset olivat ehdollisia ja mainitut rahasummat arvioita.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Tapio Nykänen, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi.