6710/SL/17

Langettava

Lehti julkaisi verkkosivuillaan kommenttikirjoituksen, jossa väitettiin, että yli 50 000 euron tuloilla palkankorotus voi verotuksen progressiivisuuden vuoksi muuttua palkanalennukseksi. Jutussa väitettiin myös, että pääkaupunkiseudulla asuva perhe maksaa maailman kovinta tuloveroa ja asumisen hintaa. Nämä olivat olennaisia asiavirheitä, joita lehti ei oikaisupyynnöstä huolimatta korjannut. Äänestyspäätös 9–4. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Kantelu 9.11.2017

Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkkosivuillaan 1.11.2017 julkaisemaan juttuun

”Kommentti: Poliitikko, kiitä tavallista veronmaksajaa edes joskus – älä aina syyllistä!”

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005431865.html

Kantelijan mukaan jutussa on seuraavat olennaiset asiavirheet, joita hän on pyytänyt lehteä oikaisemaan: 

1) ”—-kun pääset esimerkiksi yli 50 000 euron tuloihin, progressio iskee että pääkallo soi: Palkankorotus voi muuttua palkanalennukseksi, kun paikka veroasteikossa muuttuu.” 

Kantelija toteaa, että ”Verojärjestelmässämme ei ole yli 50 000 euron tuloilla tällaista kohtaa”. 

2) ”Parihenkinen pääkaupunkiseudulla asuva perhe pulittaa paitsi maailman kovinta tuloveroa.” 

3) .”—-pulittaa paitsi maailman kovinta tuloveroa, myös maailman kovinta asumisen hintaa. Kämpät Vantaan ja Espoon syrjäkylilläkin maksavat saman kuin New Yorkin Manhattanilla.” 

Kantelijan kantelunsa liitteenä toimittamasta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Ilta-Sanomat on kieltäytynyt oikaisemasta kantelijan virheinä pitämiä asioita vedoten siihen, että ”kirjoitus on poleeminen mielipidekirjoitus”. 

Päätoimittajan vastaus 18.1.2018

Päätoimittaja Tapio Sadeojan mukaan kyseinen kommenttikirjoitus on vahvasti poleeminen mielipidekirjoitus, jossa ns. veropäivän yhteydessä on haluttu nostaa esiin valtavirran uutisoinnista poiketen pääkaupunkiseudulla asuvan keskituloisen perheellisen asema. Päätoimittajan mukaan kirjoittaja on siis halunnut tarjota toisenlaisen näkökulman katsoa veropolitiikkaa, mikä on jo sinällään hyvän mielipidekirjoituksen lähtökohta. 

Päätoimittajan mukaan kirjoitus on luonteeltaan pakinanomainen teksti ja sen tyylilajiksi on tarkoituksella valittu hyperbola.  Hyperbola eli voimakkaan liioitteleva ilmaisu on tunnettu tehokeino, jonka avulla voidaan korostaa keskeistä ajatusta. Liioittelevia esimerkkejä ja kielikuvia käytetään runsaasti niin arkikielessä, pakinoissa kuin poliittisessa puheessakin, tuoreena esimerkkinä esimerkiksi keskustelua herättänyt ilmaisu siitä, että Suomessa ”halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa niskalaukaus”. 

Päätoimittajan mukaan Timo Haapalan kommentin punainen lanka on kirjoituksen otsikossakin näkyvä pohdinta siitä, miksi poliittiset päättäjät eivät kiitä tavallista veronmaksajaa, vaikka juuri tavallisten veronmaksajien tuloilla yhteiskuntaa pidetään pystyssä. Kirjoittaja katsoo, että veronmaksajaa on kiitosten sijaan syyllistetty. Viime vuosina poliitikot ovat puhuneet mm. verotalkoista ja solidaarisuudesta (mm. ”solidaarisuusvero”). Kirjoituksessa todetaan, että 60 % 33 miljardin tuloverokertymästä (ansio- ja pääomatulot) tulee henkilöiltä, jotka ansaitsevat 35 000 – 150 000 euroa vuodessa. Vuoden 2015 verotietojen mukaan heitä oli 26,8 % tulonsaajista. Yli 55 000 euroa ansaitsevat maksavat tuloveroista 41,4 prosenttia. 

Päätoimittajan mukaan Suomen verotuksen voimakas progressio on kaikkiaan yleisesti tiedetty tosiasia myös kansainvälisesti. Pakinatyylisessä kirjoituksessa ei ole tarkoitus eikä edes mahdollista avata koko verojärjestelmää ja sen mahdollisia ongelmia keskituloisen palkansaajaperheen osalta. 

Päätoimittajan mukaan kirjoituksen maininnalla, että palkankorotus voi muuttua palkanalennukseksi, kun paikka veroasteikossa muuttuu, tarkoitettiin tilannetta, jossa esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa ansaitseva henkilö maksaa noin 50 prosentin marginaaliveron mahdollisesta palkankorotuksesta, mikä tuntuu subjektiivisesti kohtuuttomalta ja osa kokee sen jopa palkanalennuksena, kun lisätulosta puolet voi mennä veroihin. Lisäksi esimerkiksi Yle-vero nousee palkansaajaperheissä 163 euroon, mikä lisää ennestään sekä aidosti että subjektiivisesti tunnetta kovasta kokonaisverorasituksesta. 

Päätoimittajan mukaan niin ikään hyperbolan omaisesti kommentissa käsitellään pääkaupunkiseudulla asuvan perheen suuria asumiskustannuksia. Poliittisessa keskustelussa useat tahot ovat pitäneet Suomen asuntopolitiikkaa epäonnistuneena, mihin kirjoittaja viittaa toteamalla pakinatyylisesti, että ”kämpät Vantaan ja Espoon syrjäkylilläkin maksavat saman kuin New Yorkin Manhattanilla”. 

Päätoimittajan mukaan Kelan mukaan asumistukimenot ovat kasvavat vuosittain liki 20 prosenttia ja ovat nyt noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien (HS 27.9.2015) mukaan omistusasuntojen hinnat Helsingin Töölössä liikkuvat jo lähes samoissa lukemissa kuin New Yorkissa. Lehden mukaan hyväkuntoinen Etu-Töölössä sijaitseva kaksio maksaa noin 42 5000 euroa, millä hinnalla saisi jo suomalaista kaksiota vastaavan yhden makuuhuoneen asunnon Manhattanin hienostoalueelta eli Upper East Sidelta. Myös Espoosta ja Vantaalta, joita kirjoittaja käyttää tässä kirjoituksensa tehokeinona, löytyy samanhintaisia ja kalliimpiakin asuntoja kuin New Yorkista. Päätoimittajan mukaan kommentin tarkoituksena on kärjistyksen kautta valottaa keskituloisen perheen suuria asumiskuluja yhdistettynä veronmaksukykyyn ja siihen, että mm. keskituloisten maksamilla veroilla maksetaan myös Kelan maksamat asumisen tuet.

Päätoimittajan viittaa JSN:n puheenjohtajan (18.9.2017) näkemykseen, jonka mukaan tiedotusvälineillä on itse oikeus valita, mitä ilmaisuja ne käyttävät.   https://www.ksml.fi/kotimaa/Medialla-on-oikeus-valita-k%C3%A4ytt%C3%A4m%C3%A4ns%C3%A4-ilmaisut-sanoo-JSNn-puheenjohtaja-%E2%80%93-ei-ota-suoraa-kantaa-keskusteluun-sukupuolineutraalista-kielest%C3%A4/1043751 

Päätoimittajan mukaan JSN:n puheenjohtaja muistuttaa, että ”JSN:n tehtävänä on vaalia sanan- ja julkaisemisen vapautta. Oikeus ilmaisujen valitsemiseen on keskeinen osa sananvapautta”. 

Päätoimittajan mukaan kirjoittaja on valinnut koko kirjoituksensa tyylilajiksi pakinan ja käyttää vahvoja hyperbolia. Kirjoitus on siis tarkoituksellisesti voimakkaan liioitteleva. Kirjoittajan kanssa on jokaisella vapaus olla eri mieltä, mutta päätoimittaja katsoo, että poleemisessa mielipidetekstissä on näkemyksiä oikeus tuoda esiin kärjekkäällä tavalla: muu olisi päätoimittajan mukaan sananvapauden rajoittamista. 

Ratkaisu

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. 

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 

Ilta-Sanomat julkaisi verkkosivuillaan kommenttikirjoituksen, jossa väitettiin, että yli 50 000 euron tuloilla palkankorotus voi verotuksen progressiivisuuden vuoksi muuttua palkanalennukseksi ja että pääkaupunkiseudulla asuva kaksihenkinen perhe maksaa maailman kovinta tuloveroa ja asumisen hintaa. Päätoimittajan mukaan kyse oli tyylikeinona käytetystä liioittelusta.

Julkisen sanan neuvoston mukaan myös tyyliltään vapaammissa kirjoituksissa esitettyjen tietojen tulee pitää paikkansa. Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta. 

Neuvosto toteaa, että jutun verotukseen ja asumisen hintaan liittyvät väitteet olivat olennaisia asiavirheitä, jotka lehden olisi pitänyt korjata saatuaan oikaisupyynnön. Neuvoston tietojen mukaan Suomessa pelkkä verotuksen progressio ei voi johtaa tilanteeseen, jossa palkankorotus voi kääntyä palkanalennukseksi. Suomen tuloverotus ei myöskään ole maailman kovinta, eikä pääkaupunkiseudun asumisen hinta ole maailman korkeinta. Päätoimittaja ei vastauksessaan perustele näitä väitteitä, eikä edes pyri kiistämään väitteiden virheellisyyttä. Hän viittaa faktojen sijaan siihen, miltä asiat tuntuvat. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 20 ja antaa lehdelle huomautuksen.

Langettavaa äänestivät:

Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Maria Swanljung, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Juha Honkonen.

Vapauttavaa äänestivät:

Ilkka Ahtiainen, Ismo Siikaluoma, Pentti Mäkinen ja Paula Paloranta.

Heidän eriävä mielipiteensä:

Kirjoituksen aiheena on verotuksen progressiivisuuden kohtuuttomuus, jota on käsitelty liioittelun keinoin. Arvioitaessa kirjoitusta kokonaisuutena ja ottaen erityisesti huomioon sen tyylilaji kirjoituksessa ei voida katsoa olevan olennaista asiavirhettä.