6688/SL/17

Vapauttava

Lehti julkaisi verkkosivuillaan tieliikennelain uudistusta koskevan jutun. Jutussa väitettiin virheellisesti, että ylinopeusmaksusta valittaminen maksaisi syyttömälle 250 euroa. Tämä oli olennainen asiavirhe. Helsingin Sanomat korjasi juttua epätarkasti, mutta korjausten jälkeen siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. 

Kantelu 13.10.2017

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien verkkosivuillaan 5.10.2017 julkaisemaan juttuun ”Tieliikenteen sääntöjen suuri mullistus lähestyy ja näin se vaikuttaa autoilijoihin – testaa, tunnistatko uudet liikennemerkit”.  https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005396034.html 

Lehti korjasi jutun leipätekstiä kahdesti kantelijan pyynnöstä. Jutun loppuun lisättiin seuraava teksti: ”Oikaisu 12.10. klo 20.56. Jutussa väitettiin aiemmin, että ylinopeusmaksusta valittaminen maksaisi syyttömälle 250 euroa. Todellisuudessa maksua ei peritä, jos hallinto-oikeus päättää asian valittajan hyväksi.” 

Kantelija ei ole tyytyväinen lehden tekemiin oikaisuihin ja hän on pyytänyt uudestaan lehteä oikaisemaan juttuaan. Kantelijan mukaan jutussa on edelleen virhe, kun siinä todetaan että ”Asian vireille saaminen maksaa hallinto-oikeudessa 250 euroa. Maksua ei peritä, jos hallinto-oikeus päättää asian valittajan hyväksi.” 

Kantelija toteaa, että ”kantelun tekeminen hallinto-oikeuteen ei maksa mitään. Sen sijaan hallinto-oikeuden päätös maksaa, mikäli kantelija häviää jutun, ja vasta silloin lankeaa oikeudenkäyntimaksu maksettavaksi.” 

Tieto toiminnan menettelytavoista ja maksuista ja niiden ajankohdista löytyy kantelijan mukaan oikeus.fi – sivustolta. 

Päätoimittajan vastaus 4.12.2017

Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan kantelun kannalta olennainen, kiistanalainen kohta käsitteli ehdotettua liikennevirhemaksua, joka korvaisi liikennerikkomusten sakot. Kyse on hallinnollisesta maksusta. Virhemaksujen käyttöönoton myötä vähäiset rikkomukset siirtyisivät rikosoikeusjärjestelmän ulkopuolelle. Jatkossa niihin liittyviä valituksia käsitellään käräjäoikeuksien sijaan hallinto-oikeuksissa. Muutoksella halutaan muun muassa vähentää käräjäoikeuksien työtaakkaa ja varautua liikenteen automaattivalvonnan lisääntymiseen.

Päätoimittajan mukaan jatkossa auton haltija joutuisi hakemaan liikennevirhemaksun oikaisupäätöstä ensin poliisilta. Seuraava askel olisi muutoksenhaku hallinto-oikeuteen, jossa hän joutuisi todistamaan perusteita syyttömyydelleen. Jutussa todettiin alun perin, että ”asian vireille saaminen maksaa hallinto-oikeudessa 250 euroa, joten auton haltija voi joutua maksamaan syyttömyytensä todistamisesta”.

Päätoimittajan mukaan lakimuutoksen esittelyn näkökulma lehdessä oli ongelmalähtöinen. Jutussa pyrittiin nostamaan esiin kiistellyn lakiuudistuksen yhteydessä esille nostettuja kompastuskiviä. Maininnalla hallinto-oikeuden mahdollisesti perimästä alleviivattiin tähän asti periaatteena olleesta syyttömyysolettamasta luopumisen periaatteellista ja tosiasiallista merkitystä.

Päätoimittajan mukaan jutun teksti pohjautui muun muassa oikeus.fi-sivulta löytyvään informaatioon, jonka mukaan ”hallinto-oikeuden päätöksistä peritään vuosittain vahvistettava oikeudenkäyntimaksu, joka vuonna 2017 on suuruudeltaan 250 euroa.” Lisäksi oikeus.fi-sivulla todetaan, että maksua ei kuitenkaan peritä silloin, kun hallinto-oikeus muuttaa valituksenalaisen päätöksen valittajan eduksi.

Päätoimittajan mukaan oikeudenkäyntimaksuun liittyvä ongelmatiikka oli noussut esiin jo tieliikennelain kokonaisuudistuksesta annetuissa laintulkinnan ammattilaisten lausunnoissa. Esimerkiksi Lakimiesliitto totesi lausunnossaan, että ”oikeusturvaa heikentäisi myös se, että liikennevirhemaksun saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi peritään tuomioistuinmaksu. Tämä siitäkin huolimatta, ettei maksua peritä, jos valitus menestyy, sillä oikeudenkäyntimaksu olisi yli kymmenkertainen suhteessa pienimpään liikennevirhemaksuun. Näin ollen liikennevirhemaksun saanut saattaa jättää valittamatta siitä katsoen riskien olevan suuremmat kuin saatava hyöty siinäkin tapauksessa, että hän olisi katsonut menetelleensä liikenteessä oikein.”

Myös Tuomariliiton lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että ehdotettu ”muutos heikentäisi olennaisesti nykytilannetta ja oikeusturva heikkenisi vielä sillä, että liikennevirhemaksun oikeuskäsittely on tarkoitus saada maksulliseksi. ”

Päätoimittajan mukaan kantelija otti sähköpostitse yhteyttä jutun laatineeseen toimittajaan 11.10.2017 ja vaati oikaistavaksi jutussa tietoa siitä, että muutoksenhaun vireille saaminen maksaisi hallinto-oikeudessa 250 euroa. Kantelijan mukaan vireillepano eli hallinto-oikeuteen kanteleminen ei maksa mitään. ”Vasta jos häviää jutun, tulee oikeudenkäyntimaksu maksettavaksi.”

Päätoimittajan mukaan tässä ensimmäisessä oikaisuvaatimuksessaan kantelija ilmoitti tarvittaessa vievänsä asian Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn.

Päätoimittajan mukaan jutun tehnyt toimittaja vastasi kantelijalle heti saman päivän kuluessa, kertoen että ”virhe on korjattu verkkojuttuun ja oikaisu julkaistaan myös huomisessa lehdessä”. Toimittaja pahoitteli kantelijalle vastauksen viivästymisestä ja kertoi olevansa sairauslomalla.

Juttuun verkossa lisättiin tuolloin tämä oikaisuteksti: ”Asian Vireille saaminen maksaa hallinto-oikeudessa 250 euroa. Maksun saa takaisin, jos hallinto-oikeus päättää asian valittajan hyväksi”

Päätoimittajan mukaan kantelija lähetti seuraavan sähköpostiviestin jutun kirjoittaneelle toimittajalle 12.10.2017 klo 16. 18. Siinä hän ilmoitti, että oikaisu oli puutteellinen. Sairauslomansa takia toimittaja ei heti lukenut tätä viestiä.

Päätoimittajan mukaan kantelija lähetti edelleen uuden viestin 12.10.2017 klo 20.48. Juttuun tehtiin tämän jälkeen uusi oikaisu klo 20.56. Tällä tarkennettiin ensimmäistä oikaisua. Inhimillisen unohduksen vuoksi virhe jäi kuitenkin edelleen leipätekstiin. Tarkennettu oikaisu näkyi jutun perässä. Myös painetussa lehdessä oikaisu oli oikein.

Päätoimittajan mukaan tarkennettu oikaisuteksti verkossa oli tämä: ”Jutussa väitettiin aiemmin, että ylinopeusmaksusta valittaminen maksaisi syyttömälle 250 euroa. Todellisuudessa maksua ei peritä, jos hallinto-oikeus päättää asian valittajan hyväksi.”

Päätoimittajan mukaan painetussa lehdessä julkaistiin 13.10.2017 seuraava oikaisu: ”Perjantaina 6. lokakuuta sivulla A11 uutisessa tieliikennelain muutoksista kerrottiin, että syytön joutuu maksamaan hallinto-oikeuteen valittamisesta 250 euroa. Valitusmaksua ei peritä, jos hallinto-oikeus hyväksyy valituksen.”

Päätoimittajan mukaan jutun tehnyt toimittaja vastasi kantelijan viestiin heti 12.10. klo 21.00 ja ilmoitti, että oikaisu on korjattu. Hän edelleen pahoitteli ”hidasta reagointiaan” ja kertoi olevansa sairauslomalla.

Päätoimittajan mukaan kantelija otti yhteyttä sähköpostilla toimittajaan klo 21.32 ja ilmoitti, että verkossa olevaa versiota ei ole korjattu riittävästi. Tämän sähköpostiviestin sävy oli sairauslomalla olevan toimittajan mielestä siinä määrin hyökkäävä ja epäasiallinen, että hän pyysi kantelijaa ottamaan yhteyttä kotimaan toimituksen esimieheen. Toimittaja lähetti tämän viestin kantelijalle klo 21.48. Toimittaja koki ennen muuta puuttumisen hänen sairauslomaansa epäasiallisena. 

Päätoimittajan mukaan kantelija vastasi sähköpostiviestillä klo 22.28. Siinä hän kirjoitti: ”Jos kotimaan toimituksen esimies on taho, jonka kanssa keskustellaan artikkelin sisällön oikeellisuudesta jatkossa, niin mennään sitten sillä.” Kantelijan viesti oli osoitettu toimittajalle, päätoimittajille, HS:n uutisdeskille ja kotimaan toimituksen esimiehelle. Kantelija ei kuitenkaan enää ottanut yhteyttä kotimaan toimituksen esimieheen, joten tämä oletti asian olevan kunnossa. Tämä oletus perustui kantelijan sähköpostiviestin ”mennään sitten sillä” -lausahdukseen.

Päätoimittajan mukaan jutun tehnyt toimittaja poisti verkkojutun leipätekstiin jääneen virheellisen kohdan heti saatuaan kuulla siitä. Tuohon asti tämä tekstiin unohtunut, virheelliseksi arvioitu kohta ei ollut yksilöidysti tullut ilmi myöskään kantelijan kanssa käydystä kirjeenvaihdosta. Uusi oikaisu julkaistiin 21.11. klo 8.50.

”Oikaisu 21.11. klo 8.50: Jutusta poistettiin virheellinen kohta, jossa väitettiin, että ylinopeusmaksuvalituksen vireille saaminen maksaa hallinto-oikeudessa 250 euroa.”

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden mukaisesti.

Päätoimittajan mukaan oikaisupyyntöön reagoiminen on asiaa käsitelleen toimittajan sairauslomasta huolimatta tapahtunut viipeittä. Oikaisua on tarkennettu kantelijan toiveiden mukaan. Inhimillisen unohduksen takia alkuperäiseen uutistekstiin jäi harmillisen pitkäksi aikaa, oikaisujenkin jälkeen, virheellisenä pidettävä tekstikohta. Päätoimittajan mukaan virheellinen kohta on nyt siis poistettu.

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on pyrkinyt tieliikennelain kokonaisuudistuksen uutisoinnissa todenmukaiseen tiedonvälitykseen. Tiedot on alun perinkin pyritty tarkistamaan Journalistin ohjeiden edellyttämällä huolellisuudella. Asiavirheet on korjattu mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne ovat tulleet toimituksen tietoon.

Päätoimittajan mukaan jutun tekstin alkuperäinen muotoilu – ”asian vireille saaminen maksaa hallinto-oikeudessa 250 euroa, joten auton haltija voi joutua maksamaan syyttömyytensä todistamisesta” – vastasi lainsäätäjän käsitystä siitä, että hallinto-oikeuteen valittaminen on lähtökohtaisesti maksullista, ja maksusta vapautuminen perustuu siihen, menestyykö valitus. Tieliikennelain kokonaisuudistusta ovat tulkinneet vastaavalla tavalla myös edellä mainitut liitot lausunnoissaan. Kantelija lähestyy asiaa toiselta kannalta: hänen tulkintansa mukaan maksuttomuus on pääsääntö, ja maksun periminen siitä tehtävä poikkeus.

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomien alkuperäinen tulkinta on siten linjassa Tuomariliiton ja Lakimiesliiton lausunnoissa esitettyjen huolien kanssa. Oikeudenkäyntimaksun uhka voi olla kansalaisten oikeusturvaa heikentävä seikka, jos viranomaisratkaisuun tyytymätön ei tämän takia ryhdy ajamaan asiaansa oikeudessa. Lähtiessään ajamaan asiaansa oikeudessa kansalainen ei voi varmuudella tietää menestyvänsä. Oikeudenkäyntimaksun maksajaksi joutuminen on siten kaikissa lähtötilanteissa todellinen riski.

Päätoimittajan mukaan kantelijan tekemät oikaisupyynnöt olivat kuitenkin Helsingin Sanomien toimituksellisen harkinnan mukaan aiheellisia, ja tämän vuoksi jo julkaisuista jutuista tehtiin hänen vaatimansa oikaisut. Tarkkaan ottaen maksua ei todellakaan peritä asian vireille saattamisesta, vaan maksu lankeaa vasta, jos muutoksenhakija ns. häviää juttunsa. Tämä on kansalaisten kannalta olennainen tieto, ja alkuperäisen jutun muotoilua voidaan sen osalta pitää tässä valossa olennaisena asiavirheenä.

Päätoimittaja korostaa, että Helsingin Sanomat ei ole luovuttanut päätösvaltaa asiassa lehden ulkopuolelle kantelijan aktiivisesta toistuvasta sähköpostiviestinnästä huolimatta.

Päätoimittajan mukaan lehden oikaisuprosessiin liittyi tarpeetonta viivettä, mikä johtui ennen muuta asiaa käsitelleen toimittajan sairauslomasta. Kirjeenvaihto kantelijan kanssa tuotti kuitenkin tarkennetun oikaisun, minkä kotimaan toimituksen esimies perustellusti tulkitsi riittävän myös kantelijalle. Oikaisuista huolimatta alkuperäiseen tekstiin jäi virheellinen katkelma inhimillisen unohduksen takia. Tämäkin muutettiin, kun virheellinen katkelma tuli toimituksen tietoon.

Päätoimittaja pahoittelee asian käsittelyssä tapahtuneita viivästyksiä ja inhimillisiä unohduksia. Tapaus on antanut lehden toimituksessa aiheen tarkentaa oikaisumenettelyyn liittyvää ohjeistusta.

Toimitus on toiminut asiassa hyvässä tarkoituksessa, eikä lehdellä ole ollut mitään syytä kiistää alkuperäisen jutun epätarkkuutta mainitussa kiistanalaisessa kohdassa. Helsingin Sanomat katsoo, että lukijoille välittyi heti ensimmäisen oikaisun myötä olennaisilta osin oikea käsitys oikeudellisen toimenpidemaksun perinnästä. Jutun keskeisen asiakohdan, kansalaisten oikeusturvan kannalta pelkästään jo maksun perimisen mahdollisuus oli olennainen tieto.

Päätoimittajan mukaan kantelun kannalta merkityksellistä on todeta, että liikennevirhemaksusta valittaminen hallinto-oikeuteen faktisestikin on useissa tapauksissa maksullista. Alkuperäinen asiavirhekään ei siten ole kategorisesti virheellinen, vaan maksun peruste ratkeaa sen mukaan, kuinka muutoksenhakija menestyy asiassaan.

Päätoimittajan mukaan toisin kuin kantelija kantelussaan toteaa, Helsingin Sanomat on oikaissut viipymättä alkuperäiseen juttuun sisältyneen asiavirheen sekä verkossa että painetussa lehdessä.

Helsingin Sanomat on toiminut käsiteltävässä asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. 

Päätoimittajan mukaan lehti on reagoinut oikaisupyyntöön välittömästi. Jo ensimmäinen lehden oikaisu välitti lukijoille oikean, olennaisen tiedon. Kantelijan vaatimuksesta jutun oikaisua täsmennettiin prosessin kuluessa, jotta myös tekstin sanamuodot vastaavat mahdollisimman tarkasti asioiden oikeaa tilaa. Toimitus oli kirjeenvaihdon päätyttyä perustellusti siinä käsityksessä, että myös kantelija oli tyytynyt tehtyihin jutun oikaisuihin.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. 

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 

Helsingin Sanomat julkaisi 5.10.2017 verkkosivuillaan tieliikennelain uudistusta käsitelleen jutun. Jutussa väitettiin virheellisesti, että syytön joutuu maksamaan hallinto-oikeuteen valittamisesta 250 euroa. Lehti sai tiedon virheestä ja korjasi jutun 12.10.2017 muotoon ”Asian vireille saaminen maksaa hallinto-oikeudessa 250 euroa. Maksua ei peritä, jos hallinto-oikeus päättää asian valittajan hyväksi.” 

Todellisuudessa mahdollinen maksu peritään vasta hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen. Verkossa julkaistuun juttuun jäi korjauksen jälkeenkin pieni epätarkkuus.

Lisäksi asia todettiin jutun loppuun 12.10. liitetyssä korjausmerkinnässä: ”Jutussa väitettiin aiemmin, että ylinopeusmaksusta valittaminen maksaisi syyttömälle 250 euroa. Todellisuudessa maksua ei peritä, jos hallinto-oikeus päättää asian valittajan hyväksi.”

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että 12.10. tehdyn korjauksen ja korjausmerkinnän jälkeen jutusta kokonaisuutena saa riittävän oikean kuvan asiasta. Jutussa ei siten ollut olennaista asiavirhettä.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Juha Honkonen.