6661/SL/17

Vapauttava

STT kertoi Asianajajaliiton valvontalautakunnan antaneen varoituksen asianajajalle ja kertoi lisäksi häneen liittyvästä rikosepäilystä. Jutussa tai sen otsikkoversioissa ei ollut olennaisia asiavirheitä. Julkisuus oli kielteistä, mutta ei niin kielteistä, ettei jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt. STT täydensi juttua saatuaan asianajajalta kommentin. 

Kantelu 15.8.2017

Kantelu kohdistuu STT:n ”uutisointiin” 15.5.2017 kantelijan Asianajajaliitolta saamasta varoituksesta. Kantelija on sihteerin pyynnöstä tarkentanut 4.10.2017, että kantelu kohdistui ainakin STT:n hänelle 16.5.2017 sähköpostitse listaamiin saman jutun versioihin:

–    Lyhyt ”viivauutinen” aiheesta, julkaistu kello 9.23.

–     ”Asianajaja jäi kiinni kannabiksesta ja joi olutta asiakkaan kuulustelussa – ei erotettu liitosta”, julkaistu kello 9.43. 

–    ”Asianajaja jäi kiinni kannabiksesta ja joi olutta asiakkaan kuulustelussa – ei erotettu liitosta”, julkaistu kello 10.10. 

–    ”Asianajaja jäi kiinni kannabiksesta ja joi olutta asiakkaan kuulustelussa – ei erotettu liitosta”, julkaistu kello 12.08.

–    ”Asianajaja jäi kiinni kannabiksesta ja joi olutta asiakkaan kuulusteluissa – ei erotettu liitosta”, julkaistu kello 14.55. 

–    ”Asianajajaliitto varoitti kuulusteluissa juonutta asianajajaa / Valvontalautakunta: Tekoa ei voi pitää toistuvana, vaikka asianajaja oli ollut humalassa myös oikeustalolla”, julkaistu kello 20.28. 

Kantelijan mukaan jutussa rikotaan Journalistin ohjeiden kohtia 11, 15, 20, 21 ja 22. Lisäksi kantelija toteaa, että hänen salakatseluepäilynsä käsittely jutussa, jossa hänen nimensä oli mainittu, oli asiatonta.

Kantelijan mukaan jutun versioiden otsikoissa ei ole kyse ”puolueettomasta informaatiosta, vaan toimittajan ja STT:n mielipiteestä, joka esitetään uutisena”.

Kantelijan mukaan kumpikaan jutun otsikoista ei vastaa jutun sisältöä. Kantelijan mukaan jutun ensimmäisessä otsikossa spekuloidaan mahdollisuudella hänen erottamisestaan Asianajajaliitosta, vaikka sitä ei ollut hänestä tehdyssä kantelussa vaihtoehtona käsitelty. Kantelija toteaa saaneensa toiseksi alimman seuraamuksen Asianajajaliitolta, jonka seuraamusskaala on huomautus, varoitus, seuraamusmaksu ja erottaminen.

Kantelijan mukaan otsikko ”Asianajaja jäi kiinni kannabiksesta ja joi olutta asiakkaan kuulusteluissa – ei erotettu liitosta” on virheellinen, koska erottamista ei ollut hänestä tehdyssä kantelussa vaihtoehtona käsitelty. Kantelija kertoo tehneensä otsikosta oikaisupyynnön STT:lle pian sen jälkeen, kun juttu oli julkaistu kello 9.43.

Kantelijan mukaan myös STT:n hänen pyynnöstään korjaama otsikko ”Asianajajaliitto varoitti kuulusteluissa juonutta asianajajaa / Valvontalautakunta: tekoa ei voi pitää toistuvana, vaikka asianajaja oli ollut humalassa myös oikeustalolla” oli myös virheellinen. Kantelijan mukaan toimittaja ei osannut lukea valvontalautakunnan ratkaisua. Valvontalautakunta ei katsonut tapahtunutta toistuvaksi, koska kantelijan samasta asiasta vuonna 2012 saamasta edellisestä varoituksesta oli kulunut useita vuosia.

Kantelijan mukaan vahinko oli jo tapahtunut, vaikka STT muutti juttunsa otsikon samana iltana. Kantelijan mukaan STT:a lähteenään käyttäneet tahot eivät enää voineet korjata virhettä.

Kantelijan mukaan hänen rikosepäilynsä käsitteleminen samassa yhteydessä ei ollut asiallista, koska sillä ei ollut mitään tekemistä kanteluratkaisujen kanssa. Hänen mukaansa rikosepäily lisättiin juttuun ennen kuin STT oli tavoittanut hänet kommenttia varten.

Kantelijan mukaan hän joutuu jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, koska ennen STT:n juttua hän ei ole ollut asiaan liittyen esillä nimellään. Kantelija toteaa, että STT muutti hänet julkiseksi henkilöksi.

Kantelijan mukaan häntä oli yritetty tavoittaa puhelimitse noin minuuttia ennen ensimmäisen jutun julkaisemista. Kantelijan saamaan puheluun oli vastannut hänen assistenttinsa ja kantelija itse oli kyseisellä hetkellä varattu ja pääsi keskustelemaan toimittajan kanssa vasta myöhemmin.

Kantelijan mukaan hänelle ei annettu aidosti mahdollisuutta samanaikaiseen kuulemiseen.

Kantelija kertoo, että aluksi hän ei kommentoinut asiaa ja perusteli kommentoimattomuuttaan sillä, että otsikko on virheellinen. Hänen mukaansa STT kirjoitti juttuun virheellisesti, että ”ei halua kommentoida”.

Kantelija kertoo, että myöhemmin hänelle luvattiin mahdollisuus jatkojuttuun, jota ei kuitenkaan tehty. Siksi kantelija ei kommentoinut asiaa ”laajasti”, kun hän keskusteli toimittajan kanssa.

Kantelija toteaa, että “STT tiesi, että heitä käyttävät mediat eivät ehdi korjata juttuja enää illalla”. Kantelija pyytää JSN:a ottamaan kantaa, miten paljon suurempi vastuu on STT:llä, jonka uutisen muut suoraan ottavat, jos virheet jäävät elämään STT:n takia.

Kantelija on liittänyt kanteluunsa STT:n kanssa käymänsä sähköpostikirjeenvaihdon. Kantelija on täydentänyt kanteluaan 25.8., 8.9. ja 28.11.2017.

Päätoimittajan vastaus 20.11.2017

Päätoimittaja Mika Petterssonin mukaan STT uutisoi 15. toukokuuta 2017 varoituksesta, jonka kantelija sai Asianajajaliiton valvontalautakunnalta. Päätoimittajan mukaan aiheen uutisarvo liittyi toisaalta asianajajien lakisääteiseen valvontaan, toisaalta ex-huumepoliisi Jari Aarniota koskevaan oikeusprosessiin, jossa sama varoitukseen johtanut menettely on sittemmin ollut toistuvasti esillä. Marraskuussa 2017 Helsingin hovioikeus päätti, ettei valvontalautakunnan käsittelemää oikeudenkäynnin kannalta keskeistä kuulustelua voida ollenkaan hyödyntää Aarnio-oikeudenkäynnissä. Syynä oli se, että poliisi oli tehnyt kuulustelun, vaikka kuulusteltavan avustajana toiminut kantelija oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Hovioikeus katsoi, että tilanne on ollut verrattavissa siihen, että kantelijan päämies olisi ollut kuulustelussa ilman puolustajaa.

Päätoimittajan mukaan reaaliaikaisessa uutisvälityksessä viranomaisten ja muiden valvontaelinten ratkaisut uutisoidaan normaalisti ilman, että langettavan ratkaisun kohteeksi joutuneita kuultaisiin ainakaan uutisen ensimmäisessä versiossa. Päätoimittajan mukaan täysin samanaikaisen kuulemisen ulottaminen näihin tilanteisiin tekisi uutistoimitusten ja erityisesti uutistoimiston työstä mahdotonta, koska ne kilpailevat uutisvälityksessä ratkaisuja tekevien instanssien itsensä ja some-aikana myös yleisön edustajien kanssa.

Päätoimittajan mukaan uutisten kohteille syntyisi näin myös mahdollisuus viivyttää heihin kohdistuvaa uutisointia silloinkin, kun kyse on faktisesta tapahtumasta kuten tässä varoituksen antamisesta. Päätoimittajan mukaan toimittajan ei kuultavaa tavoitellessaan voi tietää, mistä syystä henkilöä ei tavoiteta ja aikooko tämä vastata yhteydenottoihin lainkaan.

Päätoimittajan mukaan lakiin tai esimerkiksi itsesääntelyyn perustuvien valvontaelinten työskentelyssä asianosaiset ovat tulleet kuulluiksi itse prosessissa, eikä päätöksestä uutisointia voi rinnastaa tiedotusvälineiden itse keräämien tietojen julkaisemiseen, jossa samanaikainen tai mahdollisimman ripeä kuuleminen on välttämätöntä. Esimerkiksi JSN:n päätöksiä lyhyesti uutisoitaessa ei ole tapana lainkaan kuulla langettavan tuomion saaneita medioita. Päätoimittajan mukaan tällainen vaatimus vähentäisi ratkaisevasti eri instanssien ratkaisujen rutiininomaista uutisointia ja siten yleisön tiedonsaantia ja ammattimedian kilpailukykyä, koska resurssit eivät sellaiseen riittäisi.

Koska valvontalautakunnan päätöksessä kuitenkin käsiteltiin asianajajalle hyvin poikkeuksellista toimintaa, päätoimittajan mukaan päätettiin jo lyhyintä ensi uutista varten tarkistaa, olisiko kantelija tavoitettavissa. Kun näin ei ollut, uutinen julkaistiin uutistoimistolle normaalia vauhtia, minuuteissa, ja kuuleminen jätettiin myöhempiin versioihin.

Päätoimittajan mukaan kun kantelijaan saatiin yhteys, hän ei ollut halukas kommentoimaan valvontalautakunnan ratkaisua vaan pyrki vaikuttamaan uutisen kirjoitustapaan. Hänen kanssaan keskustelivat uutisen kirjoittaneen toimittajan lisäksi uutispäällikkö ja uutispäätoimittaja. Päätoimittajan mukaan toimittajan ja kantelijan puhelinkeskustelusta on tunteja kestävät tallenteet, jotka STT voi tarvittaessa toimittaa JSN:lle kuunneltaviksi.

Päätoimittajan mukaan uutisen pikaversiot julkaistiin kello 9.23, 9.28 ja 9.43. Epäilystä on kerrottu kello 10.10 julkaistussa jutussa, jossa myös kerrotaan, ettei kantelijaa ole vielä tavoitettu. Hänen kanssaan käytyjen mutkikkaiden keskustelujen jälkeen juttua täydennettiin kello 12.08 tiedolla, ettei hän halua kommentoida uutisessa kerrottuja asioita. Jatkokeskustelujen jälkeen juttua täydennettiin kello 14.55.

Päätoimittajan mukaan eri versioissa uutista normaaliin tapaan täydennettiin ja muotoiltiin uudelleen. Tämä kuuluu uutistoimistotyön perusprosessiin. Päätoimittajan mukaan toisin kuin kantelija antaa ymmärtää, kyse ei ollut virheen korjaamisesta, koska uutisessa ei ollut virhettä. Asianajajaliiton valvontalautakunnan kurinpitoasteikosta kerrottiin jo kello 9.43 julkaistussa versiossa eli heti, kun uutisen tila sen salli. Erottamista ei tuotu esiin toimittajan mielipiteenä, vaan asianajajia koskevana mahdollisuutena. Päätoimittajan mukaan uutisointi ja siinä esiin tuotavat asiat eivät myöskään ole sidoksissa siihen, miten valvontaelin on päättänyt asiaa käsitellä, vaan aihetta tarkastellaan yleisön näkökulmasta eikä kyse siis ollut kantelijan esittämistä väärinymmärryksistä. Päätoimittajan mukaan myös lautakunnan ratkaisun faktat ja perustelut kerrottiin jutun pitemmissä versioissa tarkasti.

Päätoimittajan mukaan kantelijan nimi kerrottiin jutussa, koska asianajajien työhön kohdistuu lakisääteisiä vaatimuksia ja valvontaa. Yleisöllä on oikeus saada tietoa sitä koskevista arvioista ja myös muista seikoista, jotka voivat vaikuttaa heidän työnsä arviointiin. Siksi myös aiemman varoituksen sekä rikosepäilyn kertominen taustaksi oli perusteltua. 

Päätoimittajan mukaan asianajajien työskentely oikeudenkäynnissä on julkista ja asianajajien nimet kerrotaan poikkeuksetta, kun heidän päämiestensä puolesta esittämiä kantoja uutisoidaan. Päätoimittajan mukaan kuten aiemmin mainittiin, varoitukseen johtanut toiminta on esillä myös Aarnio-oikeudenkäynnissä eikä siitä olisi STT:n nimenjulkaisukäytännön mukaan ollut mahdollista kertoa nimettömänä.

Kantelija väittää myös, että hänelle olisi luvattu aiheesta hänen toivomansa jatkojuttu. Päätoimittajan mukaan kyse on hänen kertomistaan muista Aarnio-tapaukseen liittyvistä tiedoista, joista toimittaja kiinnostui ja joiden uutisointia hän harkitsi. Kerrotut tiedot olisivat kuitenkin vaatineet perusteellista tarkistamista, jotta niiden julkaisua olisi voitu harkita, eikä siihen ollut tuolloin mahdollisuutta. Missään vaiheessa ei ollut tarkoitus jatkaa valvontalautakunnan varoitukseen liittyvää uutista kantelijan itsensä toivomalla tavalla, mikä käy ilmi liitteenä olevasta kirjeenvaihdosta. Kirjeenvaihtoon sisältyvät myös uutisen kaikki eri versiot.

STT on täydentänyt vastaustaan 15.12.2017 ja toimittanut haastattelunauhat Julkisen sanan neuvoston kuunneltaviksi.

Ratkaisu

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. 

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

STT teki ja välitti asiakkailleen saman päivän aikana useita versioita jutusta, joka käsitteli asianajajan valvontalautakunnalta saamaa varoitusta. Jutun ensimmäinen otsikko oli ”Asianajaja jäi kiinni kannabiksesta ja joi olutta asiakkaan kuulustelussa – ei erotettu liitosta” ja päivän viimeisen version otsikko oli ”Asianajajaliitto varoitti kuulusteluissa juonutta asianajajaa: Valvontalautakunta: Tekoa ei voi pitää toistuvana, vaikka asianajaja oli ollut humalassa myös oikeustalolla”.  Lisäksi useissa juttuversioissa kerrottiin, että asianajaja oli epäiltynä salakatselusta. 

STT ei kuullut asianajajaa jutun ensimmäisiin versioihin, sillä häntä ei aluksi tavoitettu. Kun hänet tavoitettiin ensimmäistä kertaa, hän kieltäytyi kommentoimasta. STT täydensi juttuaan myöhemmissä versiossa asianajajan kommenteilla saatuaan ne häneltä. 

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä. Neuvoston mukaan tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Molemmille STT:n käyttämille otsikoille löytyi kate juttujen sisällöstä.

Neuvosto toteaa, että Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisusta kertominen on viranomaispäätöksiin rinnastuva neutraali uutinen. Sen sijaan kantelija joutui erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi, kun STT kertoi häneen kohdistuvasta rikosepäilystä. Neuvosto toteaa, että STT jätti asianajajalle niukasti aikaa samanaikaiseen kuulemiseen, koska rikosepäilystä kerrottiin vain noin tunti myöhemmin kuin kantelijaa yritettiin ensi kerran tavoitella.

Julkisen sanan neuvosto ratkaisee tapauksia kokonaisharkinnan perusteella, eikä se määrittele esimerkiksi yleisiä aikarajoja sille, kuinka kauan haastateltavia tulisi tavoitella. STT oli pyrkinyt tavoittelemaan haastateltavaa ja täydentämään uutista haastateltavan näkemyksellä saman päivän aikana.  Neuvosto on ratkaisukäytännössään pitänyt julkisuutta harvoin niin kielteisenä, ettei jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt. Yleensä tämä on edellyttänyt sitä, että henkilö on joutunut poikkeuksellisen kielteisen julkisuuden kohteeksi tai että juttu on sisältänyt esimerkiksi olennaisia asiavirheitä. Tässä tapauksessa ei ollut tällaisia piirteitä. Kokonaisharkinnassaan neuvosto huomioi myös sen, että asianajaja oli aluksi haluton kommentoimaan juttua ja että kyseessä oli täydentyvä juttu ja asianajajan kommentit päivitettiin heti kun ne saatiin.

Neuvosto toteaa, että julkisuus oli kielteistä, mutta ei niin kielteistä, ettei jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Tietotoimisto ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Juha Honkonen.