6480/AL/17

Langettava

Lehti haastatteli henkilöä, joka kertoi poikansa joutuneen rikoksen uhriksi urheiluleirillä. Rikoksesta epäilty oli jutussa ainakin lajiyhteisön tunnistettavissa, mutta häntä ei ollut kuultu samassa yhteydessä. Juttu oli yksipuolinen ja kritiikitön, ja lähdekritiikin puuttuminen vahvisti jutun aiheuttamaa erittäin kielteistä julkisuutta

Kantelu 9.2.2017

Kantelu kohdistuu Urheilulehden printtiversiossaan 15.12.2016 julkaisemaan juttuun ”Sisältä rikki”, jossa jääkiekkoharrastajan äiti kertoo poikansa tehneen itsemurhan jääkiekkoleirillä tapahtuneen raiskauksen takia. 

Kantelija on Suomen Jääkiekkoliitto, jonka mukaan Urheilulehden juttu on kauttaaltaan virheellinen, loukkaava, vahingoittava ja harhaanjohtava. Kantelijan mukaan artikkelin julkaisemisella Urheilulehti on vahingoittanut Jääkiekkoliiton mainetta sekä vaarantanut yleisön luottamusta Jääkiekkoliiton toimintaan. Artikkeli on aiheuttanut suurta kärsimystä Jääkiekkoliiton toimihenkilölle, jota on syytetty täysin perusteetta äärimmäisen vastenmielisestä ja julkista inhoa aikaansaavasta seksuaalirikoksesta.

Kantelijan mukaan jutun keskeinen, virheellinen, väittämä on, että a) Jääkiekkoliitto mahdollistaa

toimintakulttuurin, jonka suojissa voidaan tehdä rankaisematta äärimmäisen vastenmielisiä

rikoksia ja b) Toimihenkilö on selvinnyt rangaistuksetta raiskausrikoksesta, koska väitetty uhri

on kuollut ja asian selvittely on sen takia päätetty. Kantelija toteaa, että jutun sisällön

moitittavuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota lisäksi Urheilulehden tapaan käyttää

Väestöliiton erityisasiantuntijaa väärän uutisen auktorisoimiseen totuutena.

Kantelijan mukaan Urheilulehti ei ole kuullut ennen artikkelin tekemistä tai julkaisua Jääkiekkoliittoa eikä sen toimihenkilöä asiassa. Menettely on äärimmäisen moitittavaa ja vastoin kaikkia journalismin

perusperiaatteita, joita on totuuden selvittäminen ja julkaistavan tiedon tarkistaminen.

Kantelija toteaa, että artikkelin julkaisun jälkeen Jääkiekkoliitto on lähtenyt välittömästi kaikin sen käytössä olevin keinoin selvittämään asiaa omatoimisesti. Kantelijan mukaan toimihenkilö kiistää

jyrkästi kaikki Urheilulehden väitteet. 

Kantelija toteaa, että Urheilulehden juttu sisältää virheellisen taustaväitteen siitä, että esitutkinta olisi keskeytetty väitetyn uhrin kuoleman johdosta. Kantelijan mukaan esitutkinta on keskeytetty sen takia, ettei tutkinnalle ole löytynyt faktapohjaa. Urheilulehden päätoimittaja on myöntänyt puhelimessa Jääkiekkoliiton toimitusjohtajalle, että Urheilulehden saatavilla on ollut esitutkinnan rajoittamispäätös. Kantelijan mukaan asiaa olisi pitänyt selvittää myös Jääkiekkoliitolta ja toimihenkilöltä.

Kantelijan mukaan Jääkiekkoliiton selvitysten ja muun materiaalin perusteella Jääkiekkoliitto on todennut, että Urheilulehden artikkeli on kokonaisuudessaan virheellinen ja mustamaalaava. 

Kantelija on pyytänyt lehdeltä oikaisua, mutta sitä ei ole tehty. 

Kantelijan mukaan Urheilulehdellä on ollut velvollisuus ja sillä on ollut tai olisi ollut mahdollisuus tutustua kaikkeen saatavilla olevaan aineistoon. Urheilulehden on pitänyt artikkelin julkaistessaan ymmärtää, että uutisen sijaan kyse on yhden tragedian kohdanneen henkilön kertomasta vääristyneestä päätelmästä.

Kantelijan mukaan Urheilulehdelle tulee antaa asiassa vakava huomautus. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 8, 10, 11, 12 ja 20.

Kantelija perustelee kohdan 8 rikkomista seuraavilla jutun kohdilla:

”Jos epäilty on päässyt vapaaksi syytteistä, koska asianomistaja on menehtynyt, niin miten

tällaisessa tilanteessa toimitaan sitten epäillyn osalta ––”

”Jääkiekkoliiton on Porraksen mukaan mietittävä, keinolla tai toisella, miten kyseisen

henkilön kohdalla on toimittava. Riski ja huoli siitä, että tapahtumat toistuvat, on olemassa niin

pitkään, kun epäilty tekijä on tekemisissä nuorten kanssa.

’On ehkä sinisilmäistä ajatella, että hän ei enää tekisi mitään, kun asia on tullut julki. Mutta jos

henkilöllä on niin voimakkaat ja hallitsemattomat seksuaaliset impulssit, että hän ei pysy

nahoissaan, sellainen ajattelu on edesvastuutonta.’”

Kantelijan mukaan yllämainitut kohdat eivät pidä paikkaansa. Viranomaistutkinta lopetettiin eikä syytteitä koskaan nostettu, koska mitään näyttöä tai syytä epäillä rikosta ei ollut. Urheilulehti kuitenkin kirjoittaa suoraan, että epäilty on riski (= syyllinen) ja Jääkiekkoliitto kantaa riskin, jos ei irtisano (syytöntä) ihmistä.

Journalistin ohjeen kohdan 10 osalta kantelija toteaa, että Urheilulehti ei ole tehnyt minkäänlaista tarkastusta artikkelin osalta. Se ei ole ollut yhteydessä toimihenkilöön, Jääkiekkoliittoon tai muihin leirillä olleisiin henkilöihin. Urheilulehdellä on ollut käytössään esitutkinnan keskeytyspäätös, josta selviää seikkoja, jotka kantelijan mukaan osoittavat syyllisyyttä vastaan. Urheilulehti on siitä huolimatta antanut väitetyn uhrin äidin mielipiteelle uutisarvon vastoin kaikki tosiasioita, kantelija toteaa.

Journalistin ohjeiden kohdan 11 osalta kantelija toteaa, että artikkelissa ei yleisesti ottaen ole kyse uutisesta vaan se on yhden henkilön mielipide, joka on verhottu uutismuotoon. Urheilulehti ei ole pyrkinyt erottamaan selkeästi äidin mielipiteitä tosiasioista. Missään vaiheessa artikkelia ei tuoda esille vaihtoehtoista (= Jääkiekkoliiton selvitysten mukaan tosiasiassa tapahtunutta) mahdollisuutta, ettei mitään ole tapahtunut. Kantelijan mukaan Väestöliiton asiantuntijan käyttäminen siteeraamaan vääriä olettamia totena lisää harhaanjohtavuutta. Väestöliittoa käytetään tarkoitushakuisesti hyödyksi luomalla yleisölle mielikuva toimihenkilön syyllisyydestä ja Jääkiekkoliiton pakosta reagoida asiaan

päättämällä henkilön työsuhde.

Journalistin ohjeiden kohdan 12 osalta kantelija toteaa, että äitiin ei ole suhtauduttu kriittisesti jutun äärimmäistä varovaisuutta edellyttävistä taustoista huolimatta. Äidillä on ilmeinen tarkoitus saada Jääkiekkoliitto vastuuseen sellaisesta teosta, johon ei Jääkiekkoliitolla eikä toimihenkilöllä ole osaa eikä arpaa. Urheilulehden tarkoitus on ollut tehdä ”lööppijournalismia” tarkoituksenaan Jääkiekkoliiton maineen vahingoittaminen ja lehden myyminen sensaatiouutisella, kantelija toteaa.

Journalistin ohjeiden kohdan 20 osalta kantelija toteaa, että pyydettyä korjausta ei ole tehty.

Journalistin ohjeiden kohdan 21 osalta kantelija toteaa, että Jääkiekkoliitolta ei ole pyydetty näkemystä asiaan, vaikka toiminnasta on esitetty hyvin vakavia väitteitä. Myöskään toimihenkilöltä ei ole pyydetty näkemystä asiaan. Kantelijalla on lupa sille, että JSN voi käsitellä JO 21:tä myös toimihenkilön näkökulmasta.

Kantelija toteaa, että Jääkiekkoliiton selvitys osoittaa yksiselitteisesti sen, ettei artikkelissa kirjoitettu pidä paikkansa. Urheilulehden olisi tullut tehdä vastaavanlainen selvitys väitetyn uhrin äidin väitteiden johdosta. Asianmukaisen selvityksen jälkeen artikkeli olisi kantelijan mukaan jäänyt julkaisematta.

Urheilulehden vastaus 13.4.2017

Päätoimittaja Jukka Röngän mukaan Urheilulehti ei ole esittänyt jutussa virheellisiä väitteitä tai päätelmiä koskien kantelussa viitatun toimihenkilön syyllistymistä raiskausrikokseen. Urheilulehden kirjoitus on koskenut erittäin merkityksellistä ja ajankohtaistakin asiaa, josta asiasta kertominen on nähty journalistisesta näkökulmasta perustelluksi siitäkin huolimatta, että asiassa raiskausrikoksen tueksi poliisille esitetty näyttö on ollutkin riittämätöntä syytteen nostamiseksi. Koska tapahtumainkulku on ollut riitainen ja epävarma, ei Urheilulehti ole julkaissut toimihenkilön nimeä tai muitakaan tunnistetietoja, päätoimittaja toteaa.

Kuten Urheilulehden kirjoituksestakin päätoimittajan mukaan ilmenee, ovat lehdessä julkaistut tiedot perustuneet pääosin epäillyn raiskauksen uhrin äidin Urheilulehdelle antamaan kertomukseen äidin pojaltaan saamista tiedoista ja tapahtumainkulusta. Urheilulehdellä ei ole ollut käytössään esitutkinnan rajoittamispäätöksen ”ei julkista” -osaa. Sen sijaan Urheilulehdellä on ollut käytössään esitutkinnan rajoittamispäätöksen ”julkinen”-osa, josta on ilmennyt epäilty tekijä, rikosnimike sekä lainkohta. 

Päätoimittajan mukaan Urheilulehden kirjoituksesta ilmenee, että kyseessä on ollut ainoastaan rikosepäily ja että esitutkinta on päättynyt syyttäjän tehtyä esitutkinnan rajoittamispäätöksen. Tämä on ollut luonnollista tilanteessa, jossa poika oli kuollut ja ainoa asiassa ilmennyt näyttö toimihenkilöä vastaan oli pojan kertomus äidilleen sekä lääkärille ja terveydenhoitajalle. Syyttäjä on Urheilulehden tietojen mukaan edellä olevan johdosta lopettanut esitutkinnan, koska tässä tilanteessa tutkintalinjoja tutkinnan jatkamiseen ei ole enää ollut. Nämä seikat ilmenevät artikkelista.

Päätoimittajan mukaan lukijat ovat tulleet kirjoituksen sisällön perusteella tietoiseksi, että tutkinta on perustunut pojan antamaan kertomukseen raiskauksen tapahtumisesta, mutta että syytteen nostamiseksi riittävää näyttöä ei ole tutkinnassa löytynyt. Edelleen lukijat ovat tulleet kirjoituksesta tietoiseksi siitä, että tapahtuneelle ei löytynyt tutkinnassa ulkopuolisia todistajia, vaikka yhtä samassa tilassa nukkunutta oli kuultu. Lukijat ovat edelleen tulleet tietoiseksi siitä, että lääkärinlausunnossa oli puhuttu pojan kertomasta painajaisena sekä äidin asiaa koskevasta kommentista/mielipiteestä.

Päätoimittajan mukaan Urheilulehdellä ei ole ollut syytä epäillä äidin kertomuksen paikkansapitävyyttä koskien pojan äidille kertomaa sekä äidin omia havaintoja pojan käyttäytymisen ja toiminnan muutoksiin liittyen. Urheilulehdellä ei ole myöskään ole ollut tiedossa mitään sellaista näyttöä, joka selvästi osoittaisi, että poika on valehdellut äidilleen ja että epäilty tapahtuma ei voisi pitää paikkaansa. Mikäli tällaista näyttöä olisi ollut esitutkinnassa käsillä, olisi esitutkinta rajoittamispäätöksen sijasta luonnollisesti päätetty nimikkeellä ”ei rikosta”, päätoimittaja sanoo.

Urheilulehti on kielteisessä vastauksessaan Jääkiekkoliiton oikaisupyyntöön ilmoittanut, että mikäli sille toimitetaan uutta näyttöä tapahtumainkulusta, arvioi se tarpeen mukaan oikaisutarvetta uudestaan, päätoimittaja sanoo. Urheilulehdelle ei ole kuitenkaan toimitettu kantelussa viitattuja litterointeja Jääkiekkoliiton omista kuulemisista, eikä Urheilulehti voi siten ottaa näihin mitään kantaa. 

Urheilulehti on pyrkinyt varmistautumaan uutisen totuudenmukaisuudesta asianmukaisesti mahdollisuuksiensa mukaan. Tässä tilanteessa varmistautumismahdollisuudet ovat kuitenkin olleet rajallisia huomioiden muun muassa pojan kuolema ja esitutkintamateriaalin salaisuus. Toisin kuin Jääkiekkoliitto väittää, ei Urheilulehdellä ole ilman poliisivaltuuksia ollut mahdollista tehdä vastaavaa selvitystä kuin Jääkiekkoliitto nyt ilmoittaa työnantajana tehneensä työyhteisössään, päätoimittaja kirjoittaa.

Päätoimittajan mukaan Urheilulehti ei ole tehnyt päätelmiä toimihenkilön syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Se on ainoastaan uutisoinut asiaa koskevat tiedossaan olevat tosiseikastot. Artikkelin uutisointitapa on luonnollisesti kuulunut Urheilulehden journalistiseen päätösvaltaan, päätoimittaja toteaa.

Artikkelissa haastateltu Väestöliiton seksuaaliterapeutti on muun ohella pohtinut kysymystä siitä, miten Jääkiekkoliiton tulisi suhtautua asiaan. Edelleen pojan äiti on esittänyt artikkelissa toiveen, että Jääkiekkoliitto alkaisi selvittämään asiaa, päätoimittaja sanoo. Hänen mukaansa luonnollista ja selvää on, että kyseisenkaltaiset vakavat rikosepäilyt tulee selvittää ja käydä lävitse myös Jääkiekkoliiton kaltaisessa julkista rahaa saavassa yhteisössä, kuten Urheilulehden kirjoituksen jälkeen tapahtuikin.  

Päätoimittajan mukaan edelleen selvää on, että riippumatta rikosepäilyjen paikkansapitävyydestä Jääkiekkoliiton kaltaisella organisaatiolla tulee olla asianmukaiset ja selkeät toimintamallit kerrottujen epäiltyjen selvittämiseksi sekä seksuaalisten rikosten ehkäisemiseksi ja avun tarjoamiseksi mahdollisille uhreille. 

Päätoimittajan mukaan artikkelissa ei ole miltään osin otettu kantaa siihen, miten Jääkiekkoliitto on toiminut, puhumattakaan siitä, että artikkelissa olisi väitetty, että Jääkiekkoliitto olisi toiminut jollain lailla virheellisesti. Haastateltu asiantuntija on lähinnä halunnut kiinnittää huomiota siihen, että myös lajiyhteisön pitää suhtautua vakavasti mainitun kaltaisiin epäilyihin, mikä on sinänsä itsestäänselvyys. Artikkelissa on annettu asiantuntijalle palstatilaa näiden tärkeiden asioiden käsittelemiseksi tämän yksittäistapauksen kautta. Hänen osittain pohdiskelevia yksittäisiä kannanottojaan ei voi erottaa kokonaisuudesta, päätoimittaja toteaa.

Päätoimittajan mukaan Urheilulehti ei ole ollut velvollinen varaamaan Jääkiekkoliitolle tai toimihenkilölle tilaisuutta omaan kannanottoon ennen artikkelin julkaisemista. Artikkelissa ei ole esitetty Jääkiekkoliitosta sellaisia tietoja, jotka asettaisivat Jääkiekkoliiton kielteiseen julkisuuteen. Toimihenkilö ei ole artikkelista tunnistettavissa, ja Urheilulehti on uutisoinut asianmukaisesti ja totuudenmukaisesti esitutkinnan rajoittamispäätöksestä sekä muista asiaan liittyvistä tiedossaan olevista seikoista, päätoimittaja toteaa.

Päätoimittajan mukaan Urheilulehden juttu on ollut kaikilta osin paikkansapitävä eikä se ole sisältänyt asiavirheitä. Urheilulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa, päätoimittaja toteaa.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. 

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. 

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

Urheilulehti kertoi jutussaan urheiluleirillä tapahtuneeksi epäillystä seksuaalirikoksesta, jonka tutkinta oli lopetettu. Juttu perustui mahdollisen uhrin äidin kertomukseen ja siinä tuotiin voimakkaasti esiin, että tapahtumat olisivat johtaneet pojan itsemurhaan. Äidin lisäksi lehti oli haastatellut ainoastaan seksuaaliterapeuttia, joka kommentoi tapausta seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Urheilutoiminnassa tapahtuva seksuaalinen hyväksikäyttö on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Lehden oli perusteltua käsitellä pelkkiä epäilyjä, vaikka ne eivät johtaneet syytteeseen. 

Juttuun oli valittu voimakkaasti mahdollisen uhrin äidin näkökulma. Tätä ei yksistään voi pitää harhaanjohtavana, tosiasioiden ja mielipiteiden sekoittumisena tai asiavirheenä. Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja haastateltavansa. 

Neuvosto kuitenkin toteaa, että kun jutun aiheena oli seksuaalirikos, aiheen käsittelyssä olisi pitänyt noudattaa huolellista lähdekritiikkiä ja varmistaa, että erittäin kielteiseen julkisuuteen joutunut epäilty olisi saanut näkemyksensä esiin jutun yhteydessä.

Vaikka lehti julkaisi äidin syyllisenä pitämästä henkilöstä vain vähän tunnistetietoja eikä hänen nimeään julkaistu, epäilty oli asemansa takia vähintään lajiyhteisönsä tunnistettavissa. Henkilö joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta Urheilulehti ei edes yrittänyt kuulla häntä jutun yhteydessä eikä jälkeen päin.

Epäillyn työnantajana toimiva lajiliitto lähetti Urheilulehdelle oikaisupyynnön. Neuvosto toteaa, että juttuun valittua näkökulmaa ei voi pitää oikaisua vaativana asiavirheenä. Sen sijaan lehti olisi voinut viimeistään oikaisupyynnön seurauksena huolehtia siitä, että syytösten kohteeksi joutuneen henkilön näkemyksiä olisi käsitelty jälkeen päin esimerkiksi jatkojutussa. 

Epäilysten kohteeksi joutunut henkilö ei pyytänyt lehdeltä oikeutta omaan kannanottoon. Tässä tapauksessa julkisuus oli niin kielteistä, että edes henkilön oma kannanotto ei olisi sitä korjannut. 

Myös lajiliitto joutui jutussa kielteisen julkisuuden kohteeksi. Liiton osalta julkisuus ei ollut niin kielteistä, etteikö oma kannanotto olisi riittänyt. Se ei kuitenkaan pyytänyt lehdeltä oikeutta omaan kannanottoon.

Lisäksi neuvosto toteaa, että jutussa ei suhtauduttu tietolähteisiin riittävän kriittisesti, vaikka kyse oli kiistanalaisesta aiheesta. Jutussa esitettiin äidin ja terapeutin lausumien perusteella yksipuolisia oletuksia, joiden mukaan seksuaalirikos oli tapahtunut ja se oli johtanut pojan kuolemaan. Lisäksi jutussa käsiteltiin yksipuolisesti ja äidin näkökulmasta syitä sille, että rikostutkinta oli lopetettu. Lehti ei ollut selvittänyt, oliko tutkinnan rajoittamiselle muita syitä kuin äidin mainitsemat ja oliko äidin kritiikki esitutkintaa tai poikaa hoitaneen lääkärin arviota kohtaan perusteltua. 

Neuvoston mukaan samanaikaisen kuulemisen laiminlyöminen johti osaltaan jutun lähdekritiikittömyyteen ja yksipuolisuuteen. Samalla lähdekritiikin puute vahvisti jutun aiheuttamaa erittäin kielteistä julkisuutta. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Urheilulehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 12 ja 21, ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Aapo Parviainen, Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Heikki Kuutti, Maria Kaisa Aula, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Maria Swanljung ja Johanna Vehkoo.