PÄÄTÖKSET

Langettava 6825/SL/18
Kymen Sanomat

Tietojen tarkistaminen, lähdekritiikki, olennainen asiavirhe, virheen korjaus

Kymen Sanomat julkaisi uutisen, jossa oli olennainen asiavirhe. Lehti jätti virheen korjaamatta vaikka se sai siitä tiedon.

Vapauttava 6818/MTV/18
MTV

Ihmisarvon kunnioittaminen, yksityiselämän suoja, rikosepäillyn tunnistaminen

MTV julkaisi verkkosivuillaan uutisen, jossa kerrottiin, että kuuro oli tuomittu laittomasta uhkauksesta. Kuulovammaisuutta ei käsitelty halventavasti ja siitä kertominen oli perusteltua tapauksen ymmärtämisen vuoksi. Kantelija saattoi olla lähipiirinsä tunnistettavissa, mutta se ei ollut tekoon nähden kohtuutonta.

Langettava 6787/R/18
Radio Classic

Piilomainonta

Radio esitti mainoksen, jota ei ollut erotettu toimituksellisesta aineistosta Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla.

Vapauttava 6743/YLE/18
Yle

Otsikko, olennainen asiavirhe, totuudenmukainen tiedonvälitys

Yle julkaisi verkkosivuillaan Jemenin sotaa käsittelevän jutun. Jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä, kun siinä tehtiin tulkinta YK-johtajan kannanotosta.

Vapauttava 6742/YLE/18
Yle

Totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen, olennainen asiavirhe, samanaikainen kuuleminen

Yle julkaisi toimittajansa kolumnin, jossa toimittaja puolusteli epäasiallista käyttäytymistään kritisoimalla tunnistettavissa olevaa henkilöä. Jutussa ei kuitenkaan ollut olennaisia asiavirheitä. Siinä ei myöskään ollut välttämätöntä kuulla kritiikin kohteeksi joutunutta henkilöä samanaikaisesti, koska kyseessä oli kulttuurikritiikkiin rinnastuva mielipideteksti, jossa kommentoitiin aiemmin julkisuudessa käytyä keskustelua. 

Langettava 6738/SL/17
Kaleva

Piilomainonta, mainonnan merkitseminen

Lehti julkaisi sivun kokoisen mainoksen, jota ei ollut merkitty mainokseksi.

Vapauttava 6737/SL/17
Kymen Sanomat

Lähdesuoja

Lehti julkaisi joulupukkina kauppakeskuksessa esiintyneen henkilön nimen kuvatekstissä. Kysymys siitä, oliko lähdesuojasta sovittu, jäi epäselväksi.

Langettava 6734/SL/17
Kauppalehti

Olennainen asiavirhe, virheen korjaaminen, lähdekritiikki, otsikko

Lehti julkaisi verkkosivuillaan jutun, joka käsitteli kriittisesti verotusta koskevia tuomioistuinratkaisuja. Jutussa haastateltu asianajaja oli edustanut jutussa käsitellyn riidan osapuolta. Tätä ei tuotu esille jutussa. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä.

Vapauttava 6730/SL/17
STT

Tietojen tarkistaminen, lähdekritiikki, uutistapahtuman seuraaminen, olennainen asiavirhe, virheen korjaus

STT teki ja välitti asiakkailleen uutisen, jota se täydensi saatuaan aiheesta lisätietoa. Alkuperäisessä uutisessa ei ollut olennaista asiavirhettä, joka STT:n olisi pitänyt oikaista.

Langettava 6723/SL/17
Helsingin Sanomat

Virheen korjaus, olennainen asiavirhe

Lehti julkaisi verkkosivuillaan ja painetussa lehdessään jutun, jossa väitettiin, että uusia antibiootteja ei ole kehitteillä. Lehti oikaisi juttuaan vasta seitsemän ja puoli viikkoa sen jälkeen, kun se oli saanut aiheesta oikaisupyynnön.

Vapauttava 6718/SL/17
Savon Sanomat

Kielteinen julkisuus, samanaikainen kuuleminen, journalistinen päätösvalta, olennainen asiavirhe

Lehti julkaisi pääkirjoituksen, jossa arvioitiin vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja yhden tunnistettavissa olevan lääkärin toimintaa. Pääkirjoitus oli tavanomaista yhteiskunnallista arviointia, eikä siinä ollut olennaisia asiavirheitä.

Vapauttava 6717/YLE/17
Yle

Otsikko, virheen korjaus, olennainen asiavirhe

Ylen MOT lähetti televisiossa ohjelman, joka jäi katsottavaksi Ylen verkkopalvelussa. Ohjelman otsikolle löytyi sisällöstä kate, eikä otsikossa ollut olennaisia asiavirheitä.

Vapauttava 6714/SL/17
Aamulehti

Olennainen asiavirhe

Lehti julkaisi verkkosivuillaan junaliikennettä käsittelevän jutun. Jutussa viitattiin Veturimiesten liittoon yleisilmaisulla ”veturinkuljettajien liitto”. Ilmaisun ”pääluottamusmies” sijaan käytettiin ilmaisua ”pääluottamushenkilö”. Tiedotusvälineellä oli oikeus valita käyttämänsä ilmaisut. Ne eivät olleet olennaisia asiavirheitä.

Vapauttava 6713/AL/17
Suomen Kuvalehti

Totuudenmukainen tiedonvälitys, virheen korjaus, erittäin kielteinen julkisuus, nimi rikosuutisessa

Lehti kertoi kantelijan henkilöllisyyden, kun hän oli saanut syytteen avunannosta törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen. Se oli perusteltua asian yhteiskunnallisen merkityksen, henkilön keskeisen roolin ja rikossyytteen vakavuuden vuoksi. Jutussa ei ollut asiavirheitä.

Langettava 6711/PL/17
Länsi-Uusimaa

Virheen korjaaminen

Lehti julkaisi verkkosivuillaan ja printtiversiossaan jutun, jossa oli useita nimivirheitä. Suurin osa niistä oli huolimattomuudesta johtuneita kirjoitusvirheitä. Nämä olivat epätarkkuuksia, joiden korjaamisesta ei ollut välttämätöntä kertoa. Yksi nimivirheistä oli kuitenkin olennainen asiavirhe, jota lehti ei ollut korjannut asianmukaisesti. 

Langettava 6710/SL/17
Ilta-Sanomat

Olennainen asiavirhe

Lehti julkaisi verkkosivuillaan kommenttikirjoituksen, jossa väitettiin, että yli 50 000 euron tuloilla palkankorotus voi verotuksen progressiivisuuden vuoksi muuttua palkanalennukseksi. Jutussa väitettiin myös, että pääkaupunkiseudulla asuva perhe maksaa maailman kovinta tuloveroa ja asumisen hintaa. Nämä olivat olennaisia asiavirheitä, joita lehti ei oikaisupyynnöstä huolimatta korjannut. Äänestyspäätös 9–4. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 6709/AL/17
Seura

Yksityiselämän suoja, rikosepäillyn tunnistaminen

Lehti kertoi verkkosivuillaan ja printtiversiossaan veropetosepäilystä, joka kohdistui suuren suomalaiskonsernin omistajaan. Henkilö oli jutusta tunnistettavissa. Se oli perusteltua henkilön aseman ja asian yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi.

 

Langettava 6704/YLE/17
Yle

Lähdesuoja, totuudenmukainen tiedonvälitys, olennainen asiavirhe, sepitteellinen aineisto

Ylen MOT lähetti televisiossa ohjelman, jossa esitettiin väite, jonka paikkansapitävyyttä ei perusteltu ohjelmassa. Myöhemmin väitteen paikkansapitävyyttä perusteltiin ainoastaan yhden nimeämättömän lähteen arviolla. Väite esitettiin ohjelmassa tosiasiana, vaikka kyse oli lähteen mielipiteestä. Tämä oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata.

Langettava 6700/YLE/17
YLE

Totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen, olennainen asiavirhe, virheen korjaus

Ylen MOT-toimitus julkaisi verkkosivuillaan lobbaamista käsittelevän jutun. Jutussa julkaistiin 74 nimen lista eduskunnassa runsaasti vierailleista henkilöistä. Yle ei ollut tarkistanut kaikkien listalla olevien henkilöllisyyksiä niin hyvin kuin se olisi voinut, ja lista sisälsi virheitä. Yleisölle ei kerrottu virheistä riittävän tarkasti.

Vapauttava 6689/SL/17
Karjalainen

Piilomainonta, mainonnan merkitseminen

Lehti julkaisi verkkosivuillaan natiivimainoksen. Se oli merkitty Journalistin ohjeiden mukaisesti.

<< 1 2 3 4 5 6 7 8  ... >> 

Vapauttava 6476/AL/17, 6521/AL/17

Vastaaja: Seura

Asia: Totuudenmukainen tiedonvälitys, olennainen asiavirhe, lähdekritiikki, kielteinen julkisuus, yksityisyyden suoja, samanaikainen kuuleminen, oma kannanotto

Ratkaistu: 23.8.2017

Lehti kertoi Viipurissa toimivasta koiratarhasta ja sen toimintaan liittyvistä väärinkäytösepäilyistä. Koiratarhan pitäjä ja koiratarhaa tukeva suomalainen yhdistys joutuivat erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Osapuolet kuitenkin saivat esittää näkemyksensä laajasti jo jutussa, eikä juttu sisältänyt olennaisia asiavirheitä. Juttu ei loukannut koiratarhan pitäjän yksityisyyden suojaa.

Kantelu 6476/AL/17 14.3.2017 

Kantelu kohdistuu Seura-lehden printtiversiossaan 12.1.2017 julkaisemaan juttuun ”Koirien kuningatar” ja Seuran verkkosivuillaan 15.1.2017 alun perin otsikolla ”Viipurin löytökoirat hämärän bisneksen kohteena” julkaistuun juttuun, jonka otsikko on myöhemmin muutettu muotoon ”Hyväuskoisuutta vai hyväntekeväisyyttä: Viipurilaisen löytökoirabisneksen erikoiset kuviot”. 

Kantelun mukaan juttu ei ole totuudenmukainen, sen tietoja ei ole tarkistettu, eikä tosiasioita ei voi erottaa mielipiteistä. Kantelun mukaan koiratarhanpitäjä joutuu jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, koska jutussa on lukuisia perättömiä väitteitä ja asiavirheitä. Kantelun mukaan jutussa nimettöminä esiintyvillä haastateltavilla on ollut vahingoittamistarkoitus.

Kantelija mainitsee seuraavat esimerkit: Jutussa kerrotaan, että ”rautarouvaa on kuitenkin epäilty koirien huonosta kohtelusta ja avustusrahojen omimisesta”. Nimetön lähde kertoo jutussa, että viipurilaisella tarhalla ”Kaikki on ihan retuperällä, pääasia on vain tuoda mahdollisimman paljon koiria Suomeen”. Toinen haastateltu toteaa, ”En voinut enää mennä Irinan tarhalle. Sillä ei enää ollut tekemistä eläinsuojelun kanssa ja näin painajaisia”. Toimittaja toteaa jutussa, että ”tarha ei ulkopuolisen silmin ole viime vuosina juuri kohentunut. Suomalaiset löytöeläinaktivistit ihmettelevät tarhan alkeellisuutta huolimatta runsaasta Suomesta tulleesta tuesta”.

Kantelun mukaan jutussa on lukuisia perättömiä väitteitä ja asiavirheitä, kuten esimerkiksi se, että jutussa epäillään koiratarhanpitäjän myyvän Suomesta lahjoituksena saadut koiranruoat omassa yrityksessään ja että tarhan toimintaa rahoitettaisiin Suomen lisäksi myös Saksasta ja Ruotsista.

Jutussa väitetään kantelun mukaan virheellisesti, että ”Viipurin viranomaiset ovat kääntyneet koiratarhanpitäjää vastaan” ja ”että lahjoitusvaroja voisi päätyä myös koiratarhanpitäjän henkilökohtaiseen käyttöön”. Jutussa tätä väitettä perustellaan esimerkiksi sillä, että koiratarhanpitäjä on rakennuttanut itselleen äskettäin uuden kotitalon, josta jutussa todetaan, että ”Se ei ole ehkä ylellinen, mutta viipurilaisittain näköalaikkunoineen ja designhuonekaluineen poikkeuksellisen mukana asumus yhdelle ihmiselle”.

Kantelun mukaan koiratarhanpitäjä on varakas henkilö ja 70 neliöinen, muovipintainen talo on rakennettu hänen asuntokaupasta saamillaan varoilla, eikä pienessä talossa ole juuri kalustusta. Kantelun mukaan koiratarhanpitäjän vaurauteen vihjaillaan asiattomasti myös hänen some-päivityksiään kuvailemalla: ”profiilikuvassaan hän istuu laitettuna näyttävän avoauton kyydissä - tosin hänellä on niin huono näkö, ettei hän voi itse ajaa autoa.”

Jutussa väitetään kantelijan mukaan virheellisesti myös, että koiratarhanpitäjän tarhalta tuodut koirat saattavat saada esimerkiksi tunnistussirut vasta matkalla Suomeen, toisin kuin niiden virallisissa papereissa on kerrottu ja että ”Välillä koirien papereita täytettiin vasta auton etupellin päällä ennen Suomeen lähtöä”. Tämä on kantelijan mukaan mahdotonta, koska koirien vientiasiakirjat tulevat valmiiksi printattuina ja allekirjoitettuina venäläisestä virastosta.

Kantelu 6521/AL/17 12.3.2017

Kantelu kohdistuu Seura-lehden printtiversiossaan 12.1.2017 julkaisemaan juttuun ”Koirien kuningatar” ja Seuran verkkosivuillaan 15.1.2017 alun perin otsikolla ”Viipurin löytökoirat hämärän bisneksen kohteena” julkaistuun juttuun, jonka otsikko on myöhemmin muutettu muotoon ”Hyväuskoisuutta vai hyväntekeväisyyttä: Viipurilaisen löytökoirabisneksen erikoiset kuviot”.

Kantelija katsoo, että artikkelissa on loukattu journalistin ohjeiden kohtia 8, 10, 11 ja 12,
minkä johdosta myöskään ohjeiden 1 kohdassa lausuttu vastuu ei toteudu. Lisäksi
kirjoituksessa loukataan tarhanpitäjän yksityisyyttä, loukataan hänen
kunniaansa ja saatetaan hänet yleisen epäluulon kohteeksi. Tarhanpitäjän osalta kantelija katsoo, että lehden toimitus on lisäksi loukannut ohjeiden kohtia 17 ja 20–25.

Kantelija kokee, että se kokonaiskuva, jonka lukija Viipurin Koirat ry:n ja tarhanpitäjän
toiminnasta artikkelin perusteella saa, ei vastaa todellisuutta. Kantelijan mukaan tietojen
todenperäisyyttä ei ole riittävästi tarkistettu, eikä Viipurin Koirat ry:n toimittamia tietoja ja
korjauspyyntöjä ole riittävästi huomioitu. Tarhanpitäjältä ei toimittajan tarhavierailun aikana
tiedusteltu lahjoitusvarojen käytöstä, kirjanpidosta, lomamatkoista tai koiranruuan
myyntiepäilyistä. Hän ei missään vaiheessa saanut toimittajalta tietoa, että artikkelissa tullaan
käsittelemään näitä asioita ja esittämään toiminta huonossa valossa. Näin ollen hän ei myöskään osannut pyytää juttua tarkistettavaksi ennen sen julkaisua.

Kantelun mukaan Viipurin Koirat ry:n puheenjohtajaa haastateltiin puhelimitse, ja tämä lupasi lähettää lisätietoja (mm. tilinpäätöksen) sähköpostitse. Kirjeessä toimme esille käsityksemme siitä, että artikkelin päälähteenä olevat nimettömät ”löytöeläinaktiivit, eläintenystävät ja yhdistyksen toimintaa seuranneet henkilöt” ovat halunneet vahingoittaa yhdistystämme ja vainota sen vastuuhenkilöitä sekä aiheuttaa vahinkoa koiratarhanpitäjän pyörittämän löytökoiratarhan toiminnalle. Journalistin ohjeiden 12 kohdan mukaan asiaan olisi tällöin pitänyt suhtautua erityisen kriittisesti – siis hankkia vahvistusta muista riippumattomista lähteistä. Kantamme on, että tällaiseksi riippumattomaksi lähteeksi ei voida lukea venäläisessä sosiaalisessa mediassa nimettömänä käytyjä keskusteluja. Haastatellut suomalaiset henkilöt ja heidän motiivinsa ovat todennäköisin perustein muista yhteyksistä yhdistyksen tiedossa, vaikka heidän nimiään ei artikkelissa mainitakaan.

Kantelija kertoo saaneensa artikkeliluonnoksen luettavakseen, mikä jälkeen sitä on kommentoitu
yksityiskohtaisesti uudella, tällä kertaa Seura-lehden päätoimittajalle osoitetulla kirjeellä pyytäen korjauksia ennen julkaisemista. Kirje ohitettiin käytännössä kokonaisuudessaan.
Pyyntöön saada yhdistyksen vastine artikkelin kanssa samaan lehteen ei toimituksessa
reagoitu. Myöhemmin kantelija kertoo ymmärtäneensä, että vastineoikeus kuuluu lain mukaan ainoastaan yksityishenkilölle eikä yhdistykselle. Kantelija julkaisi vastineen omilla verkkosivuillaan
ja myöhemmin, kun asiaa käsittelevä keskustelu räjähti sosiaalisessa mediassa, julkaisi
vielä toisenkin vastineen. Tarhanpitäjän puolesta Seura-lehteen valtakirjalla toimitettua vastinetta tai sen osaa ei julkaistu. 

Molemmilla kantelijoilla on koiratarhanpitäjän kirjallinen suostumus kanteluilleen.


Päätoimittajan vastaus 2.6.2017

Päätoimittajan Tarja Hurmeen mukaan artikkelin aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja lehden lukijakuntaa kiinnostava, koska teema käsitteli sekä hyväntekeväisyyttä että eläinsuojelua.

Päätoimittajan mukaan Seuran artikkeli käsittelee monelta eri kannalta viipurilaisten koiratarhojen, varsinkin tarhanpitäjän omistaman ja johtama tarhan oloja sekä löytökoirien tuontia Suomeen. Jutussa tutustutaan tarhaan itse paikalla havainnoiden, kuullaan eri osapuolia niin hyväntekeväisyysjärjestön edustajia, eläinsuojelijoita, tarhaajaa kuin tarhan työntekijöitäkin sekä varmennetaan tietoja viranomaisrekistereistä.

Päätoimittajan mukaan jo yksin lähteiden monipuolisuus osoittaa, että artikkelin lähtökohtana on nimenomaan ollut pyrkimys totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Jutussa esitettyjä havaintoja, lausuntoja ja esitettyä kritiikkiä testataan sekä varataan tilaa selityksille. Juttu on viileän analyyttisyyden lisäksi tasapuolinen. 

Päätoimittajan mukaan artikkelin tekoprosessi on ollut avointa ja läpinäkyvää. Tarhanpitäjää on haastateltu juttuun ja Viipurin Koirat Ry:n edustajaa on kuultu poikkeuksellisen runsaasti juttuprosessin aikana. Yhdistyksen edustajaa on haastateltu puhelimitse ja sähköpostein ja yhdistyksen edustaja on ollut yhteydessä myös Seuran päätoimittajaan ja käynyt kirjeenvaihtoa lehden toimituspäällikön kanssa jutun julkaisemisesta tai julkaisemattomuudesta. Jutun julkaisupäätös ja sisältöä koskevat ratkaisut on kuitenkin tehty journalistisin perustein torjumalla painostus ja uhkailu, eikä päätösvaltaa ole luovutettu toimituksen ulkopuolelle. 

Päätoimittajan mukaan juttu Viipurin löytökoirista on normaalijournalismia — toki tavallista huolellisemmin toteutettuna. Siinä faktat erottuvat selkeästi mielipiteistä, joiden niidenkin totuus on pyritty tarkistamaan ja suhteuttamaan todellisuuteen.

Päätoimittajan mukaan Viipurin Koirat Ry:n edustaja pyrki jutun tekoprosessin yhteydessä vetoamaan johtamansa järjestön julkiseen asemaan, maineeseen hyväntekeväisyystyössä ja mahdollisesti järjestölle syntyviin imagomenetyksiin. Tämän ei kuitenkaan annettu vaikuttaa lopputulokseen, vaan kantelijoiden lausumiin tietolähteinä — mahdolliset hyötymistarkoitukset ja pyyteettömyysväitteet sivuuttaen - suhtauduttiin kriittisesti. Sama koski myös muita tietolähteitä, ja mahdolliset hyötymistarkoitukset läpivalaistiin ja torjuttiin. 

Päätoimittajan mukaan juttua ei tehty salaa vaan avoimesti. Haastateltaville kerrottiin, missä julkaisussa juttu julkaistaan ja millä aikavälillä. 

Päätoimittajan mukaan Viipurin Koirat Ry:n edustaja pyysi saada tarkistaa lausumansa ennen jutun julkaisua. Poikkeuksellisesti hän sai luettavakseen koko juttuluonnoksen. Hänen esittämiensä hyvinkin laajojen korjausehdotusten perusteella julkaistuun tekstiin tehtiin oleelliset ja tarvittavat muutokset. Samalla torjuttiin enimmät juttuun kuulumattomat, järjestön toimintaa koskevat lisäysehdotukset. Koiratarhanpitäjä ei pyytänyt omia kommenttejaan etukäteen tarkistettavaksi.

Päätoimittajan mukaan Viipurin Koirat Ry:n edustaja ei ollut tyytyväinen jutun yhteydessä saamaansa tilaan vaan halusi lehden samaan numeroon laajan vastineensa. Toimitus ratkaisi asian niin, että riittävä kuulemisvelvoite täyttyy itse jutussa eikä tarjottu vastine tuonut lisätietoa asiaan eikä siksi ollut perusteltu. Jutun julkaisemisen jälkeen yhdistyksen edustaja ei osoittanut artikkelissa oikaisua vaativia virheitä eikä tarjonnut enää vastinetta. 

Päätoimittajan mukaan artikkelissa kuultiin eri osapuolia, jotka saivat kommenttinsa juttuun. Koiratarhanpitäjä vastasi Seuran kysymyksiin siinä laajuudessa kuin katsoi tarpeelliseksi.

Kantelun mukaan tarhanpitäjä on lähettänyt 27.1.2017 Seuralle kirjoituksen. 7-sivuinen tiheästi kirjoitettu teksti on otsikoitu oikaisupyynnöksi ja vaatimukseksi esittää julkinen anteeksipyyntö.

"Asia: OIKAISTA ALLA MAINITUN ARTIKKELIN HERJAAVAT VÄITTEET JA ESITTÄÄ JULKINEN ANTEEKSIPYYNTÖVIIPURINKOIRATYHDISTYKSELLE JA IRINA SUBBOTKINALLE PERÄITÖMIEN JA KUNNIAA LOUKKAAVIEN TIETOJEN JULKISESTA LEVITTÄMISESTÄ"

Koska oikaistavaa jutussa ei ollut, kirjoitus ei antanut aihetta toimenpiteisiin. Vastineeksi kirjoitusta ei taas voinut tulkita, koska kirjoitus oli lähetetty paitsi päätoimittajalle ja jutun kirjoittajalle myös Julkisen sanan neuvostolle. Kyse oli mitä ilmeisimmin kesken olevasta, lehdelle tiedoksi annetusta kanteluasiasta. 

Jotta Viipurin koirat —-artikkelin tiedonhankinta- ja kirjoitusprosessin yksityiskohtiin tulisi lisävalaistusta, päätoimittaja on antanut vastauksen liitetiedostona asiaa koskevan selonteon.

Kaikilla edellä mainituilla perusteilla päätoimittaja katsoo, ettei Seura ole rikkonut hyvää lehtimiestapaa vaan on täsmällisesti noudattanut Journalistin ohjeita, minkä perusteella kantelut ovat aiheettomia.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. 
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. 
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
JO 24: Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.
JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

Seura kertoi laajassa reportaasissa printti- ja verkkolehdessään Viipurissa toimivasta koiratarhasta ja muun muassa sen toimintaan liittyvistä väärinkäytösepäilyistä. Koiratarha, koiratarhan pitäjä ja sitä tukenut suomalainen yhdistys joutuivat jutuissa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. 

Jutussa kerrotut tarhanpitäjän yksityiselämää koskevat tiedot eivät sisältäneet erityisen arkaluonteisia seikkoja. Suurin osa näistä tiedoista perustui tarhanpitäjän itse toimittajalle kertomaan tai hänen itsensä sosiaalisessa mediassa julkaisemaan materiaaliin.

Julkisen sanan neuvoston selvityksen mukaan jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä. Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja ilmaisunsa silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia.

Jutussa esitetyt väitteet perustuivat osittain nimettöminä esiintyvien lähteiden kertomuksiin. Tietolähteisiin oli kuitenkin suhtauduttu kriittisesti, koska lähteiden esittämiä väitteitä arvioitiin jutuissa monipuolisesti ja todennettiin muista lähteistä. 

Haastatelluille oli kerrottu ennakolta, millaisessa asiayhteydessä heidän lausumiaan käytetään. Koiratarhan pitäjä ei vaatinut sitaattejaan etukäteen nähtäväksi, mutta yhdistyksen edustaja sai tarkastaa lausumansa ennen jutun julkaisemista. 

Koiratarhan pitäjä ja yhdistyksen edustaja saivat esittää näkemyksensä laajasti jo jutussa, joten samanaikainen kuuleminen toteutui asianmukaisesti. 

 

Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Lauri Haapanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Venla Mäntysalo, Ulla Virranniemi, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Juha Honkonen.
 

Tämä päätös on avattu 1607 kertaa