6450/L/17

Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedotusvälineiden täytyy voida käsitellä vallankäyttäjien toimintaa kriittisesti. Median ja vallankäyttäjien suhde saa ja sen pitääkin olla jännitteinen. Mitä merkittävämmässä asemassa vallankäyttäjä on, sitä enemmän toimintansa kriittistä käsittelyä hänen tulee kestää. 

Median ja vallankäyttäjien suhteesta on keskusteltu Suomessa laajasti sen jälkeen, kun julkisuuteen levisi tieto pääministeri Juha Sipilän marraskuussa 2016 Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle lähettämistä lukuisista teksti- ja sähköpostiviesteistä. Pääministerin on epäilty toiminnallaan rajoittaneen Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta painostamalla Yleisradiota.

Julkisen sanan neuvosto päätti laatia aiheesta lausuman asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Pääministerin toiminta on nostettu esiin myös useissa neuvostolle tulleissa Yleisradion toimintaan kohdistuvissa kanteluissa, jotka liittyvät ratkaisuun ”6398, 6401/YLE/16”.

Neuvosto pyysi pääministeri Juha Sipilältä lausuntoa tätä lausumaa varten. Pääministeri ei halunnut sellaista toimittaa, mutta neuvostolla on ollut käytössään pääministerin oikeuskanslerille toimittama selvitys, jossa käsitellään pääministerin Ylelle lähettämiä viestejä.

Pääministerin viestittely alkoi Yleisradion 25.11.2016 julkaisemasta jutusta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” (http://yle.fi/uutiset/3-9315671). Jutussa käsiteltiin pääministeri Juha Sipilän kytköksiä valtio-omisteiselle Terrafamen kaivokselle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. 

Julkisen sanan neuvosto on antanut tapauksesta kolme päätöstä. Niiden mukaan jutussa ei ollut erittäin kielteistä julkisuutta (6405, 6449/YLE/16) eikä asiavirheitä (6403/YLE/16). Pääministerin viestittelyn jälkeen Yle muokkasi juttua ja rajoitti aihepiirin käsittelemistä. Julkisen sanan neuvosto totesi äänestyksen jälkeen, että Yleisradio oli tämän seurauksena luovuttanut journalistista päätösvaltaa (6398, 6401/YLE/16).

Viesteissään pääministeri arvosteli rajusti Ylen toimintaa. Julkisuudessa ja oikeuskanslerille toimittamassaan selvityksessä pääministeri on perustellut yhteydenottojaan jutun virheellisyydellä sekä samanaikaisen kuulemisen laiminlyömisellä. Varsinkin ensimmäisissä, suoraan päätoimittajalle lähetetyissä tekstiviesteissä pääministeri kuitenkin arvosteli ainoastaan jutun näkökulmaa ja sitä, että Yle käsitteli hänen sukulaisiaan. 

Vallankäyttäjillä on muiden kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus antaa palautetta, vaatia oikaisuja ja tulla kuulluksi silloin, kun heihin kohdistuu erittäin kielteistä julkisuutta. Pääministerin sananvapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista tyytymättömyytensä juttuun ja jopa sen näkökulmaan. 

Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi.

Pääministeri Sipilän viesteissä viitattiin muun muassa siihen, ettei pääministeri arvosta Yleä. Neuvosto pitää ilmaisua harkitsemattomana Yleisradion aseman takia. Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella Ylen rahoitusta on heikennetty jäädyttämällä indeksikorotuksia. Poliitikot ovat hallituskauden aikana muutenkin kyseenalaistaneet Yleisradion rahoitusta ja sen toimintamahdollisuuksia ja päätöksenteon itsenäisyyttä, ja ministerit ovat käyttäneet voimakkaita puheenvuoroja, joissa Yleisradion toimintatapoja ja yksittäisiä sisältöjä on kyseenalaistettu.

Tilanne on omiaan lisäämään rakenteellisen itsesensuurin mahdollisuutta. Tämän vuoksi poliitikkojen, erityisesti pääministerin, tulisi välttää kaikenlaista toimintaa, jonka voi tulkita Yleisradion painostamiseksi.

Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Pääministeri ei ole antanut kieltäytymiselleen muuta syytä kuin sen, että hän ei saanut kommentoida 25.11. ilmestynyttä juttua ennen sen julkaisemista. Käytännössä siis pääministeri kategorisesti kieltäytyi kommentoimasta yhtä aihepiiriä isolle suomalaiselle tiedotusvälineelle. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri. 

Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt. Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla haastatteluja ja lausuntoja vain tiedotusvälineille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt heitä. Neuvosto korostaa, että tällainen on demokratiaa rapauttavaa tiedonvälityksen rajoittamista. 

Julkisen sanan neuvosto pitää harkitsemattomana myös sitä, että pääministeri on toistuvasti julkisuudessa ja jopa eduskunnan kyselytunnilla väittänyt Yleisradion rikkoneen Journalistin ohjeita mutta ilmoittanut, ettei kantele niistä Julkisen sanan neuvostolle. Neuvosto korostaa, että Journalistin ohjeita tulkitsee Julkisen sanan neuvosto, jonka ratkaisut perustuvat laajaan selvitystyöhön ja sen pohjalta tehtyyn harkintaan. Journalistin ohjeiden perusteeton käyttäminen tiedotusvälineiden tuomitsemiseen rapauttaa journalismin uskottavuutta ja suomalaisen demokratian perustaa.

Neuvoston on mahdotonta selvittää, halusiko pääministeri harkitusti vaikuttaa Yleisradion sisältöihin ja painostiko hän tietoisesti Yleä. Pääministerin toiminta oli kuitenkin vähintään harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta.

Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen.