PÄÄTÖKSET

Vapauttava 6511/AL/17
Kotiliesi

Lainaaminen

Lehti käsitteli jutussaan aihetta, josta oli julkaistu uusi tietokirja. Juttu perustui omaan tiedonhankintaan. Kirjasta otettujen lainausten lähde oli merkitty vasta jutun lopussa, mutta se täytti Journalistin ohjeiden perusvaatimukset.

Vapauttava 6508/SL/17
Satakunnan Kansa

Yksityisyyden suoja, rikosepäillyn tunnistaminen

Lehti kertoi entiseen toimitusjohtajaan kohdistuvista rikosepäilyistä. Se oli perusteltua toimitusjohtajan aseman ja asian yhteiskunnallisen merkityksen takia.

Vapauttava 6506/SL/17
Savon Sanomat

Yksityisyyden suoja, rikosepäillyn tunnistaminen

Lehti kertoi entiseen toimitusjohtajaan kohdistuvista rikosepäilyistä. Se oli perusteltua toimitusjohtajan aseman ja asian yhteiskunnallisen merkityksen takia.

Vapauttava 6498/SL/17
Iltalehti

Piilomainonta, journalistinen päätösvalta

Lehti kertoi verkkosivuillaan yhden valmistajan pakastepizzoista ja niiden saapumisesta Suomeen. Juttu perustui valmistajan tiedotteeseen, mutta se oli luonteeltaan ruoka-aiheinen ilmiöjuttu. Vapauttava äänin 8-3.

Langettava 6484/SL/17
Kauppalehti

Tietojen tarkistaminen, lainaaminen, otsikko, virheen korjaus

Talouslehti kertoi tutkijoiden olevan varmoja, että äskettäin havaitut radiosignaalit olisivat avaruusolentojen lähettämiä. Tiedot perustuivat toisen käden lähteeseen, jota oli referoitu virheellisesti ja harhaanjohtavasti, ja jota ei ollut merkitty selvästi lähteeksi.

Langettava 6480/AL/17
Urheilulehti

Lähdekritiikki, kielteinen julkisuus

Lehti haastatteli henkilöä, joka kertoi poikansa joutuneen rikoksen uhriksi urheiluleirillä. Rikoksesta epäilty oli jutussa ainakin lajiyhteisön tunnistettavissa, mutta häntä ei ollut kuultu samassa yhteydessä. Juttu oli yksipuolinen ja kritiikitön, ja lähdekritiikin puuttuminen vahvisti jutun aiheuttamaa erittäin kielteistä julkisuutta

Langettava 6475/SL/17
Iltalehti

Lainaaminen

Lehti kertoi kannessaan ja jutussaan julkisuuden henkilön perheenjäsenen sairastumisesta. Juttu perustui niin selvästi toisen tiedotusvälineen skuuppiin, että lähde olisi pitänyt mainita jo kannessa sekä jutun otsikossa tai sen alussa. Langettava äänin 11–1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Langettava 6474/SL/17
Ilta-Sanomat

Lainaaminen

Lehti kertoi kannessaan ja jutussaan julkisuuden henkilön perheenjäsenen sairastumisesta. Juttu perustui niin selvästi toisen tiedotusvälineen skuuppiin, että lähde olisi pitänyt mainita jo kannessa sekä jutun otsikossa tai sen alussa. Langettava äänin 11–1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Langettava 6473/SL/17
Ilta-Sanomat

Lainaaminen

Lehti kertoi kannessaan ja jutussaan julkisuuden henkilöön kohdistuvasta rikosepäilystä. Juttu perustui niin selvästi toisen tiedotusvälineen skuuppiin, että lähde olisi pitänyt mainita jo kannessa. Langettava äänin 11–1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Vapauttava 6461/PL/17
Lapuan Sanomat

Haastattelu, kielteinen julkisuus, rikosepäillyn tunnistaminen

Paikallislehti haastatteli mökkikylän asukasta välikohtauksesta, jonka tämä oli itse tuonut julkisuuteen aiemmassa mielipidekirjoituksessaan. Haastateltavalle oli kerrottu, missä asiayhteydessä hänen lausumiaan käytetään. Haastateltavan asumisjärjestelyn luvallisuuden käsitteleminen oli asiayhteyden takia perusteltua, ja hän sai esittää oman näkemyksensä aiheesta jo samassa yhteydessä.

Vapauttava 6455/SL/17
Iltalehti

Lainaaminen

Lehti kertoi epäillystä rikoksesta, josta oli levinnyt videoita sosiaalisessa mediassa. Juttu perustui omaan tiedonhankintaan, ja siinä oli mainittu asiasta aiemmin kertonut tiedotusväline. Lehden ei tarvinnut mainita, että video oli jaettu myös sivustolla, joka ei ollut tehnyt omaa journalistista työtä.

Vapauttava 6452/YLE/16
YLE

Virheen korjaus, lähdekritiikki, raportoinnin täydentäminen, otsikko

Yle uutisoi hallituksen luvanneen korkeakouluille lisärahaa, mutta kertoi harhaanjohtavan puutteellisesti, millaisesta rahoituksesta oli kyse. Yle tarkensi uutisointiaan jatkojutuilla vielä saman päivän aikana. Vaikka jatkojutut oli linkitetty puutteellisesti alkuperäiseen juttuun, kokonaisuus täytti Journalistin ohjeiden perusvaatimukset. Vapauttava äänin 5–3. Eriävä mielipide.

Lausuma 6450/L/17
Pääministeri Juha Sipilä

Sananvapauden rajoittaminen

Vapauttava 6442/AL/16
Tuulilasi

Tietolähteet, piilomainonta

Autoilulehti teki nastarengastestejä yhden rengasvalmistajan omistamalla radalla. Yhteistyöstä olisi ollut hyvä kertoa lukijoille, mutta lehti osoitti huolellisuutta tietojen tarkistamisessa.

Vapauttava 6440/SL/16
Etelä-Suomen Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu

Lehti julkaisi kuvan, jossa näkyi poliisin ampuma vainaja. Kuva ei ollut sensaatiohakuinen, eikä siitä voinut tunnistaa henkilöä.

Vapauttava 6435/SL/16
Helsingin Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu

Lehti julkaisi kulttuurihenkilön muistokirjoituksen. Lukijoilla oli oikeus saada tietää tunnetun henkilön kuolemasta, vaikka vainajaa ei ollut vielä virallisesti tunnistettu eikä omaiseen ollut oltu yhteydessä.

Vapauttava 6429/SL/16
Orimattilan Sanomat

Uhrin hienotunteinen kohtelu

Lehti julkaisi kulttuurihenkilön muistokirjoituksen. Lukijoilla oli oikeus saada tietää tunnetun henkilön kuolemasta, vaikka vainajaa ei ollut vielä virallisesti tunnistettu.

Vapauttava 6427/SL/16
Iltalehti

Yksityisyyden suoja, rikosepäillyn tunnistaminen

Lehti kertoi verkko- ja printtilehdessään entiseen toimitusjohtajaan kohdistuvista rikosepäilyistä. Se ei ollut kohtuutonta kantelijan aseman takia. Verkkojutun alkuperäisessä kuvassa olleet muut henkilöt eivät olleet tunnistettavissa, ja myöhemmin lehti vielä rajasi kuvaa.

Langettava 6425/SL/16
Iltalehti

Kielteinen julkisuus, lähdekritiikki, oikeudenkäyntiin vaikuttaminen

Lehti referoi ennakkoon kirjaa, joka käsittelee paljon julkisuutta saaneen rikostapauksen tutkintaa. Tapauksen tutkinnanjohtaja joutui jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, ettei edes oma kannanotto olisi sitä korjannut. Juttu myötäili kritiikittömästi syytetyn näkemyksiä ja otti ennakolta kantaa keskeneräiseen oikeusprosessiin. Langettava äänin 11–2. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Langettava 6414/AL/16 ja 6418/AL/16
Suomen Kuvalehti

Kielteinen julkisuus, samanaikainen kuuleminen

Lehti kertoi verkkosivuillaan epäilystä, jonka mukaan pääministeri olisi vaikuttanut Yleisradion uutisointiin. Lehti ei aidosti pyrkinyt antamaan erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuneelle päätoimittajalle tilaisuutta esittää omaa näkemystään samassa yhteydessä.

<< 1 2 3 4 5 6 7 8  ... >> 

Vapauttava 6412/YLE16, 6436/YLE/16, 6485/YLE/17

Vastaaja: Yle, Katoava Pohjola

Asia: Totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen, lähdekritiikki, toimittajan asema, haastattelu

Ratkaistu: 20.6.2017

Yle kertoi luontosarjan jaksossa susista ja niiden salametsästyksestä. Tiedotusvälineellä oli oikeus valita oma näkökulmansa kiistanalaiseen aiheeseen, ja haastateltava oli saanut tietää lausumiensa asiayhteyden etukäteen.

Kantelut 7.12.2016, 27.12.2016 ja 14.2.2017

Kantelut 6412/YLE/16, 6436/YLE/16, 6485/YLE/17 kohdistuvat Ylen 26.11.2016 lähettämän dokumenttiohjelmasarjan ”Katoava Pohjola” kolmanteen jaksoon ”Salametsästäjien reviiri”. Kanteluista 6485/YLE/17 on asianomistajakantelu.

http://areena.yle.fi/1-3178984


Kantelu 6412/YLE/16, tullut 7.12.2016

Kantelijan mukaan jutussa annetaan virheellinen kuva ja tarjotaan väärää totuutta. Hän toteaa, että toimittaja vahvasti ja erittäin asenteellisesti esittää salametsästykseen liittyvän ohjelman yhteydessä materiaalia, joka ei mitenkään liity salametsästykseen. Kuvattu materiaali on kuvattu laillisen metsästyksen yhteydessä, ja kantelijan ohjelma antaa virheellisesti kuvan, että kyseisillä alueilla syyllistytään salakaatoihin ja salametsästykseen myös nyt viime aikoina. Kantelijan mukaan jutussa mainittu salakaato ei liity susiin, se on 15 vuotta vanha ja se on käsitelty oikeudessa jo ajat sitten. Kantelija kysyy, missä on toimittajan näyttö siitä, että salakaatoja tapahtuu. Poliisilla ei ole tutkinnassa yhtään juttua salakaatoihin liittyen, kantelija toteaa.

Kantelijan mielestä toimittaja käyttää väärin ammatillista asemaansa esittämällä vahvasti puolueellista ja asenteellista propagandaa laillisesti tapahtuvan metsästyksen yhteydessä antaen siitä voimakkaasti virheellisen kuvan yleisölle. Kantelijan mukaan tämä rikkoo Journalistin ohjeiden ohjeen kohtia 4, 7, 8, 10, 11, 17 ja 20, 21 (taho: metsästäjät) sekä 26. Kantelijan mukaan toimittaja on myös antanut väärää tietoa ja virheellisiä perusteita päästäkseen kuvaamaan juttua. Kantelijan mukaan ohjelma aiheuttaa helposti mielleyhtymän, että kaikki pimeillä sivuteillä liikkuvat mielletään automaattisesti salapyytäjiksi.

Neuvosto on ottanut kantelun 6412/YLE/16 käsittelyyn ainoastaan Journalistin ohjeiden kohtien 4, 8, 9, 10 ja 11 näkökulmasta. Koska kantelijaa ei ole haastateltu dokumenttiin, haastateltavan oikeuksia koskeva kohta JO 17 ei voi tulla kyseeseen. Koska hän ei ole ainakaan neuvostolle toimitetun tiedon perusteella pyytänyt oikaisua ennen kantelemista, myöskään JO 20 ei voi tulla kyseeseen. Kantelua ei myöskään käsitellä JO 26:n näkökulmasta, koska kantelun tai ohjelman perusteella ei selviä, kenen henkilön ihmisarvoa olisi loukattu tai kenen etninen alkuperä, kansallisuus, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen tai näihin verrattava ominaisuus olisi tuotu esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.


Kantelu 6436/YLE/16, tullut 27.12.2016

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 4, jonka mukaan journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin eikä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Kantelijan mukaan toimittaja Kimmo Ohtonen on saanut paljon kritiikkiä paikalliselta väestöltä niin susi-, norppa- kuin porotalouden tilannetta käsittelevistään ohjelmista. Kritiikkiin hän vastaa yksinkertaisesti väittämällä, että on ollut tasapuolinen asioiden käsittelyssä. Perusteltua kritiikkiä ei kantelijan mielestä voi ohittaa tällaisella olankohautuksella. 

Kantelija kritisoi kantelussaan sitä, millaisia mielipiteitä toimittaja hyväksyy omilla Facebook-sivuillaan. Neuvosto muistuttaa, että toimittajan Facebook-sivut eivät ole JSN:n itsesääntelyn piirissä oleva tiedotusväline, joten neuvosto ei käsittele kantelua niiden osalta.

Kantelija vetoaa myös Journalistin ohjeiden kohtaan 8, jonka mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Kantelijan mukaan ohjelma ei anna susialueella metsästämisestä ja elämisestä totuudenmukaista kuvaa. Kantelijan mukaan ohjelmassa jätetään esimerkiksi kertomatta, että muun muassa koiratappoihin syyllistyneet salametsästäjät eivät liittyneet nykyiseen susitilanteeseen millään tavalla. Kantelija toteaa, että kyseessä oli vuosia sitten Savo-Karjalan alueella toiminut, mafiaan verrattava rikollisjoukkio, joka tehtaili pääasiassa hirvien salakaatoja – toki siinä sivussa varmasti myös suurpetojen, mutta tätä ei ohjelman katsojalle kerrottu.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 10, jonka mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin, kun ne on aikaisemmin julkaistu. Kantelijan mukaan ohjelmassa susien salakaatosyytöksiä heiteltiin sangen kevytmielisesti. Todisteiden puuttumisesta syytettiin paikallista väkeä, joka ei halua antaa salakaatajaa ilmi. Kantelija pitää väitteitä hyvin loukkaavina.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 11, jonka mukaan yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta eikä kuvaa tai ääntä saa käyttää harhaanjohtavasti.  Kantelijan mukaan toimittaja ja hänen haastattelemansa luontoaktiivi tunnustivat, että sympatia sutta kohtaan pohjautuu pitkälti siihen, että kummallakin oli kurja lapsuus. Kantelijan mukaan ei kai puolueetonta dokumenttia näin kiistanalaisesta asiasta voi tehdä, jos oma tunneside suteen on näin romanttinen ja sadunomainen. 

Kantelijan mukaan jännityselokuvien kliseet eivät myöskään kuulu tällaiseen dokumenttiin. Kantelija sanoo, että luonnonsuojelija ja toimittaja ikään kuin pelkäävät henkensä puolesta ja siksi tapaavat salaisissa paikoissa. "Salametsästäjä" liikkuu suurella pickup-maasturilla pitkin metsäteitä ja taustalla soi pahaenteinen musiikki. Kantelija toteaa, että toimittaja ei kerro (ehkä ei ole ottanut selvää tai ei usko), että tehokkaaseen hirvenmetsästykseen kuuluu jälkien (hirven) etsintä. Susialueella on myös aivan normaalia, että metsästyskoiran turvallisuuden lisäämiseksi kierretään metsästysalue ja tarkistetaan, onko alueelle tullut susia. Sillä ei ole mitään tekemistä susien salametsästyksen kanssa, kantelija toteaa.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 12, jonka mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Kantelijan mukaan toimittaja ei ole kyennyt suhtautumaan kriittisesti paikallisen susiensuojelijan tietoihin, koska jakaa itse saman ajatusmaailman. Vastakkaisia mielipiteitä hän pitää valheina tai jättää ne huomiotta, kantelija toteaa.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 15, jonka mukaan otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. Ohjelman ingressi on: "Uhanalaisen suden kanta on romahtanut Suomessa salametsästyksen takia. Tästä huolimatta susialueiden ihmiset vaativat laillisen metsästyksen aloittamista. Itärajan korpimetsissä Kimmoa on vastassa korpilaki ja petoviha." 

Kantelijan mukaan ingressi on vahvasti asenteellinen ja antaa ymmärtää, että salametsästys on Suomessa laajalti hyväksyttyä ja yleistä. Väite ei pidä paikkaansa, vaikka kertookin totuudenmukaisesti ohjelman valheellisen näkökulman, kantelija toteaa. Uhanalaisen suden kanta ei ole romahtanut, vaan on viimeisen sadan vuoden aikana koko ajan vahvistunut. Kun kannanhoidollinen metsästyskokeilu aloitettiin, lisääntyivät susihavainnot entisestään, kantelija toteaa.

Kantelu 6436/YLE/16 on otettu käsittelyyn Journalistin ohjeiden kohtien 4, 8, 10, 11, 12 ja 15 näkökulmasta. 


Kantelu 6485/YLE/17, tullut 14.2.2017

Kantelijan mukaan jakso mustamaalaa Rautavaaran metsästäjiä ja metsästysseuroja tarkoituksenmukaisesti ja kyseenalaisin keinoin. 

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 8, jonka mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

Kantelijan mukaan jakson nimi on ”Salametsästäjien reviiri”, ja sen alussa näytetään kartan ja tekstin avulla, että tapahtumapaikkana on Rautavaara Pohjois-Savossa. Kaikki suden salametsästykseen viittaavat tapaukset ovat kuitenkin sattuneet Rautavaaran ulkopuolella, mitä ei tuoda selkeästi esiin. 

Salametsästäjiä etsivästä Marko Kettusesta puhutaan paikallisena asukkaana, vaikka hän asuu Pohjois-Karjalan Valtimolla eli ei edes samassa maakunnassa, kantelija toteaa. Eräässä kohtauksessa Kettunen sanoo, että ”tämä alue” on kulmakunnan pahimmasta päästä ja siellä on Pohjois-Savon pahamaineisin salametsästysporukka. Koska alueen nimeä ei keskustelun yhteydessä mainita, katsojalle jää vaikutelma, että puhutaan edelleen Rautavaarasta, vaikka näin ei ole asia, kantelija toteaa. Kantelijan mukaan sama toistuu, kun näytetään tilannetta kaksi kuukautta myöhemmin. Puhutaan Rautavaaran kiristyneestä tilanteesta, mistä hypätään suoraan Kettuseen ja toiselle paikkakunnalle ja jatketaan kiristyneen tilanteen ruotimista antaen mielikuva, että ollaan yhä Rautavaaralla.

Kantelija sanoo, että eräässä kohtauksessa sanotaan, että susien laittomalla metsästyksellä on näillä seuduilla pitkä historia. Siitä siirrytään suoraan Rautavaaralla asuvaan entiseen poliisiin, jolta hirven
salametsästäjät tappoivat koiria reilut 15 vuotta sitten. Katsojalle jää edeltävän kommentin
pohjalta vahva käsitys, että kyse on suden salatappamisesta, mutta tapaus liittyy hirven salakaatoihin erikoistuneeseen ammattirikollisiin. Järjestäytyneeseen ja taloudellista hyötyä
tavoitelleeseen liigaan, joka ei liity ohjelman aiheeseen mitenkään, kantelija sanoo.

Kantelija toteaa, että hän itse, eli Rautavaaran riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja, mainitsee haastattelussa, ettei tiedä Rautavaaralta yhtään suden salametsästystapausta. Tämä perustuu hänen 25-vuotisen RHY:n toiminnanjohtajakautensa aikana poliisilta joka vuosi pyytämään tietoon. Tästä
kohtauksesta hypätään suoraan kuopiolaisen poliisin lausuntoon: ”jos joku väittää, että näillä
selkosilla ei tapahdu salametsästystä, niin elää jossain maailmassa, joka ei ole todellisuutta”.
Tämä on leikattu näyttämään siltä, että hän tyrmäisi toisen haastateltavan väitteen Rautavaaran tilanteesta, vaikka puhuukin Pohjois-Savosta yleisesti. Tällä luodaan kantelijan mukaan tahallisesti virheellinen mielikuva siitä, että kantelija valehtele.

Kantelijan mukaan ohjelmassa väitettiin myös, että Metsästäjäliitto vaati 46 suden kannanhoidollista lupaa vuodelle 2016 ja kaikki luvat myönnettiin. Todellisuudessa Suomen riistakeskus myönsi 46
lupaa oman harkintansa perusteella. Metsästäjäliitto esitti lausunnossaan, että kasvaneiden
vahinkojen vuoksi lupia olisi pitänyt olla 70–80, mutta tähän ei suostuttu.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 11, jonka mukaan yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta ja myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

Kantelijan mukaan jaksossa väitettiin, ettei kukaan ajele autolla hirvenjälkiä katselemassa. Neuvosto tarkentaa, että jaksossa sanottiin ”Onhan tää aika epäilyttävää näin, että täällä ajellaan pitkin öitä. Mä en oo ikinä kuullut että hirviä lasketaan autolla”.  Kantelijan mukaan tällä luotiin tahallisesti väärä mielikuva, että kaikki öiset ajelut viittaavat salametsästykseen. Tämä totuutena esitetty mielipide on kantelijan mukaan täysin virheellinen, sillä likimain kaikki seurat etsivät hirvenjälkiä autolla yleisesti ja varsinkin metsästyksen yhteydessä joskus myöhäänkin jahtia edeltävänä iltana. Alueet ovat usein laajoja, joten auton käyttö on ainoa järkevä vaihtoehto. Tällaiset väitteet voivat olla erittäin vahingollisia metsästäjille väärien ilmiantojen ja maanomistajasuhteiden huononemisen vuoksi. Maanomistaja voi ohjelman katsottuaan ajatella, että hirviseurue on laittomissa puuhissa ja irtisanoa metsästysvuokrasopimuksen. Tällaista on jo käynyt muun muassa perättömien
salakaatoilmiantojen takia, kantelija kirjoittaa.

Kantelijan mukaan uhkaavaa musiikkia käytetään sarjassa tehostekeinoina ampumatilanteissa
luomaan pelottavaa kuvaa metsästyksestä. Muissa kohtauksissa musiikki on levollista, joten
kontrasti on erittäin vahva.

Kantelijan vetoaa myös Journalistin ohjeiden kohtaan 15, jonka mukaan otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. 

Kantelijan mukaan ohjelman esittelyteksti on virheellinen. Susikanta on Luonnonvarakeskuksen mukaan ollut viime vuosien ajan pikemminkin nousussa eikä varsinkaan romahtanut. Kasvaneiden
vahinkomäärien ja lasten turvallisuuteen liittyvän huolen vuoksi susitihentymäalueiden ihmiset
ovat halunneet metsästyksen aloittamista.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 17, jonka mukaan haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään.

Kantelijan mukaan sarjan tekijät ottivat yhteyttä kantelijaan kertoen haluavansa löytää metsästysseuran hirvenmetsästystä susialueella käsittelevään dokumenttiin. Metsästäjille ei missään vaiheessa kerrottu, että lopullisena teemana olisi susien salametsästys raflaavalla otsikolla
”Salametsästäjien reviiri”.

Kantelija toteaa, että Ruotsissa poliisin valtuutuksilla suden lopettanut metsästäjä hakattiin vastikään, ja Suomessa suurpetoja metsästäviä on solvattu ja uhkailtu. Lisäksi lailliseen metsästykseen osallistuneiden nimiä on levitelty ympäri sosiaalista mediaa ja kehotettu boikotoimaan heidän yrityksiään. Koska äärilaidan suhtautuminen on näin vihamielistä jo lailliseen metsästykseen liittyen, kukaan rautavaaralainen ei todellakaan halua tulla liitetyksi tällä tavalla toteutettuun
salametsästysohjelmaan. Mukana olleille jäi pelko siitä, että paikalliset mielletään dokumentin
jälkeen salametsästäjiksi, vaikka salakaadot ovat sattuneet muualla, kantelija toteaa.

Lisäksi kantelija viittaa jo aiemmin kantelussa toteamaansa syytökseen, että häntä haastateltiin ohjelmassa Rautavaaran tilanteesta, mutta hänen tietämättään hänen lauseensa liitettiin harhaanjohtavasti Pohjois-Savon muita osia käsitteleviin kohtauksiin luoden tarkoituksenmukaisesti vaikutelmaa siitä, että hän valehtelee.

Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 18, jonka mukaan haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa.
Kantelijan mukaan haastatellut metsästäjät pyysivät saada nähdä ennalta heistä kuvattua materiaalia, mutta siitä kieltäydyttiin jyrkästi.

Kantelu 6485/YLE/17 on otettu käsittelyyn Journalistin ohjeiden kohtien 8, 11, 15, 17 ja 18 osalta.


Yleisradion vastaus 4.4.2017

Ylen luovien sisältöjen vastaava toimittaja Ville Vilén toteaa, että Katoava Pohjola on dokumentaarinen luontosarja, jonka tavoitteena on ollut herättää keskustelua uhanalaisten lajien ja ihmisten rinnakkaiselosta Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla. Ohjelman lähtökohtana on toimittaja-luontokuvaaja Kimmo Ohtosen oma kiinnostus aiheeseen ja halu ymmärtää niitä moninaisia näkökulmia, joita valittujen lajien ja ihmisten kohtaamisiin liittyy. Kyseessä ei ole perinteinen journalistinen reportaasi tai uutisohjelma. Sarjaa on ollut tekemässä laaja työryhmä, joka on taustoittanut kunkin jakson aiheet huolellisesti mm. käymällä läpi tutkimusmateriaalia ja punnitsemalla olemassa olevia erilaisia näkökulmia.

Sarjan kolmas jakso ”Katoava Pohjola: salametsästäjien reviirillä” käsittelee suden ja ihmisen
rinnakkaiseloa ja salametsästystä. Vastaavan toimittajan mukaan yksi ohjelman lähtökohdista on esitellä kuinka eri tavoin susien läsnäolo vaikuttaa paikallisiin ihmisiin ja kuinka he suhtautuvat tähän petoeläimeen. Suden läsnäoloa tarkastellaan jaksossa alueen metsästäjien, susia suojelevan ryhmittymän, poliisin ja salametsästäjien näkökulmista. Jaksoa kuvattiin Pohjois-Savossa Rautavaaralla ja sen lähiympäristössä talvella vuosien 2014 ja 2015 taitteessa.

Susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Pohjois-Savon alueella on
2000-luvulla annettu useita tuomioita salametsästyksestä, vastaava toimittaja toteaa.

Vastaavan toimittajan mukaan paikallisia asukkaita lähestyttiin ennen kuvauksia kertomalla, että kuvausryhmä haluaa päästä kuvaamaan hirvenmetsästystä ja keskustelemaan suden läsnäolon vaikutuksesta seudun ihmisiin ja erityisesti metsästäjiin. Ohjelmassa esiintynyt toimittaja Kimmo Ohtonen sekä muu tuotantotiimi ovat koko tuotannon ajan kertoneet avoimesti olevansa kiinnostuneita myös salametsästyksestä. Ohjelmassa ero laillisen ja rikollisen toiminnan välillä tehdään selväksi; metsästäjiä ei leimata salametsästäjiksi, vastaava toimittaja toteaa.

Hirvenmetsästyksen aikana metsästäjien kanssa puhuttiin susien läsnäolon vaikutuksesta
metsästystoimintaan sekä kysyttiin heidän käsitystään alueen salametsästystilanteesta. Vastaavan toimittajan mukaan tämä tieto oli myös rautavaaralaisella riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalla. Hänen kotonaan kuvausryhmä syventyi erityisesti alueen salametsästyshistoriaan ja haastateltavan käsitykseen salametsästyksen nykyisestä tilanteesta. Nämä edellä mainitut keskustelut ovat mukana lopullisessa jaksossa. Kuvausryhmä oli myös läsnä metsästäjien kokoontumisessa, jossa
keskusteltiin salametsästyksestä. Vilkkaasta keskustelusta huolimatta tämä keskustelu ei
päätynyt jaksoon.

Vastaavan toimittajan mukaan koirien tappoon liittyvällä kohtauksella haluttiin kuvata seudulla vallitsevaa salametsästykseen liittyvää pelon ilmapiiriä ja kertoa, kuinka äärimmilleen tilanteet ovat
kärjistyneet. Jaksossa käy ilmi, että tapaus on sattunut vuosia sitten.

Vastaava toimittaja toteaa, että susien aiheuttamia vahinkoja ja ongelmia ei jätetä ohjelmassa huomiotta. Jaksossa on mukana useita henkilöitä, jotka kuvaavat susiin liittyviä pelkoja omassa lähiympäristössään.

Vastaavan toimittajan mukaan jaksossa toimittaja Kimmo Ohtonen ja kuvausryhmä pääsevät todistamaan epäiltyä suden salametsästystilannetta. Tapausta käsiteltiin myöhemmin myös oikeudessa. Näyttö ei riittänyt salakaadosta tuomitsemiseen, mutta tekijä tuomittiin avunannosta suden laittomaan tappoon. Jaksossa haastateltu poliisi Harri-Pekka Pohjolainen toteaa näin: “Jos joku väittää, että näillä selkosilla ei tapahdu salametsästystä, niin tuota elää jossain kyllä semmoisessa
maailmassa, mikä ei ole todellisuutta. Nämä salametsästysyritykset on tullu yhä
julkisemmaksi ja röyhkeämmäksi; tapahtuu keskellä päivää, yllättävän lähellä asutusalueita
ja alueita, missä ihmisiä liikkuu. Meidän lähtöajatus on se, että siellä missä on sudet, niin
siellä on todennäköisesti myös salametsästäjiä. Me ei lähetä niinkuin ajelemaan
summamutikassa tuonne pitkin metsäautoteitä. Mennään sinne missä me tiedetään, että
missä on susia ja siellä suoritetaan valvontaa ja katotaan mitä siellä tapahtuu.”

Vastaava toimittaja kertoo, että katsojilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun Katoavan Pohjolan verkkosivuilla, jonne oli Salametsästäjien reviirillä -jakson yhteydessä julkaistu Kimmo Ohtosen kirjoittama susiin liittyvä artikkeli, jossa hän mm. pohtii ratkaisumallia kannanhoidollisen metsästyksen kautta. Verkossa julkaistiin myös artikkeli, joka käsitteli susikannan hienoista elpymistä vuoden 2013
pohjakosketuksen jälkeen.

Vastaavan toimittajan mukaan Katoava Pohjola -sarja oli osa Ylen luontovuoden 2016 kokonaisuutta ja täydensi tätä luontosisältöä tarkkaan valituilla näkökulmillaan. Samaan aikaan Katoava Pohjolan -sarjan kanssa Ylen kanavalla esitettiin mm. Eränkävijät-sarjaa, jossa keskityttiin metsästykseen ja
kalastukseen asian harrastajien kautta.

Vastaavan toimittajan mukaan Katoavan Pohjolan sisältö luo kriittistä keskustelua lähiympäristömme tilasta ja tämä näkökulma on ollut tietoinen valinta. Toimituksella on journalistisen itsenäisyytensä perusteella oikeus tehdä tällainen valinta, vastaava toimittaja toteaa. Valitusta näkökulmasta huolimatta ja edellä mainituin perustein tavallinen katsoja ei voi tehdä asiasta sellaisia johtopäätöksiä, mitä kantelun 6485/YLE/17 kantelija tekee. Ohjelmassa ei myöskään ole kantelussa esitettyjä asiavirheitä.

Vastaava toimittaja toteaa Rautavaaran osalta, että kantelun kohteena olevassa jaksossa, kuten myös muissa sarjan jaksoissa, karttaan merkitty paikkakunta on ohjelman lähtöpiste. Hän vertaa, että Myskihärkäjakson alussa nähdään kartta, johon on merkitty tapahtumien aloituspaikkakunta Oppdal, ja sarja käsittelee myskihärän tilannetta Norjassa ja Grönlannissa; Valasjakson alussa nähdään kartta, johon on merkitty Reykjavik, ja jaksossa käsitellään valaanpyyntiä Islannin vesistöalueella.

Monessa jaksossa myös osa jakson päähenkilöistä on lähtöisin tai asuu tällä karttaan
merkityllä paikkakunnalla. Salametsästäjien reviirillä jaksossa esiintyvistä henkilöistä
metsästysjohtaja Pekka Julkunen, valtaosa hirviporukasta, entinen poliisi Pekka Antikainen,
sekä osa lailliseen susijahtiin osallistuneista henkilöistä ovat kotoisin Rautavaaralta. Myös
tästä syystä sarjan paikantaminen Rautavaaraan ja sen ympäristöön on vastaavan toimittajan mukaan perusteltua.

Ohjelman alun voice-overissa, kuten myös ohjelman esittelytekstissä puhutaan yleisemmin
itärajan korpimetsistä salametsästäjien reviirinä.

Kantelija esitellään jaksossa Pohjois-Savon alueen metsästäjien johtajana, ei
Rautavaaran riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajan ominaisuudessa. Rautavaaralla
asuva kantelija itse tuo haastattelussaan vahvasti esille Rautavaaran ja muun
muassa sen, miten tärkeä sudenpyyntilupa on rautavaaralaisille, sekä kieltää suden
salametsästykset Rautavaaralla.

Vastaavan toimittajan mukaan ohjelmassa kerrottiin, että Metsästäjäliitto vaati tappolupia 46 sudelle ja kaikki luvat myönnettiin. Ohjelmassa haluttiin pysyä määrässä, jolle lupa lopullisesti myönnettiin, vaikka Metsästäjäliitto oli esittänyt tuplasti isomman määrän lupia.

Vastaava toimittaja toteaa, että ohjelman alun jälkeen aiheen käsittely laajennetaan koskemaan Itä-Suomea sekä sen valtavia korpimetsiä. Itä-Suomen poliisi kertoo ohjelmassa salametsästysongelman
koskevan koko Pohjois-Savon aluetta, ja Rautavaara on yksi osa tätä aluetta. Sudet tai
salametsästäjät liikkuvat kuntarajoista välittämättä, joten myöskään siksi ei voida sanoa,
etteikö salametsästäjien toiminta liittyisi myös Rautavaaraan.

Vastaavan toimittajan mukaan Rautavaaran alueella on ollut 2000-luvulla mittavaa luonnonvaraisten eläinten salametsästystä. Tällöin paljastui muun muassa vakava hirvien salakaatotapaus, josta
oikeus langetti rangaistuksensa. Rautavaaraa ei näin ollen voida rajata kokonaan pois
puhuttaessa salametsästyksestä, hän toteaa.

Ohjelman alun jälkeen jaksossa puhutaan pääsääntöisesti Pohjois-Savosta tai itärajasta.
Ohtosen tavatessa susia suojelevaa ryhmittymää edustavan Marko Kettusen, hän viittaa
paikallisella-sanalla Pohjois-Karjalaan. Myöhemmissä puheissa tuodaan esille kaksi kertaa,
että Kettusen ryhmän kanssa ollaan Vieremällä. Marko Kettunen myös itse puhuu Pohjois-Savon alueesta viitatessaan salametsästysporukkaan. Samassa yhteydessä kerrotaan, että susiryhmä partioi eri puolilla itärajaa, vastaava toimittaja kirjoittaa.

Vastaava toimittaja toteaa, että yöllisessä kohtaamisessa Vieremällä ei väitetä, etteikö tuohon aikaan yöllä voisi etsiä hirvenjälkiä, vaan ihmetellään öisillä teillä tapahtuvaa toimintaa. Hirvenmetsästyskausi oli vastaavan toimittajan mukaan päättynyt kuvausta edeltävänä päivänä.

Kantelussa mainittu keskustelu susia suojelevaa ryhmittymää edustavan Marko Kettusen
kanssa käytiin Rautavaaran kylän alueella olevalla teollisuusalueella, vastaava toimittaja sanoo. Keskustelu kiristyneestä tilanteesta liittyi haettujen sudenkaatolupien odotteluun ja liittyi siksi
Rautavaaraan. Myös Kettusen ryhmä oli yöpartioinneissaan kokenut epämiellyttäviä
tilanteita liikkuessaan Rautavaaran ja lähialueen kuntien metsäteillä.

Vastaavan toimittajan mukaan entisen poliisin tarina hänen koiriinsa kohdistuneesta väkivallanteosta on otettu mukaan kuvaamaan salametsästykseen liittyvää pelon ilmapiiriä. Kuten kantelija mainitsee, on salametsästys järjestäytynyttä rikollista toimintaa ja pahimmillaan tilanteet voivat kärjistyä.
Näin oli käynyt entisen poliisin kertomissa tapahtumissa.

Voice-overissa ennen Pekka Antikaisen tapaamista puhutaan itärajan salomaista, ei
Rautavaarasta, vastaava toimittaja toteaa. Pekka Antikaista ei myöskään ohjelmassa esitellä rautavaaralaisena. Hän puhuu salametsästykseen liittyen Kainuun, Ylä-Karjalan ja Pohjois-Savon itäosien alueisiin.

Ohjelman esittelytekstistä vastaava toimittaja toteaa, että susikannan tarkastelu pidemmällä aikavälillä kertoo kannan romahtaneen, vaikka viimeisen parin vuoden ajalta on nähtävissä vähäistä kannan elpymistä. Elpymisestä huolimatta susi luokitellaan edelleen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Kantelijan mukaan haastatellut metsästäjät eivät saaneet pyynnöistään huolimatta kuvattua
materiaalia ennakkoon katseluun. Vastaavan toimittajan mukaan tuotantoryhmän jäsenille ei pyyntöjä ole tullut. Ainoa henkilö, joka pyysi omaa osuuttaan valmiista ohjelmasta katsottavakseen, oli haastateltu ylikomisario, jolle materiaali myös toimitettiin.

Ratkaisu

JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

JO 18: Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

Ylen Katoava Pohjola -luontosarjan jaksossa käsiteltiin susia, susivihaa ja suden salametsästystä. Ohjelmaan oli valittu kriittinen näkökulma sudenmetsästykseen, ja toimittaja toi esiin oman suhtautumisensa aiheeseen.

Kantelijoiden mielestä ohjelma antoi harhaanjohtavaa tietoa useista metsästykseen liittyvistä asioista eikä siitä voi erottaa toimittajan mielipiteitä tosiasioista. Heidän mukaansa ohjelmassa myös käytettiin harhaanjohtavasti esimerkiksi musiikkia luomaan haluttuja mielikuva.

Julkisen sanan neuvosto kuitenkin löysi ohjelmasta vain yhden kohdan, jonka pitämistä asiavirheenä olisi mahdollista käsitellä. Ohjelman lopussa sanottiin, että Metsästäjäliitto vaati tappolupia 46 sudelle ja kaikki luvat myönnettiin. Todellisuudessa Metsästäjäliitto olisi toivonut enemmän lupia, ja kohtaa voi pitää epätarkkuutena. Kantelijat eivät kuitenkaan ole pyytäneet Yleltä asiavirheen korjaamista, joten neuvosto ei käsittele sitä, oliko kyseessä olennainen asiavirhe vai muu epätarkkuus.

Muuten neuvosto ei löytänyt ohjelmasta mitään totuudenvastaista, vaikka ohjelma oli vahvasti näkemyksellinen.

Neuvoston mukaan katsojalle tehtiin selväksi, ettei kuvamateriaali laillisesta metsästyksestä liittynyt susien salametsästykseen. Laillisen metsästyksen harrastajia ei muutenkaan yhdistetty salametsästykseen, vaan heidän haastattelujaan käytettiin esimerkiksi tuomaan esiin susiin liittyviä ongelmia osissa Itä-Suomea.

Ohjelmassa ei yhdistetty vuosia aiemmin alueella liikkunutta salakaatoryhmää nykyisiin laillisiin metsästäjiin. Salakaatoryhmää käsiteltäessä ei myöskään tarvinnut mainita, että ryhmän pääasiallinen toiminta oli hirvien eikä susien salametsästys. 

Ohjelmassa oli riittävästi perusteltu väitteitä salametsästyksen esiintymisestä alueella ja paikallisten pelosta puuttua asiaan. Vaikka kantelijoiden mukaan autoa voidaan hyödyntää esimerkiksi eläinten jälkien seuraamisessa, toimittajalla oli ohjelmassa oikeus ja perustelut todeta: ”Onhan tää aika epäilyttävää näin, että täällä ajellaan pitkin öitä. Mä en oo ikinä kuullut, että hirviä lasketaan autolla.” 

Ohjelmassa tuodaan esiin, että sitä on kuvattu eri puolilla Itä-Suomea, eikä katsojalle tarvinnut erikseen korostaa, milloin kuvamateriaali tai haastateltavat ovat Rautavaaralta ja milloin jostain muusta lähialueen kunnasta. 

Myöskään ohjelmaan valittu musiikki ei johtanut yleisöä harhaan. Musiikin käyttäminen on normaali audiovisuaalisen kerronnan elementti, jota toimitus voi oman journalistisen harkintansa perusteella käyttää haluamallaan tavalla.

Neuvoston mukaan ohjelmassa ei myöskään sekoiteta tosiasioita ja mielipiteitä, vaan yleisölle tuodaan selvästi esiin, mikä on toimittajan oma näkökulma aiheeseen. 

Yhden kantelijan mukaan ohjelmassa on suhtauduttu ilman lähdekritiikkiä yhden haastateltavan lausumiin, koska toimittaja on asioista samaa mieltä haastateltavan kanssa. Neuvosto ei kuitenkaan löytänyt näyttöä siitä, että yhden haastateltavan näkemyksiin olisi suhtauduttu lähdekritiikittömästi. Jutussa on paljon haastateltavia, ja heidän näkemyksensä ovat keskenään erilaisia. 

Neuvosto ei löytänyt näyttöä siitä, että toimittaja olisi käyttänyt asemaansa väärin tai että hänellä olisi ollut henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus, kuten osa kantelijoista epäilee. Neuvostolla ei myöskään ole perusteita epäillä, että toimittaja olisi salannut ammattinsa tai ei olisi muuten hankkinut tietojaan avoimesti.

Ohjelmaan haastateltu kantelija kokee, että hänen lausumiaan on käytetty harhaanjohtavasti jutussa ja jutun aihe poikkesi siitä, mitä hänelle oli ennakolta kerrottu. Neuvoston mukaan kantelija sai riittävällä tarkkuudella tietää keskeneräisen jutun aiheesta. Myöskään sitä ei voi pitää millään tapaa Journalistin ohjeiden vastaisena, että kantelijan haastattelun jälkeen ohjelmassa esitettiin poliisin haastattelu. 
 
Kantelija ja vastaava toimittaja ovat eri mieltä siitä, oliko kantelija pyytänyt haastatteluaan nähtäväksi ennen ohjelman julkaisemista, joten neuvosto ei voi ottaa asiaan kantaa.

Sudenmetsästys on yhteiskunnallisesti tärkeä ja kiistanalainen aihe. Neuvosto korostaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa myös kiistanalaisiin aiheisiin.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Aapo Parviainen, Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Heikki Kuutti, Maria Kaisa Aula, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Maria Swanljung ja Johanna Vehkoo. 

Tämä päätös on avattu 494 kertaa