6390/AL/16

Vapauttava

Lehden jutussa esitettiin kritiikkiä yhdistystä kohtaan. Yhdistys sai vastata kritiikkiin verkkojutussa, mutta printtilehdessä lehti laiminlöi samanaikaisen kuulemisen. Yhdistys olisi kuitenkin voinut pyytää oman kannanoton julkaisemista. Vapauttava äänin 7–5. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Kantelu 22.11.2016

Kantelu kohdistuu 13.10.2016 Seurassa 41/2016 julkaistuun juttuun ”Ups ja anteeksi”. Samasta jutusta on julkaistu myös printtiversiosta poikkeava verkkoversio 16.10.2016 otsikolla ”Potilasvahinkojen määrissä on suuria eroja – eniten vahinkoja sattuu Lapissa”. 

Kantelijan mukaan printtijutuissa on räikeimmin rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 21, jonka mukaan ”jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä”.

Kantelija edustaa jutussa käsiteltyä Potilasvakuutuskeskusta. Hän kertoo, että toimittaja kysyi keskuksen toimitusjohtajalta sähköpostitse kommentteja, mutta koska toimitusjohtaja oli tuolloin estynyt, kommentointi siirrettiin yksikönjohtajalle. Toimittaja kirjoitti keskustelun pohjalta toisen näkemyksen juttuun, jossa yksikönjohtaja kiisti jyrkästi esitetyt väitteet. Toimittaja laittoi jutun hyväksyttäväksi, mutta kertoi samalla, että Potilasvakuutuskeskuksen haastattelun pohjalta tehty juttu julkaistaan ainoastaan verkkosivuilla. Kantelijan mukaan juttua ei kuitenkaan löydy edes verkosta, koska se on vain tilaajien luettavissa.

Kantelija tarkentaa tapahtumia Julkisen sanan neuvoston sihteerin kanssa käymässään kirjeenvaihdossa: ”oletimme, että meidän kommentit ilmestyvät ajallaan ja printissä. Emme tosin osanneet vaatia julkaisua printissä, koska emme tienneet, että meillä olisi siihen oikeus.”

Lisäksi kantelijan mukaan jutussa potilasvahingoista haastatellulla asianajajalla on hyötymistarkoitus, koska hän toimii asianajajana Potilasvakuutuskeskusta vastaan nostetuissa kanteissa Potilasvahinkoapu-lakitoimistossa.

Lisäksi kirjeenvaihdossa Julkisen sanan neuvoston sihteerin kanssa kantelija tuo esiin, että hän pitää virheinä käypä hoito -suosituksiin viittaamista jutussa. Tätä hän perustelee sillä, että ei voida suoraan sanoa, että potilasvahinkolain mukainen ammattistandardi täyttyisi jokaisessa hoitotilanteessa pelkästään käypä hoito -suosituksen mukaan toimimalla tai että ammattistandardi ei koskaan täyttyisi, jos käypä hoito -suositusta ei ole noudatettu. Toisena asiavirheenä hän pitää sitä, että jutussa todetaan, että Potilasvahinkolautakunnassa päätöksiä tekevät vapaa-ajallaan ihmiset, joiden päätyö on esimerkiksi vakuutusyhtiössä tai tuomioistuimessa. Kantelijan mukaan ratkaisusuositus- ja lausuntoasioiden valmistelun hoitavat päätoimiset ylemmän oikeustieteen tutkinnon (OTM tai OTK) suorittaneet esittelijät yhdessä toimistosihteereiden kanssa. Esittelyn hoitavat pää- ja sivutoimiset ylemmän oikeustieteen tutkinnon suorittaneet esittelijät. Valmisteluun ja osittain asioiden ratkaisemiseen osallistuvat myös lautakunnan sivutoimiset lääkärit. Kantelija ei kuitenkaan ole pyytänyt lehteä korjaamaan näitä virheitä.

Seuran vastaus 8.3.2017

Päätoimittaja Tarja Hurmeen mukaan Seuran juttu potilasvahingoista kosketteli yhteiskunnallisesti tärkeää ilmiötä ja nosti osaltaan julkisuuteen terveydenhuollon hoitovirheet. Näiden yleisyyttä eri sairaanhoitopiireissä sekä potilasvahinkojen korvattavuutta analysoitiin jutussa perusteellisesti. Artikkelissa tuotiin esille, kuinka yksittäinen potilas joutuu taistelemaan saadakseen korvauksen hoitovirheestä menettämänsä terveyden vuoksi. Potilaan vastapuolena on tällöin korvauksen maksajien, vakuutusyhtiöiden, rahoittama Potilasvakuutuskeskus sekä mahdollisessa seuraavassa vaiheessa muutoksenhakuelimenä toimiva Potilasvahinkolautakunta.

Päätoimittajan mukaan tietojen saanti potilasvahingoista on poikkeuksellisen vaikeaa. Potilasvakuutuskeskus julkaisee vuosittaisia tilastoja potilasvahingoista valtakunnallisesti ja sairaanhoitopiirikohtaisesti, mutta ei luovuta julkisuuteen olennaisimpia tilastotietoja eli yksittäisten sairaaloiden lukuja. Yksittäisistä ratkaisuista tietojen saanti taas on mahdotonta, jos korvauksenhakija ei itse luovuta itseään koskevia tietoja. Potilasvakuutuskeskus ja Potilasvahinkolautakunta eivät julkista ratkaisuistaan tietojaan edes siten, että päätöksissä esiintyvien henkilöiden tunnistaminen olisi tehty mahdottomaksi. Tämä käytännössä estää esimerkiksi ratkaisujen yleisen laadukkuuden ja oikeudenmukaisuuden selvittämisen sekä ratkaisukäytäntöjen johdonmukaisuuden tarkistamisen.

Päätoimittajan mukaan tietoa potilasvahinkojen korvauskäytännöistä haettiin artikkelia varten sieltä, missä sitä on – kuitenkin tarkan lähdekritiikin läpi. Juttuun haastateltiin varatuomaria, jonka lakiasiantoimisto on ainoana Suomessa erikoistunut potilasvahinkotapauksiin, ja joka on aiemmin työskennellyt Potilasvahinkolautakunnassa. Seuran tiedossa ei ole toista sairaaloiden, Potilasvakuutuskeskuksen ja Potilasvahinkolautakunnan ulkopuolella työskentelevää henkilöä, joka tuntisi läheskään yhtä laajamittaisesti potilasvahinkojen yleistä korvauskäytäntöä ja korvauksesta päättävien toimielinten toiminnan laatua. Tämä tekee haastatellusta henkilöstä potilasvahinkojärjestelmää käsittelevään juttuun käytännössä ainoan järjestelmän ulkopuolisen haastateltavan, jolla on olennaista asiantuntemusta aiheesta.

Päätoimittajan mukaan haastateltavan väittämiä on pyritty verifioimaan niin huolellisesti kuin mahdollista. Jutun kirjoittaja on esimerkiksi tutustunut Potilasvakuutuskeskuksen ja Potilasvahinkolautakunnan useampaan päätökseen ja tarkastellut muun muassa sitä, missä määrin niissä vastataan tai jätetään vastaamatta korvaushakemuksissa esitettyihin perusteluihin. Jutussa on myös tuotu selkeästi ilmi haastatellun asema lakiasiaintoimiston omistajana ja Potilasvakuutuksen vastapuolena.

Haastateltavan kritiikin keskeinen kohde on Potilasvakuutuskeskus. Seuran toimittaja oli yhteydessä Potilasvakuutuskeskukseen ja pyysi sieltä kommentteja väitteisiin, päätoimittaja sanoo. Toimittaja haastatteli keskuksen edustajaa puhelimitse ja tarkastutti sähköpostitse haastattelun sisällön haastatellulta, joka pyysi, että tekstiin tehtäisiin muutamia tarkennuksia ja lisäyksiä. Kaikki nämä korjauspyynnöt otettiin huomioon tekstissä sanatarkasti.

Päätoimittaja sanoo, että yhteydenpidon aikana toimittaja kertoi, että kommentit julkaistaisiin internetin Seura.fi-sivustolla potilasvahinkoja koskevan jutun yhteydessä. Menettely sopi Potilasvakuutuskeskukselle. Osapuolien välille syntyi näin yhteisymmärrys ja kiistaton yhteinen sopimus paitsi kommentoinnin sisällöstä myös kommentointimenettelystä, päätoimittaja kirjoittaa. Potilasvahinkokeskuksen yksikönjohtajan kommentti julkaistiin hänen haluamassaan muodossa Seuran internet-sivustolla 16.10.2016.

Päätoimittaja toteaa, että Potilasvakuutuskeskuksen ja JSN:n kirjeenvaihdon perusteella selviää, että kantelija oletti kommenttien ilmestyvän myös painetussa lehdessä (”oletimme, että meidän kommentit ilmestyvät ajallaan ja printissä”). Tarve oikaisuihin ja kommenttien julkisaamiseen myös painetussa lehdessä syntyi siis jälkikäteen, päätoimittaja sanoo.

Päätoimittaja sanoo, että toimitukseen kantelija ei ole ollut missään yhteydessä – ei esimerkiksi tarjonnut oikaisua tai vastinetta julkaistavaksi. Ainut yhteydenotto on tapahtunut JSN:n kautta yli neljä kuukautta jutun julkaisemisesta. Lehden on näin ollen ollut mahdotonta tietää Potilasvakuutuskeskuksen oletuksista, suunnitelmista, saati vaatimuksista, jotta niihin olisi voitu reagoida.

Päätoimittajan mukaan odottaminen ja olettaminen olisi ymmärrettävää, mikäli kyseessä olisi ns. tavallinen kansalainen – nyt kuitenkin kantelun on tehnyt viranomaistehtäviä hoitava yhteisö, jolla on viestintään erikoistunutta ammattihenkilöstöä.

Päätoimittajan mukaan Seura olisi toimittanut kantelijalle digilehden kopion, jos toimitukselle olisi kerrottu tällaisesta tarpeesta.

Päätoimittajan mukaan kantelussa todetaan Seuran artikkelin sisältäneen virheitä, joita ei kuitenkaan yksilöidä. Päätoimittajan mukaan artikkeli ei sisältänyt virheitä.

Päätoimittajan mukaan Seura ei ole rikkonut Journalistin ohjeita.

Ratkaisu

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. 

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

Seura kertoi printti- ja verkkolehdessä potilasvahingoista. Yksi jutun haastateltavista oli potilasvahinkoasioita hoitavan lakitoimiston johtaja, joka esitti kritiikkiä Potilasvakuutuskeskusta kohtaan. Neuvosto oli yksimielinen siitä, että hänen haastattelemisensa oli perusteltua hänen asiantuntemuksensa vuoksi. Lehti pyrki asianmukaisesti varmistamaan haastateltavan väitteitä, ja se myös kertoi lukijalle avoimesti haastateltavan asemasta. 

Potilasvakuutuskeskuksen edustaja sai vastata yhdistykseensä kohdistuvaan kritiikkiin ainoastaan verkkolehdessä mutta ei printtilehdessä. Päätoimittaja perustelee lehden toimintaa sillä, että Potilasvakuutuskeskuksen kanssa oli sovittu, että kommentit julkaistaan vain verkossa. Neuvosto ei voi ottaa kantaa siihen, oliko asiasta kerrottu ja oliko haastateltava hyväksynyt menettelyn. Neuvosto kuitenkin muistuttaa, että tiedotusväline ei voi siirtää vastuuta Journalistin ohjeiden noudattamisesta haastateltavalle. Haastateltavan ei tarvitse oma-aloitteisesti vaatia Journalistin ohjeiden noudattamista. 

Neuvoston mukaan Seuran verkkojutussa samanaikainen kuuleminen toteutui asianmukaisesti. Myös printtilehdessä olisi kuitenkin ollut syytä kuulla erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuvaa keskusta. Myös lähdekritiikin kannalta olisi ollut suositeltavaa, että printtilehden lukijat olisivat saaneet lukea Potilasvakuutuskeskuksen vastaukset sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin.

Kun lehti vaikuttaa tiedostaneen, että julkisuus oli erittäin kielteistä, sen olisi ollut hyvä vähintään tarjota keskukselle mahdollisuutta jatkojuttuun tai omaan kannanottoon. Erittäin kielteisen julkisuuden kohteena oli kuitenkin lakisääteistä tehtävää hoitava organisaatio, jolla on töissä viestinnän asiantuntijoita. Potilasvakuutuskeskuksella olisi ollut mahdollisuus tiedustella, miksi kommentteja ei julkaistu, tai pyytää oman kannanoton julkaisemista printtilehdessä, mitä se ei tehnyt.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Seura ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Vapauttavaa äänestivät:

Elina Grundström (pj), Jyrki Huotari, Riikka Kaihovaara, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Maria Swanljung ja Johanna Vehkoo. 

Langettavaa äänestivät:

Pirjo Auvinen, Paula Paloranta, Tapio Nykänen, Niklas Vainio ja Lauri Haapanen.

Heidän eriävä mielipiteensä:

Erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuvaa on pyrittävä kuulemaan kaikissa niissä kanavissa, joissa juttu ilmestyy. Siksi ei riitä, että Potilasvakuutuskeskusta oli kuultu vain verkkolehdessä.

Potilasvakuutuskeskus ei vaatinut omaa kannanottoa printtilehteen. Tämä ei kuitenkaan vapauttanut Seura-lehteä kuulemasta erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta Potilasvakuutuskeskusta. 

Katsomme, että Seura on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 21 ja 22.