Kantelu 7.11.2016
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien verkkosivuilla 3.11.2016 julkaistuun kolumniin ”Venäjän mediassa Ilja Janitskinin vangitsemismääräys on mielipidevainoa ja espanjalainen tuomioistuin totesi hänet jo syyttömäksi”.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1478148422222
Kantelijan mukaan jutussa oli useita vakavia asiavirheitä.
Kantelua on karsittu jo käsittelyynottovaiheessa sillä perusteella, että suurin osa kantelijan epäilemistä asiavirheistä oli joko korjattu tai että käsittelyynottopäätöksessä todettiin, että ne olivat tulkintaeroja eikä asiavirheitä. Kantelu on otettu asiavirheiden osalta käsittelyyn vain siltä osin, miten Helsingin Sanomat kertoo uutistoimisto TASSin kertoneen Janitskinista.
Kantelijan mukaan TASS ei ole leimannut mielipidevainoksi Janitskinin joutumista tutkinnan kohteeksi. Kantelijan mukaan myös seuraava juttukatkelma on virheellinen:
”Viisi päivää myöhemmin sama uutistoimisto välitti asiakkailleen ilosanoman: espanjalainen tuomioistuin oli vapauttanut hänet kaikista syytteistä!”
Kantelijan mukaan TASS ei ole välittänyt mainittua tietoa eikä tällaisesta TASSin uutisen olemassaolosta löydy mitään näyttöä.
Kantelijan mukaan myös seuraava kohta on valheellinen: ”Se, ettei Janitskia määrätty vangittavaksi vääristä mielipiteistä vaan lakien rikkomisesta (…)”
Kantelijan mukaan väite, että Janitskin olisi rikkonut lakia, loukkaa syyttömyysolettamaa eli perustavaa ihmisoikeutta. HS:n väite on myös perätön, koska vangitsemispäätös on tehty, jotta Janitskin saadaan kuultavaksi esitutkintaan, ei siksi, että Janitskin olisi rikkonut lakia. Väite siitä, että hän olisi rikkonut lakia, viittaisi valmiiseen tuomioon, jollaista ei ole.
Kantelijan mukaan jutussa viitataan TASSin sisältöihin, joita ei löydy netistä. Hänen mukaansa HS siis keksii ”syytteitä” itse ja vetää TASSin uutisia hatusta.
Kantelija lähetti samana päivänä 7.11.2016 seuraavan täydennyksen kanteluun:
Kantelijan mukaan Helsingin Sanomat ei mainitse, että HS ja Sanoma-konserni ovat asianomaisia kolumnissa käsitellyssä Janitskin-asiassa. Janitskinia vaaditaan vangittavaksi muun muassa sillä perusteella, että Sanoma-konserni on tehnyt häntä vastaan tutkintapyynnön.
Helsingin Sanomien vastaus 12.12.2016
Vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan kolumnin kirjoittaja on Yleisradion entinen pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä, joka on toimittajana erittäin kokenut. Mäkelä jatkaa HS:n toimituksen ulkopuolisen kolumnistin roolissa HS.fi:ssä venäläisen mediakirjoittelun seurantaa suomalaisin silmin. Ylessä Mäkelä seurasi ennen HS.fi:n kolumnistin roolia kuuden vuoden ajan Venäjän verkkosivustoilla tapahtuvaa kirjoittelua Suomesta.
Päätoimittajan mukaan Mäkelän kolumnin käsittelytapa on kriittinen ja paikoin kärjekäskin. Hän pyrkii tarkastelemaan ja tulkitsemaan venäläistä mediamaisemaa tilanteessa, jossa maan viestinten mielenkiinto Suomea kohtaan on lisääntynyt. Krimin valtauksen jälkeen, maaliskuussa 2014, venäläisillä verkkosivuilla alettiin Mäkelän arvion mukaan kirjoittaa selvästi aiempaa enemmän ja kriittisemmin myös Suomesta. Esimerkiksi huostaanottotapausten laajalla käsittelyllä luodaan myös mielikuvaa Suomesta niin, että se palvelee Venäjän hallinnon tavoitteita. Myös HS:n toimituksen käsitys on, että Suomea koskevien asioiden käsittely on ollut usein yksipuolista ja tarkoitushakuista.
Päätoimittajan mukaan huomion arvoista asiassa on se, että kantelija on ollut lukuisissa Venäjän median Suomea käsittelevissä uutisissa keskeinen suomalainen uutislähde. Tämän pohjalta hänellä on oma, henkilökohtainenkin intressinsä kyseenalaistaa Mäkelän tekemiä havaintoja.
HS:n näkemys on, että Mäkelän työllä on osaltaan tärkeä rooli siinä, kuinka Suomessa voidaan lisätä venäläismedian toiminnan läpinäkyvyyttä ja sitä kautta ymmärrystä sen suhteen, kuinka Suomen itänaapurissa Suomen asioista ajatellaan. Suomessa suhteellisen pienellä osalla väestöstä on kielitaitoa seurata venäläisiä viestimiä suoraan. HS:n näkemyksen mukaan nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa paitsi uutisten kääntämisen myös venäläisen uutisoinnin kontekstiin asettamisen tarve korostuu.
Päätoimittajan mukaan kolumnin aihe on venäläismedian luoma Suomi-kuva. Kirjoittaja käsittelee aihetta kolumnistin vapaudella. Kysymys kolumnissa on sekä aihevalinnoista – mitä Suomesta kerrotaan – että käsittelytavoista – kenen näkökulmia painotetaan. Pitkällä kokemuksellaan Mäkelä liittää kolumnissa venäläiset uutiset laajempaan kontekstiin ja Venäjän valtapoliittisiin pyrkimyksiin. Kolumnin pyrkimyksenä on edistää suomalaista sananvapauskäsitystä siitä, että uutisten tulee perustua tosiasioihin – ei vääristeltyyn tietoon.
Kantelija lähestyi HS:n toimitusta oikaisupyynnöllä 6.11.2016. Päätoimittaja Antero Mukka vastasi oikaisupyyntöön seuraavana päivänä 7.11.2016. Mukka totesi, että Ilja Janitskinin osalta kolumnissa oli selkeä asiavirhe. Tämä korjattiin päätoimittajan mukaan asianmukaisesti välittömästi sen jälkeen, kun se oli tullut huomatuksi. Mukka lupasi, että myös muut oikaisupyynnössä esitetyt kohdat käydään läpi, ja riidattomat, oleelliset asiavirheet korjataan.
HS:n näkemyksen mukaan muissa kohdissa oli kyse erilaisista tulkinnoista, ei kiistattomista, olennaisista asiavirheistä.
Päätoimittajan mukaan Janitskinia koskeva virhe – virheellinen tieto siitä, että hän olisi saanut syytteen – oli inhimillinen virhe, toimituksen käännöstyössä tapahtunut lapsus. Venäläismediassa oli Janitskinin yhteydessä puhuttu virheellisesti syytteistä.
Vastaus asiavirheen osalta
Päätoimittajan mukaan kolumnin viittauksissa on kyse seuraavista uutisista:
ТАСС, 24.10.2016, Финский суд отклонил апелляцию на арест владельца антимигрантской газеты
(Suomalaisoikeus hylkäsi maahanmuuttajavastaisen lehden omistajan valituksen pidätyksestä.)
ТАСС, 29.10.2016, Испанский суд снял обвинения с учредителя финской антииммигрантской газеты
(Espanjalainen tuomioistuin on hylännyt syytteet suomalaisen maahanmuuttovastaisen lehden perustajaa vastaan.)
Suomennettuna 24.10.2016 uutisen pääviesti on päätoimittajan mukaan seuraava:
24.10. TASS (Irina Dergatšova): Otsikko: Suomalaisoikeus hylkäsi maahanmuuttajavastaisen lehden omistajan valituksen pidätyksestä
Helsingin hovioikeus on hylännyt MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin valituksen pidättämisestä. Käräjäoikeus antoi 6. lokakuuta määräyksen hänen pidättämisestään epäiltynä useiden lakien rikkomisesta, mm. kiihottamisesta maahanmuuttajia vastaan. Oikeus myös antoi eurooppalaisen pidätysmääräyksen Janitskinista, joka asuu Espanjassa. Lehden sivuilla on koko Euroopan pakolaiskriisin aikana julkaistu kriittisiä artikkeleita, joissa on paheksuttu suomalaisviranomaisten politiikkaa ja tuettu kansallismielisiä Suomi Ensin ja Rajat kiinni -liikkeitä sekä syytetty suurimpia suomalaismedioita valehtelemisesta.
Päätoimittajan mukaan verkosta 24.10.2016 uutista ei yrityksistä huolimatta enää onnistuttu löytämään. HS:n tietojen mukaan TASS on toisinaan poistanut joitakin uutisiaan verkosta jälkikäteen. Päätoimittaja toteaa, että Suomen ja Venäjän tiedotusvälineiden käytännöt ovat erilaiset. On mahdollista, että näin on tapahtunut tässäkin 24.10.2016 uutisen tapauksessa. Sama 24.10.2016 uutinen löytyy kuitenkin myös Flashnord-uutispalvelun julkaisemana. Kyse on sanasta sanaan samasta tekstistä, vaikka uutista ei olekaan TASSin nimiin merkitty. Flashnordin uutiseen viitataan muun muassa Fontanka.ru-uutispalvelun julkaiseman uutisen lähteenä.
http://flashnord.com/news/finskiy-sud-otklonil-apellyaciyu-na-arest-vladelca-antimigrantskoy-gazety
HS katsoo, että se on pystynyt todistamaan, että kolumnissa mainitut uutiset ovat olemassa.
Mäkelän kolumnissa Tassin 24.10.2016 uutista luonnehdittiin seuraavasti. ”Kun MV-lehden perustaja ja Venäjän maanmies Ilja Janitskin joutui Suomessa tutkinnan kohteeksi, uutistoimisto Tass leimasi sen mielipidevainoksi: hän oli paheksunut suomalaisten viranomaisten toimia, tukenut kansallismielisiä liikkeitä sekä syyttänyt suurimpia suomalaisia viestimiä valehtelusta.”
Päätoimittaja katsoo, että kolumnin väitteelle löytyy riittävä kate TASSin ja muiden venäläismedioiden julkaisemasta alkuperäisestä uutisesta. Kirjoittaja kertoo MV-lehden ja Janitskinin toiminnasta luettelemalla täsmälleen samat asiat kuin uutisessa on mainittu. Arvio siitä, että oikeuden toiminta näyttäytyy uutisen kautta venäläislukijalle mielipidevainona, on perusteltu ja kirjoittajan pitkäaikaisen Venäjän-seurannan tuomaan kokemukseen perustuva käsitys. Olennainen merkitys löytyy siitä, että uutisessa kuvaillut teot – viranomaistointen paheksunta, kansallismielisten liikkeiden tukeminen tai suurten viestinten syyttäminen valehtelusta – tuskin näyttäytyvät rikoksina venäläiselle yleisölle. Tässä valossa Janitskinia on helppo erehtyä pitämään pikemminkin sananvapauden puolustajana kuin rikollisena, ellei lukijalla ole perustietoja MV-lehden ja Janitskinin toiminnan todellisesta luonteesta eli valeuutisista, rasistisista syytöksistä ja kiihotuksesta kansanryhmiä kohtaan. TASSin 24.10.2016 uutisoinnissa ei avata asiaa suomalaisen vapaan lehdistön uutisoinnin totuuden tavoitteluun perustuvassa kontekstissa.
HS muistuttaa siitä, että kolumnissa kirjoittajalla on suuremmat vapaudet omien johtopäätösten esittämiseen ja jopa kärjistykseen kuin tavanomaisessa uutistekstissä. Tätä tukee päätoimittajan mukaan myös JSN:n tuore päätöskäytäntö.
Päätoimittajan mukaan kolumnin arvio siitä, että venäläisviestimissä julkaistu uutinen leimasi Janitskiniin kohdistuvat oikeustoimet mielipidevainoksi, kuuluu sananvapauden piiriin, ja siksi tämänkaltaiset arviot tulee hyväksyä osana kolumnistin vapautta. Kiistanalaisen sanan ”mielipidevaino” käyttö on perusteltu lukijalle, ja se saa merkityksensä nimenomaan tässä kontekstissa.
Päätoimittaja toteaa, että huomion arvoista on se, että Mäkelän kolumnin kerronta lähestyy tyyliltään hieman jopa kärjekästä pakinatyyliä. Ilmaukset kuten ”rautainen sääntö”, ”ilosanoma”, ”leipäjonojen maa” ja ”valheen kylvö” edustavat ja korostavat tekstin kaunokirjallisia piirteitä. Tätäkin kautta lukijalle tulee selväksi, ettei kyse ole eksaktiuteen pyrkivästä uutistekstistä, joka on tarkoitettu luettavaksi aivan kirjaimellisesti. Kyse on kolumnista.
Päätoimittajan mukaan kolumnissa esitetty väite ei ole virheellinen, eikä perätön, vaan kokeneen kirjoittajan yksinkertaistettu tulkinta venäläisen uutistoimiston välittämästä sanomasta ja maailmankuvasta. Merkityksellistä asiassa on se, että kolumnistin tarkoituksena on nimenomaan ollut kertoa suomalaisille lukijoille siitä, millaista mielikuvaa Suomea koskevista asioista venäläisviestimet välittävät. Kyse ei ole siten vain yhdestä yksittäisestä uutisesta, vaan pitemmän ajan uutisseurannan vahvistamasta käsityksestä.
Päätoimittajan mukaan myös toinen kolumnissa mainittu, 29.10.2016 julkaistu uutinen on olemassa ja TASSin julkaisema. Sen ydinsisältö suomeksi tiivistettynä on päätoimittajan mukaan seuraava:
29.10. uutistoimisto TASS (Nina Burmistrova): Otsikko: Espanjalainen tuomioistuin on hylännyt syytteet suomalaisen maahanmuuttovastaisen lehden perustajaa vastaan
MV-lehden perustaja Ilja Janitskin joutui kuulusteluihin ja oikeuteen nykyisessä asuinmaassaan Espanjassa. MV-lehden mukaan Janitskin pidätettiin torstaina Suomen pyynnöstä Barcelonassa ja toimitettiin oikeudenkäyntiin Madridiin. MV-lehden mukaan Suomen viranomaiset vaativat Janitskinin tuomitsemista vankeuteen 13 vuodeksi, mutta espanjalainen tuomioistuin päätti vapauttaa hänet kaikista syytteistä. Janitskin kertoi Facebook-sivullaan viettäneensä vankeudessa kolme yötä.
Päätoimittajan mukaan alkuperäinen uutinen on otsikoitu venäjäksi näin:
ТАСС, 29.10.2016, Испанский суд снял обвинения с учредителя финской антииммигрантской газеты
Päätoimittajan mukaan valitettavasti TASSin sivuilta ei tätäkään 29.10.2016 uutista enää löydy. Sama 29.10.2016 uutinen on sanasta sanaan kuitenkin luettavissa esimerkiksi aiemmin mainitun Flashnord-uutispalvelun julkaisemana. Tämäkin uutinen on HS:n tietojen mukaan julkaistu useissa venäläisviestimissä.
Mäkelä luonnehtii tätä 29.10.2016 uutista kolumnissaan seuraavasti:
”Viisi päivää myöhemmin sama uutistoimisto välitti asiakkailleen ilosanoman: espanjalainen tuomioistuin oli vapauttanut hänet kaikista syytteistä.”
Päätoimittaja katsoo, että kolumnin väitteelle löytyy selkeästi katetta 29.10.2016 uutisesta. Päätoimittajan mukaan huomion arvoista on se, että venäläisuutisessa puhutaan nimenomaan syytteistä. ”Ilosanoma”-ilmauksen käyttäminen on kärjistys, mutta HS:n näkemyksen mukaan sallittavissa kolumnistin vapauden puitteissa. Lukijalle on selvää, että kyse on kokeneen toimittajan tulkinnasta, ei sanatarkasta siteerauksesta.
Vastaus konserniyhteydestä
Päätoimittajan mukaan kantelija on oikeassa siinä, että HS:n julkaisija Sanoma Media Finland Oy on yhtenä asianomistajana rikosasiassa, jossa MV-lehteä syytetään muun muassa tekijänoikeusrikkomuksista. Tämän yhteyden HS on tuonut aihetta koskevassa uutisoinnissaan toistuvasti selkeästi esiin.
Kyseisessä kolumnissa ei tätä yhteyttä ole mainittu. Päätoimittajan mukaan tämä toimituksellinen valinta on perustunut siihen harkintaan, että kolumnin varsinaisena aiheena ei ollut suinkaan MV-lehti tai Ilja Janitskin, vaan se kuinka venäläinen media käsittelee tätä ja eräitä muita Suomea koskevia uutisaiheita. Kolumnin aihe on se, miten Suomeen liittyvistä asioista Venäjällä uutisoidaan. Kolumnissa ei arvioida Janitskinin tai MV-lehden toimintaa. Kolumni ei liity MV-lehteä koskevaan esitutkintaan.
HS toteaa, että tekijänoikeuskysymyksiin liittyvä poliisin esitutkinnan haara on siinä kokonaisuudessa, jossa Janitskinia epäillään lukuisista rikoksista, varsin pienessä osassa. Poliisin esitutkinnassa on laaja erilaisten rikosnimikkeiden kokonaisuus. Janitskinia epäillään kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, rahankeräysrikoksista, rahapelirikoksista, törkeästä kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta, salassapitorikoksesta ja tekijänoikeusrikoksista. MV-lehdestä on tehty kymmeniä rikosilmoituksia. Poliisi epäilee esitutkinnassa, että MV-lehti on julkaissut muun muassa perättömiä ja vääristeltyjä juttu.
Päätoimittajan mukaan konserniyhteyden maininta ei tässä tapauksessa HS:n toimituksellisen harkinnan mukaan ollut välttämätöntä, koska konserniyhteys oli kolumnissa asiayhteyden ja asiakokonaisuuden kannalta sivuseikka. Kolumnin keskeinen sisältö ei liity poliisin esitutkintaan. Lisäksi kirjoittaja oli HS-toimituksen ulkopuolinen kolumnisti, joka näyttäytyy suurelle yleisölle pikemminkin asiantuntijana kuin HS:n tai Sanoma Media Finland Oy:n työntekijänä. Edellä tässä vastauksessa on kuvattu Mäkelän taustaa ja kokemusta.
HS katsoo, etteivät Sanoma Media Finland Oy:n tekemä tutkintapyyntö MV-lehden toiminnasta koskien tekijänoikeuskysymyksiä ole Sanoma Media Finland Oy:lle tai mediayhtiölle yleisesti taikka HS:lle niin merkittäviä asia, että tämän yhteyden kertominen olisi ollut kantelun kohteena olevassa kolumnissa välttämätöntä. Tekijänoikeuksien puolustaminen tarvittaessa oikeusteitse on HS:n kuin muidenkin mediayhtiöiden tavanomaista toimintaa. Mediayhtiöt tekevät tyypillisesti vastaavia tekijänoikeuskysymyksiin liittyviä esitutkintapyyntöjä aika ajoin.
HS:n näkemyksen mukaan se, että tekijänoikeuskysymyksiin liittyvä esitutkintapyyntö edellyttäisi kolumnissa mainintaa konserniyhteydestä, laajentaisi tiedotusvälineiden nykyistä käytäntöä mukaan luettuna JSN:n linjaus. Kolumnin tekstityypissä nykyistä tiukempi linjaus olisi omiaan myös johtamaan toimituksellisen harkintavallan kaventumiseen ja siihen, että kolumnitekstityypin keskeinen kärki vesittyisi.
Ratkaisu
JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
Helsingin Sanomissa julkaistu kolumni käsitteli Venäjän median tapaa käsitellä Suomea. Yhtenä esimerkkinä oli Ilja Janitskiniin kohdistuvan rikostutkinnan käsitteleminen venäläismediassa.
Alkuperäisessä kolumnissa väitettiin virheellisesti, että Janitskinia syytettäisiin rikoksista, kun meneillään oli vasta tutkinta. Lehti korjasi virheen.
Kantelija väitti virheeksi sitä, että kolumnin mukaan Tass leimasi Janitskiniin kohdistuvan tutkinnan mielipidevainoksi. Pitkään Venäjää seuranneella kolumnistilla oli kuitenkin perusteet tulkita Tassin uutisointia näin.
Kantelija väitti virheeksi myös sitä, että Tass olisi myöhemmin välittänyt ”ilosanoman” siitä, että Janitskin oli vapautettu syytteistä Espanjassa. Tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut, ja kolumni on tekstityyppi, jossa on lupa käyttää myös kärjekkäitä ilmaisuja. Kokeneella Venäjä-asiantuntijalla oli oikeus käyttää Tassin uutisoinnista valitsemaansa tulkintaa ja ilmaisua.
Kantelija piti virheellisenä myös kolumnin toteamusta, jonka mukaan Janitskin oli määrätty vangittavaksi lakien rikkomisesta. Ilmaisu oli epätarkka, mutta kolumnista tuli joka tapauksessa ilmi, että Janitskinia vasta epäiltiin.
Kantelija myös epäili, ettei kaikkia Helsingin Sanomissa mainittuja Tassin juttuja ollut olemassa, koska niitä ei löydy verkosta. Jutut oli poistettu niiden alkuperäisestä sijainnista, mutta Helsingin Sanomat liitti vastaukseensa kopiot ja linkit kyseisiin juttuihin.
Kolumnissa ei mainittu, että Helsingin Sanomat kuuluu konserniin, joka on tehnyt esitutkintapyynnön Ilja Janitskinin toiminnasta. Journalistin ohjeet eivät edellytä konserniyhteyden mainitsemista kaikissa tapauksissa. Tässä tapauksessa konserniyhteyden mainitseminen ei ollut välttämätöntä, koska kolumnin aihe ei ollut Janitskin vaan venäläismedian toiminta.
Neuvosto korostaa, että venäläismedian seuraaminen ja tulkitseminen ovat yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa. Suomalaisella yleisöllä on oikeus vastaanottaa tulkintoja, jotka auttavat ymmärtämään naapurimaiden ajattelua ja mediatodellisuutta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen.